The Project Gutenberg EBook of Ylosnousemus I, by Leo Tolstoi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: Ylosnousemus I Author: Leo Tolstoi Release Date: May 18, 2004 [EBook #12379] Language: Finnish Character set encoding: ASCII *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLOSNOUSEMUS I *** Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders YLOeSNOUSEMUS I Kirj. LEO TOLSTOI Tekijaen luvalla suomentanut Arvid Jaernefelt 1899. _"Silloin Pietari tuli haenen tykoensae, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitaeae veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? Onko seitsemaessae kerrassa kyllae? "Sanoi Jeesus haenelle: en minae sano sinulle ainoastaan seitsemaen kertaa, mutta seitsemaenkymmentae kertaa seitsemaen."_ (Mat. 18: 21, 22.) _"Miksi siis naeet raiskan, joka on veljes silmaessae, ja et naee malkaa omassa silmaessaes."_ (Mat. 7: 3.) _"Joka teistae on synnitoen, se heittaekoeoen ensin haentae kivellae."_ (Joh. 8: 7.) _"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on taeydellinen koska haen on niinkuin haenen mestarinsa."_ (Luuk. 6: 40.) I. Vaikka ihmiset, keraeaennyttyaensae sadoin tuhansin pienoiselle pinta-alalle, tekivaetkin parastaan taervellaekseen sitae maata, jonka paeaellae tunkeilivat; vaikka he laskivatkin taemaen maan kivillae, ettei siinae mitaeaen kasvaisi, vaikka nyhtivaet juurineen yloes jokaisen ruohon, joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan kaeryllae, vaikka typistelivaet puunsa luonnottoman muotoisiksi ja karkoittivat naekyvistae kaikki elaeimet ja linnut;--kevaet oli sentaeaen kevaettae kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia, vihersi kaikkialla, missae sitae ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan bulevardien penkereillae, vaan katukivienkin vaelissae, ja koivut, poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsae, lehmukset paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset kevaeiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiaensae ja kaerpaeset surisivat auringon laemmittaemillae seinillae. Iloissaan olivat niin kasvit kuin linnut, hyoenteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan taeysikaeiset ihmiset--ne yhae herkeaemaettae pettivaet ja kiusasivat sekae itseaeaen ettae toisiaan. Ihmiset eivaet ajatelleet pyhaeksi ja taerkeaeksi sitae, ettae nyt oli taemmoeinen kevaetaamu, ei taetae jumalan maailman kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka heraettaeae rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivaet pyhaenae ja taerkeaenae sitae, minkae olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja vallitakseen toisiansa. Niinpae laeaeninvankilan konttorissa ei pidetty pyhaenae ja taerkeaenae suinkaan sitae, ettae kaikille elaeimille ja ihmisille on annettu kevaeaen sulous ja ilo, vaan pidettiin pyhaenae ja taerkeaenae, ettae eilisiltana oli saapunut numeroitu, sineteillae ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu paperi, jossa kaeskettiin kello 9:ksi aamua, taenae 28 p:nae huhtikuuta, tuomaan oikeuteen kolme vankilassa saeilytettyae tutkintovankia--kaksi naista ja yksi mies. Toinen naeistae naisista, ollen kaikkein taerkein rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpae nyt taemaen virkakirjeen perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston haisevaan kaeytaevaeaen paeaevartija. Haenen mukanaan tuli kaeytaevaeaen kaersineen naekoenen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat roeijyn hihoissa sekae siniset reunat vyoessae. Se oli naisosaston paeaevartija. --Haetteko Maslovaa?--kysyi haen, laehestyessaeaen paeaevartijan seurassa eraestae kaeytaevaeaen paein avautuvien koppien ovea. Paeaevartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven, jolloin sieltae tulvahti vielae haisevampi loeyhkae kuin kaeytaevaessae olikaan, ja huusi: --Maslova oikeuteen!--ja jaeaeden odottamaan sulki jaelleen oven. Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elaehyttaevae henki, minkae tuuli oli ahoilta kaupunkiin tuonut. Kaeytaevaessae sitaevastoin oli painostava, lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Kaeytaevaeaen paeaestyaensae haentae aekisti rupesi vaesyttaemaeaen ja nukuttamaan. Kopissa nousi kiire: kuului naisaeaeniae ja paljain jaloin astumista. --Alappa joutua sieltae, Maslova,--pian!--huusi paeaevartija oveen. Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, aekkiae kaeaentyen ja asettuen paeaevartijan viereen, lyhyenlaentae ja hyvin kohorintanen nuori nainen, harmaassa, valkoisen roeijyn ja valkoisen alushameen paeaelle puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden paeaellae vankikengaet, paeaessae oli valkoinen huivi, jonka alta, naehtaevaesti tahallaan, oli tyoennetty esille muutamia pyoeryloeitae mustista kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleensae se erikoinen kalpeus, joka tavataan kauan sisaellae olleiden ihmisten kasvoissa ja joka vaeriltaeaen muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat pienet, leveaet kaedet ja valkonen, taeytelaes kaula, joka naekyi mekon suuren kauluksen vaelistae. Naeissae kasvoissa, erittaeinkin niiden vaesaehtaeneen kalpeuden vuoksi, heraetti huomiota hyvin mustat, saekenoeivaet, vaehaen turvonneet, mutta hyvin eloisat silmaet, joista toinen katsoi vaehaen kieroon. Haen pysyttelihe hyvin suorana, pitaeen esillae taeytelaeistae rintaansa. Kaeytaevaeaen tultuansa haen, keikahuttaen hiukan paeaetaensae, katsahti suoraan paeaevartijan silmiin valmiina taeyttaemaeaen kaikki, mitae haeneltae vaadittaisiin. Paeaevartija oli jo sulkemassa ovea, kun sieltae pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot. Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta paeaevartija painamalla ovea, litisti haenen paeaetaeaen ja paeae katosi. Kopissa remahti joku naisaeaeni nauramaan. Maslova myoeskin naurahti ja kaeaentyi sitten ovessa olevalle pienelle ristikkoluukulle. Akka sisaepuolelta laittautui myoeskin heti luukulle ja kaeheaellae aeaenellae sanoi: --Muista, aelae puhu mitaeaen liikaa, aina vaan yhtae. --Yhtae on mitae puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova paeaetaensae keikahuttaen. --Eipae tietenkaeaen kahta,--sanoi paeaevartija esimiehen luottamuksella omaan sukkeluuteensa.--Eteenpaein, mars! Luukussa naekynyt akan silmae katosi, mutta Maslova tuli keskelle kaeytaevaeae ja seurasi nopein, lyhyin askelin paeaevartijaa. He laskeutuivat alas kivirappusia myoeten, kulkivat vielae pahemman hajuisen ja meluisen miesosaston laepi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat konttoriin, jossa jo seisoi kaksi saattosotamiestae pyssyinensae. Siellae istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehistae tupakinsavusta kellastuneen paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: "Tuoss' on." Sotamies,-- nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset kasvot, pisti paperin sinellinsae hihantaitteeseen ja hymyillen iski silmaeae toverilleen, leveaenaamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia. Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivaet paeaeporttia kohden. Paeaeportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien ulkopuolelle ja laeksivaet astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellae kivikatua. Ajurit, puotilaiset, kyoekkipiiat, tyoemiehet, virkamiehet pysaehtyivaet ja uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat paeaetaensae ajatellen: "noin se kaey kun kaeyttaeytyy huonosti, eikae niinkuin me." Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan siitae syystae, ettae sotamiehet kulkivat haenen jaeljessaeaen eikae haen siis nyt voinut mitaeaen tehdae. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut myydyksi hiiliae ja lipinyt ravintolassa teetae, tuli haenen viereensae, teki ristinmerkin ja antoi haenelle roposen. Vanki punehtui, painoi paeaensae alas ja mutisi jotain itsekseen. Tuntien, ettae kaikki haentae silmaeilivaet, haen salavihkaa, paeaetaensae kaeaentaemaettae, vilkkui niihin, jotka katsoivat haeneen ja haeneen kaeaentynyt huomio ilahutti haentae. Myoeskin ilahutti haentae taemae vankilailmaan verraten puhdas, kevaeinen henki;--teki vaan kipeaetae astua pitkin kiviae koempeloet vankilakengaet jalassa, tottumattomana kaevelemiseen, ja haenen piti sentaehden katsoa mihin astui ja astua niin keveaesti kuin suinkin. Jauhokaupan ohi kuljettaissa, missae kenenkaeaen ahdistamatta tepasteli ja kieppuili kyyhkysiae, vanki oli satuttaa jalallaan yhtae niistae; kyyhkynen pyraehti yloes ja siipiaensae raepyttaeen lensi ihan haenen korvansa ohi, saattaen haenet tuntemaan tuulta. Haen hymaehti, mutta samassa huokasi raskaasti, kun muisti asemansa. II. Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Haen oli herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytaer. Taemae nainen, elaeen aeitinsae kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli synnyttaenyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti kaey, lapset kastettiin, vaan aeiti ei imettaenytkaeaen pienokaista, joka oli ilmestynyt haenen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja haeiritsi tyoessae, ja niin se pian sai kuolla naelkaeaen. Naein oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki olivat jaeaeneet imettaemaettae ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isae oli kuleksiva mustalainen, oli tyttoe, ja taemaen kohtalo olisi ollut samallainen, mutta kaevi niin, ettae toinen vanhoista neideistae pistaeytyi navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut lehmaen haju. Navetassa makasi synnyttaejae kauniin, terveen pienokaisen kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin siitaekin, ettae synnyttaejae oli paeaestetty navettaan, ja oli jo laehtemaessae pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitae ja tarjoutui sen kummiksi. Haen kastattikin tytoen, ja sitten, saeaelien ristilastaan, antoi maitoa ja rahoja aeidille, joten lapsi jaei eloon. Niinpae vanhat neidit sitten nimittivaetkin sen "pelastetuksi". Lapsi oli kolmen vuotias, kun haenen aeitinsae sairastui ja kuoli. Isoaeidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat tytoen luoksensa. Mustasilmaeisestae tytoestae tuli tavattoman elaevae ja miellyttaevae, ja vanhat neidit olivat haenestae hyvillaeaen. Vanhoja neitiae oli kaksi: nuorempi, hyvaeluontoisempi--Sofia Ivanovna, joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna. Sofia Ivanovna piti tytoen vaatteissa ja opetti sitae lukemaan sekae tahtoi sitae ottotytoekseen. Maria Ivanovna taas sanoi, ettae tytoestae olisi tehtaevae tyoeihminen, hyvae sisaepiika, ja sentaehden haen oli vaativainen, rankaisi, jopa loeikin tyttoeae pahalla tuulella ollessaan. Niinpae naeiden kahden vaikutuksen vaelillae tytoestae kasvoikin puoleksi sisaepiika ja puoleksi ottotyttoe. Haentae kutsuttiinkin sentaehden keskinkertaisella nimellae Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikae Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Haen ompeli, siivosi huoneita, kiilloitteli liidulla pyhaeinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia, toimitti vaehaeisemmaet vaatteenpesut ja vaelistae istui neitien kanssa aeaeneen lukemassa. Haenellae oli kosijoita, vaan ei haen kenestaekaeaen huolinut, kun tunsi, ettae elaemae tyoeihmisten kanssa, jotka haentae kosivat, tulisi haenelle vaikeaksi, tottunut kun oli herraselaemaen hempeyteen. Naein haen eli 16:nteen ikaevuoteen asti. Paeaestyaeaen sen ikaevuoden yli saapui neitien luo heidaen veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitae haenelle tai edes itselleenkaeaen, rakastui haeneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, taemae sama veljenpoika poikkesi taetejae katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa neljae paeivaeae. Laehtoensae edellisenae iltana haen vietteli Katjushan, ja, pistettyaeaen haenelle viimeisenae paeivaenae sataruplasen kaeteen, matkusti pois. Viiden kuukauden kuluttua haenen laehtoensae jaelkeen Katjusha sai varmasti tietaeae olevansa raskauden tilassa. Siitae laehtien oli haenelle kaikki tyyni yhdentekevaeae, ja haen vaan ajatteli kuinka paeaesisi siitae haepeaestae, joka haentae odotti. Haen alkoi haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejae ja vihdoin, itsensaekin tietaemaettae, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita sanoja haen itsekin sitten katui, sekae pyysi paeaestoekirjaa. Ja neidit, hyvin tyytymaettoeminae haeneen, paeaestivaet haenet. Heiltae haen tuli sisaepiiaksi eraeaelle poliisille, vaan pysyi taessae paikassaan ainoastaan kolme kuukautta, sillae poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi haentae ahdistella, ja meni kerran niin pitkaelle, ettae Katjusha vimmastui, sanoi haentae poelloeksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkaesi haentae rintaan, niin ettae haen kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta roeyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa oli turha hakea, kun jo kuitenkin laehestyi synnyttaemisen aika, ja haen asettui asumaan maalaisen kaetiloeaemmaen luo, joka myyskenteli viinaa. Synnytys oli helppo. Mutta kaetiloe, joka oli kylaessae hoitanut sairasta synnyttaejaeae, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen, laehetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille paeaestyae kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan. Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin haen asettui kaetiloen luo 127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijaen antamia. Mutta laehtiessae sieltae oli haenellae jaeljellae ainoastaan 6 ruplaa. Haen ei osannut pitaeae rahoja, tuhlasi niitae omiin tarpeisinsa ja antoi myoeskin jokaiselle, joka pyysi. Kaetiloe otti haeneltae hyyrystae, ruuasta ja teestae kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen laehettaemiseen, 40 ruplaa kaetiloe pyysi ja sai lainaksi lehmaen ostamista varten, parikymmentae ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin ettae parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea paikkaa. Paikan haen sai eraeaen metsaevoudin luona. Metsaevouti oli nainut mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi paeivaestae alkoi ahdistella Katjushaa. Mies inhotti haentae ja Katjusha koetti vaelttaeae haentae. Mutta mies oli haentae kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikae paeaeasia--haen oli isaentae, joka saattoi laehettaeae piian minne tahtoi, ja niinpae haen sopivan hetken tultua otti taemaen valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiae, ja tavattuaan kerran miehensae yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyoekkaesi taetae lyoemaeaen. Katjusha ei peraeaentynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta haen ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha laehti kaupunkiin ja asettui taetinsae luo. Taetin mies oli nitoja, joka oli ennen elaenyt siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki tyoenantajansa, oli juoppo, joka joi kaikki, minkae kaesiinsae sai. Taetillae oli vaehaeinen pesulaitos, josta haen lapsinensa eli ja yllaepiti hunningolle joutunutta miestaeaen. Haen ehdotteli Maslovalle, ettae taemae rupeisi pesijaettaereksi haenelle. Mutta naehtyaeaen, kuinka raskaassa tyoessae pesijaettaeret taetin luona elivaet, Maslova epaeili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren paikkoja. Taemmoeinen paikka vihdoin loeytyi eraeaen rouvan luona, joka asui kahden lyseossa kaeyvaen poikansa kanssa. Viikon kuluttua haenen tulonsa jaelkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Aeiti pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti haenet palveluksesta. Uutta paikkaa ei ollut tiedossa, mutta kaevi niin, ettae tultuansa konttoriin, joka vaelitti palvelioita isaennille, Maslova tapasi siellae rouvan, jolla oli sormuksia ja rannerenkaita taeytelaeisissae paljaissa kaesissaeaen. Otettuaan selvaen paikattoman Maslovan asiasta taemae rouva ilmoitti haenelle osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti haenet ystaevaellisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniae ja laehetti piikansa viemaeaen jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkaet harmahtavat hiukset ja harmaa parta; haen heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi kiiltaevin silmin ja hymyillen tarkastella taetae ja laskea leikkiae haenen kanssaan. Emaentae kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli, kuinka emaentae sanoi: "vastasaapunut, terve maalaistyttoe." Sitten emaentae kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, ettae se on kirjailija, jolla on paljon rahoja ja joka ei ole saeaestaevae mitaeaen, jos Maslova haentae vaan miellyttaeae. Maslova miellyttikin haentae, ja kirjailija antoi haenelle 25 ruplaa, luvaten usein tulla haentae katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian hyyryyn taetin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman paeivaen kuluttua kirjailija kutsutti haenet luokseen uudestaan. Haen meni. Kirjailija antoi haenelle vielae 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessae kortteerissa. Asuessaan kirjailijan hyyraeaemaessae kortteerissa Maslova rakastui samassa paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse haen ilmoitti taestae seikasta kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempaeaen kortteeriin. Mutta puotipoika, joka ensin lupasi naida haenet, matkusti mitaeaen virkkamatta Nishninowgorodiin, naehtaevaesti hylaeten haenet, ja Maslova jaei yksin. Haen olisi nyt tahtonut jaeaedae yksinaensae kortteeriin asumaan, mutta sitae ei sallittu. Ja naapurissa sanottiin, ettae haenellae oli oikeus asua naein ainoastaan, jos haenellae oli keltanen lupalippu ja jos haen suostui tarkastuksen alaiseksi. Silloin haen laehti jaelleen taetin luo. Taeti, naehtyaensae haenen muodikkaan pukunsa, peleriininsae ja hattunsa, otti haenet kunnioituksella vastaan eikae enaeae tohtinut tarjota pesijaettaeren paikkaa, vaan katsoi haenen nyt nousseen ylemmaelle elaemaen asteelle. Ei Maslova nyt enaeae ajatellutkaan pesijaettaereksi rupeamista. Haen katsoi nyt saeaelillae sitae vankielaemaeae, jota nuo kalpeat laihakaetiset pesijaettaeret etumaisissa huoneissa viettivaet; muutamat heistae olivat jo keuhkotautisia, ja naehdessaeaen heidaen pesevaen ja hierovan vaatteita 30:n asteen saippuahoeyryssae, akkunat auki olipa talvi tahi kesae, haentae kauhistutti ajatella joutuvansa taemmoeiseen vankilaan. Ja niinpae juuri taehaen aikaan, joka oli Maslovalle erittaein onneton, koskei tahtonut loeytyae ainoatakaan suojelijaa, haenet sai kaesiinsae eraes nainen, jonka asia oli toimitella tyttoejae porttoloihin. Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa solmitun yhteytensae loppuaikoina ja sitten kuin taemae oli haenet hylaennyt, haen yhae enemmaen tottui juomaan. Viini ei miellyttaenyt haentae yksistaeaen siksi, ettae maistui hyvaeltae, vaan enemmaenkin siksi, ettae teki haenelle mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei haenellae viinittae ollut. Selvaenae haenen oli aina paha olla ja haevetti. Yllaemainittu nainen pani toimeen kekkerit taetin kunniaksi, ja juotettuansa Maslovan, tarjosi haenelle paeaesyn hyvaeaen, kaupungin parhaimpaan laitokseen, kuvaten haenelle tuommoisen aseman kaikkia etuja ja hyviae puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema, milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejae, taikka: turvattu, rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin maksettu alituinen haureuselaemae. Ja haen valitsi jaelkimaeisen. Paitsi sitae, haen ajatteli taeten kostaa sekae viettelijaensae ettae puotipojan ja kaikki muut, jotka olivat haenelle pahaa tehneet. Vielae eraes toinen seikka viekotteli haentae ja vaikutti osaltaan lopulliseen paeaetoekseen. Nainen oli naeet sanonut haenelle, ettae haen saisi tilata itselleen mitae vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiae, baalipukuja avonaisine olkapaeine ja paljaine kaesivarsine. Ja kun Maslova kuvaili itseaensae heleaen keltasessa silkkipuvussa mustan samettipaeaermaeyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei haen voinut pidaettaeae, vaan luopui passistaan. Ja vielae samana iltana nainen otti ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon. Ja siitae asti alkoi Maslova elaeae sitae elaemaeae, jossa ihmiset kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiae kaeskyjae vastaan, elaemaeae, jota viettaevaet sadat ja sadattuhannet naiset,--jota hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekae suvaitsee ettae suojelee, ja joka yhdeksaelle naiselle kymmenestae loppuu tuskallisiin tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan. Aamulla ja paeivaellae raskasta nukkumista oeisen maessaeyksen jaelkeen. 