The Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma Author: Juhani Aho Release Date: October 2, 2004 [EBook #13581] Language: Finnish Character set encoding: ASCII *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN *** Produced by Tapio Riikonen HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN VUOKSI; MAAILMAN MURJOMA Kirj. Juhani Aho WSOY, Porvoo, 1920. HELLMANNIN HERRA I. Koko talo oli yloesalaisin, sillae herra oli kylaeaen laehdoessae. Haen oli taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi taenne, kiukkuili ja pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja naemae sitae mukaa haedissaeaen riensivaet minne milloinkin kaeskettiin, yhae sattuen toistensa tielle. --Minkae taehden on partavesi niin tulisen kuumaa, ettae pitaeae jaeaehdyttaeae monta tuntia, ennenkuin kaersii siinae leukaansa liottaa? Minkae taehden? Kuka sen on laemmittaenyt Hoi! Missae ne kaikki? ... huusi haen, niin ettae ikkunat taerisivaet joka seinaellae. Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, ettae rouva oli viereisessae huoneessa, mutta kun sieltae ei vastausta kuulunut, ryntaesi haen julmistuen sisaehuoneista etsimaeaen. Ei ennaettaenyt kuin kynnykselle, niin rouva jo juoksi keittioestae haetaeaen. --Miksi on taemae vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sillae kuin sikaa karvattomaksi kollata? Hva' ae' me-ningen?--nyt se ei tullut kovaaeaenisesti, vaan pidaetetyllae kiukulla. --Se Annihan se ... vaan kyllae minae heti paikalla ... sopersi rouva ja kiiruhti keittioeoen kylmempaeae vettae hakemaan. --Minkae taehden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan sinulle monta kertaa sanottu... --Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenkaeaen. --Jospa ei ollutkaan; haetaeili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan kylmaeae ... ja kaey kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista pirtin uunin eteen laempiaemaeaen. Ja itse riensi rouva kylmaeae vettae vieden herran kamariin, ruveten kaatamaan sitae pesuvatiin. --Mit ... mitae sinae siinae? --Minae panen taehaen kylmempaeae sekaan. --Niin, ja sitten teet sen niin kylmaeksi, ettae iho siinae jaeaetyy! Eikae taessae kuuna paeivaenae paeaese asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihinkae aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane taehaen komuudille vesikannu! Mitae sinae siitae kaedessaesi koko paeivaen kantelet? Ja etkoe sinae olisi saattanut sitae jo aluksi itse tuoda? --Minae olin kahverissae ja sanoin Annille... --Vaikka minae olen jo satoja kertoja sen sanonut, ettae se ei osaa tehdae partavettae ja ettae sinae et saa sen antaa! --En minae olisi muuten antanutkaan, mutta kun minae kuulin, ettae sinae laehdet kirkonkylaeaen, niin aioin minae laittaa suntion matamille sukankutomapalkasta vaehaen evaestae pyhiksi. --En minae jouda vetaemaeaen teidaen evaeitaenne ... tulkoon itse hakemaan! --Sillae kun ei ole itsellaeaen hevosta... --Niin noutakoon kelkalla!--Ka, kaada nyt sitten sitae vettae siihen!-- Soh!--Ja missae on hantuuki? --Taessaehaen se on minun kaedessaeni... --Anna se taenne!--Onko kaesketty valjastamaan? --En minae vielae ... vaan kyllae minae ihan paikalla... Ja rouva kiiruhti kaeskemaeaen. Sai mennae talliin asti, ennenkuin loeysi rengin. Oli jo haetae raukalla, ettae ehkei loeydaekaeaen. Hartiat olivat kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun haen laeaehaettaeen ehaetti pihan yli talliin ja tallista takaisin. --Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta naehdessaeaen. Haen oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yhae aeissaeaen. Puri hammasta ja kuohui. Taessae vielae partaansa ajamaan! Semmoisille herroille! Parasta olisi jaettaeae ajamatta ja mennae niine karvoineen! Kotitakuissaan! Hah!--Istuvat ja arvostelevat siellae toisten ihmisten omaisuutta! Koeyhiae rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylkeae. Mutta kyllae taessae vielae naehdaeaen, kuka taessae...! Seikka oli se, ettae pitaejaentuvalla istui parhaallaan taksoituslautakunta, istui ja maeaeraesi suostuntaveroa ihmisten maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt laehdoessae omaa kohtaansa valvomaan, kun oli kuullut-- --Hoi! huusi haen yht'aekkiae niin, ettae valkoliimausta tipahti katosta iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi haetaeaen. --Eikoe teill' oo korvia kellaeaen?--Kaeske Pulkkisen tulla taenne ... eikoe se istu pirtissae? --Siellae kai se ... kyllae minae kaesken... Vaehaen paeaestae tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen. --Kuule sinae! Mitae ne sanoivat? Et sinae vain valhetelle? --No, minae en valehtele ... se on vissi tosi, kun minae omin korvini kuulin niiden itsensae siitae puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin mieleeni, mitae ne kamarissa puhuivat. --No, no, ja mitenkae ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit sanovan! --Sitae minae en ihan sanalleen muista enkae kaikkea kuullutkaan, mutta niin ne vain tuntuivat arvelevan, ettae-- --Kuka niistae sanoi? --Sanoi ne jokainen. --Sanoiko vallesmannikin? --Taisi se sekin sanoa, en minae haentae niin tarkkaan kuullut. --Kuulit sinae ... kyllae sinae kuulit, vaikka sinae et tunnusta ... sinae oot suuri hunsvotti. --No, sen saapi herra uskoa... --Ja sitaekoe sanoivat, ettae pitaeae hovin Hellmannia oikein takseerattaman? --Sitae sanoivat. --Entaes mitae muuta? Ettaekoe on rikas ja sitae pitaeae oikein nahkattaman. --Niin, ettae kuuden tuhannen tuloista vaehintaeaenkin otetaan vero ... sitae uhkasivat. Herran silmaepohjassa vaelaehti kiilto peiliae vasten kuin vihaisen koiran. --Kuudesta tuh...! kyllae minae niille rosvoille vielae...! Ja sen minae naeytaen, ettae vaikka talo menkoeoen ja kaikki maata myoeten...! Hoi!--Hoi! Piika syoeksaehti salin yli, niinkuin olisi haentae potkaissut joku. --Tule sinae sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo silmivettae sijaan!--Minkae taehden ei rouva itse tullut? --Ei se ollut siellae! --Missaes se on? --Tuvan uunin edessae pitelee herran turkkia laempiaemaessae. --Kuudesta tuhannesta! Se on haevytoentae, sikamaista, se on juutalaisten peliae sillae lailla! Minunko taessae pitaeae yksinaeni kaikki pitaejaen verot maksaa? Haeh?' --Muuan tuntui siellae vielae sitaekin arvelevan, ettae sietaeisi se kymmenestaekin tuhannesta markasta. --Hae--haeh? --Niin, ettae kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista ne tiedon hankkivatkin ... mitae niitae kenenkaeaen kaupat liikuttaa... Pulkkinen luuli jo, ettae kun haen taemaen sanoo, niin saattaa herra karata haenen kurkkuunsa ja kuristaa haenet vaikka kuoliaaksi. Siksi haen otti rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenestae tuhannesta, ja tarttui avaimeen. Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain vaehaesen, otsasuoni pullistui siniseksi, sieraimet levisivaet kuin lentoon laehteaekseen, ja suuta vaeaenti pahasti pari kolme kertaa. Piika toi samassa silmiveden. --Joko on hevonen valjaissa? --Eikoe tuo alkane olla... Olli kaeski kysyae, ettae pitaeaekoe tulla kuskiksi. --Milloinka minae ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, ettae panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei taessae armoille ruveta! Tule sinaekin, Pulkkinen, mukaan! --Saatanhan tuota tulla... Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittaemaettae karjaisi haen vyoetae. Rouvalla oli se saapuvilla. --Kierraenkoe minae sen selaen taakse? --Menehaen matkaasi Ja hyvaestiae sanomatta laehti herra pihalle, piiska kaedessae, joka aina oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henkeae oikein helpotti, kun ovi paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi paeaessyt taellae kertaa haentae vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehensae, ettei se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni haen kuitenkin ikkunan pielestae katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi rappujen edessae, nahkaset oli kaeaennetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin taemae istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi laehtemaeaen, tarkasteli herra kuitenkin valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kireaelle se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei kaeynyt mihinkaeaen tarttuminen. Rouva jo toivoi, ettae ehkae se paeaesee pihasta laehtemaeaen niin, ettei suutu. --Kunhan ei vain varsa mitaeaen ... Herra Jeesus siunatkoon ... no, niinpaehaen kaevikin! Herran istuessa rekeen oli varsa vaehaen liian aikaisin riuhtaissut, ja kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siitae kun sai piiskalla pari huimausta, heittaeytyi eteenpaein. Mutta kun suitset yhae kiskoivat ja kun piiska yhae huimahteli, hyppaesi se ensin muutamia kertoja pystyyn ja kiidaetti sitten taeydessae nelissae rekensae portin pieleen. Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin. --Voi hyvaenen aika, nyt se taas saa selkaeaensae, voivotteli rouva ja kiiruhti keittioen porstuaan. Piiatkin sieltae jo kurkistelivat ja haetaeilivaet, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten herra hevosiaan kuritti. Renki seisoi peloissaan ovella eikae osannut mitaeaen. Mutta kun herra toi varsan ulos tallista, oli renkikin vaehaellae saada osansa. --Mitae sinae siinae noljotat, haentae koipien vaelissae? Vedae reki taenne tai saat samasta varresta! aerjaeisi haenelle herra. Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta naekymaettoemiin. Jaesentaekaeaen liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensae. --Hyppaeae kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, missae taemae oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.--Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti haen kuistin suussa kuskilla pysyttelevaelle rengille ja antoi haenelle ohjakset. II Taksoituslautakunta istui pitaejaentuvan porstuanpohjakamarissa ja arvosteli ihmisten omaisuutta. Poeytae oli siellae peraeikkunan edessae, josta naekyi pappilan laajat pellot ja peltojen peraeltae kirkko. Poeydaen toisessa paeaessae istui luetteloita tarkastellen puheenjohtaja, entinen ruotuvaeen kapteeni ja nykyinen maanviljelijae, lasisilmaet nenaellae ja kynae suussa. Vastapaeaetae haentae oli vallesmannin paikka. Siinae haen istui, ruunun puolesta laesnaeollen, selkae seinaeaen nojaten, oikea kyynaespaeae poeytaeae vasten ja samassa kaedessae piippu; sillae naein tuttujen miesten kesken ei ollut tupakanpoltto virkapaikassakaan kielletty. Lautamiehet, taetae tointa varten erittaein valitut, istuivat seinaevierillae siellae taeaellae ympaeri huonetta. Muutamat heistae polttelivat, toiset istuivat joutilaina siltaan paein kumarissa ja vaehaenvaeliae polviensa vaeliin sylkaeisten. Jotkut eivaet tehneet sitaekaeaen, istuivathan vain ja katastivat silloin taelloein ulos ikkunasta kartanolle, jossa vaekeae liikkui alituista porinaa pitaeen. Muuan oli mukavuuttaan hakien kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion saengylle, joka haenen alas soluessaan vetaeytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhae enemmaen ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt. --Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteae kaeaentaeen.--250:stae oli viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin? --Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, paeaetaeaen nostamatta ja polviensa vaeliin sylkaeisten. --Kaarnajaerven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse saapuvilla? --Tokko lie. --500 oli mennae vuonna... --Sama vaelttaeae nytkin. --Hyvin vaelttaeaekin. --Moekinmies Pehkonen samalta tilalta... --Se on itse taeaellae ... aesken naekyi ajavan, ilmoitti eraes ikkunasta katsoja. --Eikoe se ole sen tamma tuolla aidassa kiinni, kurkotti se, joka saengyllae istui. --Kaeske haenet sisaeaen, siltavouti. --Siltavouti taisi pistaeytyae ulos, sanoi vallesmanni, kaeykaeae joku muu kaeskemaessae Pehkonen sisaeaen. Muuan lautamies otti taemaen tehdaekseen. --Paljoksiko Pehkonen arvaa verotettavat tulonsa taenae vuonna? kysyi esimies, kun Pehkonen oli tullut ja kaetellyt jokaista.--100 oli viime vuonna... --Liekoe noista niin paljon mihinkaeaen arvattavata ... eikoe tuota annettane anteeksi taellae kertaa kaikkia, arveli moekinmies koskettaen takaraivoaan. Mutta siihen panivat vallesmanni ja useat lautamiehet heti vastaan. --Vai anteeksi? Ketaes sitten, jos ei sinua, jolla on rahoja lainanakin? --Mistaepaehaen lie hyvin lainanakaan. --Mitae se Pehkonen tyhjaeae ... onhan se tietty asia, sanoi muuan lautamies. --Ei olisi liikaa, vaikka pantaisiin 300 markasta, tahtoi vallesmanni. --Vai 300:sta! Ei hyvaet miehet! --Paljon taitaa olla 300, mutta pannaan 200, niin se ehkae passaa parahiksi, arveli esimies.--Eivaetkoe kaikki ole sitae mieltae? --On kaikki ... kaikki on. --Kyllae sitae nyt tuli liiaksi, jupisi Pehkonen mennessaeaen. --Ja nyt tulee, sanoi esimies hiukan naurahtaen ja siirtaeen lasisilmaet otsalleen, nyt tulee Hellmannin herra. --Joko tulee? --No, paljonko sille pannaan? kysyi haen sitten, mahdin paino aeaenessaeaen.--Niinkuin jo oli taen'aamuna puhe, niin ei taida kukaan sen miehen rikkautta tarkoilleen tietaeae. -Tiedetaeaen ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan periae piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin enemmaen kuin kenellekaeaen muulle. --Pitaeisi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdystae, arveli piippuaan sytyttaeessaeaen esimies. Siinae tuli sitten vaehaeinen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi pois asiasta. Tai siinaehaen sitae oikeastaan kuitenkin pysyttiin. Syntyi yleinen haastelu Hellmannin herran varoista ja siitae varsinkin, miten haen oli niitae koonnut. Tiettiin niitae jo aluksi silloinkin olleen, kun herra Pohjanmaalta naeille tienoille ilmaantui ja osti rappiolla olleen Hovinmaan. Nouti kohta sen tehtyaeaen kotipuolestaan rouvan ja sen mukana kuului saaneen lisaerahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sitae semmoisen karilaan kaesiin, mustaverisen, ison ja aekaeisen... --Niin, no, ehkae ne puheet saavat olla sinaensae, sanoi esimies miedolla huomautuksella sille lautamiehelle, joka naeitae kertoi. --Olkootpa vain ... en minae heitae, vaan kun tuli muutenkin puheeksi... --Eikoe se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies, ikaeaenkuin pois pyyhkiaekseen muistutustaan. --Niissaehaen se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla saanut. Hyvinae vuosina ostaa huokeasta ja huonoina myoepi moninkertaiseen hintaan. --Entaes kun taessae tuonoittain oli naeppiaeaen lyoeden sitae kehunut. Voitin, ettae paetkaehti! oli sanonut. Ja toista kymmentae markkaa oli tynnyriltae voittanut. --Kiskoo, missae saa, minkae moekkilaeisiltaeaenkin. Eikae sen maalla kestae kukaan. Parissa vuodessa meni Aapoltakin arennista ja paeivaetoeistae hevoset ja lehmaet ja kaikki... --Sekoe se on, jota ei paeaestaenyt leikkuupelloltaan omaa ruistaan leikkaamaan, vaikka mies pyysi, kun naeki pakkasen tulevan? --Sehaen se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiertaeae mieroa. --Sillae laillahan sitae rikastuu... --Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eikae voin mausta puhettakaan... Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse naekyi ajaa karahuttavan joku kipakkata vauhtia. --Siinae se nyt on itse parahiksi! huudahti muuan ikkunan aeaeressae istuvista, ja kaikki kiiruhtivat katsomaan. Esimieskin vaehaen kurkotti paeaetaeaen naehdaekseen, mutta ei kuitenkaan laehtenyt paikoiltaan, niinkuin teki saengyllae olija, joka veti alas tullessaan puolet makuuvaatteista lattiaan. Eikae ollut aikaa korjata niitae, ennenkuin oli katsonut tarpeekseen. --Siihenpaehaen joutui! --Aivan on likomaeraeksi varsansa ajanut... --Kuskikin sill' on mukana... --Jos lautamiehet istuvat paikoilleen, niin jatketaan toimitusta, huomautti yht'aekkiae kuitenkin kapteeni viranomaisella aeaenellae.--Koska asianomainen itse on tullut ja kun ollaan epaetietoiset haenen verotusta varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua haenet itsensae sisaeaen ja haen saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan hyvaeksyttaevaeksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu herra Hellmannin sisaeaen. Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta. Aukaisi oven repaeisemaellae ja astui turkki paeaellae sen taeydeltae kamariin. --Hyvae paeivae! sanoi haen lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi kankeasti poeytaensae paeaestae ja selaili papereitaan. Muut eivaet liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vyoetae paeaestellen, miehestae mieheen. --Istutaan, vaikkei kaesketaekaeaen, murahti haen puoliaeaeneen ja istuutui uunin eteen tyhjaelle tuolille. Kukaan ei virkkanut mitaeaen, eikae muuta kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niitae kaeaenneltyaeaen sanoi taemae viimein: --Se oli moekinmies Pehkonen Kaarnajaerven kylaestae, verotettiin 200 markasta. --Niin on. --Kaksisataa on liian vaehaen, sanoi Hellmanni.--Se mies sietaeae enemmaenkin. Minae tiedaen, ettae sen miehen varat puhtaassa rahassakin nousevat neljaeaen sataan! --Minae pyytaeisin saada huomauttaa, ettae asia jo on paeaetetty ja ettae ainoastaan lautakunnan jaesenillae taessae on puhevalta. --Ahah! Jahah! Herra joutui vaehaen haemilleen, mutta koetteli peittaeae sitae rohkeasti katselemalla ympaerilleen. Suupieltaeaen koetti haen pitaeae pilkallisesti vaeaennyksissae, ja pikanelli kierteli uhkaavasti poskesta poskeen. Tuon tuostakin siveli haen tuuheata mustaa leukapartaansa. Taas toimi esimies aeaenetoennae papereineen niin pitkaen aikaa, ettae Hellmannilta viimein loppui maltti. --Ei siitae selailemisesta taida loppua tullakaan? kysaeisi haen. Esimies kohotti vihdoinkin rauhallisesti kulmiaan: --Kaarnajaerven tilan n:o 6 omistaa herra A. Hellman. --Jahah! Joo! Joko loeytyi? --Oli viime takseerauksessa arvattu omistavan oman ilmiantonsa mukaan 1,000 markkaa verotettavaa omaisuutta. --Niin oli! --Koska asianomainen nytkin on saapuvilla... --Joo, saapuvilla on! --... niin pyytaeisin saada lautakunnan puolesta kysyae, kuinka korkealle herra Hellman on tulonsa laskenut taenae vuonna. --Olkoon samasta, vaikkei se sitaekaeaen sietaeisi! Lautamiesten ja vallesmannin puolesta kuului yhteinen kiusoittava halveksimisen pihaus. --Haeh? kivahti herra, ja veri taeytti jo naehtaevaesti paeaetae kohti. --Herra esimies, sanoi vallesmanni, minulla olisi taetae ilmoitusta vastaan tehtaevae se muistutus, ettae summa on aivan liian pieni. --Mitae! Pieni!--Ja herra tyhjensi kiivaasti suunsa pikanellista, jonka sylkaeisi kauaksi luotaan. --Sen tietaeae jokainen, ettae pieni se on. Joka lautamies sen saattaa sanoa. --Pieni on, todistettiin yksimielisesti. --Mistae hiidestae te...? Kuule, sinae, Ruutper, mistae helvetistae sinae tiedaet minun tavarani? Sinaekoe ne oot lukenut minun rahani? --Jos en oo lukenutkaan, niin tiedaen kuitenkin ... vaikkei ehkae niin pennilleen, niin tiedetaeaen ne kuitenkin! Kyllae sinun tukkikauppasi tunnetaan ja perintoesi ja elo-kauppasi ... ja jokainen tietaeae ilman sinun rahojasi lukematta, joilta olet metsiae ostanut ja toisille myoenyt. Niistae olet kaikille kehunut ... minulle ja monelle muulle, mutta minulle viimeksi. --Milloinka minae olen sinulle kehunut? Elae sinae valehtele, minae en ole kehunut kenellekaeaen! --Olet kehunut ja jos et olisikaan, niin naekisihaen sen sinun rakennuksistasikin ja kaikista laitoksistasi. --Siitaekoe minua verotetaan, ettae minae rakennan ja laittelen? Siitaekoe minua verotetaan? Haeh? --Siitae ne sinun varasi naekee! Ja on sinulla perintoejae ja prosentteja kanssa! --Sano sinae, ettae siitaekoe minua verotetaan, jos rakennan peltojani ja panen rahani maahan? Haeh? --10,000 markkaa sait mennaekin talvena Honkakankaan metsillae, ja ei kai ne ole miten vielae maahan menneet? --Jos eivaet mahaan... --Elae viisastele, Juntunen ... se on minun oma asiani!--Etkae sinae ole sen kummempi viisas kuin muutkaan, vaikk' olet lautamies! --Taessae ei saa mennae persoonallisuuksiin, huomautti esimies lujasti. Herra Hellmannilta ei pyydetae muita selityksiae kuin lyhyt ilmianto, kuinka suureksi haen arvaa taemaenvuotiset tulonsa. --Se on sillae sanalla kuin minae sen jo sanoin! --Ehkae olette hyvae ja vaehaeksi aikaa astutte ulos. Jos tahdotte kuulla lautakunnan paeaetoeksen, niin saatte hetken kuluttua jaelleen tulla sisaeaen. --Vaan sen minae sanon, ettae jos minulta liikaa veroa otetaan... --Ei liikaa otetakaan, naurahti lautakunta, ja Hellmanni kuuli ulos mennessaeaen samaa aersyttaevaeae naurahtelemista kuin aeskenkin. Vastaukseksi paukahutti haen oven jaelkeensae kiinni sillae vauhdilla, ettae ikkunat helaehtivaet seinillae. Haenen kiukkunsa oli yhae ylennyt kamarissa. --Mitae miehiae ne on nuo tuolla kamarissa? kipakoitsi herra porstuassa oleville. Kuka niille on antanut oikeuden siellae istua ja raeknaetae ihmisten rahoja? Kuka? Tietaeaekoe teistae kukaan: kuka? --Eikoe nuita lie se kuntakokkous valinna? --Kissa ne on valinnut! Ja ne on suuria roistoja jok'ikinen, koeyhiae ruunun rottia! Semmoisia niitae pannaan siihen kometiiaan! Joilla ei ole pennin paetkaeaekaeaen omasta puolestaan panna! --Minkaeaentaehen nuo ei oo herroo valinna? --Haeh? Pidae suus' kiinni siinae! Mikae sinae oot taessae puhuja? --Oompahan voan. --Min' en ole sinulle mitaeaen puhunut! Niin ettae elae sinae tule minullekaan puhumaan! Ja pidae suus' kiinni! Muista se! --Pittaeae pittee... --Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta. --Mitae se sinua liikuttaa? --Mitaepae tuo kyllae liikuttannookaan. --Sido, Olli, lyhemmaelle tuo marhaminta, aerjaeisi herra rappusilta rengilleen.--Etkoe sinae vielae ole oppinut hevosta kiinni sitomaan?-- Tprusoh! mitae sinae siinae hypit? Luuletko sinae? Tprusoh! sanon minae. Varsa ei liikahtanutkaan muuta kuin sen, minkae ehdottomasti vavahteli isaentaensae siihen palavin silmin tuijottaessa ja sitae katseillaan hillitessae. Kaulansa se oli tyoentaenyt seinaeae vasten koukkuun ja seurasi pelon kelme silmissae herransa pienimpiaekin liikkeitae. --Sisoh! Sinaekoe taessae et aio--sanoi haen. Mutta sitten pyoeraehti haen kantapaeillaeaen vaekijoukkoon paein:--Mitae te, moukat, siinae tollotatte? Ettekoe te ole ennen naehneet hevosta koulattavan? Vaeki vaeistyi vaehaen, ja samassa kutsui siltavouti herran takaisin kamariin. Herran kiukku ei ollut paeaessyt vielae puoleksikaan purkautumaan. Suupielet olivat pahasti vaeaennyksissae, silmien paeaellae vaelkaehteli vihan verho ja niskakarvat poerhistyivaet hatun alla pystyyn. --No, mitae niillae herroilla on sanomista? ja haen jaei hajasaeaerin seisomaan keskelle lattiaa. Esimies ilmoitti rauhallisesti sanottavansa: --Kun lautakunta on varmalta taholta saanut tietoonsa, ettae Kaarnajaerven tilan n:o 6 omistaja herra A. Hellman on viime kuluneena vuotena kaupoilla ja kaikenlaisilla hankkimisilla, joista haen itse tietaeae yhtae hyvin kuin lautakuntakin, lisaennyt omaisuuttaan siinae maeaeraessae, ettae haenen kunnanveronmaksunsa kohtuuden mukaan vaativat melkoista korotusta, niin on lautakunta katsonut velvollisuudekseen arvata haenen verotettavan omaisuutensa seitsemaeaen tuhanteen markkaan. --Se on saatanan...! --Joka asianomaiselle taeten... --Se on saatanan vale, sanon minae, ja te olette jokainen suuria roistoja, metsaerosvoja, kaiken maailman suurimpia ryoevaereitae! Ja sen minae sanon, ettae... Ja jos te edes olisitte oikeita ihmisiae ... mutta teillae on jok'ikisellae minua kohtaan vihaa ja kateutta! Teillae on vanhaa vihaa, ja se on sinun tyoetaesi, Ruutperi, sinun tyoetaesi se on, sinae kostat, kun et saanut lainaksi rahaa! Mutta sano sinae, mikae sinae olet, vai sanonko minae? Sinae olet juomari, huorintekijae... --Herra esimies, minae pyydaen... --Tuoko on esimies? Mikae esimies se on enemmaen kuin muutkaan? Se paperejaan tuossa selailee, mutta tuskin tietaeae itsekaeaen, mitae niissae seisoo. Et sinae ole muita kummempi! Lehmaesikin kuolevat joka talvi punatautiin, mutta eipaehaen minun lehmaeni kuole! Mitae sinulle siitae meijeristaesikaeaen on? Mikae sinae olet sen kummempi kuin muutkaan? Et ole muuta kuin ruunun puustellin arentaattori, lampuoti, loinen ja vanha kersantti, rahjus...! --Om int' bror slutar och aflaegsnar sig pae flaecken haerifraen, sa later jag naemnden ta' dej i nacken och kasta ut dej! [Jos et herkeae ja mene kohta paikalla tiehesi, minae annan lautakunnan tarttua sinua niskaan ja heittaeae ulos!] --Puhu suomea, jos osaat, elaekae mongerra! Anna kuulla muidenkin, anna kuulla moukkainkin puhettasi! Minutko ulos? Tulkaapas! E-ohoh! Aina minae yhden tuommoisen lautakunnan nujerran! Liikkukaahan siitae, niin ikkunasta lennaette hevostenne eteen joka mies!