3:n tai 4:n aikana vaesynyttae nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistae pitkin huoneita alusvaatteissa ja yoenutuissa, kadulle katselemista ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenaeaen, sitten ruumiin ja hiuksien pesemistae, voitelemista ja hajuvesillae taeyttaemistae, pukujen koettelemista, riitoja niiden johdosta emaennaen kanssa, peiliin katselemista, kasvojen, silmaekulmien maalailemista, makeaa rasvaista ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvaerisiin, silkkisiin, alastomaksi jaettaeviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja, viinejae, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikaeisten, puolilasten, ikaekulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden, puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden, koeyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen, hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien mahdollisten saeaetyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniae ja taaskin viiniae, tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla vapautuminen ja raskas uni. Ja naein joka paeivae laepi viikon. Viikon lopussa sitae vastoin laehteminen valtiolliseen laitokseen-- poliisikonttoriin, missae valtion palveluksessa olevat virkamiehet, mieslaeaekaerit, vaeliin totisesti ja ankarasti, mutta vaeliin taas leikkisaellae iloisuudella, karkoittaen itsestaeaen sen haeveliaeisyyden, jonka luonto on rikoksen vaelttaemiseksi antanut sekae ihmisille ettae elaeimille, toimittavat naeiden naisten tarkastuksen ja antavat heille lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jaelleen samallainen viikko. Samaa joka paeivae, kesaet, talvet, aret, pyhaet. Naein eli Maslova seitsemaen vuotta. Taemaen ajan kuluessa haen oli ollut kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan seitsemaettae vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien ensimaeisestae lankeemisestansa eli jo 26:n ikaeisenae, tapahtui haenelle se asia, jonka vuoksi haen oli vangittu ja nyt, vietettyaeaen kuusi kuukautta murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen. III. Samaan aikaan kuin Maslova, pitkaestae kaeymisestae naeaentyneenae, laehestyi saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, haenen kasvattajiensa veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen haenen viettelijaensae, virui vielae korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa, hoeyhenpolstareilla, ja paeaestettyaeaen auki kauluksen puhtaasta hollantilaisesta yoepaidastaan, minkae rinnus oli poimusille silitetty, poltteli paperossia. Haen katseli pysaehtynein silmin eteensae, ajatellen mitae haenen nyt olisi tehtaevae ja mitae oli eilen. Haen muisteli eilistae iltaa, jonka oli viettaenyt Kortshaginien rikkaan ja tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin haenen menevaen naimisiin naeiden tyttaeren kanssa. Haen huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin, aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensae ja laski vuoteelta sileaen valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit, heitti taeytelaeisille hartioilleen silkkisen yoemekon ja nopeasti ja raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli taeynnaensae eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua. Siellae haen erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut hampaansa, huuhtoi ne hyvaenhajuisella hammasvedellae, alkoi sitten joka puolelta peseytyae ja pyyhiskellae itseaeaen erilaisilla kaesiliinoilla. Pestyaeaen hyvaenhajuisella saippualla kaetensae, tarkasti puhdistettuaan harjasilla pitkaeksi kasvatetut kyntensae ja valeltuaan vedellae suuressa marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, haen meni vielae kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressae, ja siellae oli valmistettu ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmaellae vedellae jaentevaen, rasvalla peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan, haen puki yllensae puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa peilikirkkaiksi kiilloitetut kengaet ja alkoi toaletin aeaeressae kahdella harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta harvennutta tukkaansa. Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita haen kaeytti,--alusvaatteet, puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan ensimaeistae, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia, hyvintehtyjae ja arvokkaita. Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka ensiksi kaeteen sattuivat,--taemae toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevaeae,--Nehljudof pani ylleen puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeaenae, kuitenkin puhtaana ja hyvaenhajuisena, pitkaeaen ruokasaliinsa, jonka parkettipermannon oli eilispaeivaenae kolme tyoemiestae kiilloittanut. Siellae oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtae laaja, levitettaevae poeytae, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine leijonankaepaelaejalkoineen. Poeydaelle oli levitetty hieno, taerkaetty poeytaeliina suurine korukirjaimineen. Siinae oli hopeinen kahvipannu, josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnaeleipiae ja korppusia. Lautasen vieressae oli saapuneita kirjeitae, sanomalehtiae ja uusi vihko _Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille kirjeet, kun kaeytaevaen ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen surupuvussa, pitsimyssy paeaessae hataroitunutta jakausta peittaemaessae. Taemae oli Nehljudofin aeskettaein taessae samassa kortteerissa kuolleen aeitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jaeaenyt pojan luokse taloudenhoitajaksi. Agrafena Petrovna oli Nehljudofin aeidin seurassa noin 10 vuotta eri aikoina oleskellut ulkomailla ja haenellae oli sentaehden rouvan kaeytoes ja ryhti. Haen oli lapsuudestaan saakka elaenyt Nehljudofin talossa ja tunsi Dmitrijn niiltae ajoilta, kun taetae sanottiin vielae Mitjaksi. --Hyvaeae huomenta, Dmitrij herra. --Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitae uutta? kysyi haen leikillaeaen. --Taessae on kirje, liekoe ruhtinattarelta itseltaeaen vai tyttaereltae. Heidaen piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi Agrafena Petrovna tarjoten kirjettae ja merkitsevaesti hymyillen. --Hyvae on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan Agrafenan hymyilyn rypisti silmaekulmansa. Agrafenan hymyily osotti, ettae kirje oli tyttaereltae, jonka kanssa Nehljudof Agrafenan mielestae puuhasi avioliittoa. Ja taemae hymyilyn ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen. --Kaesken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti kaeteensae poeytaeharjan, joka oli vaeaeraellae paikalla, ja muuttaen sen toiseen paikkaan, hupeni ruokasalista. Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli haenelle antanut, ja alkoi lukea: "Luvattuani olla teidaen omana muistinanne"--naein oli kirjoitettu paksulle, harmaalle paperille epaetasaisesti teraevaellae, mutta sujuvalla kaesialalla,--"muistutan teille, ettae teidaen taeytyy taenaeaen, 28 p:nae huhtikuuta, olla valamiehenae oikeudessa ettekae siis mitenkaeaen voi tulla meidaen ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa kevytmielisyydessaenne eilen lupasitte; _a moins que vous ne soyez dispose a payer a la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous vous refusez pour votre cheval_ siitae, ettette tulleet ajoissa. Muistin asian eilen, kun te vasta olitte laehteneet. Aelkaeae siis unohtako. Ruht. M. Kortshagina." Toiselle puolelle oli lisaetty: "_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'a la nuit. Venez absolument a quelle heure que cela soit_." M.K. Nehljudof rypisti silmaekulmansa. Kirjelappu oli yhae sitae samaa taitavaa peliae, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli haeneen naehden pitaenyt ja jonka tarkoituksena oli naekymaettoemillae siteillae yhae enemmaen ja enemmaen sitoa Nehljudof haeneen. Mutta puhumatta siitae tavallisesta epaevarmuudesta naimisen asiassa, jota ensimaeisen nuoruuden yli paeaesseet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli Nehljudofilla toinenkin taerkeae syy, miksi haen, vaikkapa olisi paeaettaenytkin kosia, ei voinut heti sitae tehdae. Taemae syy ei ollut se, ettae haen kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkaesi haenet,--sen haen oli jo kokonaan unohtanut eikae pitaenyt sitae suinkaan esteenae avioliittoonsa; syy oli siinae, ettae taehaen aikaan haen oli suhteissa eraeaen naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllae oli haenen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitae vielae katkaistuksi tunnustanut. Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri taemae haenen ujoutensa heraettikin taessae naineessa vaimossa halun voittaa haenet. Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinae piirikunnassa, jonka vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja taemae nainen kietoi haenet suhteisiin, jotka paeivae paeivaeltae tulivat Nehljudofille yhae sitovammiksi, mutta samassa myoeskin yhae enemmaen vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensae haenen edessaeaen syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman haenen suostumustaan. Taemaepae asia nyt oli syynae siihen, ettei Nehljudof pitaenyt itseaeaen oikeutettuna, vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa. Poeydaellae oli juuri kirje tuon vaimon mieheltae. Kaesialan ja leiman naehtyaeaen Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensae entistae tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran haentae uhatessa. Mutta haenen kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinae piirikunnassa, missae useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti vaan, ettae toukokuun lopussa oli maeaeraetty tapahtuvaksi ylimaeaeraeinen piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitaeisi kaikin mokomin saapua antaaksensa _un coup d'epaule_ esiintulevissa taerkeissae kysymyksissae, jotka koskivat kouluja ja maanteitae, ja jolloin oli odotettavissa voimakasta vastustusta taantumispuolueelta. Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttae taantumista vastaan. Haen otti koko sielullaan osaa taehaen asiaan eikae tiennyt mitaeaen onnettomista perhesuhteistaan. Nehljudof muisteli kaikkia niitae tuskallisia hetkiae, joita haenellae oli ollut taemaen ihmisen taehden: muisti kuinka haen kerran luuli miehen jo saaneen vihiae, ja kuinka haen jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin haen aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveaen kohtauksen vaimon kanssa, kun taemae epaetoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen itsensae ja haen juoksenteli etsimaessae kadonnutta. "Nyt en voi matkustaa enkae voi mihinkaeaen ryhtyae, ennenkuin haen vastaa minulle",--ajatteli Nehljudof. Viikko sitten haen kirjoitti vaimolle ratkaisevan kirjeen, jossa tunnusti itsensae syylliseksi ja sanoi olevansa valmis vaikka mihin sovitukseen tahansa, mutta pitaevaensae kuitenkin, vaimon oman hyvaen vuoksi, heidaen suhdettansa ainiaaksi katkaistuna. Taehaen kirjeeseen haen odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei vastausta tullut oli osaksi hyvaekin enne. Sillae jos haen ei olisi ollut suostuvainen vaelin purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut tai vielaepae itse saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut kuulla, ettae siellae nykyjaeaen majaili joku upseeri vaimoa mielistelemaessae, ja taemae seikka heraetti haenessae yhtaikaa sekae mustasukkaisuutta ettae iloista toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta. Toinen kirje oli maatilojen yli-isaennoeitsijaeltae. Taemae kirjoitti, ettae haenen, Nehljudofin, oli vaelttaemaetoentae itsensae saapua paikalle, turvatakseen perintoe-oikeutensa ja, paitsi sitae, paeaettaeaekseen, kuinka taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkoe kuin sitae oli hoidettu vainajan aikana, vai niinkoe kuin isaennoeitsijae oli ehdottanut vainajalle ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, ettae nimittaein maanviljelyskalusto olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava talon viljelykseen. Isaennoeitsijae kirjoitti, ettae taemmoeinen jaerjestys tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla haen myoeskin pyysi anteeksi, ettei ollut ihan ajoissa laehettaenyt tilikirjan mukaan 1 p:nae maksettaviksi joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat laehetetyiksi. Laehetys oli viivaehtaenyt sen vuoksi, ettae oli ollut mahdotonta saada rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminlyoeneet velvollisuutensa siihen maeaeraeaen, ettae oli ollut pakko turvautua viranomaisiin. Taemae kirje tuntui Nehljudofista sekae miellyttaevaeltae ettae epaemiellyttaevaeltae. Miellyttaevaeae oli tuntea valtaansa niin suureen maaomaisuuteen, epaemieluista taas se, ettae haen muisti nuoruutensa ensi aikoina olleensa innokas Herbert Spencerin seuraaja ja erittaeinkin, vaikka oli itse _suur_tilallinen, ihailleensa haenen vaeitettaeaen "Social statics" teoksessa, ettei yksityinen maanomistus ole sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden kanssa. Nuoruutensa vilpittoemyydessae ja paeaettaevaeisyydessae haen ei ainoastaan puhunut silloin siitae, ettei maa voi olla yksityisomistuksen esine, eikae ainoasti kirjoittanut asiasta yliopistollista vaeitoeskirjaa, vaan teossakin seurasi vakaumustaan, antaen siihen aikaan pienen osan maasta (joka ei kuulunut aeidille, vaan oli haenen oma isaenperintaensae), talonpojille. Nyt, tultuansa perinnaen kautta suurtilalliseksi, haenen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan, kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienestae isaenperinnaestae, taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi. Edellistae haen ei voinut tehdae sen vuoksi, ettei haenellae, paitsi maatansa ollut mitaeaen muita toimeentulon laehteitae. Virkamieheksi haen ei halunnut ruveta, ja kuitenkin haenellae jo oli ylellisiae elaemaentapoja, joista haen ei katsonut voivansa luopua. Ja sitten ei haenellae enaeae ollut sitae horjumatonta vakaumustakaan, ei sitae paeaettaevaeisyyttae, ei sitae kunnianhimoa ja halua ihmettelyn heraettaemiseen, kuin oli nuoruudessa. Jaelkimaeinen taas, eli luopuminen niistae selvistae ja kumoamattomista perusteista maaomistuksen laittomuuteen naehden, jotka haen oli saanut Spencerin "Yhteiskunta-opista", ja jotka haen sitten, paljoa myoehemmin, oli naehnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa,--oli tuiki mahdotonta. Ja taemaen taehden nyt isaennoeitsijaen kirje oli haenelle epaemiellyttaevae. IV. Juotuaan kahvia Nehljudof meni tyoehuoneeseensa ottamaan selvaeae, mihin aikaan ilmoituslapussa kaeskettiin saapua oikeuteen, ja myoeskin kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Tyoehuoneeseen oli mentaevae maalausatelierin laepi. Taeaellae seisoi teline alettuine tauluinensa ja pitkin seiniae oli ripustettu harjoitelmia. Naehdessaeaen taemaen taulun, jota haen oli jo kaksi vuotta yhae maalaillut, naehdessaeaen harjoitelmat ja koko atelierin, muistui haenen mieleensae tuo viime aikoina hyvin voimakkaasti tuntunut kykenemaettoemyys edistymiseen maalaustaiteessa. Haen selitti tuon tunteen siten, ettae haenen taiteellinen aistinsa oli liian kehittynyt, mutta kuitenkin se oli hyvin epaemiellyttaevae tieto haenelle. Seitsemaen vuotta sitten haen oli jaettaenyt virkauran siinae mielessae, ettae haenellae oli kutsumusta maalaustaiteeseen, ja katseli taidemaailman korkeudesta vaehaen halveksivasti kaikkea muuta toimintaa. Nyt oli kuitenkin tullut ilmi, ettei haenellae siihen ollut oikeutta, ja sentaehden tuon asian pelkkae muisteleminenkin oli vastenmielistae. Raskain mielin haen katsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli ilotonna tyoehuoneeseensa. Taemae oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa oli kaiken naekoeisiae koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia. Haen loeysi heti tavattoman suuren kirjoituspoeydaen laatikosta ilmoituslapun. Se oli siinae osastossa, jonka reunassa seisoi "maeaeraepaeivaeiset". Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja kirjoitti ruhtinattarelle kiittaevaensae kutsumuksesta ja koettavansa tulla paeivaelliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, haen repi sen: se oli liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylmae, melkein loukkaava. Haen repi senkin ja painoi seinaenappulaan. Ovesta ilmaantui vanhahko, surullisen naekoeinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta molemminpuolin sileaeksi ajeltua leukaa. --Laehettaekaeaehaen hakemaan ajuria. --Tuossa tuokiossa. --Ja sitten--taeaellae odottaa sana Kortshagineilta,--kaeskekaeae sanoa, ettae kiitaen ja koitan tulla. --Ymmaerraen. "Onhan se epaekohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja naeenpaehaen haenet kohta kuitenkin",--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan. Kun haen pukeuduttuansa tuli portaille, odotti haentae jo kadulla tuttu ajuri kummipyoerillae. --Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi taemae taivuttaen kaeaentymaeaen vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa paidan kauluksessa:--silloin jo tulin minaekin, mutta ovenvartija sanoi: "juuri laeksi." "Ajuritkin naekyvaet tietaevaen suhteistani Kortshagineihin",--ajatteli Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati haentae vaivannut, ratkaisematon kysymys, mennaekoe naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei, rupesi jaelleen haentae vaivaamaan. Haen ei voinut paeaettaeae sinne eikae taenne, yhtae vaehaen kuin oli voinut paeaettaeae enimmissae muissakaan kysymyksissae, jotka haenelle taehaen aikaan esiintyivaet. Avioliiton puolesta yleensae puhui ensiksikin se seikka, ettae avioliitto, paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen elaemaen, poistaen epaesaeaennoellisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja paeaeasiallisesti vielae se seikka, ettae Nehljudof toivoi perheen eli lasten antavan sisaellystae haenen nykyaeaen tyhjaelle elaemaelleen. Naemaet asiat nyt puhuivat avioliiton hyvaeksi yleensae. Avioliittoa vastaan yleensae oli ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen salaperaeiseen olentoon. Erityisesti juuri taemaen avioliiton puolesta puhui taas ensiksikin se seikka, ettae Missi (haenen nimensae oli Maria, mutta kutsuttiin, kuten niissae piireissae on tavallista, lisaenimellae) oli rotu-ihminen, ja erosi tavallisista ihmisistae kaikessa, alkaen vaatetuksesta aina puhe-, kaeynti-, nauramistapaan asti, eikae eronnut millaeaen erikoisominaisuudellaan, vaan ainoastaan "ylhaeisyydellaeaen",--muuta nimitystae haen ei keksinyt taelle ominaisuudelle, jota haen piti hyvin suuressa arvossa; toiseksi vielae se seikka, ettae ruhtinatar kunnioitti haentae enemmaen kuin ketaeaen muuta ihmistae eli siis, haenen kaesittaeaeksensae, ymmaersi haentae. Ja taemae ymmaertaeminen, se on; haenen jalojen ominaisuuksiensa tunnustaminen, todisti Nehljudofille ruhtinattaren aelyae ja arvostelemisen kykyae. Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa oli ensiksikin se seikka, ettae luultavasti olisi voinut loeytaeae tytoen, jolla oli vielae paljon enemmaen hyviae puolia kuin Missillae ja joka olisi sentaehden paremmin sopinut haenen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, ettae ruhtinatar oli 27 vuotias ja haenellae siis varmaan oli jo ennenkin ollut rakkausjuttunsa,--ja taemae ajatus oli tuskallinen Nehljudofille. Haenen ylpeytensae ei mukautunut siihen, ettae ruhtinatar olisi, vaikkapa entisyydessaekin, rakastanut jotakin toista. Eihaen taemae tietysti voinut aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, ettae ruhtinatar oli saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi haentae. Niin ettae syitae oli puolesta yhtae paljon kuin vastaankin; ainakin paetevyyteensae naehden naemaet syyt menivaet vastakkain, ja Nehljudof, itsekin nauraen, sanoi itseaensae Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yhae pysyi sinae, tietaemaettae kumpaan heinaetukkoon oli kaeaennyttaevae. "Enhaen minae, saamatta vastausta Maria Wasiljevnalta (aatelisjohtajan vaimolta) ja kokonaan lopettamatta tuota suhdettani, voikaan mihinkaeaen ryhtyae", sanoi haen itselleen. Ja taemae tieto siitae, ettae haen voi ja ettae haenen taeytyy viivyttaeae paeaetoestae, oli haenelle mieleen. "Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin", ajatteli haen, kun haenen ajoneuvonsa, aivan jo aeaenetoennae, vierivaet oikeuden asfalttiselle ovenedustalle. "Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pitaenyt velvollisuutenani, taeyttaeminen yhteiskunnallinen tehtaevaeni. Ja onhan se usein huvittavaakin", ajatteli haen itsekseen, astuessaan ovenvartijan ohitse oikeuden eteiseen. V. Oikeuden kaeytaevissae oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne. Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin puikkelehtivat hengaestyneinae edestakasin viestien ja paperien kanssa. Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenjaesenet kaeyskentelivaet sinne taenne; anomuksien jaettaejaet, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa. --Missae on piirioikeus?--kysyi Nehljudof eraeaeltae vahtimestarilta. --Mikae oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto. --Minae olen valamies. --Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. Taenne oikealle, sitten vasemmalle,--toinen ovi. Nehljudof meni osotettuun suuntaan. Ovella seisoi jo kaksi ihmistae odottamassa; toinen oli pitkaelaentae, lihava kauppias, hyvaenluontoinen ihminen, joka oli naehtaevaesti juuri syoenyt ja ryypaennyt ja oli mitae paraimmalla tuulella; toinen oli puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat keskenaeaen villan hinnasta, kun heidaen luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta. --Taessae, taessae on, herra. Tekin kai meidaen miehiae, vai? sanoi iloisesti silmaeae iskien kauppias. --No niinpae sitten yhdessae teemmekin tyoetae,--jatkoi haen Nehljudofin vastattua myoentaevaesti:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli haen itseaeaen tarjoten pehmeaen, leveaen ja taipumattoman kaetensae:--tyoetaehaen taeytyy tehdae. Ja kenen kanssa on minun kunnia?-- Nehljudof esitti itsensae ja meni valamiesten huoneeseen. Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista ihmistae. Kaikki olivat vastikaeaen tulleita, jotkut istuivat, jotkut kaevelivaet, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenaensae. Yksi, virasta eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa. Vaikka taemae toimi oli monille tehnyt haeirioen heidaen tyoessaensae ja vaikka he puhuivat, ettae se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien kasvoilla jonkinlainen tyytyvaeisyyden ilme, tieto taerkeaen yhteiskunnallisen tehtaevaen taeyttaemisestae. Valamiehet, joista toiset olivat keskenaeaen tutustuneet, toiset vaan arvailivat toistensa nimiae, keskustelivat ilmasta, aikaisesta kevaeaestae, ratkaistavista asioista. Jotka eivaet ennestaeaen olleet tutustuneet Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekemaeaen, ja pitivaet naehtaevaesti sitae erityisenae kunniana. Ja Nehljudofkin, kuten ainakin, keskellae tuntemattomia ihmisiae, piti sitae aivan luonnollisena. Jos haeneltae olisi kysytty, mistae syystae haen pitaeae itseaensae ylempaenae useimpia muita ihmisiae, ei haen olisi voinut vastata, sillae koko haenen elaemaensae ei ilmaissut mitaeaen erinomaisempia ansioita. Ettae haen lausui hyvin englannin, ranskan ja saksan kieltae, ettae haenen yllaensae olevat alusvaatteet, puku, kaulahuivi ja soljet olivat kaikkein parhaimmista makasiineista, ei tietysti voinut, sen haen itsekin ymmaersi, olla syynae haenen ylemmyytensae tunnustamiseen. Ja kuitenkin haen epaeilemaettae tunnusti taemaen etevaemmyytensae ja otti vastaan haenelle tarkoitetut kunnianosotukset asiaankuuluvina, jopa loukkaantui, jos ei niitae ollut. Valamiehistoen huoneessa haen juuri tulikin tilaisuuteen kokea, kuinka epaemiellyttaevae on tuntea arvonannon puutetta. Heidaen joukossaan oli naeet eraes Nehljudofin tuttava. Se oli Pietari Gerasimovitsh, (Nehljudof ei ollut koskaan tiennyt, ja vaehaen ylpeilikin, ettei tiennyt, haenen sukunimeaensae). Haen oli ennen ollut Nehljudofin sisaren lasten opettaja. Taemae Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan haentae kaersinyt haenen tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja "kommuunisuutensa" vuoksi, kuten Nehljudofin sisar sanoi. --Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin,--hohotteli Pietari Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille.--Ettekoe osanneet vaelttaeae? --En ajatellutkaan vaelttaeae,--sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti. --No, no, tuo nyt on sitae kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun jaeaette ruuatta ja kun vievaet yoerauhanne, kyllae tulee toinen aeaeni kelloon!--sanoi Pietari Gerasimovitsh, vielae aeaenekkaeaemmin hohottaen. "Ei kestae kauan ennenkuin tuo kiusankappale alkaa sinutella minua", ajatteli Nehljudof, ja sai kasvoihinsa semmoisen surunilmeen, joka olisi ollut selitettaevissae ainoastaan jos haen juuri ikaeaen olisi saanut tiedon kaikkien sukulaistensa kuolemasta. Nehljudof jaetti haenet ja laehestyi sitae joukkoa, joka oli muodostunut pitkaenhuiskean, sileaeksi ajellun, edullisen naekoeisen herrasmiehen ympaerille. Taemae jotakin elaevaesti kertoi. Kysymys oli oikeusjutusta, jota nykyaeaen kaeytiin siviiliosastossa. Haen puhui taestae niinkuin haenelle hyvin tutusta asiasta, nimittaeen tuomareja ja kuuluisia asianajajiakin niinkuin tuttujansa. Haen kertoi ihmeellisestae kaeaenteestae, minkae eraes kuuluisa asianajaja oli jutulle antanut, ja jonka mukaan toinen asianomaisista, vanha rouva, vaikka olikin aivan oikeassa, tulee suotta maksamaan suuret rahat vastapuolelle. --Nerokas asianajaja!--sanoi haen. Haentae kuunneltiin kunnioituksella, ja jotkut koettivat paeaestae esille huomautuksinensa, mutta haen keskeytti aina kaikki aivan kuin olisi ollut ainoa, joka taisi tietaeae asiain oikean laidan. Vaikka Nehljudof oli tullut myoehaeaen, sai haen vielae kauan odottaa. Jutun kaesitteleminen tuli viivytetyksi eraeaen oikeudenjaesenen taehden, joka ei ollut vielaekaeaen saapunut. VI. Oikeuden puheenjohtaja saapui aikaisin. Puheenjohtaja oli korkea, taeytelaes ihminen, pitkine, harmahtavine poskipartoineen. Haen oli nainut mies, mutta vietti hyvin vapaata elaemaeae, samoin kuin haenen vaimonsakin. Eivaet he haeirinneet toisiansa. Taenae vuonna oli haen saanut kirjeen eraeaeltae sveitsilaeiseltae guvernantilta, joka oli asunut heidaen talossaan kesaellae ja nyt matkusti etelaestae paein Pietariin, jossa kirjeessae taemae nainen ilmoitti odottavansa haentae kaupungissa kolmen ja kuuden vaelillae, "Italia" nimisessae ravintolassa. Ja sentaehden puheenjohtajaa halutti alkaa ja lopettaa taemaen paeivaen istunto aikasemmin, ehtiaekseen kuudeksi punatukkaisen Klara Vasiljevnan luo, jonka kanssa haenellae viime kesaenae maalla oli alkanut romaani. Tultuaan tyoehuoneeseen haen pani oven saeppiin, veti paperikaapin alahyllyltae kaksi rautaista voimistelupulttia ja teki 20 liikettae eteenpaein, yloespaein, sivulle ja alas, ja sitten kolmasti keveaesti istahti, pitaeen pultteja paeaensae yli. "Ei mikaeaen niin virkistae, kuin vedellae valeleminen ja voimistelu",--ajatteli haen koetellen vasemmalla kaedellae, kullainen sormus nimettoemaessae, oikean kaesivarren pullistunutta jaenterettae. Vielae haenen oli tekeminen yksi tavallinen voimistelutemppu, jota ei haen myoeskaeaen koskaan laiminlyoenyt, kun oli edessae pitkae istunto, mutta silloin ovea koetettiin. Joku tahtoi avata sitae. Puheenjohtaja asetti pian pultit paikoillensa ja avasi oven. --Anteeksi,--sanoi haen. Huoneeseen tuli yksi oikeudenjaesenistae kultasankaisissa silmaelaseissa, lyhyenlaentae, olkapaeaet koholla ja naama nyrpeaenae. --Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut,--sanoi jaesen nyreissaeaen. --Ei ole vielae,--vastasi puheenjohtaja pukien yllensae virkatakkia.--Aina se vaan myoehaestyy. --Kumma kun ei jo haepeae, sanoi jaesen, vihasesti istahtaen ja ottaen paperossia. Taemae jaesen, hyvin tarkka ihminen, oli aamulla joutunut vaimonsa kanssa ikaevaeaen kalastukseen siitae, ettae taemae oli ennen maeaeraepaeivaeae kuluttanut ne rahat, jotka olivat aijotut riittaemaeaen koko kuukaudeksi. Vaimo oli pyytaenyt saada etukaeteen, mutta haen oli kieltaeytynyt antamasta. Syntyi kohtaus. Vaimo oli sanonut, ettae jos niin, niin jaeaekoeoen paeivaellinen laittamatta, ettei haenen tarvinnut siis odottaakaan paeivaellistae kotona. Taehaen vastasi mies laehtemaellae kotoansa ja pelkaesi nyt, ettae vaimo panee uhkauksensa taeytaentoeoen, sillae taeltae saattoi odottaa mitae hyvaensae.