--Mitae te olette miehiaenne? Sanotteko sen itse, vai sanonko minae?--Ovi auki, ettae muutkin kuulee!--Te olette jokainen niitae pitaejaen suurimpia rahjuksia, tuppeliineja, herrain haennaenkannattajia, koeyhiae rottia, luunpurijoita, toisen tavaran tonkijoita--sikoja!--Ette te ole tavarata naehneetkaeaen ettekae kuulleet, ettae sitae onkaan, ennenkuin kuulitte, ettae sitae minulla on. Ja minulla sitae on! Minulla on enemmaen kuin tiedaettekaeaen! Seitsemaenkoe tuhatta vain! Se on vaehaeinen raha ... en ilkeaeisi sen vertaisesta verottaa, kun on kerran sitae varten tuohon istuutunut ... en totta maar ilkeaeisi! Pankaa kymmenentuhatta kerrassaan! Eli satatuhatta eli kaksi! Kirjoita kirjaasi sinae, esimies, jos osaat! Istu paikoillesi ja kirjoita se kirjaasi tuon seitsemaen tuhannen lisaeksi! Tuoss' on vielae rukkaset kaupantekiaeisiksi ... ota pantiksi rukkaset ... heh! --Pankaa ovi kiinni, komsarjus! --Anna vain olla oven auki! Ei taessae lukittujen ovien takana keskustella! Kohta laehden, jahka saan turkin paeaelleni! Pikanellipuru vielae jaei! Tuoss' on sekin! Pthyi! Siin' on seinaessae, korvasi juuressa, vallesmanni! Irtauta se siitae ja pistae suuhusi! Pistae, pistae, se on hyvin makea! Ja lautamiehet saavat tulla kotiin piipunperiae hakemaan! Niin, pankaa sekin paperillenne, ettae minulla on verotettavaa omaisuutta kaksi toetteroellistae piipunperiae ja toista yhae tulee! Haeh? --Heittaekaeae ulos haenet! --E-ohoh! Ei minua vaekisin heitetae, jos en hyvaellae laehde! Mutta jo minae laehdenkin! Ei ole taellae kertaa taemaen enemmaen sanomista! Toissa kertana lisaeae! Hyvaesti! Roeyhkaeisten toeytaesi haen ulos aukinaisesta ovesta ja hajoitti mennessaeaen porstuaan kokoontuneen vaekijoukon kahtia. --Hevonen taenne! huusi haen kaedet puuskassa porstuan rappusilta rengilleen.--Aja taenne rappujen eteen! Taess' ei ole koeyhae laehtemaessae, joka maksaa seitsemaestae tuhannesta veroakin! Rentonaan nakkautui haen rekeen, niin ettae peraelauta rasahti... --Hyppaeae kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennae, Olli! Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan taeyteen laukkaan. --Mjukaste tjenare! [Noeyrin palvelijanne!] huusi herra mennessaeaen lautamiehille, jotka uteliaisuudesta seisoivat kaikki kamarin ikkunassa.--Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi haen, riipaisi lakin paeaestaeaen ja huitoi sillae taakseen kaaren toisensa peraestae, nosti ja laski, yloes ja alas, niin ettae se toisin vuoroin korkealle kohosi, toisin vuoroin tien viertae hipaisi. Vasta kun oli pitaejaentupa naekymaettoemissae, herkesi haen, paiskasi lakin syvaelle paeaehaensae ja kaeaentyi reessaeaen oikeinpaein istumaan. Haen loisti aeaeretoentae tyytyvaeisyyttae, ja suu reuhotti koko matkan leveaessae hymyssae, silloin kun se ei aeaeneensae nauranut. --Aehaeh, aehaeh! hoki haen.--Saivatpas, saivatpas! Haeh, Pulkkinen, kuulitko sinae, mitenkae minae niille annoin? Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eikae haen tahtonut siellae varsan kiitaeessae mitenkaeaen pysyae. --Mitaeh? Kuulitko sinae? Tule taenne reen laidalle istumaan!--Totta kai kuulit, kun minae niille annoin? --No, jo minae toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte! --Haeh? Niin! Eikoe niin? Mitae? --Jo minae olisin vallesmannin sijassa vaehemmaestaekin haevennyt. --Naeitkoe sinae, minkaenaekoeisiae ne oli? Mitaeh? --Niin oli vallesmannikin happamen naekoeinen, kuin kauan kaeynyt sinukka on makuinen. --Silloinko kun minae raetkaeytin pikanellipurun sen korvan juureen? --Silloinpa silloin. Hellmanni muisti sen ja paljon muutakin, mitae oli sanonut. Ja uudelleen ja aina uudelleen haen nauroi niille ja kyseli niitae. --Haeh-haeh-haeh!--Saivatpas kerran!--Haeh-haeh-haeh!--No jo minae niille annoin! Saivatpa ne maineensa kuulla! Vaan kyllae ne sen sietikin! Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? Naeitkoe sinae, ottivatko? --En naehnyt minae. --Ottivat ne, saat uskoa, ettae ottivat! Vaan naeitkoe sen, paniko vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? Naeitkoe sinae? --Liekoe tuo tuota toki pannut? --Sekoe? Pani se! Se pani! Saat olla varma, ettae pani! Nyt se sitae siellae parhaallaan pureksii! Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta taestae samasta asiasta, uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun laehteet naeyttivaet olevan loppumattomat. Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan jaei hevosta riisuttaessa sitae taputtelemaan ja silittelemaeaen. --Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen syoedae, minkae syoedae saattaa, kaeski haen vielae mennessaeaen, ja porstuan ovelta huusi haen Pulkkiselle, joka veti rekeae liiteriin: --Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan paeaelle. Kaey pois vain! --Jahka minae taemaen reen vedaen liiteriin. --Ei sillae kiirettae ... ann' olla siinae vain ... joutaa sen Ollikin vetaemaeaen. Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehtyaeaen meni haen vielae tallissa kaeymaeaen. --Meneekoehaen tuo tuommoinen meno kaeraejittae? arveli renki. --Ei mene kaeraejittae ... hulluja olisivat herrat, jos heittaeisivaet... --Vaan eihaen koira koiran haennaelle polje... --Vaikka kohta... --Kaeypikoehaen pahastikin? --Siitae on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan oikeuden haukkumisesta ... hyvaessae lykyssae vaestinkiaekin... --Hyhhyy! vihelsi renki. III. Lautamies oli ajanut pihaan eikae naekynyt pitaevaen erikoista kiirettae sisaeaentulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi heinaetukon seviltae ja heitti sen eteen, levitti loimen selkaeaen ja laehti sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli heraettaenyt herrassa epaeilystae, ja levotonna oli haen kaevellyt lattiata edestakaisin, aina vaehaen vaeliae seisahtuen ikkunasta katsomaan. Haen oli pitkaenlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies. Herra koetti arvata haenen asiansa, mutta ei sitae paeaeltaepaein vaehaeaekaeaen naekynyt. --Kaeykaeae istumaan, pakotti herra itsensae sanomaan, kun ei lautamies puhunut asiaansa, vaan jaei oven suuhun seisomaan. --On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin. Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yhae karkeammin kierrellae rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja nytkin saapuvilla, sen naeki, mikae herran mielessae kangerteli, haen kyllae tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrjaesilmaellae kummankin kaeytoestae. --Hyvaenlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eipae niin nihki pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytyttaenyt ja sitae siististi poltteli. Haen veteli lyhyitae laihoja savuja ja tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkaensae kaerellae. --Semmoinen on naetti talvinen ilma, arveli Pulkkinen. --Kotoapaeinkoe lautamies ajelee? kysyi herra. --Kotoahan minae alkujani laehdin taen' aamuna ajelemaan. --Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen. --Ainahan niitae on ollut manuitakin vaeliin. Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella herralle. --Tarjoo lautamiehelle. Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymaettae: --Onko lautamiehellae minulle mitae erikoista asiata? --Herrallehan sitae olisi. --Kaey, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies... --Eikae tarvitse mennae ... saa sen asian kuulla vierasmieskin. Nyt oli Hellmanni varma siitae, ettae se oli manuu. --Manatako meinaat? aesaehti haen. Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen paeaelle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. Sitten pani poeydaelle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja vetaenyt, sanoi haen: --Manata. --Mistae hyvaestae? Haeh? Kenenkae asiasta? Velastako? Olenko minae velkaa kellekaeaen? --Ei toki velasta vaehaeaekaeaen. Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi varmalla, virallisella aeaenellae: --Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina pitaejaen tuvalla, kutsun teitae oikeuden eteen siitae asiasta vastaamaan ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni Stalhammar. --Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siitae! Hm! Herra oli joutunut aivan haemilleen. Tuota oli haen heti lautamiehen naehtyaeaen alkanut pelaetae, mutta ei haen tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus pilvettoemaeltae taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti haenet haukkumisiin haeraehtaemaestae. --Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missae minae haentae olen loukannut? --Tottapahan sen tietaenevaet ne, jotka minua kaeskivaet teitae kaeraejiin kutsumaan. --Vaan tulenkos minae heidaen kutsuilleen? --Omassa vallassannepahan se lienee... --Kuka se kaeski manaamaan? --Kapteeni minulle manuun antoi. --Sano sille, ettae minae en tule ... ei tarvitse luullakaan! Kaeske pyyhkimaeaen pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan turha vaiva! Herra kaeveli epaevakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja vakuutti yhae, ettei haen tule ja ettae on turha vaiva. --Pitaeae taestae laehteae ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kaetellen hyvaestinsae. Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen laehteaekseen haenen jaelkeensae. Mutta sitten kaeaentyi haen kuitenkin Pulkkisen puoleen. --Kuule, Pulkkinen, luuletko sinae siitae mitaeaen olevan? --En tunne minae lakia. Mahtaiskohan mitae olla... --Kaey kysymaessae lautamieheltae, mitae se arvelee... Mene nyt pian, ennenkuin se ennaettaeae laehteae ajamaan. Se jo paeaestelee hevostaan irti. Vaan elae kysy niin, ettae minae muka olisin laehettaenyt. Ole tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi. Sill'aikaa kun Pulkkinen naekyi puhelevan lautamiehen kanssa, taemaen seistessae loimi kaedessae, jonka oli hevosen selaestae ottanut rekeen pannakseen, aekkaesi Hellmanni tyhjaet kahvikupit poeydaellae. Julmistuen siitae hyoekkaesi haen salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sieltae keittioeoen piialle: --Mitae hiiden haevyttoemyyttae se on, ettei kuppeja haeta pois? Siinaekoe sinae meinaat antaa niiden seistakin? Siinaekoe? Etkoe sinae vastaa, lunttu? Haeh? --Herra Jeesus siunatkoon! Eihaen taessae vielae tullut-- --Vielaekoe sinae vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--! Mars hakemaan! Herra seisoi ovella ja osoitti haenet ojennetulla kaedellae ohitsensa menemaeaen. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui haenen kintereillaeaen. Koko ajan oli tytoellae se pelko mielessae, ettae poeydaen aeaeressae se haenen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan tarttuu... Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika paeaesi pujottautumaan pakoon. --No, mitae se sanoi? --Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyvaessae lykyssae vaestinkiae. --E-ohoh! E-oo! Elae valehtele! Ei se tiedae ... se valehtelee ... peloittelee... --Eikoehaen mahtaisi lautamies tietaeae? --Ei se tiedae paremmin kuin muutkaan... Enintaeaen jos on, niin on viisikymmentae markkaa! Vai vaestinkiae! En minae usko, en ollenkaan minae sitae usko! Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhae enemmaen alkoivat haenen silmaensae pelosta paelyae. Pulkkinen teki laehtoeae. --Kuules, Pulkkinen, elaehaen mene ... kuinka suuren sakon sanoi se olevan? --Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon, mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eikae aina tunnu rahallaankaan paeaesevaen. Herran tukka oli aivan epaejaerjestyksessae, ja suun ympaerys revaehteli kuin itkua aloitellessa. --Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja ehkae vielae vaestinkiae... Mutta ehkae ne vain peloittelevat taellae manuulla? Luuletko sinae, ettae niillae on tosi mielessae? Mitae? --Kysyin minae sitaekin lautamieheltae, ja toden sanoi olevan. --Tosi niillae on! Se niillae on ... ei ne heitae! On ne semmoisia susia ... kyllae ne on koko roistoja! --Sitae arveli lautamies, ettae eikoe nuo ehkae mahtaisi sovintoon ruveta, jos maksaisi. --Josko maksaisi? --Ei kai ne ilmankaan... --Eihaen ne ilman ... tietaeaehaen sen ... vai ilman? Ei ne vaehaeaen heittaeisikaeaen ... kyllae ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on ne semmoisia susia! --Vaan paeaesisihaen tuosta sillae lailla edes rahallaan. --Jottako muuten vaestinkiae? --Miksipaehaen oikeus sen katsoisi ... sitae ei tiedae edeltaepaein kukaan. --Kyllae se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niillae on kaikilla vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi taetae onnettomuuden kohtausta, voi taetae onnettomuuden kohtausta! Tukkaansa repien ja vaikeroiden kaeveli Hellmanni sinne taenne kaikissa huoneissa. Pulkkinen teki laehtoeae moneen kertaan, mutta herra ei haentae paeaestaenyt. --Minnekae sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekaeaen kiirettae ... odotahan nyt, elaehaen mene! Istu siihen tuolille! --Eikoehaen teidaen sittenkin olisi parasta mennae sovinnoille. --Kyllae se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja kaeske valjastamaan! Sano, ettae heti valjastavat! Voi taetae onnettomuuden kohtausta! Kaikki talonvaeki kummasteli herran siivoa laehtoeae, piika kaikista eniten. Ei minkaeaenlaista komentelua, ei huutoa, eikae haukkumisia, niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja koepaesteli herra kuin vanha ukko, ja reen peraeaen istuessaan haen yhkaeisi kuin sairas. --Annahan ohjakset taenne, sanoi haen surkealla, miltei noeyraellae aeaenellae rengilleen, ja kaeski hitaasti hevostaan. --Niinpae se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle katsellessaan isaentaensae laehtoeae. Mutta herra ajoi tietae myoeten ja oli mielestaeaen onnettomin ihminen maailmassa. Haen oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa haentae vastaan. Kun yhdet alkavat haenen kanssaan kaeraejaetae kaeydae, niin muut peraestae. Saa niitae aina syitae miehen paeaelle, kun niitae vain hakemaan rupeaa. Ei niin hyvaeae miestae, jota ei syyhyn saa, kun kaeyttaeae juonia ja advokaatteja... Haen oli laskeutunut jaeaelle, jossa alkoi kaeydae kipakka tuuli, samalla kuin piiskasi jaeiden sekaista lumiraentaeae alas taivaalta vasten kasvoja ja korvanlehtiae. Sivulta paein kaevi tuuli ja jaeaehdytti ensin oikean olkapaeaen ja koko kyljen, siitae tunki laepi vasempaan puoleen ja vaehitellen koko ruumiiseen. Raentae kasteli kauluksen ja valoi siitae maerkyyttae alas kaulalle ja poveen. Vaerisytti ja puistatti, niinkuin olisi tahtonut karistaa nivelet erilleen toisistaan. Paha omatunto kaeytti hyvaekseen turvattoman makuista mielialaa ja alkoi kumeasti kolkutella sieltae taeaeltae, niinkuin olisi sillan alta pyrkinyt yloes tulemaan. Vaehitellen sai se siinae longistetuksi elaemaen muutamista pahoista paikoista suurille raoille. Niistae irvisti hampaitaan moni teko, joka oli kauan aikaa ollut piiloon painettuna ja viimein kokonaan mielestae unohtunut. Tuskastuen yritti haen vaekisin kiristaeae raot kiinni, mutta kuta enemmaen haen sitae koetti, sitae enemmaen repesivaet ne toisistaan hajalleen. Silloin koetti haen olla huomaamatta eikae ollut mitaeaen naekevinaeaen. Kyllae haen tiesi, ettae haentae joku tahtoi peloitella. Vaan ei se haenestae sillae lailla liiaksi hyoetyisi! Uhka ei kuitenkaan auttanut, eivaetkae pahat paikat ottaneet sulkeutuakseen. Silloin sai arkuus vallan ja pani sielun vapisemaan sitae mukaa kuin vilu tuli tuntuvammaksi ja kuta kipeaemmin jaeaerakeet kasvoja ruoskivat. Ihan tuntuvin kourin kiristi mieltae se ajatus, ettae kostaja on kimppuun kaeynyt ja ettae se se on kaikki naein laittanut. Se, eikae muu mikaeaen, haenen silmaensae sokaisi ja pani haenet haukkumaan siellae pitaejaentuvalla, antaakseen siten vihamiehille vallan. Se on viekas ja taitava, kamppaa jalallaan ja kaataa silloin juuri, kun ei arvaa vaehaeaekaeaen varoa. Vaistomaisesti alkoi haenen mielensae siinae haparoida jotain asetta, jolla voisi torjua kostajata luotaan ja jonka avulla saattaisi itseaeaen puolustella. Kauan etsitti, ennenkuin loeytyi, mutta viimein johtui mieleen kuitenkin semmoinen hyvae teko, joka aseeksi kelpasi. Ja pitaemaellae piti haen edessaeaen ja kaeaenteli joka taholle ja riiputteli ja heilutteli kuin linnun pelaettiae sitae, minkae oli saanut kaesiinsae. Vanha kerjaelaeisvaimo se oli, haen oli sen kerran taellae samalla selaellae ajaessaan tavannut ja ottanut paleltumasta rekeensae. Lapsensa kanssa oli vaimo umpea tietae paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet kohta, ellei haen olisi heitae auttanut, rekensae peraeaen pannut ja nahkasilla peittaenyt. Itse oli vielae kuskille istunut, vaikka oli kova pakkanen ja kipakka viima. Sillae lailla oli kotiinsa ajanut, ja siellae oli vaimo saanut syoedae ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli vaelistae annettu vehnaestaekin niinkuin myoeskin vaimolle itselleen kahvia. Eikae vaimo lapsineen ollut edes oman pitaejaen kerjaelaeisiae; jostakin oli kaukaa Pohjanmaalta, ja haen tiesi kertoa kaikenlaista herran kotipuolesta. Hyvae haen oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa ja koko talonvaekeae. Mutta hyvae tyoe pysyi hyvaenae tyoenae kuitenkin, sillae olisi niitae hierojia ollut omassakin aluskunnassa. Taetae muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot naeyttivaet vetaeytyvaen kiinnemmaeksi. Samassa oli jaeaematkakin loppunut. Hevonen, joka oli taehaen asti hiljaa umpiteitae kulkea kituuttanut, kiskaisi yht'aekkiae reen nelissae rantatoermaelle, kello kilahti kiihkeaesti aisassa, ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta. --Hevonen! huusi haen ja sujahdutti sitae suitsillaan parempaan vauhtiin. Mitae hulluja haen taessae syntejaeaen hautoo! Ei haen ole sen pahempi kuin muutkaan! Ja kun herra laeheni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat kaikki aeskeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin ettae omantunnon paeaellys oli kuin hyvaesti kiinni juotettu silta. Ei rakoja naekynyt eikae rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yhtae sileaeae levyae. IV. Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi vaehaeae ennen kuin Hellmanni ajoi pihaan. --Siinae susi, jossa ... tuossa haen nyt on! huudahtivat molemmat, kun naekivaet Hellmannin kartanolle ajavan. --Haen tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin taessae puhuttiin... Siitae tulee hyvae juttu! Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaperaeisesti nauroi sisaeaenpaein. --Tst! Haen on jo porstuassa! Pidae hyvae miini ... minae kuuntelen taeaeltae koko ajan... Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni astui sisaeaen. Jotenkin rehevaesti haen tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa tuolille. --Hyvae paeivae! sanoi haen yhtae leveaesti kuin haenen tapansa oli. Kapteeni oli kiireesti istuutunut poeytaensae aeaereen, sukaissut silmaelasit nenaelleen ja oli nyt jotain lukevinaan. Haen naekyi kyllae vieraan tulon kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivyttyaeaen nosti haen paeaensae katsellen tulijata lasien yli. --Paeivaeae, vastasi haen kylmaesti ja hitaasti, samalla vaehaen kummastellen, ja liikkumatta paikaltaan. Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisellaeaen, mutta vastaanotto vei heti haeneltae sen varmuuden, jonka oli ollut saamaisillaan. Koetti haen kuitenkin sitae yllaepitaeae mennen kaettae antamaan. Vaikka isaennaen kaedenpuristus oli laimea, niin teki haen sentaeaen vielae sen, ettae istuutui kaeskemaettae sohvaan. Arasti alkoivat haenen silmaensae kuitenkin paelyae ympaeri huonetta, kattoon ja seinille, kun ei kapteeni aloittanut puhelua. Taemae vain istui paikoillaan, paeae poispaein kaeaennettynae peittaeaekseen nauruaan, jota oli vaikea pidaettaeae. --Onko mitaeaen, jolla voin veljeae palvella? kysyi haen vihdoinkin hyvin totisesti. --Se nyt on se ikaevae juttu... Elae ole millaeskaeaen ... annetaan sen olla ... mitaes me tyhjaestae kaeraejoeimaeaen, yhden pitaejaen miehet! Ja haen koetti hymyillae ja teki kaedellaeaen halveksivan liikkeen koko asialle. --Se on hyvae, ettae veli myoentaeae sen ikaevaeksi asiaksi. Ikaevae se todella onkin ... varsinkin meille. --Niin on, elkaeae huoliko siitae sen enempaeae ... mitaes joutavata ... sovitaan pois! --Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!--Vai olisi veli taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua. --Niinpae niin, mitaes siitae kaeraejaetae kaeymaeaen semmoisesta ... se on niin kovin pieni asia ... eikae siitae muuta hyoetyae ole, kuin ettae se vain heraettaeae tarpeetonta juorua... Saahan se olla?--olkoon puhuttu! Kapteeni istui yhae paeae poispaein kaeaennettynae, mutta vilkaisi kuitenkin tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silmae. --Hm! rykaeisi haen taas epaemaeaeraeisesti. Tietaeaekoe veli, millainen edesvastuu tuollaisesta menosta on meidaen laissamme maeaeraetty? --En minae tiedae, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En bagatelli... --Se on sen mukaan, minkae nimen kukin millekin asialle antaa. Ehkae minae saan luvan naeyttaeae asiata koskevan lainpykaelaen ... ole hyvae ja tule lukemaan. Kapteenilla oli jo lakikirja auki maeaeraetyltae kohdalta, ja haen asetti sen poeydaen nurkalle. Hellmanni tuli poeydaen aeaereen seisomaan, mutta pyysi kapteenia lukemaan... --Minulla kun ei ole lasisilmiae, sanoi haen syyksi. --"Keisarillinen asetus vaeaeraestae ilmiannosta ja _muusta kunnianloukkauksesta_, annettu marraskuun tjuguseks paeivaenae adertonhundra sekstiseks", luki kapteeni seuraten tekstiae sormellaan. --"Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa toista haenen kansallisessa arvossaan taikka _vaehentaeae luottamusta haeneen siinae toimituksessa_ tai elinkeinossa, jota haen harjoittaa" ... sen sinae olet juuri _tehnyt_... --Niin, niin, no entae sitten... --"joko puheella tai merkeillae tai kirjallisella esityksellae, jota haen levittaeae tahi levityttaeae, vaeaeraesti syyttaeae haentae vissistae rikoksen lajista tai semmoisesta teosta, joka voi haenelle saattaa toisen ylenkatseen, rangaistakoon herjauksesta kuritushuoneella kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen taikka vankeudella yhdestae kuukaudesta yhteen vuoteen taikka sakoilla viidestaekymmenestae tuhanteen markkaan saakka." --Jahah! Hm! Vai niin. Vaan onko taemae taemaen aikuinen laki...? --Se on vasta vahvistettu. Katso itse. --Niin, niin ... niinpae naekyy olevan... --Se on ankara pykaelae. --Vaan eikoes siinae ole alin maeaerae viisikymmentae markkaa sakkoa? --Se ei taessae tapauksessa voi tulla kysymykseenkaeaen. Istuvan oikeuden herjaaminen on paeinvastoin katsottava ankarimman maeaeraeyksen mukaan... --En minae usko sitae. --Paeaettaekoeoen oikeus sen, jos et usko. --On siinae "foermildrande omstaendigheter"... Minae en ollut oikein selvae... --Olit sinae selvae, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua. --En minae ollut selvae ... minae kaevin ulkona sillae vaelillae... --Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellae muuta tehnyt kuin aerjyit hevosellesi... Hellmanni ei osannut mitaeaen siihen. Haen oli aeaeneti ja pureskeli partaansa. --Niin no, sovitaan se nyt sitten ... minkae taehden te ette saata sopia... --Kyllaehaen minae puolestani ... en pidae niin suurta vaeliae koko asialla ... saatan sen minae sopia, vaan en tiedae, kuinka... Hyvaen mielen hyraehdys paeaesi herran kurkkutorvesta, ja kiitellen kapteenia tarttui haen haenen kaeteensae... --Tack bror! Tack bror! --Ei kiittaemistae! Minae puolestani, sanoin minae, vaan en tiedae, kuinka muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. Haentae sinae loukkasit enemmaen kuin ketaeaen muuta. Herra luuli jo pihdistae paeaesseensae ja nyt se kiristi haentae entistae kovemmin. --Parasta on sentaehden, jatkoi kapteeni, ettae ajat nyt heti kohta haenen puheilleen ja koetat pyytaeae haentae sovintoon... --Minae laehden, minae laehden heti paikalla ajamaan ... ehkae haen suostuu ... mitae luulet? Etkoe luule, ettae haen suostuu? --Saattaapa suostua... --Eikoe haen ole mitaeaen sanonut? --En minae ole haentae tavannut sitten viimeisen... --No, mitae haen silloin? Oliko haen vihainen? --Kyllae haen silloin oli julman vihainen... --Vihainen se on ... se on vihainen ja sydaemikkoe. Mutta eikoehaen tuo kuitenkin rupeisi sopimaan? Etkoe luule, ettae haen rupeisi? --Sitae ei voi tietaeae. --Minae ehkae laehden haenen luokseen ajamaan ... mitae arvelet, menenkoehaen?' --En tiedae, kuinkahan olisi parasta. --Kyllae minae laehden sinne heti paikalla. En kaey kotonanikaan ... ajan ohitse sinne suoraan. Sinae olet, veli, hyvae mies. En minae toista semmoista miestae tunne ... en totta tosiaan minae tunne.--Hyvaesti nyt! Kaey, hyvae veli, minunkin talossani... Sinae niin harvoin meillae kaeyt, vaikka me ollaan yhden pitaejaen miehiae... Vaan hyvaesti nyt! --Minnekae sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele! --Ei, ei, kyllae minae polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minae nyt taellae kertaa ... minun pitaeae joutua sen vallesmannin luo... --Eihaen tuo nyt niin jaeniksen selaessae liene... --Jos ennaettaeae laehteae pitaejaelle tai niin poispaein ... niin ettae kyllae minun taeytyy ... anna nyt anteeksi... --No, hyvaesti sitten... --Hyvaesti, veli, sano vaimollesi terveisiae ja kaey talossa... Notkeana ja haetikoeiden laehti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni piilostaan. Yhdessae katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka Hellmanni paeaesti hevosensa irti tikapuista ja laehti kiireesti raentaesateeseen ajamaan. Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahaemaerissae ajaa uudelleen kapteenin pihaan... Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin aeaeressae, kun kompuroimista ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein tyoentaeytyi sieltae kulmakarvojaan myoeten lumeen tahrattu mies. --Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti. --Hyvaeae iltaa, hyvaeae iltaa, vastasivat toiset ystaevaellisesti. Veli on hyvae ja kaeypi istumaan. Epaeilevaesti mulkoillen vuoroin kumpaankin ja maerkaeae partaansa sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isaentae tarjosi tupakkaa ja totia, mutta haen ei kumpaakaan ottanut. Sitten jatkoivat kapteeni ja haenen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistae ja huonoista saeistae, lumipyryistae ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin siihen vetaeae. Haenen taeytyi siihen silloin taelloein ottaa osaa, saamatta omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettae noutamaan ja silloin kaeaentyi Hellmanni vallesmannin puoleen. --Minae kaevin siellae teillae sen asian taehden ... kyllae kai se on kapteeni puhunut? --Ei, mikae asia se on? --Se on tuo, joka tapahtui siellae pitaejaentuvalla ... silloin ... kyllaehaen sinae sen muistat... Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan. --Sekoe?--Vai niin ... mitaes siitae? --Minae kun olen saanut manuun sen taehden ... vaan ei anneta sen mennae oikeuden eteen... --Mitae varten ei? Siellaehaen se ehkae parhaiten riita ratkeaa... --Ei, ei anneta mennae ... sovitaan pois hyvinae miehinae... Yhae polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eikae puhunut siihen mitaeaen, niin ettae Hellmanni oli pakotettu vielae lisaeaemaeaen: --Ja kyllae minae maksan sopiaisiakin, jos niitae... --Hm!--Ei se ole sillae hyvae ... sinae haukuit minua pahasti, sinae sanoit minua roistoksi, juomariksi, huorintekijaeksi... --En minae huorintekijaeksi sanonut... --Etkoe sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetkoe tyhjaeksi, ettet sanonut? Kaikeksi siksi sinae haukuit ja vielae paljoa pahemmaksikin ... sinae syljit silmillenikin minua, ruunun virkamiestae, istuvan oikeuden edessae... --Enhaen minae muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... naeinikaeaen... --Vai pudotit? Noin vaeaensit poskestasi etusormella ja laehetit minua kohti ... onneksi meni se kuitenkin seinaeaen eikae sattunut, mutta sitae ei oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin rangaistaan rikoslain mukaan--murhanyritys. Se sinun pitaeisi tietaeae, etten minae siedae, etten minae siedae julkista pilkkaa tehtaevaen jaerjestyksen ja yleisen turvallisuuden yllaepitaejaestae ja valvojasta! Tiedaetkoe sinae, mikae edesvastuu on semmoisesta? --Kyllae minae sen tiedaen ... suuri siitae on edesvastuu ... mutta se kun tapahtui minulta kiivaudessa enkae minae tiedae, mitae minae kiivaudessani teen... --Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti kaeveli haen kahakaeteen lattiata pitkin. Hellmanni kaeveli haenen peraessaeaen ja puhui aina kaeaenteen kohdalla. --Elae, hyvae veli, anna mennae sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta, manuu ... minae maksan sopiaiset ... peruuta, hyvae veli ... johan lupasi kapteenikin sopia ... eikoes luvannut? --Lupasinhan minae, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua poeydaelle. --Minkae taehden sinae et sitten saata ... anna, hyvae veli, se anteeksi ... elae saata minua onnettomuuteen ... kyllae minae maksan, minkae tahdot... --Maksatko niin paljon kuin minae tahdon? --Niin, niin, kohtuuden mukaan... --Kyllae sinun kohtuutesi tiedetaeaen ... et sinae ilman kaeraejiae maksa penniaekaeaen! --Minae maksan ... minae maksan heti paikalla! Paljonko tahdot? --Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan paeaeasia, sanoi kapteeni.-- Paeaeasia on anteeksipyyntoe... --Johan minae olen teiltae pyytaenyt, ja pyydaen minae vielae uudelleen... --Meiltae? Mitae se auttaa, jos sinae meiltae pyytaeisit vaikka ikaesi anteeksi, kun siinae on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana? --Lautakunta? --Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja jokainen heistae on pyytaenyt minua asianajajakseen... --Voipa sitten sentaeaen! Voipa, voipa sitten sentaeaen! Kyllaehaen minae nyt hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa sentaeaen! Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja voivotuksista, sanoi haen: --No, jos minae hyvaessae tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta muista, ettae hyvaessae tahdossani, sillae et sinae sitae ole ansainnut. --Voi, auta, hyvae veli... elae sorra... --Etkoe _sinae_ ole ketaeaen sortanut? --En minae ole... --Etkoe nylje ja nahkaa esimerkiksi moekkilaeisiaesi...? --Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni vaeliin, mitae se meihin kuuluu, kuinka haen on moekkilaeistensae kanssa ... se on heidaen oma asiansa... --No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minae koettaa, vaikken tiedae, kuinka kaey. Vaan jos suinkin voin, niin koetan paeaestaeae sinut pulasta. --Koeta, hyvae veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne sopimaan.--Eikoes niistae ole muutamat sinulle velkaakin? --Ei taessae pakkokeinoja kaeytetae! --No ei, no ei, ei pakkokeinoja... --Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyyntoe. --Niin, niin... --Sitae ainakin minae vaadin omasta puolestani ja samaa luulen kapteeninkin vaativan... --Vaadin, sanoi kapteeni nenae lasin sisaessae, totia ryypaetessaeaen. --Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin. --Niin, niin... --Sanalla sanoen: sinun taeytyy siis julkisen seuran laesnaeollessa pyytaeae anteeksi kaikilta meiltae, joita olet toerkeaesti loukannut. --Niin, niin, kyllae minae, kyllae minae sen teen ... milloinkas minae? --Parasta on, jos jaetaet asian kokonaan minun huolekseni, muuten se ei... --Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin... --Taemae asia tulisi olemaan oikeuden edessae ensi maanantaina ... sen edellisenae iltana voit sinae tulla kaeraejaekartanon saliin, jonne minae kutsun asianomaiset ynnae vieraiden miesten kanssa... --Elae kutsu vieraita miehiae... --Se on sinun hyoedyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii. --Elae kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme... --Se on minun asiani! --Niin, niin... --Ja sen sijaan, ettae sinae kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan minae houkutella heitae tyytymaeaen siihen, ettae vietetaeaen taetae iltaa asianomaisen kustannuksella vaehaen hauskasti... --Niin, mitenkae tuota--? --Niin, ettae minae hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat ruokalajit ja sitae paitsi juomia tarpeen mukaan... --Niin, niin... --Suostutko siis siihen? --Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Minae en ole niissae semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit? --Kestitkoe? Se on sitae myoeten, miten tahtoo nimittaeae ... no, jaa, kestit! Entae sitten? --Ei mitaeaen, ei mitaeaen... Ei sitae edeltaepaein taida tietaeae, kuinka kalliiksi ne...? --Sitae minae en tiedae, mutta jos saeaelit muutamia kymmeniae markkoja, niin ann' mennae kaeraejiin ... sama meille on! --Ei, enhaen minae siitae puhukaan, etten minae ... ilmanhan minae vain ... kyllaehaen se sopii niin... Joo... Hm! Asia oli siis paeaetetty, ja vaehaen aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. Haen oli kovin hajamielinen ja sammutti vaehaen vaeliae piippunsa, jonka kapteeni oli pakottanut haenet sytyttaemaeaen. Vaehaen aikaa istuttuaan haen nousikin, heitti hyvaestinsae ja laehti ulos. Mutta porstuassa kaeaentyi haen takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia tulemaan, sillae haenellae olisi vielae vaehaen sanomista... --Tuota ... sitae minae ... niin ettae ... ettei niihin kesteihin, kun ne tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut tiukka rahasta nykyaeaen ... niin saisi sanoa kievarin emaennaelle, ettae tulisi meiltae hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meiltae ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai naemae pidot tulekaan ... niin, niin... --Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehkae me jaetaemme ne asiat kievarin emaennaen huoleksi ... jos et raski naein, niin mennaeaen sitten kaeraejiin, niin sillaehaen naeistae paeaeset... --Ei, ei millaeaen lailla ... en minae ... hyvaesti vain... --Skal da pa den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt. --Skal! vastasi vallesmanni. Mutta epaemaeaeraeisissae tuumissa ajoi herra yoetae myoeten kotiinsa paein. Tie oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti haen hevostaan, ja kun se ei auttanut, kiivastui haen ja loei ruoskalla. Hevonen pukkasi muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin kaevelyyn syvissae nietoksissa. Niin ettae herran taeytyi tyytyae kaeymaekyytiin. Kahdenlaiset ajatukset haentae vuorotellen kiusasivat kahdella asialla. Se ensiksikin puri ja jaeyti kauheasti mieltae, ettae haen oli ollut toisten pilkanteon alaisena ja ettae yhae vielae mahtoi tulla olemaan. Ja sitten huolestutti toiseksi se, mitae kestit tulevat maksamaan. Nehaen saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niillae valta maeaeraetae ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. Haen koetti laskea yksikseen, ketae he voisivat kutsua, mutta ei haen tohtinut niin suurta summaa paeaehaen asti ajatellakaan, kuin siihen haenen mielestaeaen tarvittiin. Yht'aekkiae iski haenen mieleensae Oulun kauppaneuvoksen kestit samppanjoineen ja jaelkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikae ne tietaeae? Onhan niillae valta vaikka mihin ... ja niillae on vanhaa vihaa... Loppumatkan haen miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun viimeinkin tuli kotiinsa, kaeyttaeytyi haen kuin sairas. Yhki ja puhui surkealla aeaenellae, otsa rypyssae. Rouvan piti auttaa turkit ja muut vaatteet paeaeltae pois ja vetaeae paeaellyskengaet jalasta. --Mikae sinun on? Mihinkae kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellae, mutta herra ei vastausta antanut.--Koskeeko paeaehaen? Vai ehkae olet vilustunut? Jos minae kaeskisin keittaeae teetae? --Ei tarvitse... --Hierominen sinulle ehkae hyvaeae tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko minae koetan... --Mitae helvettiae sinae hommaat siinae ... anna minun olla rauhassa...! Vihoissaan repaeisi herra turkin takaisin hartioilleen, ryntaesi paukkuen ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. Aekaeisesti sulki haen oven, kaeaeriytyi turkkiinsa ja heittaeytyi sohvalleen maata. V. Oli yleinen riemu pitaejaen herroissa, kun tuli kuuluksi, ettae Hellmanni oli pakotettu pitaemaeaen kestit, joihin vallesmanni sai kutsua vieraat. Jokaisella oli jotain aekaeae hovin herraa kohtaan, jos ei muusta, niin siitae, ettae haen oli rikas, ja nyt nautittiin siitae herkusta, missae vain kaksi miestae yhteen sattui. Ja joka talossa, mihin vallesmanni uutisensa kuletti, hykerrettiin kaesiae hyvaestae mielestae, ja sekae tullessaan ettae laehtiessaeaen sanoi vallesmanni samat sanansa: --De' ... de' froejdar mej aenda intill lilltan, den haer historien... [Taemae ilahduttaa minua pikkuvarvastani myoeten, taemae juttu...] --Se on oikein sille! kaevipaes kerran satimeen sekin kettu! lisaesivaet aina toiset. Vallesmanni oli kutsunut kaikki tuttavansa "vieraiksimiehiksi" pitoihin ja muut asianomaiset olivat tehneet samoin. Niin ettae kun kaeraejien oli alkaminen juuri samaan aikaan, kaikki kirjurit, asianajajat, tuomarin apulaiset, lautamiehet, siltavoudit ja muut siihen aikaan koossa olevat henkiloet kieltaeaen lipoen valmistuivat iloista iltaa viettaemaeaen Hellmannin herran kustannuksella. Paitsi heitae oli tuomari, tohtori, apteekkari ja puolikymmentae maakauppiasta myoeskin pyydetty samaan tilaisuuteen saapumaan. Kirkonkylae oli kuin pieni kauppala, jossa muun muassa oli kestikievari ja sen yhteydessae ravintola. Taemaen suuri sali, jota myoeskin kaeraejaehuoneena kaeytettiin, oli taetae iltaa varten muutettu kestituvaksi. Oikeuden poeytae oli siirretty seinaemaelle ja tuomarin istuin samaten. Raamattu ja lakikirja oli nostettu yloes poelyisen kirjakaapin korkeimmalle hyllylle. Sen sijaan oli kannettu keskelle lattiaa valkeilla liinoilla katettu tuvan suuri leipomapoeytae, jonka aeaeressae piti ensin sopiaismaljat juotaman ja sitten illallinen syoetaemaen. Pitkin seiniae oli aseteltu pienempiae poeytiae, joiden paeaelle totineuvot kannettiin ynnae paperossipuntit ja tuhka-astiat. Kaikki piti olla kuin kesteissae konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan kaeskenyt laittaa illallista, vaan tilannut "_supeen_". Kestikievarin emaentae jaerjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin poeydaen reunaa, ja isaentae, samalla myoeskin maakauppias, kantoi puodistaan paperosseja pienille poeydille ja kaateli pullosta konjakkia karahveihin. --Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi isaentae. --Haenhan minae ... ei siitae muuten kuitenkaan naey erilleen paeaesevaen ... antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin... --Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa, suolansakin ... mutta jaeaepaes kerran jokunen rikkautta meidaenkin puotiin. --Kyllae se on koko roisto se Hellmanni... --Hyvae on sekin, puuttui piika puheeseen, hyvae on, mutta ei ole parempia muutkaan... --Mitkaes? --Nuopa herratkaan, vallesmannit ja ne, kun suotta taemmoeiset maksatetaan. --Olikos sen pakko haukkua? --Ei haukku haavaa tee. Ja hyvin ne sen ansaitsee. Jos minae olin haukkumassa, niin haukuin vielae enemmaen. --Panenko monta punttia naeille poeydille kullekin ... kaksiko? --Pane kolme neljae ... kuta enemmaen panee, sitae enemmaen menee ... jos on vara ottaa, niin ottavat aina uuden ja heittaevaet entisen puoleksi poltettuna pois... --No, johan minae olen monta kertaa sanonut, ettae sinae olet vaelistae viisaampi kuin minae ... ei ole monella niin viisasta eukkoa kuin minulla. Lihava emaentae nykaeisi kylkeen piikaansa, iski haenelle silmaeae ja suhahti pilkallisesti: --Puhuu, niinkuin haen se muka taessae kuitenkin ... pyh! Emaennaenhaen olikin puoti ja kaikki, ja haenellae oli valta talossaan. Puotipojan oli haen toiseksi miehekseen ottanut ja yhae haen itse hallitsi ja vallitsi. Mutta noin seitsemaettae kaeydessae illalla alkoi ajaa vieraita pihaan. Vallesmanni tuli ensiksi niinkuin isaentae ainakin ja vastaanotti toiset. Tultuaan komensi haen lyhdyn porstuaan, kaeski asettaa lisaeae kynttiloeitae poeydille ja ikkunoille, jotta osaisivat vieraat kohti tulla ja ettae naekyisi maantiellekin, ettae taeaellae on pidot niinkuin haeaet mitkaekin. Mitaes tyhjaestae saeaestaemisestae! Ei ole koeyhae maksamassa! --Kaeykaeae vieraat peremmae ... astukaa vain sisaeaen ... ja heti pieni konjakkari kylmaestae tultua ... tuokaa sokeria ja kylmaeae vettae!... Kippis!--Taeaell' on tupakkaa, sikareja ja paperosseja, kumpaa vain haluttaa ... olkaa hyvaet! kehoitteli vallesmanni tulevia ja vei vieraansa peraelle. Tohtori tuli, toi suuren mahan mukanaan. Tuli tuomari ja pani nenaensae torvena soimaan. Apteekkari hiipimaellae niinikaeaen saapui, hatustaan huolissaan, minnekae sen panisi, ja kun sai sille sijan ikkunalla kukkien takana, ryhtyi heti partaansa ja kauan sitae kampaili liivin taskussa saeilytettaevaellae kammallaan ... sen tehtyaeaen vasta paperossin sytytti ja yhtyi muiden seuraan. Kapteeni loeydyttaeytyi haenkin suuressa sudennahkaturkissa, josta selvittyaeaen astui peremmaelle huonetta siistissae takissa, parta huolellisesti ajettuna, jaelellae vain saeaennoelliset viikset, ja kaedessae oma piippu. Sitae mukaa sitten muut kaikki, niin lautamiehet kuin kirjurit, asianajajat, tuomarin sihteerit ja muutamia pitaejaen rikkaimpia isaentiae. Vallesmanni kehoitteli yhae istumaan ja polttamaan. --Istukaa ja polttakaa ja olkaa niinkuin kotonanne! sanoi haen sanomistaan ja lisaesi erikseen kuiskaamalla jokaisen korvaan, viekkaasti hymyillen: --Ei ole _kunniavieras_ vielae tullut, mutta ei se mitaeaen ... saatetaan taessae siltae alkaa. --Kunniavieras! purskahtivat kaikki nauramaan, nauroivat ensin vallesmannin kanssa ja sitten keskenaeaen, menivaet hiukan kumariinsa, oikaisiivat siitae vaehaen ajan paeaestae suoriksi jaelleen ja housunkaulustaan kohottivat. Kapteeni kulki vallesmannin jaelestae ja pisti paeaensae jokaiseen piiriin, joka oli "kunniavieraasta" syntynyt: --Se oli saakelin hyvae keksintoe ... eikoe totta? --Taemae olis yks mainio stoffi yhteen komediaan, sanoi tohtori, joka tunsi naeytelmaetaidetta.--Se olis mainio effekti, jos kuka olis, joka osais sitae kompponeerata. --Voi sun peeveli, kun se olis hyvae! No kerrassa mainio! Mutta kuinka haen taehaen suostui? --Taeytyi, taeytyi ... taemae on oikeastaan minun keksintoeni, heh, heh, heh! Meillae oli ennen minun luutnanttina ollessani samanlainen juttu eraeaen toverin kanssa, joka oli ollut naeinikaeaen tyhmae ... (ja sitten haen sen tarinan laveasti kertoi) ... ja eikoe totta, eikoe taemae ollut paras keino rangaista? --Se oli kerrassa paras ... ja naein taehaen iloon paeaestiin osallisiksi syrjaeisetkin... --Ettekoe ole kuulleet, kuinka me haentae karkuuteltiin edestakaisin...? --Lumisateessa ja pyryssae ... niin! Rothberg siitae jo puhui... Mutta ei sitae olisi uskottu, ettae Hellmanni niin antaisi itseaeaen... --Taeytyi, taeytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun vaestinki peloitti ... heh, heh, heh! --Mitae hiiden vaestinkiae siitae semmoisesta...? --Tst! Juu, juu! niin on laki, mutta siitae asiasta ei saa puhua ennen kuin huomenna ... suu kiinni taenae iltana ... heh, heh, heh! Kaikki nauroivat, sillae asia oli nyt kaikkien mielestae kahta sukkelampi, ja kapteenin ja vallesmannin temppu oli yleisenae puheenaineena joka ryhmaessae. Mutta Hellmannin viipyminen alkoi kaeydae vallesmannille pitkaeksi, ja sentaehden haen kaevi keittioessae komentamassa totiveden sisaeaen. --Koskei naey kunniavierasta tulevaksi ... ja mehaen taessae isaentiae ... sanoi haen ja rupesi panemaan sokeria lasiin, mutta silloin tuli kievarin renki sisaeaen ja ilmoitti haenelle, ettae hovin herra kutsui ulos puheilleen... --Minkae taehden se ei tule huoneeseen? --Siellae se reessaeaen istuu ja laittoi teitae hakemaan. --Mitae hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos. Muutamia kirjureja hyppaesi heti haenen jaelestaeaen oven raosta katsomaan. --Siellaekoe se reessaeaen vielae istuu? kysyivaet heiltae toiset. --Jo nousee yloes... --Mitae varten se ei tule sisaeaen? --Ei tahdo tulla taeaeltae kautta ... sanoo kernaammin menevaensae puotikamariin ensin ... olkaapas hiljaa, kun ei kuule mitaeaen... "Onko siellae paljon vieraita?" kysyy. Ei sano vallesmanni olevan paljon... "Kenenkaes ne on naemae kaikki hevoset?"... Aehaeh, aelysipaes!--Tst!-- Vallesmanni sanoi, ettae mitae sinae hevosista... Ai, saakeli! Oven raosta katsojat hyppaesivaet kiireesti syrjaeaen, sillae samassa avasi vallesmanni sen ja tyoenti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kaevelivaet, seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Taemae itse vastasi tervehdykseen ensin haemillaeaen olevan rykaeisyllae ja sitten parilla katkonaisella kumarruksella. Vallesmanni kehoitti vastatullutta heittaemaeaen pois paeaeltaeaen, ja muuan kirjureista tuli ottamaan turkkia vastaan. Sitten tuli kapteeni kaettelemaeaen, ja vallesmannin kanssa veivaet he vieraansa poeydaen sivu kunniaa tekevaen miesjoukon ohitse peremmaelle huonetta. Sinne saapuivat kaikki muutkin kaettelemaeaen ja kuulumisia kyselemaeaen ja haastattamaan. Hellmanni ei osannut muuta kuin aenkyttaeae: "hyvae paeivae ... terve! paeivae ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hm!" ja kun oli paeaessyt enimmistae erilleen, pyysi haen vallesmannia kanssansa syrjaehuoneeseen. --Joko minun nyt kohta pitaeae...? --Kyllae, kunhan booli valmistuu... --Tuleeko booli...? --Totta kai! kuinkas muuten? --Niin, niin... --Kaey sinae saliin, niin minae menen kiirehtimaeaen boolia... --Kuule, elaehaen mene ... niin, sitae minae, ettae etkoe sinae ottaisi sitae tehdaeksesi minun nimessaeni... --Niinkoe anteeksipyyntoeae? --Niin ... samahan se olisi, jos sinaekin ... minae en oikein... --Miksei, voinhan sen tehdae, kun itse olet salissa laesnae ... kaey nyt sinne vain ja pane tupakka ja prykaeae lasi itsellesi... --Kyllae minae taidan taeaellae odottaa siksi, kun... --Tee tahtosi ... mutta kun kuulet minun boolin laitaan kilistaevaen, niin tule silloin sisaeaen. --Joo, joo... Vallesmanni jaetti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja sieltae viereiseen huoneeseen, jossa isaentae ja apteekkari valmistelivat boolia. Vaehitellen kokoontui sinne heidaen ympaerilleen joukko uteliaita lautamiehiae ja muita talonpoikia, jotka eivaet olleet taetae kummaa ennen naehneet. --Se on sitae keittoaan se, sanoi muuan. --Eikoeoen ois yhtae hyvae syyvvae sokerit sinnaeaen ja juuvva viinit ja konjakit loatunaan! --Naein taestae hyvae tulee. --Sisoh! Jo riittaeae konjakki! Nyt pari pulloa viiniae vielae, neuvoi apteekkari. --Pane kerrassa neljae ja yksi pullo konjakkia vielae! kehoitti vallesmanni. --Tulee liian vaekevaetae... --Ja kalliimpaa... --Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan! Vai taessae sokerivettae juomaan ... e-ohoh! --Jokohan lie tuossa paljonnii eestae tavaroo? --Elae sinae sitae kysy, vaan maista! --Antakeepas mullennii maistoo ... kyllaepae on hyvvee. --Ei hyvaeae hetikaeaen! Tuo pari pulloa samppanjaa! --Elae hitossa! --Mitae sinae ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa. Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskivaet silmaeae toisilleen. Boolia haemmennettiin ja yhae lisaettiin siihen makua, kunnes vallesmanni ja apteekkari sopivat siitae, ettae kyllae se nyt vaelttaeae, vaikka ehkae olisi sentaeaen vielae saanut panna jonkun pullon viiniae. --Hyvae on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki peraestae. Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli seinaen takaa hopeakauhan saeaennoellisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen seinaen laepi tunki keittioestae melu ja ruokain haju. Lukematon joukko kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mielessae, mutta ei paeaestetty tulemaan. Haen istuutui levottomasti tuolille, nousi yloes ja kulki puolilattiaan, seisahtui, kuulosti ja palasi taas takaisin istumaan. Yht'aekkiae kuului heleae kalina salista, ja herra meni sisaeaen. Vallesmanni seisoi jo lasi kaedessae ja isaentae taeytteli maitokannusta viimeisiae alapaeaessae poeytaeae. Kaikki muutkin olivat kohonneet istumasta ja loivat katseensa Hellmanniin, joka seisoi kamarin ovella pihtipuolta vasten. Vallesmanni kalautti vielae kerran boolin laitaan ja aloitti puheensa. --Hyvaet herrat! Hm! Niin, no, me nyt tiedaemme kaikki, mitae varten taenne on tultu yhteen ... niin, ettei niistae puhettakaan. Joka vanhoja muistelee, sitae tikulla silmaeaen ... vai mitae? --Niin, niin! huudettiin joka taholta. --Se on erehdyksestae tapahtunut ja kellekaepae ei erehdystae tapahtuisi. Ihminen on heikko! Mutta taemaen asianomaisen puolesta tahdon minae vain pyytaeae, ettae vanhat vihat unohdettaisiin ja oltaisiin ystaeviae ja annetaan siis sen asian jaeaedae silleen ... vai mitae? --Annetaan, annetaan! Hellmanni on hyvae mies! --Niinpae maljasi sitten ... elaekoeoen Hellman! --Elaekoeoen, elaekoeoen! Puhe ei ollut sen pitempi ja vielae huutaessaan hyoekkaesivaet kaikki kilvan lasien kimppuun. Joille ei niitae riittaenyt, hakivat kahvikuppeja keittioestae ja taeyttivaet ne boolilla. Vallesmanni antoi lasin Hellmannille, kilisti haenen kanssaan ja antoi kaetensae ja kaikki muut, niin vieraatmiehet kuin asianomaisetkin, tekivaet samoin: ensin tohtori, sitten apteekkari, tuomari j.n.e. arvon mukaisessa jaerjestyksessae. Kun kaikki olivat saaneet tehtaevaensae tehdyksi, tulivat sitten vallesmanni ja kapteeni ja ottivat Hellmannin kaesipuolesta ja veivaet sohvaan istumaan. Sohvan edessae olevalle poeydaelle kannettiin boolilla taeytetty maitokannu ja sen ympaerille kokoontui kehae herroja ja joitakuita lautamiehiae, sill'aikaa kuin toiset hoitivat itseaeaen toisaalla salissa, juoden ja tupakoiden ahkerasti. Hellmanni ei kuitenkaan oikein osannut taestae kunniasta vaelittaeae. Vallesmanni oli melkein panemalla pannut haenelle sikarin suuhun, ja sitae Hellmanni siinae koempeloesti poltteli, istuen vaehaen haemillaeaen, kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen jaelkiae vasta ajetuissa poskissa. Kaesi hiukan vapisi pidellessae ja sytytellessae sikaria, joka aina vaehaen vaeliae sammui. --Taess' on tulta, puhui vallesmanni, ei sinun pidae, Hellmanni, olla millaeskaeaen koko asiasta enaeae ... oltiin me silloin vaehaen vihaisia, mutta joka vanhoja muistelee, sitae tikulla silmaeaen ... ei niistae puhettakaan ... terve! --Niin, terve, veli, sanoi kapteenikin, istui tyytyvaeisenae silmaet vaehaen sirrallaan, oma piippu hampaissa ja totilasi edessaeaen, sillae haen ei vaelittaenyt boolista.--Oletko sinae milloinka kotonasi, minae olen aikonut tulla sinun varsaasi katsomaan ... se kuuluu olevan mainion komea... --Onhan se naekoehevonen... --Taellae ne parhaat hevoset on koko pitaejaessae! --Naeinhaen taemae parhaiten saatiin reilatuksi paha asia, puhui taas vallesmanni, naein se sysaeytyi syrjaeaen ihan itsestaeaen, eikae ole kellaeaen sanomista sanaakaan ... minulla ei ainakaan ole aekaeae ollenkaan... --Eikae ole meillae muillakaan... --Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole hyvae mies, niin saa minun kanssani tekemistae!--Kuule, mitenkae se on sen Antin ryoestoe ... onko sillae kiire? --Kiireenlainen sillae olisi... --Hyvae, minae kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi viikoksi ja heti kohta saat rahat kaeteesi. Ne on semmoisia junkkareja ne moekkilaeiset. --No, ne on niitae pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan isaentae, niiden kanssa pulassa on ... ei ne maksa velkojaan, joita vuoden pitkaeaen tekevaet, eikae ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida peltojaan eikae raivaa niittyjaeaen... --Vaan jos syy on siinae, ettae isaennaet liiaksi rasittaa... --Se on helvetin vale ... elae puhu, kun et tiedae... --No, ei niistae riidellae, muistutti kapteeni, terve mieheen! --Terve, Hellman, elae sinae ole pahalla tuulella! Juo sinae niin, ettae tiedaet kerran kestissae olleesi ... tuokaa lisaeae boolia! --Ei ole enaeae... --Joko se loppui? --Hyvaellae tavaralla on hyvae menekki, kun vielae kilvan otetaan! --No, totia sitten! Ei se ollut meininkikaeaen, ettae boolia koko illaksi riittaeisi ... pankaa totia miehet! Hellmanni istui siinae kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta toiset kauppaa kaeyvaet. Haen naeki, kuinka paperossin paetkaet pitkinae heitettiin lattialle ja vaehaen vaeliae uusia sytytettiin. Eikae kauppamies lakannut toisia puodistaan kantamasta. Oli kai niitae jo kymmenen markan edestae kulutettuna niitaekin, sikareista puhumattakaan... Jokainen naeytti toisensa kilvalla juovan. Lasi lasin peraestae tyhjennettiin, ja moneen kertaan heilutti vallesmanni tyhjiae karahveja ja huusi ne vaehaen paeaestae aina uudelleen taeytettaeviksi. Haen olikin jo melkoisesti juovuksissa ja samalla lailla monet nuutkin. --Aelkaeae yhtaeaen miehet ... juokaa te vain! Hellmanni on minulle antanut isaennyyden, niin ettae kun minae kaesken, ettae juokaa, niin silloin te juokaa! Juo sinae, Hellmanni, itsekin ... elaekae murjota! Juo, kun paeaesit niin hyvaellae kupalla ... terve! Siten pyoeritteli vallesmanni paeaetaeaen oikeaan ja vasempaan ja ratkesi ankaraan nauruun: --Saakeli, kun sinua oli silloin kiivasta miestae ... haeh, haeh, haeh! Ei sinua noljottajata enaeae tuntisi samaksi olennoksikaan... Sinae haukuit meitae kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni seinaeaen... Se oli onneksi sinulle, kiitae onneasi, ettei sattunut... Terve sinae siinae ... eihaen sull' ole lasiakaan? Anna, kun minae prykaeaen sulle oikein miehen totit. --En minae huoli ... minun pitaeae mennae kotiin. --Etkoe syoe illallista? --Tuleeko illallinenkin? --Totta kai, etkoe naee kuinka poeytaeae katetaan? --Naeenhaen minae. --Jaeae pois vain ... tulee hyvae illallinen ... jaeae nyt! --En minae ... minae en ole oikein terve. --No, eihaen sille sitten mitae osaa ... kuulkaa miehet! --Mitae sinae...? --No, ettae sinulle hyvaestiae heittaemaeaen! --Ei, elae puhu heille mitaeaen. --Totta kai! Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo niin suuri ja huone savua niin taeynnae, ettei toinen toistaan kuullut eikae naehnyt. Vallesmannin aeaeni oli sitae paitsi aivan kaeheae, niin etteivaet sitae kuulleet muut kuin aivan vieressae seisojat. Joku kiskaisi haentae hihasta, ja haen unohti Hellmannin ja jaetti haenet seisomaan oven suuhun. Paeaellensae pukiessaan naeki Hellmanni, kuinka poeytaeae yhae katettiin, kannettiin ruokia ja juomia ja asetettiin olut- ja viinipulloja vieri viereensae kiinni toiseen paeaehaen poeytaeae. Olutta ennaetti haen lukea jo tusinan pulloa ja viinejae puoli. Ja lisaeae tuli yhae puotikamarista. Haenen silmaensae vaelaehti, haenen sieramensa suurenivat, haenellae oli suurisolkinen leveae nahkavyoe kaedessaeaen. Se pyrki tekemaeaen kaaren ilmassa ja ainoastaan suurin ponnistuksin sai haen sen pakotetuksi kiristymaeaen vyoetaeistensae ympaeri. --Kaeykaeae kaesiksi jumalanviljaan--kaeykaeae kaesiksi jumalanviljaan! kuuli haen vallesmannin kehoittelevan. Haen seisoi reessaeaen, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sisaellae naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: "helan gar! helan gar!--sumfrati rati--rati rallaa!--helan gar!"--hevonen kiskaisi menemaeaen ja retkahutti haenet pitkaenaeaen reen peraeaen-- --Takaisin! huusi haen rengilleen. Pysaehytae! Mutta ennenkuin se ennaetti tapahtua, hyppaesi haen reestae, riipaisi nahkavyoen irti solestaan, syoeksi sisaeaen ja vetaeisi, turkki auki reuhottaen, yhdellae tempaisulla alas poeydaeltae pullot ja pikarit, ja toisella paistit ja liemet ja lautaset. Sen tehtyaeaen huusi haen, suu katkeran leveaessae naurussa: --Kaeykaeae poeytaeaen, porsaat! Lakkikaa laetaekoestae, kylaen koirat! Se on Hellmanni, joka tarjoo! Mjukaste tjenare, mina herrar! Ja ennenkuin ehtivaet tyrmetyksistaeaen tointua, oli haen jo tiessaeaen, rekensae peraessae retkallaan, ja nauroi mennessaeaen niin, ettae ikkunat helisi. ESIMERKIN VUOKSI --Minun mielestaeni se nyt on oikein hyvae asia se raittius ... se on oikein hyvae asia ... oikein hyvae! Ja ihan hartaan naekoeisenae heitti maisteri Suomettaren kaesistaeaen, ja paperossia sytyttaeessaeaen, jolloin silmaet menivaet nautinnosta sirralleen, lisaesi haen vielae: --Ja raittiusseurat ovat meidaen maallemme mitae suurin onni ... joka miehen pitaeisi niihin seuroihin ruveta, jok'ikisen Suomen kansalaisen, miehen ja naisen. Ja, niinkuin taessae sanotaan, pappien tulee esimerkillaeaen etunenaessae kaeydae ... se on jokaisen sielunpaimenen moraalinen velvollisuus seurakuntaansa kohtaan. Sentaehden kuulun minaekin siihen seuraan ja aion kaikin voimini sen hyvaeksi toimia. Haen oli nuori pappi tuo, joka naein innostui, kaupungin seurakunnan apulainen. Nyt haen keinutuolissaan keinui, sivusittain poeytaeaensae, katsahti silloin taelloein sen ylitse Bulevardinkadulle ja puhui yhae samaan suuntaan ja luki aina uudelleen sanomalehdestae niitae paikkoja, joita "Kuusi" oli siihen raittiudesta kirjoittanut. Vaelistae hupeni luku ja puhe savun sekaan, jota paperossin paeaestae tunki alas rintaan ja virtasi sieltae taas pitkin paperossin kupeita takaisin. Ja se teki niin hyvaeae, ettae kasvoissa silloin taelloein vaehaen vaeraehtelikin. Toinen mies istui poeydaen paeaessae ja poltteli haenkin ja puhalteli laiskoja savuja huolettomasti milloin minnekin paein. Suoraan haen eteensae katseli, vasten uunia toiselle puolen huonetta ja siveli verkalleen viiksiaeaen. Ei naeyttaenyt tarpeesta polttavan, mutta muuten vain jotain tehdaekseen. --Mitaes arvelet? Sinae et puhu mitaeaen ... eikoes se ole hyvae asia ... minusta se on ... se, se, se on ... katsos nyt, kuinka taessae taas sanotaan, kuulehan, mitae vaekevistae juomista sanotaan... --Kyllae minae sen tiedaen ... se on sitae yhtae ja samaa... --Haeh! Yhtae ja samaako? Ei ole sitae ... et sinae ole taetae vielae kuullutkaan ... katsos nyt: "Jos tahdotaan harrastaa Suomen kansan joko aineellista tai henkistae parasta, jos tahdotaan yllaepitaeae kansamme siveellistae tarmoa ja saeilyttaeae sen ruumiillista pontta, jotka molemmat ynnae kristinuskon kanssa ovat kaikkien kansojen elinehto ja joita kaivatessa seisotaan perikadon partaalla" ... niin! niin ... ja sitten sanotaan: "niin loeytyy kaiken taemaen saeilyttaemistae varten keino, jota taehaen aikaan melkein tekisi mieli sanoa ainoaksi, ja se keino sisaeltyy yhteen ainoaan huudahdukseen: pois kaikki vaekevaet juomat ja sijaan--" --Limunaati ja teevesi! --Ei, vaan ehdoton raittius sijaan!... Sinae panet tapasi mukaan pilkkaa, mutta ei se minun mielestaeni ole naein taerkeaessae asiassa ollenkaan paikallaan... --En minae pane pilkkaa ... heretkoeoen vain jokainen juomasta, jos sen tarpeelliseksi naekevaet, mutta tarvitaanko tuohon tuommoiseen vaelttaemaettoemaesti seuroja ... heretkoeoet ilman niitae! --Mutta herkeaeaekoes ne? ... herkeaeaekoes ne? Eivaet herkeae! Se on naehty, etteivaet herkeae. Ihminen on heikko eikae pysy pystyssae, jos ei muut holhoa sitae, jos eivaet varjele ja naeytae hyvaeae esimerkkiae, ne jos ei naeytae, jotka itse ovat lujemmat ja korkeammalla sivistyskannalla, niinkuin esimerkiksi papit ... ja muut sivistyneet myoes ... ja niiden on siis moraalinen velvollisuus, varsinkin naeinae uskottomuuden aikoina, jolloin riehuva realismi ... hm ... jaa, niin ... eikoe se ole niin? Maisteri joutui lopulla puhettaan vaehaen haemilleen, sillae haenen vieraansa oli "uskottomuuden" ja "realismin" kohdalla vetaenyt suunsa pieneen pilkalliseen hymyyn, niinkuin haenen tapansa oli. --Mitae? Eikoe se ole niin? uudisti maisteri. --Niin kai se on, sanoi toinen... Ja sinae et siis maista tippaakaan? --En tippaakaan. --Helppo kai sinun lieneekin olla maistamatta, kun et koskaan ole siihen tottunut, etkae ole ollut kiusauksessa milloinkaan. --Minaekoe kiusauksessa? Sanonko minae sinulle, missae minae olen ollut ja miksi olisin voinut tulla ... minusta olisi saattanut tulla yhtae suuri juoppo kuin kenestae tahansa. --Sinustako;' Elae kehu! Sitaepae en olisi uskonut, ellen olisi omin korvini kuullut! --No, no, ei se ole aivan niin sanan mukaan otettava ... mutta jonkun kerran ... ylioppilasaikoinani ... mutta Jumalan kiitos, se minun kyllae taeytyy tunnustaa, ettae minulla oli hyvae koti ja ankarat vanhemmat, eikae meillae kotona juotu eikae muille tarjottu muuta kuin suurina juhlina ... mutta siitae huolimatta minae olin, niinkuin jo mainitsin ... ja niinkuin taessae sanotaan: "jos paha siemen kerran itaemaeaen paeaesee, ei tiedae, milloinka se sieltae rehoittavan taimen pistaeae". Haen tuli aina hartaaksi, kun puhui taestae mustepilkusta omassa elaemaessaeaen, ja mielellaeaen haen sen puheiksi ottikin. --Mutta olkoon taemae meidaen kesken ... elae huoli siitae kenellekaeaen puhua ... ihmiset semmoista aina vaeaerin ymmaertaevaet ... ja sitae paitsi luulen minae puolestani tuon siemenen minussa jo tukehtuneen, eikae se ainakaan voi enaeae rehoittamaan paeaestae, jos koettaisikin sitae tehdae, kun kuulun raittiusseuraan. Maisteri oli puhunut niin kauan, ettae paperossista oli tuli sammunut. Hartaasti haen sen sytytti ja sanoi vielae: --Muuten, niin on ehkae suurin ja painavin syy, joka minua taehaen seuraan pakottaa, se, ettae tahdon olla esimerkkinae muille heikommille. Toinen mies siinae oli aikansa aeaeneti katsellut pappismiehen paperossinpolttoa ja kuunnellut, pienoinen hymy huulilla, haenen puhettaan. Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi haen sen huoneen yli uunin eteen, solahutti itsensae huolettomaan asentoon jalat suorina ja pisti kaetensae housuntaskuihin. --Se olisi minun mielestaeni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei edes tupakoitaisikaan, sanoi haen sitten haukotellen. --Kuinka niin? kivahti maisteri. --Niin vain, kun kerran yhtae nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi myoeskin toista. --Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun ei voida raittiuspyrintoejae muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minae sanon, ettae se on suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan lapsellista ... heh! --Miksi sinae noin kiivastut? --Enhaen minae kiivastu ... ei kannata kiivastua. Mutta sano sinae, ihan todellako vertaat vaekijuomain nauttimista tupakanpolttoon? --Ne ovat aivan yhtae tarpeettomia molemmat. --Erotus on kuitenkin aeaerettoemaen suuri, hyvae veli, niin suuri, ettae ... toinen on jotain aivan viatonta, jota vastoin toinen ... ja huomaa se, kuinka erilaiset ovat seuraukset! --Minae en arvostele intohimon suuruutta seurauksien mukaan niin paljon kuin sen mukaan, missae maeaerin ne pitaevaet ihmistae orjanaan... --Jaa, jaa, niin ... kyllae minae nuo mielipiteet tiedaen, tiedaen aivan hyvin ... ne on niitae uudenaikaisia, niitae Bjoernsonien ja Ibsenien mielipiteitae ... heh, heh! Mutta sen minae sanon ... minae tiedaen, tai en minae tiedae, mutta minae luulen, ettae ne herrat norjalaiset ja muut Strindbergit, ettae ne polttavat yhtae kaikki ja yhtae paljon kuin me taeaellae Suomessa ... heh! heh! Maisteri oli ihan tosissaan, ja haenen suunsa oli vaeaentynyt happamen katkeraan hymyyn. Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitkaen, raikkaan naurun, mutta siitae suuttui maisteri niin, ettae nousi yloes ja alkoi kiivaasti kaevellae edestakaisin lattialla. --Elaehaen nyt suutu, veli kulta, ettae minua naein naurattaa ... tupakoikaa te vain ... eikaehaen todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle hyoedyksi, jos yht'aekkiae herettaeisiin juomasta ja tupakoimasta ... mistaes varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko kaeynyt "Tyoemiehen vaimoa" katsomassa? --En minae semmoisia roskakappaleita! --No, no, terve nyt sitten! Kaey talossa! Ja elae suinkaan anna viekoitella itseaesi jaettaemaeaen pois tupakanpolttoa, jos sitae joku sinulle ehdottelisi. --Poltathan sinae itsekin? --Poltan, poltan, ja juon myoeskin, kun haluttaa! --Mitaes sitten siitae puhut? Mikset itse jaetae ensin? --Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkkiae, kun en ole pappi enkae mikaeaen. --Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti osattu ... heh! Maisteri antoi toverinsa mennae ja oli vihainen. Muuten ei taemae ollut ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, ettae haen taellae tapaa suuttui entiseen koulukumppaniinsa. Joka kerta kaeveli haen sen jaelkeen aina pitkaen aikaa lattialla, ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin kaeveli haen nyt. --Mutta minae naeytaen! sanoi haen yht'aekkiae paeaettaevaeisesti, minaet naeytaen, ettae herkeaen polttamasta ennen kuin haen itse. Sinae luulet, etten voi ... mutta koetetaan, naeytetaeaen niille todellakin! ... heh!--Paha, ettet ole enaeae taeaellae, hyvae veli, niin saisit kuulla, ettae minae taellae hetkellae ... kello viittae vailla puoli yksitoista ... pannaan se mieleen ... jaetaen pois tupakanpolton kuinka pitkaeksi aikaa tahdon! Tuonne nakkaan paperossini, ja piiput saavat seista koskematta hyllyllaeaen ... minae en liikuta niitae! Nyt on 30:s paeivae tammikuuta. Voitonriemu loisti maisterin silmissae, ja haen pani vielae kerran tarkasti mieleensae, mikae paeivae oli ja mikae tunti. Sen muistiinpanon kautta paeaetoes sai ikaeaenkuin sinetin paeaelleen. Ja muutenkin olisi hauska milloin tahansa vain puheeksi tultua sanoa, ettae silloin ja silloin jaetin minae pois tupakanpolton enkae ole sen koommin sitae nauttinut. Mutta muutaman hetken kuluttua tuntui kuitenkin omituisen turvattomalta. Tuli mieleen semmoinen salainen ja vaehaen vastenmielinen nykaehdys, ettae ehkae oli paeaetoes sentaeaen ollut vaehaen liian haetaeinen ... eihaen oltu raittiusseuraankaan menty, ennenkuin oli asiata tarkemmin mietitty. Mutta sama se, tehty mikae tehty! Taemaehaen onkin sitae paitsi pieni, vaehaepaetoeinen asia! Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisiae toinen toisensa peraestae. Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli kaevijoeitae, neuvoi toisia ja tuntui mielessaeaen niin varmalta ja voimakkaalta. Eikae tehnyt tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista kuin tupakanpolttoa voi jaettaeae, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin mielellaeaen luulevat toisista samaa kuin itsestaeaen. Ja melkein uhkamielisesti levaehytti maisteri kirkonkirjat auki ja heitti ne yhtae rennosti taas takaisin kiinni, ollen kaikin puolin ravakka toimissaan. Pari kertaa sattui kuitenkin niin, ettae haen yhytti kaetensae paperossipuntin suulta, tuosta, jossa se seisoi musteastian vieressae poeydaellae... Menee vielae vanhan tavan mukaan, naurahti haen... On sentaeaen omituista, kun ihminen johonkin tottuu... * * * * * Kaksi tuntia on kulunut siitae, kun paeaetoes on tehty. Ihmiset ovat asiansa suorittaneet, ja maisteri on taas yksin kansliassaan. On ruvennut tuntumaan vaehaen tyhjaeltae. Taehaen aikaan haen tavallisesti sytytti pitkaen piippunsa ja istui sen kanssa keinutuoliin ajatuksiaan lepuuttamaan ja katsomaan ulos ikkunasta Bulevardinkadulle. Sieltae naekyi silloin aina vanhan kirkon torni taivasta vasten, ja sitae haen ihaili ja huomautteli siitae vierailleen. Sen sijaan haen taellae kertaa laehti kaevelemaeaen edestakaisin kamarinsa lattialla. Kulki siinae poeytaensae luota keinutuolin taitse oven suuhun, ja palasi sieltae takaisin poeydaen seuduille uunin sivuitse ja ohi piippuhyllyn, joka oli uunin kupeella. Yht'aekkiae tulla kolisteli kansliaan jotenkin huonosti puettu mies, naehtaevaesti joku hampuusi. --Mitae asiaa?--se kysyttiin vaehaen aereaesti ja kaersimaettoemaesti.--Nyt on jo vastaanoton aika ohitse. --Herr pastor ... antakaa anteeksi ... ei ole minulla kelloa ... koeyhae, kovin koeyhae, he-herr pa-hastor! Ja minae pyytaeisin noeyrimmaesti, jos olisitte hyvae ja antaisitte... --Mitae? Tehaen olette juovuksissa? --Mi-minaekoe? Minae, herr pastor ... e-e-en minae ole juov-vu-vu-vuovuksissa, vaan minua niin ni-hikottaa... --Kuuleehan sen teidaen puheestannekin, ja henkenne haisee viinalle taenne saakka! --Niin, minae olen langennut, ja minae olen suuri syntinen--mies oli itkevinaeaen--mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, ettae voisin ostaa leipaeae ja syoedae, niin en minae enaeae joisi ... en maistaisi tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse ta-tarjoisi. --Sillae ehdolla minae voin teille apua antaa, ettae lakkaatte juomasta ja menette raittiuden seuraan. --Herr pastor, minae olen jo kuulunut raittiuden seuraan Turun kaupungissa, mutta minae olen uudelleen langennut ... takaisin taehaen suureen syntiin. Sill'aikaa kun maisteri muoto ankarana kaeveli edestakaisin lattialla, siirtyi miehen nauru silmistae suupieliin, mutta katosi aina heti kohta, kun pastori kaeaentyi paein. --Ihmisellae taeytyy olla voimaa himojaan vastaan taistelemaan ... haenen taeytyy osata pitaeae, minkae on kerran luvannut. --Mutta ei minulla silloin ollut, vaikka olisin kuinka koettanut ... mutta kyllae minulla nyt olisi enemmaen. --Minae kuulun myoeskin raittiusseuraan, mutta en ole kertaakaan vielae ajatuksissanikaan lupaustani rikkonut. --Herra pastori onkin jalo mies, ja herra pastori saarnaa niin ihanasti. --Ihmisen taeytyy voida pitaeae lupauksensa, minkae haen kerran on antanut, ja jos haeneltae omat voimat naeyttaevaet puuttuvan, tulee haenen Jumalalta lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sitae te ette varmaankaan ole tehnyt. --Minae olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi... saarnaako herra pastori huomennakin? --Saarnaan.--Mutta taessae on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se, ettette niitae viinaan kuluta ... ainoastaan sillae ehdolla minae naemae teille annan, ettae menette heti kohta ja ostatte niillae itsellenne leipaeae ja syoette. --Minae syoen, minae syoen, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teitae! Mies meni kadulle, katseli vaehaen aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti alas kapakkaan, joka oli kivijalassa. Maisteri jatkoi kaevelyaeaen ja ajatteli itsekseen: "Kuinka minae olisin voinut vaatia haeneltae lujuutta, jos en voisi haentae siitae vakuuttaa, ettae itse sitae noudatan?" --Ohoh! Jahah! niin. Haen oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan erehdyksestae puhaltanut siihen piippuun, jolla haen tavallisesti poltti. Nopeasti pisti haen sen paikoilleen eikae ollut huomaavinaan koko tapausta. Olisi ollut vielae saarnan kirjoittamista huomiseksi jatkettava, mutta ei nyt taellae kertaa tuntunut olevan oikealla kirjoitustuulella. Sydaenalassa oli omituinen tyhjyys ... ehkae se oli naelkae. Mutta kello oli vasta yksi, ja paeivaelliseen saakka oli kokonainen tunti. Vaehaen aikaa kaeveli maisteri vielae ja seisahtui milloin minkin ikkunan aeaereen kadulla kulkijoita katsomaan. Muuankin siellae maalainen ajoi, reessaeaen seisten ja hampaissa hoeyryaevae kaeyraevartinen piippu. Ei ollut maisteri sitae ennen niin selvaeaen huomannut kuin nyt, ettae kun naekee toisen polttavan, ihan tuntuu savun maku omassa suussa. Mutta ajava maalainen katosi kulman taa, ja maisteri pani kalvosimet kaeteensae laehteaekseen ulos kaevelylle. Oli haen vaehaen hermostunut, kun katu oli haenen mielestaeaen niin luvattoman liukas. Kuinka ei poliisi sen paremmin ... siitae sietaeisi melkein tehdae muistutus. Tuossa kulki taemaenaamuinen vieras, ja jostain selittaemaettoemaestae vastenmielisyydestae ei maisteri olisi siitae niin erittaein vaelittaenyt, jos vanha koulutoveri olisi kulkenut sivu toisella puolen katua haentae huomaamatta. Vaan huomasihan se ja tuli suoraan kohti, paperossi huolettomasti suupielessae. Kotelon veti haen vielae palttoonsa pikkutaskusta ja tarjosi siitae tupakan ystaevaelleenkin. --Ei kiitoksia. --Mitae, etkoe polta? --En minae nyt. --Mitae, oletko jaettaenyt--? --Luuletko sinae, etten minae voisi, jos tahtoisin? --Voisit kai... Se sanottiin vaehaen ivansekaisesti aeaentae venyttaemaellae, eikae maisteri puhunut siihen mitaeaen. Niin he kulkivat vaehaen aikaa aeaeneti. --Minun taeytyy mennae taenne vaehaeisen, sanoi maisteri ja aikoi kaeaentyae toiselle kadulle. --Mitae sinae sinne? Tule nyt, tehdaeaen kierros Esplanaadissa. --Ei, ei minulla ole taellae kertaa aikaa. --No, terve sitten. Ystaevae jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista tietae kotiinsa... Ei, ei haen vaelistae mitenkaeaen viihtynyt tuon miehen seurassa ... haenessae oli joskus jotain niin kovasti epaemiellyttaevaeae. Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei loeytaenyt sopivia sanoja, eivaetkae ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sitae naelissaeaen voikaan? Oli hullua, ettei saanut paeivaellistae aikaisemmin! Mikae olikaan kummallinen kurina sisuksissa? Ihan niitae veti nurin kuin hihaa, aina vatsan pohjasta alkaen. Vihdoin tuli paeivaellinen, ja hyvae lauantaipaeivaellinen se olikin. Matami oli pannut parastaan, ja sitae syoedessae haihtui tuo kummallinen kurina ja unohtui mielestae nurinveto. Syoetyaeaen heitti maisteri virkatakin yltaeaen, pukeutui kotiviittaansa ja istahti keinutuoliin. Katseli milloin mitaekin huoneessaan ja hiveli kaedellaeaen leukaansa ja nenaensae vartta. Katseli kaappia, kattoa, seiniae ja pitkaen aikaa pellinnuoraa, jonka oli saanut joululahjaksi matamilta. Vaan ei niissae ollut juuri mitaeaen erinomaista katsomista. Siinae oli piippuhyllykin nuoran tupsujen alapuolella ... piippuhylly piippuineen ... siinaepaehaen oli... Laskeva iltapaeivae paistoi heleaesti sisaeaen ja loi ikkunan kuvan uunin kylkeen laehelle piippuhyllyae. Piiput nojasivat rauhallisesti reikiinsae, ja tupakkalaatikko oli puoleksi auki. Miten lie niin kaeynyt, mutta istuessa siinae ja leukaa ja nenaenvartta sivellessae rupesi jotenkuten siltae naeyttaemaeaen, ettae laatikossa oli kartuusi suurimmaksi osaksi murennettuna, vaan ettae vaehaen oli jaeaenyt murentamattakin ... yhteen palloon. Ei muistanut sitae kuitenkaan oikein, eikae luontunut sitae taeaeltae asti naekemaeaen nousematta. Ja niin se pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinpaehaen oli, ei ollut se yksi muhkura murennettuna, sikseenpae oli eilen jaeaenyt. Vaikka joutihan tuon nytkin murentamaan. Sen tehtyaeaen tyoensi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa paeivaellistae kaevelyaeaen edestakaisin lattialla. Haen kaeveli hiukan epaetasaisesti ja levottomasti, ryyppaesi pari kertaa vettae ja maisteli suutaan tyytymaettoemaen ja epaeluuloisen naekoeisenae. Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin epaekunnossa. Ei haen ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehkae haen oli jotenkin vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle. Mutta ei se sittenkaeaen aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin taelloein pisteli, kuin olisi neulan kaerellae koskettanut. Saattaa vielae tapahtua, ettae taessae tulee sairaaksi ... ehkae niinkin sairaaksi, ettei kykene huomenna saarnaamaankaan. Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sieltae naekyi mies, jolla oli otsa aivan rypyssae ja silmien alla kaersivae piirre. Aurinko oli siirtynyt niin, ettae toinen puoli ikkunan kuvasta vielae valaisi uunia, toinen oli jo saerkeytynyt piippuhyllyn paeaelle. Haevytoentae, kuinka paljon poelyae on laskeutunut piippuhyllylle!... Puh, puh!... Ja piipunvarsiinkin on poely tunkeutunut pienintenkin koristuksien sisaeaen! Kuinka sen sieltae hienoimpien silauksien pohjasta saaneekaan kokonaan laehtemaeaen? Vaan koetti maisteri sitae kuitenkin. Alkoi nenaeliinallaan siivota kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat niihin taas paikoilleen ja puhui vielae kerran kaikkiin ... koetteeksi, kulkisiko henki ulospaein. Veti myoeskin ... koetteeksi, kulkisiko henki sisaeaenpaein... Ja kulkihan tuo jotenkin. Vaan kyllaepae tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka yloes nenaeaen, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi oikeastaan sen haju, jos aivan likeltae nenaeaensae hengittaeisi? Tai jos kerran kujeillessaan sitae nuuskaisi? Siinae virkineessae viihtyi mieli vaehaen aikaa, mutta illan haemaertaeessae eneni kaipuu ja tyhjyyden tunne. Vielae oli pari tuntia raittiusseuran illanviettoon, joka alkoi vasta kello 7. Saarna olisi kyllae ollut huomiseksi kirjoitettava, mutta ei tuntunut olevan inspiratsionia, ei minkaeaenlaista. Maisteri katseli tekstiae, luki evankeliumin ja rupesi miettimaeaen. Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan haemaerae, yhtaetasainen esirippu, jota ei saanut mitenkaeaen nousemaan. Ei osannut ryhtyae mihinkaeaen, ja kaikki vaivasi ympaerillae. Huonekin oli aivan kylmae ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi laemmin! Haevytoen matami! Miksei haen laemmitae, niin ettei tarvitse paleltua! --Miksei matami laemmitae minun huoneessani, vaikka minae olen kaeskenyt? sanoi haen ankarasti keittioen ovelta. --Voi, kulta pastori, kyllae minae laemmitaen... Vaan kun pastori ei ennen ole vaatinut naein aikaisin... --Taeaellae on niin kylmae, ettae hampaat suussa kalisee. --Herra varjelkoon ... pastori ei varmaankaan ole oikein terve ... pastori on niin bleeki, ettae... --Niin, en luultavasti olekaan oikein terve.--Ja sen sanoi maisteri niin synkaellae aeaenellae, ettae tuli siitae itsekin vakuutetuksi, ettei haen voinut aivan hyvin. Matami ehdotti laeaekaeriae, mutta ei maisteri tahtonut. --Ei se ole mitaeaen vaarallista... Muuten niin minae olen jaettaenyt pois tupakanpolton, ja matami taitaa saada kantaa piippuhyllyn vinnille. --Minkae taehden on pastori niin tehnyt? huudahti matami miltei kauhistuen.--Niin no, siitaehaen se sitten onkin, kun pastori on sairas ... minkae taehden on pastori niin tehnyt, ettae on jaettaenyt...? --Sentaehden, ettae se oikeastaan on tarpeeton nautinto. --Voi, voi ... (ja matami nyoekaeytteli nyt saeaelivaesti paeaetaeaen) ... voi, voi, kuinka ne nykyajan ihmiset laittelevat itsensae kanssa ... vasta herkesi pastori mitaeaen maistamasta ... ei pastori ota edes ruokaryyppyaekaeaen, joka kuitenkin on niin terveellinen ottaa, niinkuin minun miesvainajani sanoi ... ja nyt pastori ei enaeae poltakaan ... ja mihinkae sitten kaikki piiput joutuvat! --Matami on hyvae ja viepi ne vinnille. --Herra jesta! Vinnillekoe? Pastorin farffaarin vanhat, kauniit piiput? Minun mieheni antoi minulle kanssa kerran piippunsa ja sanoi, ettae minae panisin sen piiloon ... ja samalla kertaa haen herkesi ruokaryyppyjaekin ottamasta, kun tohtori oli ordineerannut. Mutta haentae rupesi vilustamaan, niinkuin nyt maisteria, eikae ollut matsmaeltningiae ... muttakun alkoi taas uudelleen polttaa ja ottaa ruokaryyppyjae, niin tuli aivan terveeksi. Tahtooko pastori, ihanko totta, ettae minun pitaeae viedae piiput vinnille? --Jaa, no ... ehkae ne nyt kuitenkin saavat siinae olla ... vieraita varten. Ja hyvaeaehaen tekee ihmiselle olla kiusauksen alaisena. --Ei pastorin pidae mennae sellaisiin ytterliheeteihin ... ei pidae mennae ... ja pastorin pitaeae muistaa, ettae pastorilla on vanha mamma, varoitti matami vielae mennessaeaen. Uunin laemmitessae alkoi tulla kaikenlaisia epaeilyksiae. Raittiutta pitaeae ehdottomasti ja jaerkaehtaemaettae harrastaa, esimerkin vuoksi ja heikoille kehoitukseksi, se on vaelttaemaetoentae. Mutta tupakanpolton itseltaeaen kieltaemisessae, kenelle siinae voi esimerkkinae olla? Ei kenellekaeaen! Ei kukaan sitae edes huomaakaan. Ja tuskin innokkaimmat absolutistitkaan sitae vaativat. Olisikohan sitae paitsi raittiusasialle hyoedyksikaeaen, jos sen jaeseniltae liiaksi vaadittaisiin? Menisi nyt ja esimerkiksi vasta parantuneelta juopolta haenen piippunsa tai sikarinsa tai paperossinsa riistaeisi, niin silloin varmaankin useimmat vaipuisivat takaisin entiseen paheeseensa. Se olisi juuri sitae, josta sanotaan: "jaennittaeae jousi liian tiukalle, kunnes se katkeaa". Hulluutta se olisi, suurinta hulluutta... Kello laeheni vaehitellen seitsentae ja aika oli laehteae illanviettoon. Sinne oli aina hauska mennae istumaan teekupin aeaereen ... ja poltella hienoja paperosseja. Eikae kukaan sanonut, ettae siinae istuttiin viftaamassa. Ja sen todistuksen olivat monet vanhat juopotkin antaneet, ettae siellae istuessa ja puheita ja laulua kuunnellessa kului aika paljoa hauskemmin kuin kapakassa ennen. Jokin asia kuitenkin teki, ettei laehtoe siihen seuraan taellae kertaa tuntunut aivan yhtae hauskalta kuin muina lauantai-iltoina. Mutta paeaetti haen kuitenkin sinne mennae. --Jahah, arveli haen mennessaeaen vaehaen katkerasti, nyt sitae siis on paeaettaenyt olla polttamatta ... saas naehdae, mitae muut siitae asiasta arvelevat. Somapa olisi tiedustella, mitae mielipiteitae seurassa yleensae on tupakanpoltosta. --Mutta todellakin! huudahti haen mielessaeaen, ja katkeruus katosi kokonaan. Sopiihan ottaa illan kuluessa keskustelun aineeksi taemae asia! Tehdae esimerkiksi semmoinen teesi: "Onko tupakanpolton poistaminen, ja jos on, niin missae maeaeraessae se on vaelittoemaessae yhteydessae raittiusseu-rojen tehtaevaen kanssa?" Mitaeaen varsinaista paeaetoestae ei tietysti voitaisi vielae tehdaekaeaen, sillae asia oli kovin valmistamaton. Esitelmaen tapaisen saattaisi haen siitae kuitenkin jo taellae kertaa pitaeae. Esipuhe voisi alkaa esimerkiksi naein: "Yksi nykyajan enimmin juurtuneita heikkouksia tai, jos niin tahtoo sanoa, pahoja totutuita tapoja, hyvaet herrat ja naiset, on tupakoiminen". Sitten kaevisi leikillae viittaaminen siihen, ettae "vaikka taemae oikeastaan ehkae koskee vain meitae miehiae, niin pyydaen kuitenkin arvoisien naistenkin huomiota muutamaksi hetkeksi", jonka jaelkeen olisi tilaisuus siirtyae tarkastelemaan tupakanpolton historiaa, kuinka ja mistae se on tullut Eurooppaan j.n.e. Sen tehtyae saattaisi puhua niistae aineista, joista tupakka on kemiallisesti kokoonpantu, ja vihdoinkin aloittaa varsinaisen esitelmaen tupakan turmiollisista vaikutuksista. Maisteria miellytti alussa hyvin tuo tuuma tupakan johdosta pidettaevaestae esitelmaestae. Mutta kun haen kulki katua kokouspaikkaan, rupesi naeyttaemaeaen siltae, ettae ehkae kuitenkin on parasta antaa asian taellae kertaa raueta. Ehkei ole tarpeellista vielae ottaa sitae julkisesti puheeksi, ennenkuin on kuulustellut yksityisten mielipiteitae asiasta. Kenties on suurikin osa seuran jaesenistae taetae kysymystae vastaan ... ei se ole varmaa, mutta hyvin on kuitenkin luultavaa. Voi olla montakin, jotka eivaet tahdo yhdistaeae taerkeaetae raittiusasiata muihin sivuseikkoihin, jotka saattaisivat siihen haeiritsevaesti vaikuttaa ja hajoittaa seuran vielae verrattain vaehaeisiae voimia... Taemae viimeinen ajatus varsinkin puhui pontevasti entisiae mietteitae vastaan. Ja yksi lisaesyy niitae vastaan oli vielae sekin (ei maisteri naeitae syitae suinkaan etsinyt, mutta itsestaeaen ne tulivat!), ettei maisterin mielestae haenen sopisi tuoda esille taetae ihka uutta kysymystae. Niitae olisi aina ihmisiae, jotka selittaeisivaet sen siksi, ettae tuo nyt tahtoo olla muita etevaempi, tahtoo loistaa uusilla ehdotuksilla. Ja pappismiehen pitaeisi semmoista vaelttaeae. Eikae haen, kun oikein ajatteli, katsonut tarpeelliseksi puhua kenellekaeaen omasta paeaetoeksestaeaenkaeaen. Kun muutoksen tarve tulisi useimmissa omintakeiseksi vakaumukseksi, niin olihan siitae sittenkin aikaa tehdae yhteinen asia. Naeissae mietteissae ollessaan oli maisteri jo ehtinyt paeaestae Erottajatorille, ja punainen lyhty tupakkapuodin oven paeaeltae Mikonkadun kulmasta oli alkanut tuikkia. Ei haen sitae oikeastaan katsonut, mutta siinae se vain seisoi ja naekyi haenen silmiinsae, niinkuin esineet vaelistae vaekisinkin naekyvaet, vaikkei niihin juuri huomiotaankaan kiinnitae. Koko ajan, kun maisteri sitae kykeni naekemaeaen, se sillae tavalla haenen silmaeaensae tahtomatta naekyi. Mutta kuta likemmae haen tuli, sitae enemmaen haen sitae tahallaankin tarkasteli. Ja sitae mukaa rupesi se tuomaan muistojakin mieleen ... ei mitaeaen kaukaisia, eilispaeivaeisiae, toispaeivaeisiae, niin pitkaelle kuin muisti. Miellyttaevae myyjaetaer tuli mieleen, tulivat viehaettaevaeaen jaerjestykseen ladotut paperossilaatikot ja hienon sikarin tuoksu. Illanviettoon mennessaeaen haen aina poikkesi tuohon puotiin, kysyi milloin mitaekin uutta hienoa tupakkalajia ja valitsi ja maisteli neidin milloin mitaekin ehdotellessa. --Richmond? Bostanjoglo? Med eller utan munstycken? [Imukkeen kanssa vai ilman?] kysyi neiti. --Kanske jag far med munstycken en lada bostanjoglo. [Ehkae saan laatikon bostanjogloa imukkeen kanssa.] --Jaha ... en lada ... 75 penni ... var sagod! [Jaha yhden laatikon. 75 penniae ... olkaa hyvae!] Sitten se neiti avasi saksen kaerellae laatikon, maisteri otti yhden paperossin, sovitti sen ruusupuisen karan sisaeaen, pisti hitaasti suuhunsa ja veti vielae hitaammin kaasuputkesta tulen. Sen tehtyaeaen haen laehti ulos pitkin Esplanaadia verkalleen astumaan, hienohajuista paperossia poltellen. Tavallista tietaeaen maisteri nytkin kulki, mutta ei haen poikennutkaan tupakkapuotiin. Katsahtihan vain sinne sivukulkiessaan toiselta puolen katua. Herroja siellae naekyi olevan, ja miellyttaevaen neidin vaalea tukka vaeikkyi niiden vaelissae, ja puoleksi paljas kaesivarsi ojentui vaehaen vaeliae yloes hyllylle laatikoita ottamaan ja panemaan. Sen maisteri naeki, mutta ei haentae huvittanut sinne mennae. Eikae muutenkaan huvittanut koko Esplanaadi, ei valoisat ikkunat eikae ohi haeaerivaet ihmiset. Ylipaeaensae tuntui haenestae, ettei haen vaelittaenyt mistaeaen. Kaikki harmitti ... ei erityisesti juuri mikaeaen, mutta kuitenkin kaikki yhteensae. Ja kaikkein aereimmaellae aeaenellaeaen huusi maisteri ajurin ja kaeski ajaa raittiusravintolaan. Muutaman tunnin kuluttua palasi maisteri kaevellen samaa tietae takaisin illanvietostaan eikae ollut ollenkaan paremmalla paeaellae kuin sinne mennessaeaenkaeaen. Ei haen illanvietossa viihtynyt ja siksi haen sieltae kesken laehtikin. Kaikki muut tuttavat olivat jo siellae, kun haen sinne tuli. Poeytaensae aeaeressae ne istuivat, mikae suklaata, mikae teetae juoden ... ja kaikki ne polttelivat. Maisteri istui eri poeytaeaen vaehaen matkaa syrjemmaksi muista, ja haenkin tilasi teelasin. Mutta ei hoeyryaevaen teen tullessa tuntunut hetikaeaen sitae samaa nautintoa kuin ennen, jolloin jo paperossi oli poeydaelle asetettu heti juotua sytytettaevaeksi. --Mikaes meidaen maisterilla on, kun on niin onnettoman naekoeinen? kysyi muuan tuttavista, tuli luo ja loei haentae kaedellaeaen olkapaeaelle.--Onko maansa myoenyt ja rahansa juonut? Mikae on? mikae on? Aijai, ehkaepae on rakastunut? --Ei mikaeaen, vastasi maisteri kuivasti.--Tuo nyt on sukkela mielestaeaen, ajatteli haen, kun tuttava oli mennyt, ja tuhkaisi pilkallisesti sieraimiinsa. Siirtyi haen siitae kuitenkin kohta muiden poeytaeaen, kuunnellakseen mitae siellae keskusteltiin. Siinaehaen keskusteltiinkin juuri parhaillaan tupakanpoltosta. Joku oli lukenut muutamasta ulkomaan sanomalehdestae, ettae tupakanpoltto on terveydelle vahingollista. Sen kaikki myoensivaet, ettae tupakka jossakin maeaerin sisaelsi epaeterveellisiae aineksia ja ettae sen nauttiminen oikeastaan on tarpeetonta, mutta kun siihen kerran oli tottunut, niin... --Sillae lailla juuri sanottiin ennen, kun ehdotonta raittiutta vastustettiin ... kun kerran on tottunut ... sanoi maisteri muiden sekaan ja hymaehti ivallisesti. --Tupakanpoltto on kuitenkin aivan eri asia! huudahtivat heti kohta yhteen aeaeneen useat muut. --Tupakanpoltto on aivan eri asia, lisaesi esimieskin karistaen tuhkaa paperossinsa paeaestae ja pitaeen otsaa viisaissa rypyissae.--Ei sitae voi juoppouteen verratakaan, vaikka kyllae saattaa totta olla, ettei se muutamien organismille voi terveellinenkaeaen olla. Vaan mitaeaen moraalista turmiota ei tupakka kuitenkaan tuota, niinkuin vaekevaet juomat, joiden vaikutuksen me kyllae tunnemme. Vasta juuri luin eraeaen kotimaisen laeaekaerin lausunnon taestae asiasta, jossa haen sanoo siihen suuntaan, ettae siihen suureen huviin naehden, jonka piippu tyoemiehelle tuottaa, olisi vaeaerin sitae haeneltae sen vaehaeisen epaeterveellisyyden takia riistaeae. Kohtuullisesti nautittuna en luule siis tupakan mitaeaen erittaein vaarallista olevan, vaikka ryyppaeaeminen sitae kyllae on. Mutta niinkuin sanoin jo, naemae ovat kaksi aivan eri asiaa. --Tietysti, tietysti! --Muuten olen myoeskin jostain lukenut, ettae jos ankara tupakkamies aekkiae jaettaeae polttamisen, saattaa haen sairastuakin siitae. Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta: --Niinkuin juopot ja morfinistitkin. --Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin suuri, sillae tietysti ei voi tupakanpolttoa naeihin paheisiin verratakaan. --Niin, en minae sitae sanokaan, myoensi maisterikin. Siihen loppui keskustelu, sillae salista alkoi kuulua laulua ja kaikki menivaet sinne. Maisteri ei mennyt, vaan jaei istumaan paikoilleen. Haenestae haemaeraesti tuntui, ettae esimiehen puheet eivaet olleet oikein johdonmukaisia, mutta haen ikaeaenkuin ei viitsinyt vaivata itseaeaen ajattelemalla, missae kohden ne eivaet olleet. Eikaehaen tuo oikeastaan niin taerkeaetae ollutkaan. Ja siinae ainakin oli esimies oikeassa, kun sanoi, niinkuin haen itsekin oli sanonut, ettae ero on suuri juopon ja tupakkamiehen himojen vaelillae. Laulu ja soitto sitae paitsi haihduttivat haenen mielensae muuanne. Kaunis kuoro siellae lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten naehdae laulajia. Laulun loputtua taputti sivuhuoneisiin palauva yleisoe kaesiaeaen joka haaralla. Sammuneet paperossit sytytettiin suurella nautinnolla uudelleen, ja eraes tuttava tarjosi maisterillekin avattua koteloaan, jossa loikoi limikkaein hienoja Venaejaen paperosseja. Maisteri otti huomaamatta niistae muutaman, mutta muisti samassa aamullisen paeaetoeksensae. Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava oli jo kotelonsa sulkenut, niin ettae maisterin taeytyi pitaeae paperossia kaedessaeaen. --No, ja tulta myoes, sanoi tuttava ja otti kynttilaen poeydaeltae tarjoten sitae maisterille, samalla kuin itse siitae sytytti. --Minae heraetaen tarpeetonta huomiota, jos en sytytae, ajatteli maisteri ja sytytti. Mutta pari savua vedettyaeaen haen heitti paperossin tuhka-astiaan ja siirtyi toiselle puolen huonetta. Siellae haen istui vaehaelle aikaa useammalla tuolilla, eikae haenellae ollut halua liittyae kenenkaeaen seuraan. Ja paperossi tuolla tuhka-astiassa savusi suotta ilmaan. Monta kertaa tapasi haen itsensae sinnepaein katsomasta, ja lopulta haen suorastaan suuttui. Meni kenellekaeaen hyvaestiae sanomatta eteiseen, polki vihaisesti kalossit jalkaansa, heitti palttoon hartioilleen ja laehti kotiinsa. Haen oli niin harmissaan, ettae miltei hammasta puri. Ei siitae, ettae oli paeaetoeksensae rikkonut. Olihan haen ollut suorastaan pakotettu, ja se ei suinkaan ollut paeaetoeksen rikkomista... Minkae paeaetoeksen? Tuo taemaenaamuinen hetken puuskaus, ei se ollut mikaeaen paeaetoes. Sitae paitsi harmitti haentae kaikki paeaetoekset!... Paeaetoes, paeaetoes, matki haen ja venytti sitae leveaeae sanaa vielaekin leveaemmaeksi... Ja sen haen sanoo--niin kulkivat kiivakat ajatukset yhtae tahtia kiivaan kaevelyn mukana--sen haen sanoo, ettae haen voi, jos tahtoo, lakata polttamasta. Mutta haen ei tahdo, sillae se on luonnonlakia vastaan. Se on sokea fanaatikko, joka ei ota huomioon oman fysiikkansa vaatimuksia! Yht'aekkiae? Ilman mitaeaen syytae? Herkeaeisi syoemaestae samalla ... ja eikoehaen tosiaankin kerran sitaekin vaadittane ... heh! "Kaikki tai ei mitaeaen!" heh! heh!--Hah, hah, hah!... Ja maisteri yltyi kaikelle tuolle ihmisten hulluudelle niin nauramaan, ettae ohikulkevat pysaehtyivaet katsomaan... Sehaen olisi mainio pala "Matti Meikaelaeiseen" tuo, ettae eikoehaen ne Ibsenit ja Bjoernsonit vielae vaadi syoemisenkin lakkauttamista! Siinaehaen juuri oli se heidaen "kaikki tai ei mitaeaen!"... Hah! hah! hah! Mutta teeveden raatelema jaelki oli kielellae ja suulaessa ja kurkkutorvessa vielae silittaemaettae ja parin savun makuun paeaestyaeaen huusi se huutamalla lisaeviihdykettae suureen tuskaansa ja kiljui kiljumalla kiireistae apua. Se toi totiset mietteet, ja ilo katosi. Huh!--Niin puistatti kuin olisi ollut horkka tulossa. Oli miten oli, mutta se on ainakin varma, ettei organismi ole normaalitilassaan. Sanotaan, ettae jos organismilta jotain yht'aekkiae kieltaeae, johon se on tottunut, niin usein tapahtuu, ettae joku piiloutunut taudinsiemen irtautuu ja tekee kummia. Niin jossain kirjassa sanotaan... Kuinka kauan haen on ollutkaan polttamatta? Likemmae kaksitoista tuntia... Kuka ties?... Ehk'ei se nyt kuitenkaan niin pian... Mutta ainakaan ei ole syytae kauemmin... Ja sattui niin, ettae haen juuri nyt tuli tupakkapuodin oven eteen punaisen lyhdyn alle ... ja sattui niin, ettae joku herra juuri meni puotiin ja jaetti oven auki ... ja silloin sattui vielae niin, ettae maisterikin pistaeytyi jaelestae. Vaan haen ei ottanut lakkiakaan paeaestaeaen, ja synkaen ja tyytymaettoemaen naekoeinen oli haenen muotonsa, kun haen pyysi saadakseen jotain tupakkaa. --Hva' far de' lof att vara? [Mitae saa olla?] --Mitae tahansa, sanoi maisteri kolkosti. --Kanske far de' lof att vara richmond ... eller rettig ... eller...? [Ehkae saa olla richmondia ... tai rettigiae ... tai...?] --Antakaa sitten vaikka rettigiae. --Jaha! Var sa god! Kanske far jag oeppna ladan? [Jaha! Olkaa hyvae! Ehkae saan avata laatikon?] --Kyllae minae saan sen itsekin auki. Neiti katseli vaehaen kummastellen. Verkalleen avasi maisteri laatikon, niinkuin olisi avannut pillerilaatikon ... naama happamena ja otsa rypyssae. Haen tunsi sen itsekin hatun alta, ettae se oli rypyssae, otti vastenmielisen naekoeisesti paperossin sormiinsa, pyoeritteli sitae hetken ja pisti sen viimein huuliensa vaeliin... Tulihan oli myoeskin otettava, kun oli kerran tupakankin ottanut. Tuli oli taessae sama kuin vesi ja sokeri pahanmakuisia pillerejae niellessae. Eikae haen siis ollut sen lauhemman naekoeinen paeaetae kaasuliekkiin laehentaeessaeaen. Haen oli tuntevinaan, ettae taemae tupakoimisen aloittaminen oli haenelle hyvin vastenmielistae ... kun kerran oli aikonut sen jaettaeae... Mutta minkae sille taitaa, kun jaettaeminen naehtaevaesti on epaeterveellistae. Vaan luultavasti taemae paperossi kuitenkin on viimeinen... --Hyvaesti, murahti maisteri laehtiessaeaen, painoi hattunsa vielaekin syvemmaelle ja nosti kauluksen pystyyn. Mutta ensimmaeisiae askelia kadulla ottaessa olivat jo alkusavut pyyhkineet synkaen mielen syvimmaet rypyt haenen kasvoiltaan. Raukeata ja vaelinpitaemaetoentae oli vielae kaevely kadun poikki Esplanaadin puoleiselle kaeytaevaelle. Mutta sydaen tykytti jo kuitenkin niin kiivaasti, ettae piti vaelistae hengittaeae liika hengaehdys lisaeae. Ripeaemmaeksi keveni sentaeaen kaeynti askel askeleelta, ja haenen kaeaentyessaeaen Edlundin nurkalta takaisin oli mieliala yhtae hilpeae kuin aina ennenkin naein Esplanaadia kaevellessae... Ilta oli kirkas, tummansininen taivas vaelkkyvaessae taehdessae. Kas todellakin! Ja kuinka ei haen sitae aesken huomannut, eikae iltaseuraan mennessaeaen!--Haen veti pitkaen savun keuhkoihinsa ja antoi silmaensae liukua katuvartta pitkin lyhdystae lyhtyyn. Siellae taeaellae hohti tavallisten joukossa joku punainenkin tupakkapuotien oven paeaeltae ... ja tuolla aivan peraellae helotti pyoereae saehkoelamppu synkkaenae kohoavan Kiseleffin kivimuurin seinaestae. Ruotsalainen teatteri myoeskin siinae, ja valolla taeytetyt laempioen ikkunat--Se on sentaeaen haevytoentae, ettae tuo rakennus on kansan viha-miesten hallussa ... noin korkea ja noin kaunis. Jos haen olisi rikas, haen sen heti kohta lunastaisi ja antaisi suomalaisen teatterin haltuun. Jos vain olisi rahoja ... mutta sepae se on, ettei niitae ole... Mutta jos olisi, niin laskisi haen ne isaenmaan alttarille. Sillae Suomi on koeyhae, ja sitae pitaeae auttaa, tehdae tyoetae sen parhaaksi, minkae voi. Mutta niitae on paljon, joille isaenmaa ei ole minkaeaen arvoinen ... ne sen kieltae vainoavat, halveksivat sen varsinaista kansaa... Niin vaelsivat maisterin isaenmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku poika oli haenet keksinyt ja juoksi haenen jaelessaeaen... --Snaella herrn, ge' mej en liten slant ... snaella herrn ge' mej en liten slant... [Hyvae herra, antakaa minulle pikku lantti...] --Etkoe sinae osaa suomea, poika ... pyydae suomeksi niin saat. --Ja' foerstar int' finska. [En ymmaerrae suomea.] --Enkae minae ymmaerrae ruotsia. --Snaella herrn, var sa go'... [Hyvae herra, olkaa hyvae...] Maisteri laehti menemaeaen eikae ollut enaeae poikaa kuulevinaan, joka vaehaen aikaa karttaen jaelestae juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta paperossista ja otti siitae tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois. Veres savu hiveli mielen yhae hilpeaemmaeksi, sydaen melkein teiskasi tyytyvaeisyydestae, huulet yhae hymyilivaet, ja silmae hyppeli virkeaesti paikasta paikkaan ... yloes Groenqvistin kivikartanon ylimmille koristeille, jotka tummaa taivasta vasten vielaekin tummempina varjostivat ... sieltae alas nurkkia pitkin valoisiin puoti-ikkunoihin, joissa vakaasti ja kylmaesti lemottivat saehkoelamput, mutta levottomasti ja kiihkeaesti paloivat kaasuliekit. Ja ikkunoiden ohitse suikkelehti ihmisten paeitae. Vielae yhden retken teki maisteri Esplanaadin paeaehaen ja poltti vielae yhden paperossin yksillae tulilla. Mutta sitten laehti haen verkalleen nousemaan Erottajalle ja Bulevardinkadulle paein. Kotiin tullessa naekyi portin pieleen veltosti nojaavan joku olento. --Hyv'--il-il-iltaa, herr pastor ... heh, heh, heh! Pastor ei pidae panna pahaks, ettae minae ... minae menin suoraan kapakkaan ... mutta ei minulla enaeae ole ei yhtae slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ... heh, heh, heh!--Pastor antais yks viis penniae, ettae minae ... eli pastor antais edes tuo paperossistumppi... Tuo tuli niin odottamatta haeiritsemaeaen hyviae sopusoinnun tunteita, ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa. --Sinae olet siis juonut, vaikka ... sanoi haen sitten, mutta ei tullut jatkaneeksi. --Vaikka jo lupasin ... lupasin ... heh, heh! Mitae ihmisen lupauksista ... ei se osaa pitaeae, mitae lupaa... --Minae annoin sinulle kaksi markkaa sillae ehdolla, ettae ostaisit leipaeae... --Sillae ehdolla ... jaa, sillae ehdolla ... katsokaa herr pastor, tuota ... sillae ehdolla ... niin, ettae se ei ole niin, herr pastor, ettae tuota ihminen ... immeinen ... ihminen ... ettae elaeae yksistaeaen leivaestae... Mies viittiloei sormet harrallaan alas katuun ja yloes lyhtyae kohti, ja tuli sitae tehdessaeaen aivan likelle maisteria, koettaen tavoittaa haentae palttoon napista. Maisteri vetaeytyi sitae mukaa taapaein... --Niin, sillae ehdolla ... ja tilaisuudella ... mutta liha on heikko, vaikka henki on ... henki on ... kuinka se on se paikka, herr pastori? --Mene tiehesi sinae! --Ettae tuota ... ei pastor saa mennae ... yksi paperossistumppi... --Jos et sinae nyt heti kohta korjaa luitasi taestae, niin minae huudan poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli seurannut haentae. --Huudan poliisia ... huudan poliisia ... minae huudan itse poliisia, ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis! --Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa.--Tuommoinen renttu, uskaltaa tulla koskettamaan. Maisteri oli vihainen, mutta sytytettyaeaen kynttilaen ja alkaessaan laittautua kotiasuunsa haen pian kuitenkin lauhtui... Pitaeaehaen saeaeliae tuollaisia onnettomia olennoita, jotka uudelleen ja aina uudelleen lankeavat ... eihaen ole oikein heitae liian ankarasti tuomita... Hohhoi! Maisteri oli riisunut pitkaentakin, pukeutunut kotiviittaansa ja pistaenyt tohvelit jalkaansa. Sitten haen oli sytyttaenyt piippunsa ja istuutunut keinutuoliinsa, sivuittain poeytaeaen... Hm!--Se oli siinae tupakoidessa ja kiikkuessa maisterin ainoa ajatus, eikae haen siitae tahtonut sen pitemmaelle paeaestae. Vaehaen ajan paeaestae kuului matami tulevan sisaeaen ruokatarjotinta tuoden. Maisteri antoi haenen tulla eikae puhunut mitaeaen. Mutta jo ovesta huudahti matami: --Sissoh!--No, nyt pastori taas polttaa piippuaan ... se on parasta ... no, nyt minae taas tykkaeaen pastorista! Matami tuli aivan maisterin eteen ja loisti niin vilpitoentae riemua, ettae maisterinkin piti hymyillae... --Eikae pastori turhaan kiusaa itseaeaen ... se veisi kaiken aptiitin ja humoeoerin... --Niinkoe matami luulee? --Niin se on, minun miesvainajanikin... --Kyllae minae aion kuitenkin vaehitellen totuttaa itseaeni pois. --Jaa, vaehitellen ... se on toista, ettae vaehitellen ... niin pastori voi tehdae, jos tahtoo ... mutta ei aekkipikaa ... se ei ole terveellistae... Hyvaeae yoetae, pastori! Jumala pastoria varjelkoon! --Hyvaeae yoetae, matami. Vaehaen haukattuaan kaeaensi maisteri keinutuolinsa poeytaeaen paein ja alkoi kirjoittaa saarnaansa. Se sujui kuin vettae valaen. Tunnissa sivalsi haen sen valmiiksi. Vaan kun haen lopetti tyoensae, koenoetti poroastian laita taeynnae puoleksi poltetuita paperosseja kuin ilmaan ojennetuita kanuunia. Saenkyyn mennessaeaen sytytti haen vielae piippunsa, poltteli sitae ja antoi kynttilaen olla sammuttamatta niin kauan kuin piippu paloi. Vilahti siinae savupilviae nieleksiessae sivumennen mieleen muuan ajatus omantunnon moitteesta. Mutta kohta se kuitenkin katosi muiden ajatusten taa. Ja maisteri oli vakuutettu olevansa tottunut omantunnon aeaentae kuulemaan. Silloin kun se ei sen kovemmin nuhtele, silloin ei siinae tietysti ole mitaeaen pahaakaan, ettae tupakoi. Sitae paitsi oli tuo niin kovin vaehaepaetoeinen asia. Sitten maisteri asetti piippunsa lattialle tuolin varaan seisomaan, puhalsi huoneensa pimeaeksi ja kaeaentyi seinaeaen paein maata. MAAILMAN MURJOMA Yks ol' veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, sekin katkesi kivehen, leipaehaen pahan emaennaen, pahan vaimon paistamahan. (Kalevala 33 91-98) I. --Antakaa te Junnun olla rauhassa! toruu isaentae, toiselta puolen halmeen, leikkaamattoman rukiin yli. --Saapihan meiltae olla, mutisevat toiset ja painautuvat leikkaamaan. Mutta vaehaen paeaestae on kiusanteko taas taeydessae kaeynnissaeaen. Koko talkoovaeki on liittoutunut yhtae ainoata vastaan. Haen on iso, roteva, mustaverinen mies, joka selkaeaensae oikaisematta leikkaa kuin uhalla, muista vaehaen loitompana, koettaen olla heidaen pistopuheitaan kuulematta. Mutta haentae tahdotaan saada suuttumaan. Haentae koetetaan saada siihen, mihin haenet lopulta tavallisesti saadaankin: tarttumaan johonkin itsensaekokoiseen esineeseen ja nakkaamaan se menemaeaen luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on haenet taellae tavalla saatu sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vyoeraeyttaemaeaen suuria kiviae sijoiltaan tai karjaisten hypaehtaemaeaen seisoalleen--minkae jaelkeen haen poistuu eikae takaisin tultuaan puhu paeivaekausiin sanaakaan. Ja kun haen ei koskaan kaey kaesiksi eikae osaa muutenkaan puolustautua, pidetaeaen haentae vaehaen kuin hoelmoenae ja usutetaan pikkupojatkin haentae haernaeaemaeaen. Isaentae on haenen ainoa puolustajansa, sillae haen on vankka tyoemies, tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyvaesti hevosia ja ruokkii vaelistae lehmiaekin vaimo vaeen mieliksi. Nyt on ilveily taas alkanut paeivaellistae syoedessae ahon reunassa. Ruualle ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista haen ei luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereensae maettaeaelle. Kun haen syoetyaeaen alkaa haparoida tavaroitaan, loeytaeae haen hatun takaansa poekkeloen paeaestae ja piippunsa samasta paikasta, johon se on pistetty rakoon kannon tupakoitavaksi. Se heraettaeae yleistae ilakkata, eikae isaentaekaeaen voi olla muiden mukana naurahtamatta. Sanaakaan sanomatta ottaa Junnu hattunsa ja piippunsa ja kysyy kukkaroaan, joka on sekin kadoksissa. --Mitae sinae meiltae kysyt, kysy poekkeloeltae! vastataan haenelle ja nauretaan yhae hurjemmin. Junnulle selviaeae iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyhtaeisee kukkaroa, joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vyoehoen haenen selkaensae taa. Haen ei voi enaeae pidaettaeytyae, hujahduttaa Tahvoa takakaeteen nyrkillaeaen, mutta kun Tahvo vaeistaeae, iskee Junnu rystynsae verisiksi petaejaen kylkeen. Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levaehtaevaet. Mutta sitten haen ottaa sirppinsae ja menee yksin leikkaamaan. --Syoepi niin ahnaasti, ettae saisi tukan paeaestae kolita eikae tietaeisi! huudetaan haenen jaelkeensae. --On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, saeestaeae Tahvo. --Milloinka? kysyy joku. --Silloin kun istui ruunun ruokapoeydaessae Kuopion linnassa. --Suunne kiinni! komentaa isaentae, ja kaeskee vaekensae tyoehoen. Mutta siellae jatketaan samaa puhetta. --Mistae hyvaestae sille ruunun ruoka annettiin? --Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen sydaenmaan moekistae toisten rosvojen syoetaevaeksi. --Kuka sen on sanonut? --Itse kertoi. --Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtaekkiae kaikkien kummaksi. --Suus kiinni, suden selkae! Junnulla on selkae pitkae ja jalat lyhyet, ja aina on haentae siitae ivattu. --Siihen selkaeaen kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut taeyttae tulevankaan. "Aletaanko uudelleen?" oli kysynyt vallesmannilta, ja Junnulle oli lyoety toiset parit lisaeae vankihuoneen petaejaessae ... muttei ollut sittenkaeaen aeaentae paeaestaenyt. --Olisikohan kantsukkatakaan aelaehtaenyt? --Mitenhaen olisi, jos olisi ollut oma isaensae omasta kaedestaeaen antamassa... Junnu oli aepaeraepoika, ja se oli ilkeae viittaus siihen huhuun, jonka joku oli keksinyt, ettae Junnun isae oli Venaejaen kasakka, joita entisinae aikoina majaili kirkonkylaessae. --Oletteko vaiti! huutaa isaentae ankarasti. --Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet paeaestaevaet kirouksen kuin yhdestae suusta... Sillae Junnu on temmannut sylensae taeyteisen kiven maasta, nostanut sen ilmaan kuin tuohikaeaeroen ja nakannut sen, kauheasti manaten ja kasvot julmasti vaeaennyksissae, leikkuuvaeen keskeen. Muut ennaettaevaet vaeistaeae, mutta Tahvo lyykaehtaeae kiven viereen jalkaan satutettuna. --Tappaa, tappaa! huutaa haen. --Eikae tapa ... oletko vaiti siinae ... ei haen ole luutakaan vikuuttanut, vakuuttaa isaentae juostuaan muiden mukana tarkastamaan Tahvon jalkaa. --Nuoriin se mies! Kaeykaeae kiinni, ennenkuin paeaesee karkaamaan! Miehet hyoekkaeaevaet rukiin laepi Junnun kimppuun, tarrautuvat kiinni, mutta kertapyoeraeyksellae karistaa haen heidaet luotaan. --Antakaa te Junnun olla aloillaan elkaeaekae sotkeko ruista! Pois sieltae ja tyoehoen joka mies! --Vielaekoe isaentaekin puolustaa semmoista petoa, joka ei katso, mitae heittaeae? Kenenkae syy, jos olisi paeaehaen sattunut! --Oma syysi!... Ja enkoe minae ole sinua varoittanut? --Mutta kipurahani minae riitelen, mutisee Tahvo nilkuttaen sirppinsae luo. --Riitele mitae riitelet, mutta raja pitaeae olla leikillaekin, toraa isaentae ohikulkiessaan. Mutta hirvittaeae haentae sentaeaen itseaeaenkin, kun haen oikein katselee tuota kiveae, joka pudotessaan on uponnut puoleksi maan sisaeaen ja jota haen itse tuskin olisi jaksanut liikauttaakaan. Oli toki ikuinen onni, ettei se sen pahemmin sattunut. Junnun silmissae on maailma ollut punaisena ja keltaisena, maa kuin lainehtinut ja metsaen ranta huojahdellut. Mutta voimainponnistus haentae itseaeaenkin kauhistuttaa ja haen herpoontuu siitae niin, ettei tahdo pysyae pystyssae. Ja vaehaen aikaa siinae aelytoennae seisottuaan laehtee haen kulkemaan suoraan synkimpaeaen korpeen tietaemaettae, minne menee, ja muistamatta, minkae taehden menee. Vasta kun haen on jonkun matkaa kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selviaeae haenelle, ettae haen on ollut miehen tappamaisillaan ja ettae haenellae kiveen ryhtyessaeaen, joka oli sattunut haenen tielleen, todellakin oli ollut se aikomus. II. Leikkuuvaeki on palannut tyoestaeaen, kylpenyt, illastanut ja vetaeytynyt levolle aittoihinsa. Isaentae vain on vielae valveilla ja sovittelee kenkiaeaen tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisaeaen ja istuutuu seinaepenkille sanaakaan virkkamatta. --Onhan siinae vielae ruokaa syoedaeksesi, sanoo isaentae, mutta Junnu ei sano haluavansa. --Olisi minulla vaehaen asiata isaennaelle, virkkaa haen sitten, kun naekee taemaen tarttuvan oven ripaan. --Mitae sitae Junnulla nyt olisi niin taerkeaetae asiata? --Paeaestaeisitte minut pois palveluksestanne. --Mitae se Junnu tarkoittaa? Kesken tyoeajan? Ja minkae taehden? --En tule enaeae toimeen taessae talossa. --Mitaes se nyt niiden raeaehkaein puheista ... onhan ne saatu ennenkin taemmoeiset riidat sovitetuiksi. --Lie heidaen puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin taessae tehdae vielae vahingoitakin... --Hillitsisit sinaekin vaehaen luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata tuommoisten aseiden kanssa liehuminen. --En osaa hillitae, kun tulee se vihan puuska paeaelleni ja minua haevaeistaeaen. Mietittyaeaen vaehaen aikaa istuutuu isaentae poeydaen eteen penkille, --Jos et sinae sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka _se_ ennemmin pois. --En minae enaeae heidaen muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ... vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset. --Mitaes se nyt taas semmoisia ... eihaen se ole sen huonompi itsekaeaen... --Kuulittehan sen, mitae ne sanoivat. --Kurillaanhan ne vain. --Totta se oli, mitae sanoivat. --Ettaekoe olet varkaudesta ollut linnassa? --Niin olen. En ole sitae kenellekaeaen muulle kertonut paitsi Tahvolle mennae talvena heinaessae, kun herkesi ystaevaeksi ... vaan kerron nyt teille, kun aina olette hyvaenae pitaenyt... --Kerro, jos tahdot... --Kerron minae teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen vaehaen ja niinkuin kyyneliaeaen nieleskellen: se on niin, ettae kun saivat minut, kerjaelaeispojan, viisaudellaan narratuksi ... tyoensivaet ikkunasta sisaeaen, kun eivaet itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme leipaeae ja voivakan ... vaan kun minae itse tunnustin kaikki ja annoin ilmi muutkin ... enkae ole sen koommin ... vaan olen aina elaenyt omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sekae taeaellae ettae kotipuolessa ... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa! --Mutta ethaen sitae maailmastakaan mihinkae paeaesse. --Paeaesisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehdae torpan maallenne. --Torpanko? Minnekaes? --Tekisin tuonne Kontiokorpeen. Kun isaentae ei mitaeaen virka, jatkaa Junnu: --Olisi minulla siellae jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ... ja isaentae saapi panna millaiset arennit tahtoo. Eihaen isaennaellae oikeastaan ole mitaeaen sitae vastaan, ettae saa vakinaisen tyoemiehen maalleen. Ja kun haen oikein ajattelee, niin tulkoon vain asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eihaen ole vielae varmaa, tokko toteutuneekaan, mitae ovat lehdissae kertoneet. Mutta kun se itse sinne pyrkii... --Ainapahan tuota niistae arenneista sovittaneen, sanoo haen ja lisaeae sitten: --Saatanpahan tuota tuumia. --Laehtisin jo huomenna metsaeaen ... ja jos ei muutoin kaey, niin panen sijaisen. Taas vaehaen aikaa mietittyaeaen virkkaa isaentae noustessaan: --Kai sinut pitaenee paeaestaeae, jos ei muu auta. Paeaetetaeaenhaen sitten tarkemmin toissa kertana, sanoo haen ja menee. Junnu jaeae istumaan puolipimeaeaen pirttiin. Kauan on taemae tuuma haenen mielessaeaen madellut. Kuta vanhemmaksi haen on tullut, sitae vaikeampi on haenen ollut kantaa ihmisten ivaa ja sydaemettoemyyttae, joiden haen luulee kaikkien liittoutuneen haentae vastaan. Haen on alkanut epaeillae sitae joka miehen sanoissa ja kaeytoeksessae. Haen luulee naekevaensae sitae kaikkialla, missae liikkuu kotona ja kylaessae. Haen on koettanut lahjoa ihmisiae ystaevyydellae, hyvillae puheilla ja tarjouksilla milloin millaekin. Mutta ne ovat pettaeneet kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle haen oli elaemaekertansa uskonut. Kun miehet ovat polttaneet haenen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset syoeneet haenen ostamansa vehnaeset ja juoneet haenen keittaemaensae kahvit, ovat ne taas ensimmaeisinae nauramassa haenen ulkomuotoaan ja pistaettelemaessae haentae haenen koempelyydestaeaen ja tyhmyydestaeaen. Ei niillae ole muuta mielessae kuin saada haenet suuttumaan silmittoemaeksi, tekemaeaen jotain, josta saisivat haenet syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen. Sitae ne vaeijyvaet, ja se niillae on mielessae, paeaestaekseen haenen saeaestoeilleen, joita tietaevaet haenen ennen tukkijoella ansainneen. Ne ovat haentae koettaneet pettaeae ja vainota, herroista alkaen. "Jos tunnustat, paeaeset vaehemmaellae", sanoi vallesmanni haenelle silloin oikeudessa. Vaan se valehteli. Kun haen tunnusti, niin heti paikalla haenet tuomittiin piiskoihin. Jos eivaet kaedet olisi sillae kertaa olleet sidotut, kuristanut haen olisi sen miehen tuomiopoeydaen paeaehaen. Oikein sanoivat toiset vangit linnassa, ettei maailmassa saa koeyhae oikeutta, miten saanee taivaassakaan. Lihaksi olisivat pantavat kaikki ruunun herrat, ja talonpojat ovat heidaen orjiaan ja kaetyreitaeaen... Yhteen myttyyn maetettaevaet! Pappi sai kuitenkin sillae kertaa haenen mielensae lauhtumaan. Sanoi ja vakuutti, ettae joka on saanut tuomionsa ja kaersinyt rangaistuksensa, haen on yhtae hyvae kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eikae solvata ... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin puhunut ... sitten vastahan ne alkoivatkin ahdistaa, kun haen linnasta palasi... Liekoe totta sekaeaen, mitae sanoi, ettae jos ei kelpaa ihmisille, niin kelpaa Jumalalle... Vaan ei haen naeitae kaikkia ymmaerrae eikae jaksa loppuun ajatella. Joka kerta, kun haen sitae koettaa, raukaisee paeaetae ja sekottaa mieltae niin, ettei saa selkoa mistaeaen. Mutta siitae haen on nyt ainakin selvillae, ettae haen tekee eron heistae kaikista, tekee ikuisen eron. Haen karkaa korpeen, painautuu kuin karhu kontoonsa. Ja katsokoot eteensae, koirat, jos kaeyvaet haentae siellaekin haetyyttaemaeaen...! Haen nousee ravakasti ja menee ulos. Ei taetae yoetaekaeaen haen aio enaeae olla taellae puolen maailmaa! Ja haettuaan aitasta tyoekalunsa ja pistettyaeaen konttiinsa saeaestoeleipaensae hiipii haen niiden kanssa solasta ulos kenenkaeaen huomaamatta ja poikkeaa vaehaen aikaa maantietae astuttuaan syrjaepolulle. Se noudattaa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieressae syoe haenen nimikkoruunansa. Haen on sitae aina hyvaesti hoidellut, ja se hoerhaettaeae haenelle jo loitolta. Haen pysaehtyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa vaehaen aikaa. Se on ollut taeaellae haenen ainoa ystaevaensae, joka ei ole sanonut poikkitelaista sanaa ja jonka silmissae ei koskaan ole naekynyt salaistakaan ivaa. III. On sunnuntaipaeivae, kun Junnu palaa korpeensa. Kaikkien muiden kirkossa ollessa on haen taaskin paeaessyt laehtemaeaen isaennaen puheilta kenenkaeaen huomaamatta. Saeaestoerahoillaan on haen isaennaeltae ostanut nimikkoruunansa, ja he ovat sopineet suullisesti siitae, ettae Junnu, jos haluaa moekkilaeiseksi asettua, saa viljellae maata kymmenen vuotta arennitta, kunhan maksaa halmeviljelyksestae osaelot. Sen lisaeksi on isaentae pannut sen ehdon, ettae jos Junnu mitenkuten tulisi laehtemaeaen maailmalle, rakennukset jaeisivaet talon hyvaeksi. Vai haen laehtisi maailmalle, kun oli kerran maailmasta paeaessyt! myhaehtelee haen taluttaessaan hevostaan marhaminnasta--selkaeaen haen ei henno nousta--ja painuessaan sen kanssa yhae syvemmaelle korven sisaeaen. Onpa haen ollut houkko, kun ei jo aikoja sitten ole taetae tuumaansa toteuttanut! Mutta mistaes haen olisi voinut aavistaa, ettae on kuitenkin yksi ihminen taessae maailmassa, joka ei haentae syrji ja vainoa! Ja kymmeneksi vuodeksi ilman arentia, ilman mitaeaen voitonpyyntiae ja ahneutta? Kyllae haen sen miehen vielae palkitsee kymmenkertaisesti, vie vapaaehtoisena verona kaiken, mikae jaeae yli omista tarpeista. Ja kaikkea taetae hyvyyttae ajatellessa sulaa haenen mielensae niin, ettae leukaa vetaeae vaeaeraeksi ja taeytyy karistaa kyynel silmaestae. Haen pujottelee kulkiessaan kaitaisia, sekavia karjanuria, jotka pilkkomattomina kiertelevaet soiden rantoja ja metsaen rinteitae ja joita eivaet muut ihmiset naeytae koskaan kulkeneen. Haen nousee korkean vaaran selaelle, josta ei naey muuta kuin rikkomatonta, kellastuvaa syksymetsaeae ja metsaein vaelissae nukkuvia soita. Muu maailma missae lieneekaeaen tuolla kaukana noiden maekien takana, josta ei kuulu hiiskahdusta eikae nouse savuakaan merkiksi ihmisasunnoista. Hyvin, hyvin kaukana jossain kuuluu vain metsaekoira haukahtelevan ja joku laukaus silloin taelloein paukahtavan. Vaan ne kai kulkevat omia teitaeaen, ne eivaet tule haentae haeiritsemaeaen. Varovaisuuden vuoksi pistaeae haen kuitenkin sammal tukon ruunansa kelloon taas liikkeelle laehtiessaeaen. Eikae haen saa oikeata rauhaa mieleensae vielae kotiin tultuaankaan. Viikkokausia vaivaa haentae epaemaeaeraeinen pelko, ettae "maailma" ehkae loeytaeae haenen piilopaikkansa, ettae "ilkioet" hakevat haenet kaesiinsae ja tulevat suurella joukolla haentae taenne kiusaamaan. Ehkae panee Tahvo toimeen uhkauksensa ja manuuttaa haenet murhan yrityksestae? Ja koko syksyn se aatos haentae kiusaa. Haenen asumuksensa on laaksossa lammen rannalla kahden korkean maeen vaelissae. Sillae sijalla, mihin haen on moekkinsae paikan katsonut, on jo ennestaeaen vanha, puoleksi maan sisaeaen vaipunut metsaesauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain asuttavaksi. Haen korjaa sen kattoa ja asuu siinae, niin kauan kuin rakentaa pirttiaeaen. Sen valmiiksi saatuaan aikoo haen ruveta tallin tekoon. Uuden tuvan salvoksella veistellessaeaen haen vaelistae on melkein varmasti kuulevinaan askelia metsaepolulta, naekevinaeaen jonkun puitten vaelissae liikahtelevan. Haen lakkaa hakkaamasta, kuuntelee kuin vanki vainoojiaan, jaesentae liikauttamatta, henkeae vetaemaettae. Sunnuntaisin haen heitae varsinkin odottaa ja poistuu varmuuden vuoksi jo aamusta varhain metsaeaen pyydyksilleen. Ja majaansa laehetessaeaen illan haemaerissae haen taas hiipii kuin varas omaan pihaansa, vaeijyy ja kuulostelee metsaen sisaestae, ennenkuin uskaltaa astua esiin. Mutta ei sieltae koskaan ketaeaen ilmaannu. Ja lumiin mennessae on Junnu saanut pirttinsae kattopaeaelle. Keyri-iltana haen panee uuden uuninsa ensi kerran laemmitae. Takka hulmuaa, palavat puut raeiskaehtelevaet iloaan pitaeen, ja savu vaeltelee katossa seinaestae toiseen. Junnu lepaeilee penkillae pitkaellaeaen, piippuaan poltellen ja tuleen tuijottaen. Onko haenellae nyt siis vihdoinkin oma katto paeaensae paeaellae ja omat seinaet suojanaan? Onko haenellae sija, josta haenellae on oikeus osoittaa ulos jokainen, joka tunkee sinne haentae haeiritsemaeaen? Eikoe enaeae tarvitse ketaeaen kumarrella eikae olla kenellekaeaen mieliksi? ... Olla se aeiti vanha vielae elossa, niin toisi sen taenne toverikseen, --johtuu haenelle yht'aekkiae mieleen. Ei ole haen vuosikausiin haentae muistellut eikae tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut samalla lailla maailman murjottavana kuin haenkin eikae saanut koskaan omaa kattoa paeaensae paeaelle. Oli kuollut huutolaisena ja ihmisten pilkkaamana ja potkimana ja haudattu sinae suurena naelkaevuonna hoeylaeaemaettoemaessae kirstussa yhteiseen hautaan, ja lieneekoe joudettu kellojakaan soittamaan... Oli tullut olluksi sille niin tyly sen elinaikana,--mutta kun ne veivaet sen vankeuteen ja tekivaet eron heidaen vaelillaeaen. Ja kun ne sen sieltae paeaestyae haepaeisivaet ja haukkuivat heitae molempia:--"Tuolla tulee portto poikineen!--Jaanan Junnu! porton poika!--Jaanan Junnu! porton poika!"-- Siitae pitaeen haen alkoi haevetae aeitiaeaen ja aeiti haentae, ja he tekivaet molemmat pitkiae mutkia toinen toistaan kiertaeaekseen. Mutta kuolintaudissaan se laittoi sanan ja kaeski kaeymaeaen puheillaan. Junnu oli silloin jo tukkitoeissae eikae iljennyt laehteae, kun sana kerrottiin kaikkien kuullen. Kohta tuotiin toinenkin sana, ettae tulla toimittamaan haenet edes kunnialliseen hautaan. Haudatkoot haudattavansa! vastasi haen eikae mennyt... Olisi kuitenkin saanut kaeydae toisin se asia,--ja vaikka olisi aeitikin saanut olla ja elaeae toisella tavoin, niin se kalvaa haentae nyt yhtaekaikki. Ja haihduttaakseen naeitae mietteitaeaen haen ryhtyy panemaan pajuja rekeensae laehteaekseen heti kelin tultua rahdinvetoon ja lehmaerahoja ansaitsemaan. Olisihan ollut tukin-ajoakin toisella kulmalla omaa pitaejaetae. Mutta siellae taeytyisi taas tulla yhteen ihmisten kanssa, joista parahiksi oli paeaessyt. Toisen laeaenin kaupunkiin haen ajaa ja kiertaeae sinne mennessaeaen kirkonkylaen ja muut tutut seudut. Puolen talvea jyryaeae Junnu sillae retkellaeaen vedaetellen merenrannasta sisaemaahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin vaelillae. Ei kukaan tunne haentae siellae, eikae kukaan kysy, mikae haen on miehiaeaen. Mutta kuitenkin karttaa haen taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa kaikki suuremmat kylaet ja jaettaeytyy aina jaelelle muista rahtimiehistae. Ellei ole aivan pyry eikae pakkanen, syoettaeae haen tiepuolessa ja hakee yoesijaa katon alla ainoastaan hevosensa vuoksi. Ikkunoista, pihoilta ja tiepuolesta katselevat silmaet haentae vaivaavat ja kiusaavat, ja helpotuksesta huoaten laehtee haen aina pitkille, talottomille taipalille. Sillae silloin haen on kokonaan kahden kesken hevosensa kanssa, jolle haastelee pitkaet hetket sen vierellae tallustellessaan ja jota auttaa maekipaikoissa sepiin kiinnittaemaestaeaen nuorasta. Mutta joululta alkavat tiet taeyttyae ja markkinamiehiae ajella kahakaeteen kaupungista toiseen. Ja kerran, kun haen sillae tavoin kuormineen ponnisteleikse jyrkkaeae ylaemaekeae, ajaa reellinen suuriturkkisia ja punavoeisiae herroja haentae vastaan. Kohdalle tultuaan huutavat he haentae vaeistymaeaen. Mutta ennenkuin raskas reki kerkiaeae kaeaentyae, sivaltaa muuan reen peraestae pitkaellae ruoskalla ruunaa selkaeaen. Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa, joka pelaestyksissaeaen puhaltaa taeyteen laukkaan, ja siepaten aidaksen tiepuolesta hyoekkaeae haen herrojen jaelkeen. Ne pakenevat, minkae kerkiaevaet, mutta seuraavan maeen paeaelle paeaestessaeaen haen saavuttaa heidaet ja vihansa viimeisellae vimmalla pudottaa haen seipaeaen reen peraeaen. Reessaeolijat ennaettaevaet vaeistyae, seivaes katkeaa kahdeksi peraelautaan, ja Junnu jaeae laeaehaettaeen kaplaiden sijalle seisomaan. Takaisin palattuaan tapaa haen kuormansa tiepuolesta toisen maeen alta ja hevosensa vaahtoisena vavahtelemasta aisa selaen paeaellae. Nyrkkiaeaen puiden ja kiukusta itkien huutaa haen hiljaisen maantien yli kostoa ja kadotusta jaelelleen, eikae sula haenen vihansa ennenkuin haen taas tulee tuntoihinsa siitae, ettae oli toki onni, ettei tullut miesmurhaa tehdyksi. Seuraavassa syoettoepaikassa, johon haen poikkeaa uupunutta hevostaan vaalimaan, haen saa kuulla, ettae herrat olivat kaeyneet talossa ja mitae lienevaet olleet rautatieinsinoeoerejae. Katsokoot, katalat, etteivaet toista kertaa haenen tielleen tule! Mutta pois alkaa tehdae mieli maantierosvojen ja markkinamiesten jaloista, ja saeaelittaeae kiusata hevostakin. Ja kun ansio on ollut hyvaeae eikae tee enempaeaekaeaen mieli, palaa haen pian--yhae kirkonkylaeae ja asutuita paikkoja kiertaeen--kotiinsa, suuren reslan pohjalla nuori hieho, jonka haen on saamillaan saeaestoevaroilla ostanut. Haen on peittaenyt sen huolellisesti nahkasiin ja mattoihin ja istuu itse sevillae. Se on kuin ihmisolento tuo, joka suurilla ruskeilla silmillaeaen haentae katselee, kun haen tuon tuostakin kaeaennaeikse sitae taputtelemaan. Haen on hyvaellae tuulella, myhaeilee ja naurahtelee itsekseen taetae joukkoaan ja tuumailee kotikorpea laehestyessaeaen onnellisessa mielessaeaen: "Eihaen taessae ole haetaeae mitaeaen, hevonen ja lehmae ja oma moekki, ei toki ole haetaeae mitaeaen ... ei haetaeae mitaeaen." Kun haen saapuu moekilleen, on se melkein kokonaan nietoksien sisaeaen hautautunut. Sinne ei tuo tietae mistaeaen, siellae ei ole kaeynyt ainoatakaan ihmistae, ja jaenikset ja metsaekanat ovat vain tepastelleet pihamaalla ja polkeneet haenen pirttinsae ympaeryksen kovaksi kentaeksi. IV. Ja Junnulle alkaa hauska aika omissa toeissaeaen pitkinae paeivinae kevaettalvella. Haen hakkailee halkoja, ajelee heiniae kotiin ja hirsiae uusiin rakennuksiinsa, navettaan ja aittaan. Haenen mielihyvaensae haeiriytyy kuitenkin eraeaenae aamuna, kun haen metsaeaen ajaessaan kuulee hakkausta korvesta. Se on kai vain joku halonhakkaaja, mutta ei haen kuitenkaan tahtoisi, ettae se tulisi haenen tuvalleen. Ei se tulekaan sinne, naekyy ajavan kuormineen lammen taitse kylaelle paein. Eikae kuulu sitae enaeae moneen paeivaeaen takaisin tulevaksi. Mutta kerran, kun Junnu jo huoletonna istuu rekensae pajuilla, ajaa sama halkomies metsaetiellae vastaan, mutta ei virka sanaakaan, kun Junnu sanaa virkkamatta kaeaentyy toiselle polulle. Hevonen oli isaentaetalosta, Tahvon entinen ajohevonen, mutta ajaja outo. Monena paeivaenae se tulee ja menee samalla tavalla. Eihaen se naey tahtovan haentae haeiritae, lieneekin joku uusi vastatullut siivo renki, ja kun he taas tulevat vastakkain, seisauttaa Junnu hevosensa, menee tupakalle ja antautuu puheisiin. Tahvo kuuluu menneen kevaeaellae ruunun toeihin rautatielle, kun ei isaentae tahtonut tyoessaeaen pitaeae eivaetkae sopineet palkoista, kertoo renki. Junnua miellyttaeae mies, se kohtelee haentae melkein kunnioittaen, ihmettelee haenen hyviae ansioitaan, joista Junnu kertoo ja kertoo vielae muistakin puuhistaan, uusista aitta- ja navettarakennuksistaan. Kutsuupa haenet kotiinsakin kaeymaeaen, kun sattunee vielae sivu ajamaan. Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee ja puhuttelee haentae kuin isaentae-miestae, ja vaikka Junnu kuinkakin koettaisi sitae vaeijyae, ei haen naee mitaeaen ivaa haenen silmissaeaen piilemaessae. Eraeaenae sunnuntaina ajaa isaentaekin haentae tervehtimaeaen. Sanoo laehteneensae asian alkaen haentae katsomaan, kun luuli haenen iaeksi paeivaeksi peittyneen nietoksien sisaeaen. Junnu keittaeae kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita, ja isaentae kehuskelee haenkin haenen laitoksiaan. Kyllae sinae vielae taehaen taeyden talon rakennat, kun kerran olet niin hyvaeaen alkuun paeaessyt, sanoo haen. Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksistae ja neuvottelevat siitae, mihin olisi paras tehdae peltoa ja mihin paras niittyae. Isaentae neuvoo ottamaan viljelykseen koko alan taestae pirtiltae tuonne lammelle. Junnusta olisi parempaa peltomaata vaehaen loitompana, mutta isaentae arvelee, ettae aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta kaesin. Ettaekoe minaekin kerran paeaesisin isaentaemiesten arvoon, ettaekoe minuakin kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisenae kohtelemaan? ajattelee haen isaennaen mentyae. Ja kevaeaen tultua ryhtyy Junnu omien tuumiensa innostamana yhae uhemmin raatamaan. Haen kaataa suuren kasken paeivaen puolelle maeen rinnettae, aitaa pienen hakamaan ennen kaskettuun lehtoon, perkaa peltoa ja raivaa niittyae alankoon. Haenen onnellisimmat paeivaensae ovat sunnuntait. Ne haen viettaeae pitaeen seuraa hevoselleen. Haen kaeyskentelee sen kanssa salolla, istuskelee piippuaan poltellen sen laeheisyydessae, sokottelee sitae puheilleen ja tarjoaa hyvittaejaeisiksi sille leipaeae tai suoloja, joita on kuljettanut mukana taskussaan. Haenen kevaettoukonsa nousevat hyvaelle oraalle ja pensovat siitae tuuheaksi laihoksi. Ja kun haen niitae katselee ja ajattelee taetae uutta elaemaeaensae, kihoaa taaskin vesi haenen silmaeaensae, ja leuka vaehaen vaeraehtelee. Mutta samalla tulee vaelistae aiheeton, kaesittaemaetoen pelko siitae, ettei vain tapahtuisi mitaeaen, joka haentae haeiritsee ja saerkee haenen onnensa. Haen koettaa kuvitella sitae jos jonkinlaiseksi. Unessa haen kerran on tuntevinaan, ettae se tietymaetoen vahinko on tulevinaan kuin kylaeltae paein, nousevinaan kuin mustana, paksuna pilviseinaenae, joka ryskii ja paukkuu korvessa, vie katon haenen pirtistaeaen ja painaa haenet suulleen maahan. Haen panee unen mieleensae, miettii sen merkitystae ja keinoja sen torjumiseksi. Kunhan ei isaentae suuttuisi haeneen jostain, kunhan ei ajaisi pois haentae, kun ei ole tehty kirjallista kontrahtia. Tekee haenelle mieliksi peltoa siihen, mihin se sitae ehdotteli. Ehkaepae se tulee yhtae hyvaeae siinaekin, vaikka onkin vaehaen isompitoeistae.--Tai voisivat papit ahdistaa haentae lehmaen saatavista tai siitae, ettei haen ole kaeynyt kinkerillae eikae ripillae, ja ruunu laittaa vallesmannin hakemaan verojaan? Ja haen menee pappilaan, maksaa voinsa, pyrkii luetettavaksi ja ilmoittautuu ripille. Samalla retkellae haen kaey suorittamassa ruununveronsa ja jaettaeae vuokransa etukaeteen ruununvoudin kirjurille, kun ei vielae ole oikea maksunaika. Eihaen niiden nyt pitaeisi paeaestae miltaeaen puolelta haenen kimppuunsa, eihaen nyt pitaeisi ihmisten eikae taivaankaan haentae vainota, ajattelee haen kotiin kaevellessaeaen. Olisi haen sovittanut sen Tahvonkin, jos se olisi ollut tavattavissa. Mutta ehkae tuo lienee leppynyt jo tuokin, kun ei ole jo taehaen mennessae vihaansa naeyttaenyt. Ja haenen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun haen taas muistaa aeitinsae. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelemaeaen sen elaekettae, kun saavat kuulla, ettae haenellae on hevonen ja lehmae. Ja jos Jumala katsoo haentae syrjin silmin, kun haen oli sille niin sydaemetoen sen elaeessae eikae soitattanut eri kelloja kuoltua. Haen kaeaentyy takaisin, kaey kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa muutamia markkoja koeyhaein kassaan, kun ei enaeae oteta muussa muodossa maksua;--ja sitten haen kaey kirkonkylaen nikkarissa tilaamassa puuristin aeiti-vainajansa haudalle. Se haentae rauhoittaa, haen on mielestaeaen nyt kokonaan irti pahasta maailmasta. Eivaethaen he haenelle nyt enaeae mitaeaen mahda, eivaethaen voi enaeae millaeaen keinoilla paeaestae haenen kimppuunsa. Eivaetkae ehkae tahdokaan. Ja haen alkaa kuin leppyae heille mielessaeaen, haenen vihansa leutonee, katkeruus sulaa pois, eikae haen enaeae usko omia aavistuksiaankaan, jos ne vaelistae vielae pyrkivaetkin tulemaan. V. Kaksi vuotta on Junnu elaenyt moekissaeaen korpiensa ja raemeidensae takana, eikae kukaan ole tullut haentae haeiritsemaeaen. Mutta kun haen kolmantena kevaennae istuu lammen rannalla ongella, kuulee haen outoa aeaentae korven synkimmaeltae perukalta. Se on kuin kaukana hakkaavan kirveen aeaentae, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta. Mutta kuka taehaen aikaan hakkaa halkoja? kysyy haen vaehaen kummastellen. Haen kuulostaa tarkemmin ja on varma siitae, ettae siellae monin miehin kaadetaan tukkeja. Metsae on aeaenessae koko paeivaen, ja seuraavana aamuna tuntuvat ne jo olevan laehempaenae. Kolmantena aamuna kiipeaeae haen maeelle moekin taa ja naekee suuren hongan ensin huojuvan ja sitten suistuvan. Eikae aikaakaan, kun kaatuu toinen suorassa linjassa haeneen paein. Haen miettii kauan, menisikoe ottamaan selkoa siitae, ketae ne ovat, jotka sieltae tulevat. Miettii sitae pihaan tullessaan, tyoetae tehdessaeaen, syoedessaeaen ja vielae maata pannessaankin. Ja kun ei saa siltae unta silmiinsae, nousee haen yloes ja laehtee kaeymaeaen sitae kohti, mistae kuului hakkausta ja haastelevain miesten aeaeniae. Metsaessae ei ole ketaeaen, mutta puita on kaadettu aina vaehaen matkan paeaehaen toisistaan suoraan riviin ja pystytetty kuorituita keppejae kuin mittarin linjaan. Mutta eihaen taessae pitaeisi kulkea kenenkaeaen maan raja. Taemaehaen pitaeisi kaikki olla isaennaen metsaeae. Olisikohan se myoenyt taeaeltae metsaepalstan jollekulle? Tulisiko haenelle taenne naapuri? Mutta kun haen kulkee vaehaen matkaa linjaa myoeten, naekee haen, ettae se maeen kaevyn kierrettyaeaen ojentuu menemaeaen suon rantaa ja juoksee sinne yhtae suorana niin pitkaelle, kuin silmae kantaa. Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan vielae auringon noustessakin tulematta mihinkaeaen selvyyteen. Tyoe kaey huonosti, aina taeytyy haenen kuulostaa, ja aina haen kuulee yhae laehenevaeae hakkausta, kunnes se lauantaina puolilta paeivin lakkaa. Sunnuntaina haen menee uudelleen linjalle. Se on tullut jo paljoa laehemmae ja naeyttaeae pyrkivaen laaksoa pitkin aivan haenen moekkiaeaen kohti. Mutta kun haen maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta korpiniityltaeaen, kuuluu hakkaus aivan laeheltae pellon takaa metsaen rinnasta. Siellae haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'aekkiae kaatuu suuri honka metsaestae ulos, samalla kuin pari miestae astuu esiin. Kun he laehtevaet tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vetaeae oven peraessaeaen kiinni. Mutta kun haen ei malta olla ikkunasta katsahtamatta, naekee haen herrat keskellae peltoa pystyttaemaessae siihen jotain kummallista kolmijalkaista kapinetta, jonka paeaellitse taehtaeaevaet ensin metsaeaen ja sitten haenen pirttiaeaen kohti; niinkuin aikoisivat ampua haentae ikkunan laepi suoraan silmaeaen. Samassa kulkee joku ikkunan ohitse, tarttuu oven ripaan, ja Tahvo astuu sisaeaen. Haen tulee hevelaesti kaettelemaeaen, istuu penkille ja sanoo: --Minae toin taenne Junnulle harvinaisia vieraita. --Mitae ne on nuo miehet? kysyy Junnu. --Ne on insinoeoerejae. --Mitae teillae on taeaellae tekemistae? --Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sisaeaen. --Paeivaeae, paeivaeae! sanovat he rehevaesti. Taeaellaehaen on talo, vaikkemme siitae tietaeneetkaeaen ... tekoe olette taemaen talon isaentae? --Taemaehaen se on itse sekae isaentae ettae emaentae, joka viljelee maansa ja hoitaa hevosensa ja lehmaensae, selittaeae Tahvo, sill'aikaa kun Junnu pankon kupeeseen vetaeytyneenae seisoo ja katselee tulijoita osaamatta selvitae mihinkaeaen paeaetoekseen siitae, mitae ne ovat ja mitae ne taeaeltae tahtovat, vaikka haenestae tuntuu siltae, kuin haen olisi ne jossain naehnyt taetae ennen. Herrat, kaksi nuorta insinoeoeriae, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa, paeaestelevaet vaatteitaan vaehemmaeksi, asettelevat tavaroitaan penkeille ja nauloihin, ja Tahvo kantaa evaeslaukun poeydaelle. --Saisikos maitoa talosta? kysyvaet he. --Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo. Junnu tottelee vaistomaisesti, kaataa koneellisesti maidon pytystae tuoppiin, naekee aitasta pihan yli palatessaan pellon pientareelle kaatuneen hongan ja pellolla tuon kummallisen kolmijalan, joka yhae taehtaeae haenen pirttiaeaen kohti, ja vie sitten maidon pirtin poeydaelle herrojen eteen. Taas asettuu haen pankon eteen seisomaan ja katselee siitae vieraitaan, hermostuneesti tupakoiden. Herrain syoedessae Tahvo kertoo haenelle, ettae taestae kautta se nyt rakennetaan rautatie, ettae nyt avataan linja ja ettae syksyllae jo alkavat tyoet. Se tulee taestae menemaeaen, aivan taetae suuntaa, ihan kuin ampuen taemaen pirtin paeaellitse... --Pirtinkoe paeaellitse? saa Junnu viimein sanotuksi. --Saatte vaehaen vaeistyae, sanoo toinen herroista. --Peltosi ja niittysikin saat siirtaeae toiseen paikkaan. --Siirtaeaekoe toiseen paikkaan? --Niinpae niin, ei siinae auta, kun ruunu kaeskee. --Ruunuko kaeskee? --Se kun kaeskee, niin ei auta muu kuin totella pois. Tahvo naeyttaeae kuin ilkkuvan, haenen silmissaeaen naeyttaeae vahingonilo kiiluvan, ja epaeluuloisesti tarkastelee Junnu vuoroin haentae vuoroin herroja. Kyllae ne nuo ovat niitae samoja herroja, jotka toissa talvena olivat tappaa haeneltae hevosen. Kun eivaet vain liene tulleet muissa salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeitae. Kysymaettae puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka naeiden herrain apumiehenae. On siellae muitakin miehiae, on kymmenkunta linjan aukaisijata jaelempaenae metsaessae, ja palkat maksetaan hyvaet, kolme markkaa paeivaeltae omassa ruuassa, ja ovat luvanneet tyoetae haenelle niin kauan kuin sitae vain riittaeae, sittenkin kun varsinainen tyoe alkaa. Eivaet ne ole mitkaeaen tyoet niin edullisia kuin ruunun savotat. Hevosen kun saisi hankituksi, niin sillae sitae rahaa vetelisi. --Vaan sinulla se on hevonenkin? Senhaen kuuluit ostaneen sen vanhan nimikkoruunasi... Junnu ei vastaa. --Ja lehmae sinulla on kanssa. Sen maidosta ne vielae hyvaet rahat saat, kun tyoe joutuu taenne sydaenmaalle ... ja eikoe tuo pian joutunekin. Kai sitae rupeat sitten ruunun tyoehoen sinaekin? --Eipae haentae haluta. --Eikoe liene pakosta rupeaminen, kun vievaet taestae parhaat peltosi ja pitaeae purkaa rakennuksesi rautatien tieltae. --Vaan jos minae en pura. --Pakosta se on purkukin, kun niiden ei auta vaeistyminen siitae suunnasta, mistae ruunu on kaeskenyt kulkemaan. Purattaneet ne ovat suurempiakin taloja. Ne eivaet kierrae muita kuin kirkkoja. Junnu ei rupea inttelemaeaen. Mikae niiden tietaeae, mitae ne ovat. Mutta kun herrat ovat syoeneet, alkavat he tehdae laehtoeaeaen, heittaevaet maidosta rahan poeydaelle, ja menevaet pellolle kolmijalkansa luo, jonka siirtaevaet nyt keskelle kartanoa. Tahvo pistaeae kepin peltoon sille sijalle, missae kone on seisonut, toisen pihamaalle ja kolmannen metsaen rantaan toiseen paeaehaen peltoa. Herrat huutavat mennessaeaen, ettae niitae keppejae on sakon uhalla kielletty liikuttamasta paikoiltaan, ja katoavat metsaeaen. Heidaen mentyaeaen tulee muita miehiae jaeleltae paein kirveineen, nekin kulkevat pellon yli ja pihamaan poikki, eivaet ole naekevinaeaenkaeaen Junnua, joka seisoo pihamaalla kuin aelytoennae heidaen jaelkeensae katsellen, ja alkavat metsaen laitaan tultuaan taas hakata. Vasta kun kaikki ovat kadonneet, rupeaa Junnulle vaehitellen selviaemaeaen, mitae on tapahtunut. Eivaethaen ne olisi suotta tulleet taenne niin suurella joukolla. Ne ovat ehkae sittenkin niitae rautatien tekijoeitae ... ehkae on totta se uhkaus, ettae ne vetaevaet sen taestae kautta haenen moekkinsae yli ... purkavat haenen rakennuksensa ja penkovat haenen peltonsa ... taenne tulee satoja tyoemiehiae ... haen sortuu heidaen jalkoihinsa ... haen joutuu kuin keskelle kirkonkylaeae. Se selviaeae haenelle kuin paeaehaen jysaehdellen, aina yksi asia kerrallaan, niinkuin kivi kiven peraestae putoaisi haenen paeaelaelleen. Haenenkoe taeytyy vaeistyae, haenenkoe joutua taas kululle, sotkettavaksi maailman jalkoihin...? Mutta haen ei vaeisty! Haen ei hievahda paikaltaan? Tulkoot vain, niin haen upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sisaeaen! Veri nousee haenen paeaehaensae. Ne ovat haeneltae kysymaettae hakanneet haenen metsaeaensae ja tallanneet haenen vastakylvettyae peltoaan! Ja tuossa ne rehentelivaet haenen poeytaensae paeaessae ja kehuivat purkavansa haenen pirttinsae! Miksei haen upottanut hiilihankoa heidaen hartioistaan sisaeaen? Miksei haen antanut heille sitae laehtoeae, etteivaet toista kertaa tulisi? Vielae haen ne tavoittaa...! Haen aikoo jo karata heidaen jaelkeensae, mutta pysaehtyy sitten... Ei taessae sillae tavalla ... ei tappelulla eikae vaekivallalla. Eikae sitae ole tarviskaan. Haenellae on oikeus puolellaan! Tulkoot _he_ ensin! Aloittakoot he ensin tappelun! Haen ei pelkaeae ruunua eikae ruunun renkejae! Haen kaey seipaeaen, jonka ne ovat pellolle pystyttaeneet, kiskaisee pihamaastaan sen, joka on siihen pistetty, ja kantaa ne pirtin uuniin palamaan. VI. Mutta syksyllae on rautatietyoe jo taeydessae kaeynnissaeaen Junnun moekin ympaerillae. Metsae paukkaa kahden puolen haenen pirttiaeaen, dynamiittilaukaukset pamahtelevat, yhtaemittaa kuuluu kivimiesten vasarankalketta, hevosmiesten huutoja ja junttamiesten hoilotusta. Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin vaelillae, ja siihen on tehtaevae suuri asema, joka tulee kolmen pitaejaen liikkeen keskustaksi. Moekin ympaerys on raivattava, metsae hakattava, pellot tasoitettavat ja huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu vaeistymaeaen rakennusten tieltae. Mutta Junnu ei ole vaeistynyt eikae aiokaan vaeistyae. Haen ei ole tietaevinaeaenkaeaen siitae, mitae haenen ympaerillaeaen tapahtuu. Haen kulkee kaikkien sivu, vaelttaeae tyoepaikkoja, ei ole ketaeaen tuntevinaan. Pyytaeville haen on kieltaeytynyt myoemaestae maitotilkkaakaan, ja niille, jotka ovat anoneet yoesijaa, haen on vastannut, ettae tarvitsee haen pirttinsae itsekin. Jos saisi nukkua saunassa tai aitan parvellakaan? Mutta ei siihenkaeaen ole Junnu antanut lupaa. Insinoeoerit ovat laehettaeneet haenelle sanan toisensa peraestae, ettae haenen on keyriin mennessae purettava rakennuksensa, muuten puretaan ne ruunun kustannuksella. Junnu ei sano aikovansa hievahtaakaan. Mutta tottahan pirtin pitaeae pois, kun rautatie tulee siltae paikalta kulkemaan? Kiertaekoeoen rautatie! Sen on mahdoton kiertaeae. Olisi mennyt muualta ... kukas kaeski sen taenne tulemaan? Haentae pidetaeaen hulluna eikae huolita ruveta ahdistelemaan, ennenkuin se on aivan vaelttaemaetoentae. Tottapahan sydaemikkoe siitae aikaa voittaen lauhtunee. Mutta Junnun kiukku on kohoamassa sitae mukaa, kuin rautatietyoe kahden paeaen laehenee. Kesaetoeistae paeaestyaeaen alkaa haen vedaettaeae hirsiae kartanolleen ja kun haeneltae kysytaeaen, mitae haen aikoo, vastaa haen rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa. Insinoeoerit laehettaevaet isaennaen saattamaan haentae jaerkiinsae. --Maksaakos isaentae siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy Junnu jurosti. --Mikaepae pakko niitae lie minun korvata? --Korvaakos ruunu? --Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi. --Vaan mitenkaes oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selkaeaen? --Saisit kai taessae minusta naehden asua vaikka kaksikymmentae. Junnu alkaa epaeillae isaentaeaekin. Sen silmae vilkkuu epaevakaisesti ja jalka viputtelee puhuessa. Se kyllae voisi tehdae eston, jos tahtoisi, mutta sekin on yhdessae liitossa, ja se on aina ollut kaikkien herrain hyvae ystaevae, niinkuin nyt naeiden insinoeoerienkin, joiden kanssa kuljeksii tyoepaikalla, ja onhan sillae hevosiakin kaksi rautatietyoessae. Vaan olkoot he vaikka kaikki haentae vastaan! Haenellae on oikeus puolellaan, ja haen ei hievahda. Haen kiusaa heitae uhallakin, pakottaa heidaet vaeistymaeaen, tekee sen kostoksi kaikille! Mitaes tulivat haentae haeiritsemaeaen, kun haen antoi heille rauhan! Ajakoot sivu rautateineen, mutta haenen pirttiaeaen ei revitae, niin kauan kuin haen jaloillaan seisoo! Eivaetkae ne tulisi haentae hyvaellae houkuttelemaan, jos niillae olisi oikeus puolellaan. Eivaetkae ne aina tyoetae tarjoaisi, jos luulisivat lepyttaemaettae paeaesevaensae. Ja se on vain tyhjae uhkaus, ettae insinoeoeri on kaeskenyt keyriin mennessae saerkeae, ja ettae muuten muka haetaan vallesmanni haeaetaemaeaen. Keyri laehenee laehenemistaeaen, ja linjan aukaisijat ja maatyoemiehet tulevat yhae likemmae hekin. Ne jo vaeaentaevaet kantoja aholta, ampuvat kiviae ilmaan, niin ettae tuvan seinaet taeraehtelevaet ja sirpaleita lentaeae ikkunoihin. Junnu ei paeaese moekiltaeaen liikkumaan minnekaeaen tapaamatta joka askeleella ihmisiae ja heidaen haenen mielestaeaen ilkkuvia katseitaan. Kun vain naekevaet haenet, heittelevaet jo kaukaa iva- ja kompasanoja haenen jaelkeensae, kysyvaet, lypsaeaekoe lehmae riittaemaeaen asti, mahtuuko haen pirttiinsae kaikkine joukkoineen ja onko haen yksin ottanut asemahuoneen teon urakalla?... Haen on kuin piiritystilassa eikae uskalla lopulta liikkua pirttinsae naekyvistae siinae pelossa, ettae ne haenen poissa ollessaan ehkae kaeyvaet sen kimppuun. Pikimmaeltaeaen pistaeytyy haen vain pyhaen seutuna kirkonkylaestae noutamassa leipaeaineita. Ja viimein haen kokonaan aekaeytyy pirttiinsae olemaan, ei kaey ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee penkillae tai vaeijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestensae liikkeitae ympaerillaeaen. Keyrin aattona haen naekee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sisaeaen. Haen pienentelee tupakanrouheita hakkurissa eikae ole haentae naekevinaeaen. Tahvo pysaehtyy uunin eteen kaesiaeaen laemmittelemaeaen. --Laittoivat sanomaan, ettae korjaisit pois tavarasi, kun kuuluvat aikovan ruveta repimaeaen tupaasi puolilta paeivin...--Parasta taitaisi olla sinun totella, jatkaa haen, kun ei Junnu vastaa...--Siitae on sinulle vielae pahat, jos rupeat esivaltaa vastustamaan... Junnu hakkaa vain kovemmin mitaeaen virkkamatta ja pyoeraeyttaeae kerran hakkuriaan, niin ettae lattia kolahtaa. --Etkoe myoe taetae tupaasi? irvistaeae Tahvo tulesta paeaetaeaen kaeaentaeen. Minae ostan sen, jos myoet. Saat sata markkaa taehaen paikoilleen, Myoetkoe? --En! --Et siitae sen parempaa hintaa saa muiltakaan...--Vallesmanni on jo tuolla tyoepaikalla ja uhkasi heti paikalla tulla haeaetaemaeaen, jos et hyvaellae poistu. Sanovat ampuvansa sinut ilmaan pirttinesi paeivinesi, jos niskoittelet... Vaan taitaa tehdae vielae toisen kerran mielesi ruununmiesten kouriin? --Ulos! aerjaeisee Junnu ja kavahtaa seisoalleen. --Saanhan mennae, mutta laehtoe taestae tulee kohta sinullekin! Mutta kun haen naekee, ettae poelkky nousee Junnun hyppysissae kuin tyhjae pytty, luistaa haen ovesta ulos ja ehtii parahiksi paiskata sen kiinni, kun hakkuri paukahtaa pihtipieleen ja lentaeae siitae ulos pisteporstuaan, missae se antaa kovan raemaeyksen vanhaan pataraniin. --Vai sille roistolle minae tupani! Sen kaiken ilkeyden alkajalle! Sille, joka ne taenne toikin! Eihaen ne ilman olisi tienneet tulla ne vieraat herrat! Vai minun pirttiaeni vaekivallalla repimaeaen? Vai minua vallesmannin kanssa haeaetaemaeaen omasta asunnostani? Tulkoot koettamaan! Mutta haen ei ole vielae ehtinyt sulkea pirtin ovea, kun nimismies ja yksi insinoeoereistae astuvat sisaeaen. Ei ota haen hattua paeaestaeaen, ei nouse penkiltaeaen, johon on taas istuutunut, eikae vastaa heidaen tervehdykseensae. --Nytkoe sitae tultiin haeaetaemaeaen? kysyy haen suupielet pilkallisesti vaeaennyksissae. --Taeytyy kai sinut haeaetaeae, jos et hyvaellae laehde. Mutta mitae se Junnu joutavata. Tietaeaehaen se, ettae ei auta, kun esivalta kaeskee, puhelee vanha vallesmanni leppoisasti. --Vaan millae oikeudella se kaeskee? --Ruunu on ostanut maan, rata on maeaeraetty taestae menemaeaen ja taestae sen taeytyy mennae. --Vai on ostanut? Enpaehaen ole minae niitae kauppakirjoja naehnyt. --Ei niitae ole sinun ollut tarvis naehdaekaeaen ... sinae asut toisen maalla. --Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitae kymmenen vuotta arennitta hallita. --Mikae oikeus? kysyy insinoeoeri. --Niin on puhuttu isaennaen kanssa. --Onko sinulla kirjat? --Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu. --Ne puheet eivaet, miesparka, mitaeaen merkitse, kun kerran maa on isaennaen ja haen on saanut siitae arvion mukaisen maksun. --Maksunko saanut? Mutta minae en ole saanut penniaekaeaen pirtistaeni, eikae ole tarjottukaan. --Se ei kuulu meihin, kun kerran isaentae, jolle se lain mukaan kuuluu, on saanut siitaekin. --Isaentae? Ei kai isaentae ole voinut saada maksua minun pirtistaeni? --Haen on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja haenen vaelinen asia, sopikaa keskenaenne. Ruunulla ei ole teidaen sopimustenne kanssa mitaeaen tekemistae. Junnu kaey vaehaeksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja huutaa: --Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki muutkin! --Tiedaetkoe, kenen kanssa sinae puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja astuu haentae vastaan. --Vaeaeryydentekijaein, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani! --Junnu! Minae varoitan sinua vielae viimeisen kerran...! --Varoita, mitae varoitat, valehtelija, koira!--sanat takertuvat haenen suuhunsa, ja kurkkua kuristaa... --Mies on hullu! Ei haenen kanssaan maksa vaivaa vaeitellae!--ja kaeaentyen tyoemiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinoeoeri heille: --Alkakaa repiae! Ei meillae ole aikaa taessae kiistellae... --Siinae nyt naeet, ettae taessae ei riita auta, koettaa vielae vallesmanni. Vaan tietaemaettae, tuntematta muuta, kuin ettae haenen tupaansa siis todellakin aiotaan repiae, ettae haenet vaekisin aiotaan ajaa ulos asunnostaan, ettae haeneltae ryoestetaeaen haenen oikeutensa ja omaisuutensa, karkaa haen vallesmannin sivu ja insinoeoerin jaelestae kartanolle, jossa vaekijoukko aukeaa haenen edessaeaen, samalla kuin toisia uteliaina juoksee joka taholta esiin. --Minun pirttiaeni ei revitae! karjaisee haen ja tempaa aidaksen pistekodastaan. --Tehkaeae tehtaevaenne! komentaa insinoeoeri miehilleen. --Pois seivaes! aerjaeisee vallesmanni. Vaan miehet epaeroeivaet... --Vai te pelkaeaette, repaleet, yhtae miestae! Yloes katolle, tai minae erotan jok'ikisen tyoestaeni! huutaa taas insinoeoeri. --Ja minae isken maesaeksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa... --Ei taessae sinua pelaetae! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu yloes tikapuille. Junnu iskee haenen jaelkeensae, mutta iskee syrjaeaen, ja kun aidas katkeaa kahdeksi haenen kaesissaeaen, tarttuu haen tikapuihin ja rynnistaeae niitae niin, ettae ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on ennaettaenyt melkein raeystaeaen tasalle. Tahvo paeaestaeae pahan parahduksen ja menee tainnoksiin. Samassa ovat vallesmanni ja insinoeoeri Junnun niskassa, huutavat toisia avukseen, Junnu rutistetaan miehissae seinaeae vastaan, kaadetaan maahan, sidotaan nuoriin ja nakataan hervotonna oman rekensae liisteille. --Vai sinae taessae rupeat esivaltaa vastustamaan... Kyllae minae naeytaen sinulle, junkkari! puhkuu vallesmanni hengaestyneenae nuoria tiukoittaessaan. Tuokaa, miehet, hevonen tallista! Junnu makaa pitkaellaeaen liisteillae ja naekee hevosensa talutettavan tallista ja valjastettavan haenen oman rekensae eteen. Haen riuhtaisee pari kertaa nuoriaan, pyrkii istualleen, mutta kun ei paeaese, painautuu haen takaisin pitkaekseen ja jaeae siihen liikkumattomaksi. Siinae maatessaan sen aikaa, kun vallesmanni laittaa laehtoeaeaen, naekee haen vielae kaatuneet tikapuut nostettavan uudelleen pirtin seinaeae vasten, ja kun reki laehtee sulaa maata koluuttamaan, putoilevat malot jo tuvan katolta maahan, ja tuohet lentelevaet peltoja pitkin syystuulen kantamina. --Laehtipae se karhu pesaestaeaen! nauretaan haenelle ja huudetaan pilkallisia hurraahuutoja haenen jaelkeensae. VII. Haen on paeaessyt sakoilla, kulujen ja kipurahain maksulla ja muutaman kuukauden vankeudella ruunun virkamiehen vastustamisesta ja loukkaamisesta haenen virkatoimessaan. Mutta kaeraejiae odottaessa ja niitae kaeytaeessae on aika kulunut syksystae kevaetkesaeaen. Paeae kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna on haenet vaehaeae ennen juhannusta tuotu laeaenin kaupungista oman pitaejaen vankihuoneelle, jossa haenet on paeaestetty irti. Siitae haen laehtee kulkemaan suoraapaeaetae korpeensa, joka vetaeae haentae vastustamattomasti. Hevonen on myoety kuluista, mutta lehmaen haen on jaettaenyt sinne ruokolle muutaman vanhan vaimon haltuun, joka on luvannut hoitaa sitae yli talven. Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja samennut, posket kaeyneet kuopille ja jaeykistyneet, niin ettae naeyttaeae siltae, kuin haen lakkaamatta purisi hammasta. Silmaet ovat painuneet paeaehaen, mutta vaelaehtaevaet vaelistae salavihaisesti. Ei oikeuden edessae, ei vankilassa, ei sieltae palatessakaan tutun vanginkuljettajan kanssa haen ole monta sanaa vaihtanut. Siitae pitaeen, kun haenet vaekivallalla heitettiin omille liisteilleen, on haen itsepintaisesti ollut aeaeneti. Kaeraejissae luettiin haenen papinkirjansa, josta kaikkein kuullen kaevi selville, ettae haenet on rangaistu ensimmaeisen kerran varkaudesta ja ettae haen on yksinaeisen naisen isaetoen poika. Ei haen puolustautunut, ei jaeaevaennyt todistajia, ei kieltaenyt eikae myoentaenyt. Ja kun isaentae selitti tuomarille, ettei taetae miestae milloinkaan ole pidetty oikein taeysipaeisenae, se kun syyttae suotta saattaa vimmastua ihan silmittoemaeksi, antoi haen haenen puhua, kelvottoman, ja muiden uskoa. Mutta jo silloin alkoivat haenessae kypsyae synkaet tuumat. Ne valmistuivat vankihuoneella ja laeaeninvankilan yksinaeisessae kopissa. Ne eivaet enaeae nousseet paeaetae pyoerryttaevinae ja maailmaa mustentavina vihanpurkauksina niinkuin ennen, ne kokoontuivat sydaenalaan, jaeivaet sinne jaeytaemaeaen ja pakottamaan, imeytyivaet veriin ja purivat mieltae kuin happamena ruosteena. Haen polttaa isaennaen talon!... Haen tappaa Tahvon ja vallesmannin, ampuu insinoeoerit metsaen peitosta, ja kostaa mitenkuten kaikille niille, jotka ovat ryoestaeneet haenen rahansa ja tavaransa, haentae haevaeisseet ja pilkanneet ja ajaneet haenet kuin metsaen pedon pesaestaeaen! Isaentae on kehunut haenen viljelyksiensae vuoksi saaneensa ruunulta kaksinkertaiset lunnaat maastaan. Tahvo on ilkkunut viimeinkin kostaneensa. Kaikki maailma on tietysti nauranut haenen haevioelleen... ... Ei ole oikeutta ihmisissae, susia ne ovat, naelkaeisiae hurttakoiria, jotka soeisivaet suuhunsa, repisivaet riekaleiksi, jos saisivat, imisivaet viimeisen veripisaran ruumiista...! Mutta kostaa haenen taeytyy, vaikka itse siihen menehtykoeoen! ... ja silloin, kun haen naeitae ajattelee, silloin leimahtavat haenen silmaensae, ja hampaat puristuvat yhteen... Haen kulkee epaetasaista metsaepolkua pitkin korpeaan kohti. Mutta voimat ovat uupuneet paljosta istumisesta ja huonosta ruuasta, ja haenen taeytyy kaeydae tiepuoleen levaehtaemaeaen. Naelkaekin on, eikae ole tupakkaakaan, jota ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta jota mieli aina ikaevoei. Viha herpoontuu hetkeksi, kostotuumat unohtuvat, ja mielen pinnistys laukee. Mitae haen on tehnyt, ettae ihmiset ovat haenelle niin armottomia, ettae maailma haentae niin murjoo? Eikoe haen aina ole koettanut sitae palvella ja sovittaa niitae, joita vastaan ehkae on rikkonut? Eikoe haen aina ole antanut niille rauhaa ja paennut pois niiden jaloista? Eikoe haen ole vaeistynyt tiepuoleen ja antanut niiden ajaa ohi,--minkae taehden ne sieltaekin haenet karkoittavat?... Jos paeaesisi vielae kerran kaiken kuulumattomiin, jos saisi vielae hankituksi hevosen ja rakennetuksi uuden moekin jonnekin. Mutta mistae sen tietaeae, etteivaet ne niitaekin ryoestaeisi, etteivaet taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla haenen kimppuunsa, loeisi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteivaet veisi vielae lehmaeaekin...? Ehkei haen enaeae saa sitaekaeaen pois, ehkae ne ovat jo senkin anastaneet?--ja taetae pelaeten laehtee haen taas kiireesti pyrkimaeaen sinne, missae luulee sen olevan. Kevaeinen yoe on kolkko ja kostea, ja vasta lehteen puhjenneet puutkin naeyttaevaet vaerisevaen. Paikat ovat tutut ja matka monta kertaa ennen kuljettua. Mutta ei mikaeaen naeytae kuitenkaan olevan entisellaeaen. Kuta enemmaen haen syvenee korpeen, sitae leveaemmaeksi kaey tie ja sitae haaskatummaksi metsae. Entistae karjanuraa on aukoiltu isommaksi, sitae on ajettu kaerryillae, ja rattaat ovat raapineet kuorta puista. Suopaikkoihin on tehty siltoja, ja tiepuolessa on vaehaen paeaessae suurten honkain kantoja ja niiden katkotulta latvoja. Vaan yht'aekkiae alkaa haenestae naeyttaeae siltae, kuin kaikki nuo jaelet ja merkit toisivat poispaein, niinkuin ne taestae kautta suurella joukolla ja taeyttae karkua olisivat ajaneet kuormineen ja kaerryineen, niinkuin pelaestyksissaeaen ja takaa ajavia vainoojiaan hurjasti paeten... Ne ovat keskeyttaeneet tyoensae, ne on joku loihtinut sieltae pois, antamatta yoen lepoa ja paeivaen rauhaa! ... pannut metsaen peikot kiviae nakkelemaan vuorten louhuista alas laaksoihin, saerkemaeaen yoellae sen, minkae ne paeivaellae rakentivat ja rakentamaan sen, minkae ne saerkivaet: haenen pirttinsae ja peltonsa! Ja taestae ne nyt ovat menneet, toisiaan takaa ajaen, ahdistaen ja ruhjoen heikompiaan tiepuoleen, jossa on kuin kaatuneiden kuormain jaelkiae, aisankappaleita, irtautuneita pyoeriae ja hevosten luurankoja... Yoen yhae haemaertyessae alkaa haen uskoa tosiksi naekyjaeaen ja kuvittelujaan, tahtoo saada varmuuden siitae, ovatko ne todellakin sieltae laehteneet, ja malttamatta kulkea tietae myoeten, jonka kahden puolen haenen mielestaeaen liikutaan ja salaperaeisesti sihistaeaen, poikkeaa haen polulta ja laehtee metsaen laepi oikaisemaan suoraa tietae Mustinlampea kohti. Onhan haen kuvitellut sen kaiken mielessaeaen valmiiksi valvoessaan linnassa unettomia oeitaeaen. Onhan haen naehnyt radan leviaevaen ja metsaen vaeistyvaen, naehnyt hevosia ja miehiae pitkissae jonoissa kuljettamassa pois kiviae ja puita, naehnyt kantoja vaeaennettaevaen ja ammuttavan kiviae ilmaan, kiivettaevaen tupansa katolle, heitettaevaen malkoja pellolle ja hajoitettavan tuohia tuulen vietaevaeksi ... ja jo kauan on haenen silmissaeaen seisonut tuvan uuni keskellae ahoa kuin tulipalon jaelkeen... Mutta sellaista mullistusta, niin perinpohjaista ja pikaista haevitystae, kuin minkae haen nyt naekee, jysaehtaeessaeaen pimeaestae metsaestae avattuun linjaan, ei haen ole osannut kuvitellakaan... Sehaen on jo valmis rautatie ... penger tehty, ojat kaivettu, kiskot pantu paikoilleen! Ja keskellae rataa, ihan haenen edessaeaen toeroettaeae korkealla penkereellae jono hiekkavaunuja ja niiden edessae kiiltelevae, ilkkuileva, ilkeaesti pihisevae veturi. Hervotonna ja jalat tuskin paeaellaeaen pitaeen hiipii haen radan reunaa tuvalleen paein. Suolla seisovat hajasaeaerin junttaustelineet ja niiden ympaerillae rumppukiviae ja rykelmae kaesikaerryjae kumollaan, selaellaeaen, syrjaellaeaen... Haen hakee huoneitaan entiseltae aholtaan, mutta ei loeydae ahoa eikae huoneita. Aho ja pellot ovat peitetyt hiekkaan, tupa, navetta ja saunan ja kamarin salvos ovat haihtuneet naekymaettoemiin, ja niiden sijalle on alettu rakentaa uutta kivijalkaa. Ainoa, minkae haen loeytaeae petaejikoestae, on palanen tikapuita. Haentae alkaa peloittaa. Haenestae on, kuin olisi haen siinae naekymaettoemien vihanhenkien vaeijyttaevaenae, jotka taehtaeaevaet haentae metsaestae, ojentautuvat ottamaan haentae jaloista kiinni, suhisevat ja pihisevaet haenen ympaerillaeaen... Haen aikoo karata korpeen, mutta sieltae tuijottaa haeneen huoneiden ikkunoita ja ovia toinen toisensa takaa ... tuolla on veturi ja vaunut ... tuolla nuo telineet ja tuolla taas toiset. Ja haen laehtee juoksemaan alas lammelle. Mutta tuskin haen on ehtinyt toiselle puolelle penkereen, josta irtonainen hiekka valuu haenen jaelkeensae, kun haen huomaa olevansa vanhan metsaesaunansa edessae ja pysaehtyy siihen. Se naeyttaeae olevan asuttu. Sieltae kuuluu kuorsausta raollaan olevan oven laepi, ja kun haen kurkottaa sisaeaen, naekee haen lattialla kiukaan edessae sammalilla makaamassa vanhan vaimon, jonka tuntee samaksi, joka on saanut hoitoonsa haenen lehmaensae. Lehmaensae? muistaa haen. Mutta missae on haenen lehmaensae? --Tallellahan tuo vielae on, puhuu haenelle vaimo heraettyaeaen ja unesta selvittyaeaen. Ja taehaenhaen nuo vielae jaettivaet taemaen saunaraehjaenkin, vaikka uhkailivat sitaekin repiaekseen. Vaan eikoe nuo taetaekin jo kohta korjanne, kun saavat nuo muut laitoksensa valmiiksi. Juhannuspaeivaenaehaen kuuluvat olevan ne, mitkae lienevaet, ne ensimmaeiset avajaiset. Sen entisen pirttisihaen ne repivaet, ja isaentae moei seinaet Tahvolle, joka on siirtaenyt ne tuonne vaehaen syrjemmaelle metsaeaen. Kuuluu pitaevaen siellae viinankauppaa ja rikastuvan. Sillaehaen se naeet on sinun hevosesikin. Se kelvoton kun sai sen viidestaekymmenestae markasta huutokaupassa.--Jo niitae on ilkioeitae taessae maailmassa, jatkaa haen lohdutellakseen, kun naekee Junnun lyykaehtaevaen saunan kynnykselle, kyynaerpaeaet polvia vastaan. Kaikesta sitae mieheltae viedaeaenkin elanto ja olento, mistae sinultakin. Revipaes toisen tekemae talo maan tasalle, lyoepaes rautoihin ja myoepaes ainoa hevonen... Ja kun olisi se isaentae, mikaehaen lie sekaeaen miehiaeaen, ottanut ne sinun tekemaesi heinaetkin, soista ja raemeistae keraeaemaesi ... olisi ottanut, jos en olisi estoa tehnyt. --... Tallellahan tuo toki vielae on lehmaesi. Taestaehaen se illalla laehti yoesyoettoeoensae. Ei sitae paljon uskalla paimentamatta jaettaeae muulloin kuin yoellae, sitten kun alkoivat tuolla veturillaan humata kahakaeteen. Ne kun eivaet osaa lehmaet pelaetae sitae sen enemmaen kuin hevostakaan, niin jo ovat kahden elukan yli ajaneet taenae kevaennae. Eivaetkae maksa vahingoltakaan, kun kuuluisi pitaevaen jokaisen itsensae paimentaa karjansa. --Mikae pakko sitae on taeaellae sen kanssa ollaksesi? --Eihaen tuota ole osannut muuannekaan, kun taeaellae saa maidostakin paremman hinnan. --_Niillekoe_ sinae myoet maidon? --Nehaen nuo houkuttelivat, kun sanoivat olevan muutenkin saerpimestae tingan taeaellae sydaenmaalla ... ja kun nuo olivat taeaellae heinaesikin. --Missae paein se kulkee Omena yoesyoetoessae? --Eihaen se kaukanakaan. Tuollahan se lie aivan radan takana muiden lehmaein kanssa. Pitaeisi sen taenne kuulua sen kellonkin. Loeydaet sen sieltae naehdaeksesi.--Vaan saataisiinhan taessae aamukahvikin kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa... Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee yloes ja katoaa metsaeaen. VIII. Paeivae jo nousee vaaran takaa, ja sieltae taeaeltae alkaa kuulua liikettae ja aeaeniae. Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siitae vaehaen, palaa taas takaisin sen poikki mennaekseen, mutta on kuin ei saisi siihen rohkeutta. Ei paeivaeaekaeaen aio haen enaeae taeaellae viipyae. Heti paikalla haen hakee lehmaen kaesiinsae, kytkee sen kiinni ja laehtee sen kanssa tiehensae, ennenkuin kukaan on haenet naehnyt. Menihaen sitten minne meni, sydaenmaita myoeten toisiin pitaejiin ... kunhan vain paeaesee pois taeaeltae, missae on kuin vaeijyviae peikkoja joka puun juuressa ja jokaisen kiven kolossa. Vaehaen aikaa kuljettuaan on haen yht'aekkiae kuulevinaan tutun kellon kilahduksen ja pysaehtyy. Ja kun se kilahtaa toisen kerran, menee haen kohti. Aukeaa pieni aho eteen, jonka haen tuntee samaksi, minkae viime kevaennae oli kaskesta polttanut ja pannut ohraksi. Ja sen keskeltae keksii haen seisomassa oman entisen hevosensa. Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on vielae talvitakussaan, karva hankautunut, selkae makkaroilla, saeki ja hartiat vereslihalla, suupielet revittyinae ja paeae riipallaan. Se tuntee entisen isaentaensae, mutta ei jaksa tulla luo, hoerhaettaeae vaehaen ja toeykkaeae turvallaan kaesivarteen. Voi, minkae ne ovat sinusta tehneet! ... voi heittioeitae, voi hylkioeitae! vaikeroi Junnu itsekseen. Ja muistamatta, ettei haen enaeae olekaan sen oikea omistaja, tarttuu haen kellonkantimeen ja laehtee taluttamaan sitae pois. --Mies hoi, elaepae vie minun hevostani! huutaa joku metsaen laidasta ja juoksee paein. Se on Tahvo. Tunnettuaan Junnun haen saepsaehtaeae ja pysaehtyy, mutta kun naekee, ettae Junnu on aseeton, ja haenellae itsellaeaen on kirves, rohkaisee haen mielensae ja menee luo. --Pois minun hevosestani! huutaa haen heristaeen kirvestaeaen, ja tarttuu haenkin kellonkantimeen. Junnu hellittaeae. Ja kun haen naeyttaeae epaeroeivaeltae ja heikolta eikae naey aikovankaan tehdae tappelua, survaa Tahvo haentae olkapaeistae, jolloin Junnu sortuu omiin jalkoihinsa ja hoipertuu maahan. Tahvo hyppaeae hevosensa selkaeaen, latkii sitae ohjasperillae mahan alle ja ajaa pois. Junnu ei jaksa juosta jaelkeen, ei jaksa enaeae suuttuakaan, antaa haenen ahon laidasta haukkua haentae hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota kaesistaeaen metsaeaen. --So, ruuna, kivimaekeen! kuulee haen Tahvon siellae aerjyvaen hevoselleen. Senhaen se on, ajattelee haen tylsaesti, niidenhaen ne on kaikki ... nehaen ne tekevaet, mitae tahtovat... Haentae raukaisee, uuvuttaa vastustamattomasti, aamuaurinko pistaeae metsaen yli kipeaesti silmaeaen, paeaetae viipottaa, ja haen painautuu aholle pitkaekseen, unohtaen lehmaensae ja poislaehtoensae ja kaikki... Mutta tuskin haen on ehtinyt silmaensae ummistaa, kun kimakka vihellys vihlaisee haenen korviaan ja iskee kuin piiskalla selkaeaen ja yli koko ruumiin. Haen on kuulevinaan kuin kahleiden helinaeae ja kalsketta, eikae tiedae, onko haen vielae linnassa vai uneksiiko siellae olevansa. Mutta kun haenelle vaehitellen selviaeae, ettae se oli veturi, joka vihelsi, ja ettae se on se, joka sieltae tulee taennepaein, muistaa haen lehmaensae, kimmahtaa yloes ja laehtee kivien ja kantojen yli juoksemaan radalle, niinkuin jotain estaeaekseen, niinkuin jotain vaaraa torjuakseen. Lehmiae seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle paein. Ensimmaeisenae niistae tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa Junnun, nostaa paeaensae pystyyn, ynaehtaeae tutusti, moelaehtaeae, ja laehtee juoksujalassa, kello kaulassa kahakaeteen kalkattaen, tulemaan kohti. Mutta kun se tulee radalle, ja on juuri penkereen yli nousemaisillaan, viheltaeae veturi jo kaeaenteessae ja karkaa hoeyryae kupeiltaan saehistaeen taeyttae vauhtia eteenpaein. Lehmae pysaehtyy keskelle rataa, jaeae tulijata katsomaan, tyhmistyy, ei osaa eteen eikae taakse. Veturi kiljuttaa pilliaeaen, karjuu ja elaemoei, mutta ei saa enaeae vauhtiaan hillityksi. Junnu hyppaeae haetaeaen, huitoo kaesillaeaen ja huutaa haenkin, tarttuu sarviin lehmaeaensae, joka peraeytyy silloin, kun Junnu vetaeae, ja tyoentaeytyy eteenpaein silloin, kun Junnu peruuttaa ... ja saa haenet raastetuksi puolittain radalta, kun veturi, kuljettajain kirotessa ja nyrkkejae puidessa ja jarrujen pahasti paeristessae, leikkaa lehmaen kahtia haenen edessaeaen ja laahaa toisen puolen ruumista mennessaeaen, kun toinen puoli etujalkoja myoeten jaeae sarvista Junnun kaesiin. Se elaeae vielae vaehaen aikaa, heittelee niskojaan, liikuttaa jalkojaan kuin pois pyrkien, mutta putoo sitten hervotonna, kaula ojona ja auki jaeaeneet silmaet kuin Junnuun tuijottaen, haenen eteensae ratavaeliin vierteelle. IX. Liputettu juhlajuna pysaehtyy juhannuspaeivaenae Mustinlammen asemalle, jonka keskentekoiset rakennukset ovat koivuilla kaunistetut. Se on ensimmaeinen juna uudella radalla, huviretki, jonne rakennustoimikunta on kutsunut kaikki rautatietyoemiehet ja kunniavieraiksi radan varrella asuvain pitaejaein saeaetyhenkiloet. Junnua ei ole naekynyt eikae kuulunut, sitten kun veturi oli ajanut haenen lehmaensae yli ja haen itse kadonnut, luulon mukaan kirkonkylaeaen paein. Silloin taelloein ovat hiekkajunain kuljettajat kuitenkin luulleet naekevaensae haenet hiipimaessae radan vartta metsaen rinnassa, milloin siellae milloin taeaellae. Siinae, missae rata asemalta laehtien ja ojentautuen siitae jonkun matkaa yhtae suorana linjana kulkemaan tekee aekkipolvekkeen ja puskee halaistun kallion laepi korkealle, vetelaen suon yli kiertaevaelle penkerelle,--on mies radalla polvillaan ja koettaa irroittaa jotain ratapoelkystae. Hiessae paein, kiihkoisin liikkein ja vaehaen vaeliae asemalle paein paelyen, haen vuoroin takoo kirveenhamaralla kiskoa kiinnittaevaen naulan kotkausta, vuoroin koettaa koivuisella kangella longistaa sitae yloes maasta. Haen on koonnut kaikki viimeiset voimansa siihen tyoehoen, jota haen on panemassa toimeen. Kaikki vihamiehensae, kaikki vainoojansa ja kiusanhenkensae: insinoeoerit, vallesmannin, isaennaen, Tahvon, tyoemiehet, veturin ja sen kuljettajat, ja kaikki muut, jotka ovat liitossa haentae vastaan, eivaetkae toinen toistaan parempia, tahtoo haen karkoittaa taeaeltae, ruhjoa heidaet yhdellae iskulla, syoestae heidaet yhteen rykelmaeaen, yhteen haevityksen kuiluun, nurin niskoin vetelaen suon pohjaan... Haen on sen niin miettinyt, se on selvinnyt haenelle naeinae paeivinae naelkaeae naehdessae ja metsiae harhaillessa, josta edestakaisin ajeleva veturi vetaeae haentae vastustamattomasti radan laeheisyyteen, josta haen seuraa sen liikkeitae, hiipii yoellae sen luo, naekee kiskoja otettavan irti ja naulattavan kiinni paikoilleen ja kuulee tyoemiesten puhuvan juhannuspaeivaenae kaupunkiin tehtaevaestae huviretkestae... Olla haenellae rautapikka ja raskas moukari, joilla haen kerran iskien ja kerran keikauttaen musertaisi palasiksi hauraan raudan... Mutta naula ei ota saerkyaekseen, ja toinen on vielae koettamatta... Vaan haenen taeytyy saada tekonsa tehdyksi! Ja sen taeytyy onnistua! Veturi savuaa tuolla asemalla, vaekeae kuohuu mustanaan sen ympaerillae, ne hyppivaet vaunuihin, aesken ne jo huusivat ja hurrasivat ja nyt ne soittavat torvea, niin ettae metsaet raikuu. Haen lyoe olkansa takaa kirveenhamaralla, ja naulan kotkaus murtuu. Haen tyoentaeae kankensa kiskon alle, ja kisko jo vaehaen liikahtaa. Mutta toinen naula kiinnittaeae sitae vielae ratapoelkkyyn, ja rauta painuu paikoilleen. Juna viheltaeae laehtoeaeaen asemalta, pitkaesti ja kiivakasti. Toinen naula on yhtae kovassa kuin ensimmaeinen. Ei haen ennaetae sitae murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet... Jaettaeisikoe haen toiseen kertaan?--Ei haen voi, ei haen tahdo, nyt sen taeytyy tapahtua, nyt ovat haenen kiusansa kostettavat! Haen tarttuu kirveeseensae ja alkaa hakata sillae ratapoelkkyae poikki. Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee saekeniae ympaerilleen, ja terae on mennyt pilalle. Juna on jo liikkeessae, sen rumina laehenee laehenemistaeaen. Haen tarttuu kankeen uudelleen, sysaeae sen kiskon alle ja heittaeytyy ruumiinsa koko painolla sen paeaelle. Kisko longistuu maasta, ratapoelkky rusahtaa, naula nousee... Nyt ne eivaet paeaese haenen kaesistaeaen! Mutta kun haen kerran vielae ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja haen lentaeae selaelleen radalle. Vimmastuneena karkaa haen yloes, ryntaeae kaesin kiinni ratakiskon kimppuun, repii sitae sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tietaemaettae enaeae, mitae tekee... Veturi viheltaeae haenen selkaensae takana... Se paeaesee pois haenen kaesistaeaen, ne pelastuvat, ne ajavat haenen ylitsensae...! Ei ikinae! Haen hyppaeae syrjaeaen, naekee veturin liehuvine lippuineen, kiiltaevine silmineen, huutaen, ratisten karkaavan kohti, ja uusi tuuma iskee haenen mieleensae... Haen koukistuu maahan, lyoe sylensae suuren kiven ympaerille, nostaa sen radan vierestae ilmaan, syoeksee takaisin radalle, sulkee silmaensae, jymaehyttaeae sen tulevaa veturia vastaan, kuulee kauhean pamauksen ja hoipertuu tunnotonna penkereeltae alas ojaan. Kun haen tointuu, tuntee haen olevansa selaellaeaen kuin jollain liikkuvalla lattialla, huutavain ja kaesiaeaen huitovain ihmisten ympaeroeimaenae, naekee insinoeoerit, vallesmannin, isaennaen ja Tahvon ... haenen paeaetaeaen pakottaa, verta vuotaa kasvoja pitkin, veturin pilli paeaestaeae ilkkuvan kirkunan, savua tuprahtaa haenen silmilleen ja haen ymmaertaeae olevansa juhlajunan vietaevaenae, kiitaemaessae kaupunkia kohti ja--ikiteilleen. End of the Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma, by Juhani Aho *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN *** ***** This file should be named 13581.txt or 13581.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.net/1/3/5/8/13581/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.net/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.net This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.