--"Elaeppae sitten tiiman jaelkeen hyvaeae siveellistae elaemaeae", ajatteli haen, katsellen hymyilevaeae, tervettae, iloista ja hyvaenluontoista puheenjohtajaa, kuin taemae, kyynaespaeaet levaellae, kauniin Valkosilla kaesillaeaen levitteli tuuheata, pitkaeae, harmahtavaa poskipartaansa molemmille puolin virkakaulustansa:--"haen on aina tyytyvaeinen ja ilonen, minae sitae vaan tuskailen." Sihteeri tuli sisaelle tuoden jotain asiapapereita. --Kiitaen teitae suuresti,--sanoi puheenjohtaja paperossia sytyttaeen.--Minkae jutun annamme tulla ensin? --Eikoehaen vaan myrkytysjuttua,--sanoi sihteeri muka vaelinpitaemaettoemaesti. --Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu,--sanoi tuomari harkittuansa, ettae taemaenlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja sen jaelkeen voisi laehteae.--Eikoe Matvei Nikititshiae vielaekaeaen naey? --Ei vielaekaeaen. --Onko Breve tullut? --On,--vastasi sihteeri. --Sanokaa haenelle, jos tapaatte, ettae alamme myrkytysjutulla. Breve oli se yleisen syyttaejaen apulaisista, jonka tehtaevaenae oli esiintyae syyttaejaenae taessae istunnossa. Kaeytaevaeaen tultuansa sihteeri tapasikin Breven. Olkapaeaet koholla, virkatakki avoinna, salkku kainalossa, miltei juosten taemae syoeksyi eteenpaein toemistaeen kantapaeillaeaen maata ja heiluttaen vapaata kaettaensae niin ettae kaeden selkaepuoli oli edellae. Kun sihteeri tuli kaeytaevaeaen, haen kohtasi Breven. Olkapaeaet koholla, virkatakki levaellaeaen, salkku kainalossa taemae kulki puolijuoksua kaeytaevaeae pitkin, jymaeytteli kengaenkorkojaan lattiaan ja heilutti vapaata kaettaeaen niin, ettae se oli kohtisuoraan haenen kulkusuuntaansa. --Mihail Petrovitsh pyysi tiedustelemaan joko olette valmis, sihteeri kysyi haeneltae. --Tietenkin, minae olen aina valmis, syyttaejaenapulainen sanoi.--Mikae juttu on ensimmaeisenae? --Myrkyttaemisjuttu. --Mainiota, syyttaejaenapulainen sanoi. Mutta haen ei lainkaan pitaenyt sitae niin mainiona: yoellae haen tuskin oli silmiaeaen ummistanut. Haen oli ollut eraeaen apulaisen laehtiaeisissae, siellae oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jaelkeen ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missae kuusi kuukautta sitten Maslovakin vielae oli ollut. Niinpae haen ei ollut ehtinyt edes lukaista laepi myrkyttaemisjuttua ja nyt haen halusi vilkaista sitae. Sihteeri tiesi taemaen ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, ettae myrkyttaemisjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteiltaeaen liberaali, kuten Venaejaen saksalaiset yleensae, vartavasten kaeaentynyt kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pitaenyt haenestae ja kadehti haenen virka-asemaansa. --No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi. --Olen sanonut, ettae en voi todistajien puuttuessa ryhtyae koko asiaan, sen ilmoitan myoes oikeudelle, syyttaejaenapulainen sanoi. --Mutta joka tapauksessa... --En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen kaettaeaen kiiruhti tyoehuoneeseensa. Skoptseja koskevan jutun haen halusi lykaetae vain eraeaen vaehaepaetoeisen ja tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska taemae asia kuului oikeudelle, jossa valamiehinae oli vain intelligenttejae ja juttu voisi loppua syyttoemaeksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu, ettae juttu pitaeisi siirtaeae maaseutukaupungin oikeuteen, missae suurin osa valamiehistae on talonpoikia ja syyttaejien mahdollisuudet olisivat suuremmat. Liike kaeytaevillae tuli yhae vilkkaammaksi. Eniten oli vaekeae siviiliasiain osaston laeheisyydessae. Taellae osastolla oli ollut se juttu, josta aeskeinen komean naekoeinen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli kertonut valamiehille. Vaeliajalla tuli taestae salista ulos se vanha rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riistaeae omaisuus liikemiehen hyoedyksi, vaikka taellae ei ollut omaisuuteen minkaeaenlaista oikeutta. Sen tiesivaet sekae tuomarit ettae vielae paremmin kantaja ja haenen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti, ettae ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha rouva oli hienosti puettu, taeytelaeinen nainen ja haenellae oli hatussaan suuria kukkia. Kun haen oli tullut ovesta kaeytaevaeaen, haen pysaehtyi, levitteli paksuja, lyhyitae kaesiaeaen ja hoki hokemistaan asianajajansa puoleen kaeaentyen: "Mitae taestae tulee? Sanokaa toki! Mitae taemae merkitsee?" Asianajaja katsoi kukkia haenen hatussaan kaesittaemaettae mitaeaen eikae kuunnellut haenen puhettaan. Eukon peraestae tuli oikeussalin ovesta valkoinen paidanrinnus liivien leveaestae aukosta paistaen ja kasvot omahyvaeisyydestae tyytyvaeisinae loistaen nopein askelin se samainen kuuluisa asianajaja, joka oli saattanut mummoparan kukkasineen keppikerjaelaeiseksi, saanut itse kymmenentuhatta ja toimittanut liikemiehelle yli satatuhatta. Kaikkien katseet kaeaentyivaet asianajajaan, haen tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten ohi sen naekoeisenae kuin haenen ulkomuotonsa olisi sanonut: "Ei tarvita mitaeaen uskollisuudenosoituksia." VII. Lopulta saapui myoes Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli laiha, pitkaetukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellae, samalla tavalla vinoon naekyi vetaevaen myoes haenen alahuulensa. Taemae oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut, mutta haen ei pysynyt missaeaen virassa pitkaeaen, koska joi ajoittain herkeaemaettae. Kolme kuukautta sitten joku kreivitaer, joka auttoi haenen vaimoansa, toimitti haenelle taemaen paikan, ja taehaen paeivaeaen asti haen yhae olikin siinae pysynyt, suureksi iloksensa. --No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi haen pannen rillit nenaelleen ja katsellen niiden laepi. --Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias. --Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan alkoi huutaa valamiehien nimiae katsellen heihin milloin rillien yli milloin niiden laepi. --Valtioneuvos I. M. Nikiforof. --Minae,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki kaeraejaetavat. --Virasta eronnut oeversti Ivan Semjonovitsh Ivanof. --Taeaellae,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa. --Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof. --O-on, sanoi hyvaenluontoinen kauppias kasvot taeydessae hymyssae.--Valmiina ollaan! --Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof. --Minae,--vastasi Nehljudof. Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttaevaesti katsahtaen rillien yli, kumarsi, ikaeaenkuin eroittaen haenet taeten muista. --Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh Kuleshof. j.n.e., j.n.e. Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla. --Nyt, hyvaet herrat, pyydaen astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija sulavalla liikkeellae osoittaen oveen paein. Kursaillen toistensa edessae ovessa, menivaet nyt kaikki kaeytaevaeaen ja kaeytaevaestae istuntosaliin. Kaeraejaesali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa paeaessae oli kolmiporraksinen lava, jonka keskellae seisoi poeytae katettuna viheriaeaen verkaan tummemman viheriaeisine rimssuineen. Poeydaen takana oli kolme nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla vaereillae maalattu keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen, toisella jalalla hiukan eteenpaein astuvana, kaesi sapelin kahvassa. Oikeassa nurkassa riippui pyhaeinkuva, esittaeen Kristusta orjantappurakruunu paeaessae, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla puolella sijaitsi vielae yleisen syyttaejaen pulpetti. Taetae vastapaeaetae, vasemmalla puolella oli peremmaellae sihteerin poeytae, ja laehempaenae yleisoeae tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa naekyi syytettyjen vielae tyhjae penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissae tuoleja, myoeskin korkeine selustimineen, valamiehiae varten, alhaalla oli asianajajain poeytiae. Kaikki taemae oli salin etummaisessa paeaessae, jonka muuten aitaus jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli taeynnaensae penkkirivejae, jotka toinen toistaan ylempaenae, ylettyivaet peraeseinaeaen asti. Taeaellae salin takimmaisessa osassa, eturiveissae, istui neljae tehtaalaisen tai piian tapaista naista, ja kaksi tyoevaeestoeoen kuuluvaa miestae. jotka naehtaevaesti salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenaensae. Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella kaeyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla aeaenellae, ikaeaenkuin olisi tahtonut saeikaeyttaeae laesnaeolijoita: --Oikeus laehestyy! Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivaet tuomarit: puheenjohtaja jaentereinensae ja komeine poskipartoineen; sitten synkaen-naekoeinen oikeudenjaesen, kultasankaisine silmaelasineen, ja haen oli nyt sitaekin synkempaenae, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa, joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja taemae haenelle ilmoitti kaeyneensae sisaren luona ja saaneensa haeneltae tietaeae, ettei paeivaellistae tule. --Siispae menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittaeen. --Taessae ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkae oikeudenjaesen ja synkistyi vielae enemmaen. Ja vihdoin kolmas oikeudenjaesen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina myoehaestyi,--haen oli partaniekka, suuret, pitkaeluomiset, hyvaentahtoiset silmaet paeaessae. Taetae oikeudenjaesentae vaivasi mahakuume, ja haen oli taestae aamusta laehtien, laeaekaerin neuvosta, alkanut kaeyttaeae uutta parannustapaa, joka oli viivyttaenyt haentae kotona taellae kertaa vielae tavallistakin kauemmin. Noustessaan lavalle oli haen miettivaen naekoenen siitae syystae, ettae haenellae oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat haenen sydaemmellaeaen. Nyt haenellae oli edessaeaen semmoinen taika, ettae jos askelten luku ovelta nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino auttaa haenet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan. Askelia oli 26, mutta haen teki pienoisen lisaeaskeleen ja paeaesi siten juuri 27:nellae nojatuoliinsa. Puheenjohtaja ja oikeudenjaesenet tekivaet lavalle astuessaan, kullalla kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen. Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikaeaenkuin haemillaeaen omasta suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla varustettuihin nojatuoleihinsa viheriaellae veralla katetun poeydaen taakse. Taelle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja, jommoisissa tavallisesti pidetaeaen konfehteja naehtaevinae, laekkipullo, teraeskyniae, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja lyijykyniae. Tuomarien kanssa tuli myoeskin yleisen syyttaejaen apulainen. Haen meni, salkku samaten kainalossa ja kaettaensae yhae heiluttaen, paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen, kaeyttaeen naein hyvaekseen jokaista hetkeae juttuun perehtyaekseen. Taemae yleinen syyttaejae oli vasta neljaettae kertaa syyttaejaen toimessa. Haen oli hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti paeaettaenyt yletae virkaurallaan, jonka vuoksi haen piti vaelttaemaettoemaenae saada asianomaiset syytteeseen jokaisessa jutussa, missae haen vaan syyttaejaenae esiintyi. Myrkytysjutun juonen haen nyt paeaepiirteissaeaen tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa, haenelle oli vaan vielae tarpeen muutamia tosiasioita, joita haen haethaetaeae asiapapereista keraesi ja kirjoitteli muistiin. Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki mahdollisesti luettavat paperit, silmaeili eraestae kiellettyae artikkelia, jonka oli eilen saanut kaesiinsae. Haenen teki mieli keskustella taestae artikkelista suuripartaisen oikeudenjaesenen kanssa, jonka kanssa he olivat samaa mieltae, ja ennen keskustelua haenen piti tutustua kirjoitukseen. VIII. Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiae oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myoentaevaet vastaukset, kaeski tuoda syytetyt sisaelle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille astui kaksi santarmia, lakit paeaessae, paljastettu miekka kaedessae, ja heidaen jaelessaeaen ensin yksi syytetyistae, punatukkainen, teerenpilkkunen mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli haenelle sekae liian vaeljae ettae liian pitkae. Oikeussaliin tullessaan haen piteli kaesiaeaen pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi jaennitettyinae, ettei liian pitkaet hihat paeaesisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai katsojiin haen tarkkuudella taehysteli penkkiae, jota kierrettiin. Sen paeaehaen paeaestyae haen, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin aeaerimmaeiselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytellae poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksensae hoepissyt. Haenen peraessaeaen tuli vanhanlainen nainen, myoeskin vankipuvussa. Paeaessae oli haenellae vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja silmaeripsiae, mutta silmaet punaisina. Taemae nainen naeytti aivan rauhalliselta. Tullessaan paikallensa haenen mekkonsa takertui johonkin; haen selvitti sen tarkalleen ja haetaeilemaettae, ja istuutui. Kolmas syytetyistae oli Maslova. Heti kun haen naeyttaeytyi, kaeaentyivaet kaikkien salissa olevien miesten silmaet haeneen ja viipyivaet kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiiltaevaen loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta naekyvaessae korkeassa rinnassa. Santarmikin, jonka ohi haen kulki, katsoi haeneen silmiae vaeraehtaemaettae, kun haen kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta kun haen oli istunut, kaeaennaehti santarmi aekisti pois, ikaeaenkuin olisi tuntenut itsensae syylliseksi, ja puistettuaan pois ajatuksensa rupesi tuijottamaan edessaeaen olevaan ikkunaan. Puheenjohtaja odotti, ettae kaikki syytetyt olisivat paikoillansa, ja sittenkuin Maslovakin oli asettunut istumaan, kaeaentyi haen sihteerin puoleen. Nyt alkoivat tavanmukaiset kaeraejaetemput: valamiesten luetteleminen, poissaolevien merkitseminen ja sakkojen maeaeraeaeminen naeille, esiintuotujen esteiden laillisuuden tutkiminen, ja varajaesenten asettaminen poisjaeaeneiden sijaan. Sitten puheenjohtaja pani kokoon pienet paperiliput, asetti ne lasimaljaan ja kaeaerittyaeaen hiukan yloes kultareunaisia hihojansa ja paljastettuaan naein hyvin karvaiset kaetensae, alkoi nostella yksitellen konstintekijaen liikkeillae lippuja, kiersi ne auki ja luki niistae. Sitten haen, taas laskien hihansa, pyysi pappia vannottamaan valamiehet. Pappi-vanhus, keltasen kalpeine, venyvine kasvoineen, ruskeassa messukaapussa, kultainen risti rinnassa ja vielae joku pienempi kunniamerkki kaapun kylkeen pistettynae, laahusti, hitaasti liikuttaen turvonneita jalkojaan kaapun sisaellae, rukousalttarin luo, joka seisoi jumalankuvan alla. Valamiehet nousivat ja tungeskellen laehenivaet alttaria. --Tehkaeae niin hyvin,--mutisi pappi kosketellen turpealla kaedellaeaen rintaristiaensae ja odotellen kaikkien valamiesten saapumista. Taemae pappi oli ollut papinvirassa 46 vuotta ja aikoi kolmen vuoden kuluttua viettaeae riemujuhlaansa samaan tapaan kuin taemmoeistae juhlaa aeskettaein oli viettaenyt kirkkoherra. Piirioikeudessa haen oli palvellut siitae saakka kuin naemaet oikeudet perustettiin ja haen ylpeili kovasti siitae, ettae oli jo vannottanut useampia kymmeniae tuhansia ihmisiae, sekae ettae iaestaeaen huolimatta yhae palveli kirkkoa, isaenmaata ja perhettaensae, jolle haen jaettaeae perinnoeksi, paitsi taloa, ainakin 30 tuhannen paeaeoman korkoakasvavissa arvopapereissa. Se seikka, ettae haenen toimintansa oikeudessa oli ihmisien vannottaminen sen evankeliumin edessae, jossa valanteko on suoraan kielletty, ja oli siis huono toiminta, ei ollut koskaan haenen mieleensaekaeaen juolahtanut; haentae ei taemae tuttu toimi lainkaan vaivannut, vaan oli se paeinvastoin haenen mieleensae, kun haen sen ohella sai usein tilaisuuden tutustua edulliseen herrasvaekeen. Nytkin haen mielihyvaellae tutustui kuuluisan asianajajan kanssa, jota kohtaan haen tunsi suurta kunnioitusta siitae syystae, ettae taemae oli yksistaeaen kukkapaeisen mummon asiasta saanut kymmenen tuhatta ruplaa. Kun valamiehet olivat kaikki nousseet asteita myoeten lavalle, kallisti pappi kaljun ja harmaan paeaensae, pujotti hartioilleen toimituskaapun ja silittaeen jaerjestykseen harvaa tukkaansa, sanoi valamiehille: --Nostakaa oikea kaetenne ja pankaa sormenne naein,--sanoi haen verkalleen, isaellisellae aeaenellae. Haen nosti itse naeytteeksi turpean kaetensae, jonka jokaisen sormen kohdalla oli kuoppanen, ja asetti kaksi sormea yhteen.--Nyt toistakaa minun peraessaeni,--sanoi haen ja alkoi: Minae lupaan ja vannon kaikkivaltiaan Jumalan, haenen pyhaen evankeliuminsa ja Kristuksen elaevaen ristin edessae, ettae esillae olevassa asiassa...--puhui haen, pysaehtyen joka lauseen jaelkeen.--Aelkaeae laskeko kaettaenne, pitaekaeae naein,--sanoi haen nuorelle miehelle, joka oli antanut kaetensae pudota...--ettae esillaeolevassa asiassa, jossa... Komea herrasmies poskipartoinensa, oeversti, kauppias ja jotkut muut pitivaet sormensa kokoonpantuina siten kuin pappi oli kaeskenyt, ja vielaepae jonkinlaisella erikoisella tyytyvaeisyydellae, hyvin varmasti ja korkealle kohotettuna; jotkut muut sitaevastoin aivan kuin vastahakoisesti ja epaemaeaeraeisesti. Toiset lausuivat sanat liian aeaenekkaeaesti, pannen niihin pontta ja sisaellystae, ikaeaenkuin olisivat tahtoneet sanoa: mutta minaepae puhun sittenkin; toiset taas vaan mutisivat, jaeivaet jaelkeen papista, ja sitten, ikaeaenkuin saeikaehtaeen, ajattomasti saavuttivat haentae; muutamat, ikaeaenkuin pelaeten, ettae joku sana voisi jaeaedae pois, puristivat lujasti, uhkaavalla liikkeellae, hyppysiaensae yhteen, toiset taas antoivat niiden mennae hajalle ja taas yhdistivaet. Kaikkien oli tukala olla, ainoastaan pappi vanhus oli ehdottomasti vakuutettu suorittavansa hyoedyllistae ja taerkeaeae asiaa. Valan vannottua puheenjohtaja kehotti valamiehiae valitsemaan keskuudestaan esimiestae. He nousivat ja tungeskellen poistuivat neuvotteluhuoneeseen, missae he kaikki heti sytyttivaet paperossinsa ja alkoivat polttaa. Joku ehdotti komean herran esimieheksi, johon kaikki paikalla suostuivat, viskasivat pois ja sammuttivat paetkaet ja palasivat saliin. Valittu esimies ilmoitti puheenjohtajalle, kuka oli esimieheksi valittu, ja niin istuivat kaikki, taaskin tungeskellen toistensa jalkojen yli, paikoilleen kahteen riviin korkeaselkaeisiin tuoleihin. Kaikki kaevi ilman keskeytyksiae, pian ja jonkinlaisella juhlallisuudella, ja taemae saeaennoellisyys, johdonmukaisuus ja juhlallisuus naehtaevaesti tuotti mielihyvaeae osanottajille, vahvistaen heissae tietoa, ettae he suorittavat vakavaa ja taerkeaeae yhteiskunnallista tehtaevaeae. Naein tuumi myoeskin Nehljudof. Heti kun valamiehet olivat istuutuneet, piti puheenjohtaja heille puheen heidaen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja vastuunalaisuudestaan. Puhettaan pitaeessaeaen haen alituisesti muutteli asentoansa, milloin nojaten vasempaan, milloin oikeaan kaeteen, milloin tuolin selkaeaen, milloin sen laitoihin, milloin tasoitteli paperin reunoja, milloin silitteli paperiveistae, milloin taas tunnusteli kynaeae. Haenen sanojensa mukaan olivat heidaen oikeutensa siinae, ettae he saavat tehdae syytetyille kysymyksiae puheenjohtajan kautta, ettae heillae sai olla lyijykynae ja paperia ja ettae he saivat tutkia esineellisiae todistuksia. Velvollisuus oli siinae, ettae heidaen oli tuomitseminen oikein eikae valheellisesti. Ja vastuunalaisuus oli siinae, ettae jos he eivaet pitaeneet neuvotteluansa salassa tai olivat yhteydessae syrjaeisten kanssa, he tulivat rangaistuksen alaisiksi. Kaikki kuuntelivat kunnioittavalla huomiolla. Kauppias, levittaeen ympaerillensae viinan hajua ja pidaetellen aeaenekaestae roeystaeilemistae, nyykaeytteli hyvaeksyvaesti paeaetaensae joka lauseelle. IX. Puheensa paeaetettyae puheenjohtaja kaeaentyi syytettyjen puoleen. --Simon Kartinkin, nouskaa,--sanoi haen. Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua vielae nopeammin. --Nimenne? --Simon Petrovitsh Kartinkin,--sanoi haen nopeasti, koeraekaellae aeaenellae, naehtaevaesti jo edeltaepaein valmistuneena vastaamaan. --Saeaetynne? --Talonpoika. --Mitae laeaeniae ja piirikuntaa? --Tuulan laeaenistae, Krapivenskin piirikunnasta, Kupjanskan kunnasta, Borkin kylaestae. --Kuinka vanha olette? --Neljaennellae neljaettae, syntynyt vuonna tuhat kahdeksansataa... --Mitae uskontoa? --Uskoa ollaan venaelaeistae, oikeauskoista. --Naimisissako? --En. --Mikae ammattinne? --Palvelimme "Mauritania" hotellin koridoorissa. --Oletteko ennen olleet syytettynae? --Ei ole minua koskaan tuomittu, sillae niinkuin elimme ennen... --Ettekoe ole ennen olleet syytetty? --Jumala varjelkoon siitae, ei milloinkaan. --Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen? --Olemme. --Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova,--sanoi puheenjohtaja kaeaentyen seuraavan syytetyn puoleen. Mutta Simon yhae seistae toeroetti ja oli Botshkovan edessae. --Kartinkin, istukaa. Kartinkin vaan seisoi. --Kartinkin, istukaa! Mutta Kartinkin seisoi, ja haen istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija juoksi haenen luokseen ja paeae vinossa, luonnottomasti silmiaeaen avaten, traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa! Kartinkin istahti yhtae nopeasti kuin oli seisomaankin noussut, kietoutui mekkoonsa ja alkoi taas nytkytellae aeaenettoemaesti poskiansa. --Nimenne?--kysyi puheenjohtaja toiselta syytetyltae, vaesymyksestae huoaisten, katsomatta haeneen ja selaillen jotakin edessaeaen olevaa paperia. Taemmoeisiin juttuihin oli puheenjohtaja niin tottunut, ettae jutun jouduttamiseksi haen saattoi tehdae kahta asiaa yhtaikaa. Botshkova oli 43 vuotias, saeaedyltaeaen Kolomenskin talonpoika, ammatiltaan koridooripalvelija samassa "Mauritanian" hotellissa. Oikeudessa syytettynae ei ollut ollut, jaeljennoeksen oli saanut. Botshkova vastasi tavattoman rohkeasti ja semmoisella aeaenen painolla kuin olisi tahtonut sanoa: "niinpae niin Jefimia, ja vielae Botshkovakin, jaeljennoeksen saanut, ja ylpeilen siitae, enkae salli kenenkaeaen nauraa". Botshkova, odottamatta kaeskyae, istui heti, kun kysymykset paeaettyivaet. --Nimenne?--kysyi naisia rakastava puheenjohtaja erittaein ystaevaellisesti kolmannelta syytetyltae. --Pitaeae nousta,--lisaesi haen pehmeaesti ja lempeaesti, huomattuaan, ettae Maslova istui. Maslova nousi nopealla liikkeellae ja osoittaen olevansa valmis, korkeata rintaansa kohottaen, katsoi puheenjohtajata suoraan kasvoihin hymyilevillae ja vaehaen kieroilla silmillaeaen. --Millae nimellae teitae kutsutaan? --Ljubofj, [merkitsee venaejaeksi rakkaus.]--vastasi haen nopeasti. Nehljudof oli kaiken aikaa, rillit nenaellae, katsellut syytettyjae sen mukaan kuin heitae kuulusteltiin.--"Olisiko se mahdollista", ajatteli haen, kaeaentaemaettae silmiaeaen syytetystae.--"Mutta mitenkae siis--Ljubofj", ajatteli haen, kuultuaan haenen vastauksensa. Puheenjohtaja tahtoi kysyae edelleen, mutta lasisilmaeinen oikeudenjaesen, mutisten jotain vihaisesti, pysaeytti haenet. Puheenjohtaja nyykaeytti myoentaevaesti paeaetaensae ja kaeaentyi syytetyn puoleen. --Kuinka niin, Ljubofjiksi?--sanoi haen:--teidaet on merkitty toisella nimellae. Syytetty oli vaiti. --Minae kysyn teiltae, mikae on teidaen oikea nimenne? --Millae nimellae olette kastettu?--kysyi vihainen jaesen. --Ennen sanottiin minua Katariinaksi. "Olisiko sittenkin mahdollista", ajatteli yhae itsekseen Nehljudof, ja kuitenkin haen jo vaehintaekaeaen epaeilemaettae tiesi, ettae se oli Katjusha, samainen otto- tai palvelustyttoe, johon haen yhteen aikaan oli ollut rakastunut, niin, juuri rakastunut, ja sitten jonakin mielettoemyyden hetkenae vietellyt ja hylaennyt, ja jota haen ei sittemmin enaeae koskaan muistellut, koska se muisto oli liian tuskallinen, liian selvaesti ilmaisi, ettae haen, hienoudestaan ylpeilevaenae, ei ollut suinkaan hieno, vaan oli kaeyttaeytynyt suorastaan halpamaisesti taetae naista kohtaan. Niin, se oli Katjusha. Haen naeki nyt selvaesti tuon erikoisen, salaperaeisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksiloen toisesta tehden haenet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan. Huolimatta kasvojen luonnottomasta kalpeudesta ja taeytelaeisyydestae taemae omituisuus, taemae suloinen, erikoinen omituisuus naekyi sittenkin kasvoissa, huulissa, vaehaen kieroissa silmissae, hymyilevaessae katseessa, ja siinae herkkyydessae, joka ei ilmennyt ainoastaan haenen kasvoissaan, vaan koko olennossaan. --Niin olisi teidaen ollutkin vastaaminen,--sanoi puheenjohtaja taaskin erittaein pehmeaesti.--Ja isaennimenne? --Minae olen laittomasta avioliitosta,--sanoi Maslova. --Kuinka on teitae sitten risti-isaen mukaan kutsuttu? --Mihailovaksi. "Ja mitae ihmettae on haen voinut tehdae?" ajatteli Nehljudof vaan, vaikeasti hengittaeen. --Mikae on sukunimenne?--jatkoi puheenjohtaja. --Aeidin mukaan olen kirjoissa nimellae Maslova. --Saeaetynne? --Kaupunkilainen. --Oletteko oikeauskoinen? --Olen. --Ammattinne? Mikae on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti. --Mikae on ollut toimenanne?--toisti puheenjohtaja. --Olin laitoksessa,--vastasi Maslova. --Missae laitoksessa?--kysyi lasisilmaeinen oikeudenjaesen. --Itse tiedaette, missae,--sanoi Maslova, hymaehti ja heti jaelleen, nopeasti ympaerilleen katsahtaen, kiinnitti silmaensae puheenjohtajaan. Haenen kasvojensa ilmeessae oli taelloein jotakin niin tavatonta, jotain niin pelottavaa ja saeaelittaevaeae oli haenen sanojensa merkityksessae, haenen naurahduksessaan ja siinae katseessa, jonka haen heitti salin yli, ettae puheenjohtaja painoi haemmentyen paeaensae alas, ja hetken aikaa oli salissa taeydellinen aeaenettoemyys. Aeaenettoemyyden katkasi jonkun nauru yleisoen puolelta. Joku vaati sihistaeen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti paeaensae ja rupesi taas kyselemaeaen. --Oletteko ennen olleet syytettynae? --En,--vastasi Maslova hiljaa, huoaten. --Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen? --Olen. --Istukaa, sanoi puheenjohtaja. Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellae, kuin hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet valkoiset kaetensae kokoon mekon hihoihin ja herkeaemaettae katsoen puheenjohtajaan, istuutui. Nyt alkoi todistajien esillehuutoja, niiden kaeskeminen ulos salista, sitten tehtiin paeaetoes, joka koski asiantuntijalaeaekaeriae ja haenen kutsumistaan istuntosaliin. Sitten nousi sihteeri lukemaan syytekirjaa. Haen luki selvaesti ja aeaenekkaeaesti, mutta niin nopeaan, ettae haenen sanansa, joissa l- ja r-kirjaimet olivat vaeaerin lausutut, suli yhtaejaksoiseksi ja nukuttavaksi polinaksi. Tuomarit nojasivat milloin millekin nojatuolin puolelle, milloin poeytaeaen, milloin taaksepaein, milloin sulkivat milloin avasivat silmaensae ja kuiskuttelivat keskenaeaen. Toinen santarmeista useamman kerran pidaetteli haukotuksen vaereitae leuvoissaan. Syytettyjen joukossa Kartinkin yhae liikutteli poskiansa. Botshkova istui ihan rauhallisena ja suorana, silloin taelloein raapien sormellaan paeaetaensae huivin alta. Maslova istui milloin liikkumatonna, kuunnellen lukijaa ja haeneen katsoen, milloin saepsaehteli ja aikoi sanoa vastaan, punastui vaelistae ja taas raskaasti huokasi, kaesiensae asentoa muutellen, katsahtaen ympaerilleen ja sitten taas kaeaentyen lukijaan. Nehljudof istui ensi rivissae korkeassa tuolissaan, toisena reunasta, ja ottamatta alas rillejaensae katseli Maslovaa. Haenen sielussaan tekivaet tyoetae monimutkaiset ja tuskalliset ajatukset. X. Syytekirja oli taemmoeinen: tammikuun 17 paeivaenae 188' ilmoitti kaupungissa olevan "Mauritania" nimisen hotellin isaentae poliisikamarille, ettae siellae oli aekisti kuollut Siperiasta tullut 2:sen arvoluokan kauppias, Ferapont Smelkof. 4:nteen poliisiosastoon kuuluvan laeaekaerin todistuksen mukaan oli kuoleman syynae sydaenhalvaus, jonka oli aiheuttanut liikanainen vaekevien nauttiminen, ja Smelkofin ruumis oli kolmantena paeivaenae haudattu. Mutta neljaentenae paeivaenae Smelkofin kuoleman jaelkeen palasi Pietarista haenen maamiehensae ja ystaevaensae, siperialainen kauppias Timohin, joka, saatuaan tietaeae ystaevaensae kuolemasta ja sen yhteydessae olleista asianhaaroista, ilmoitti epaeilevaensae, ettae Smelkof ei kuollut luonnollisella kuolemalla, vaan ettae haen oli myrkytetty, ja ettae haenellae olleet rahat ja briljanttisormus, joita ei omaisuusluettelossa naekynyt, olivat anastetut, jonka taehden nyt olikin tutkimus toimeenpantu ja seuraavat seikat selville saatu: Ensiksikin se seikka, joka oli tunnettu sekae "Mauritanian" isaennaelle ettae kauppias Starikofin puotipalvelijalle, jonka kauppiaan kanssa Smelkof oli kaupunkiin tultuansa ollut asioissa,--nimittaein ettae Smelkofilla piti oleman pankista nostettuja rahoja 3,800 ruplaa, mutta haenen kuolemansa jaelkeen avatussa kapsaekissae ja lompakossa tavattiin ainoastaan 312 ruplaa 16 kopekkaa. Toiseksi, ettae ennen kuolemaansa haen oli koko paeivaen ja yoen viettaenyt prostitueeratun Ljubkan [diminutiivi nimestae Ljubof.] kanssa, joka oli kaksi kertaa ollut haenen huoneessansa. Kolmanneksi, ettae taemae prostitueerattu moei emaennaelle Smelkofille kuuluneen briljanttisormuksen. Neljaenneksi, ettae koridoorissa palveleva tyttoe, Jefimia Botshkova, seuraavana paeivaenae kauppias Smelkofin kuoleman jaelkeen pani kauppapankkiin juoksevalle tilille 1800 ruplaa. Ja viidenneksi, ettae prostitueeratun, Ljubkan, sanojen mukaan, koridooripalvelija Simon Kartinkin oli antanut prostitueeratulle, Ljubkalle, pulverin ja kaeskenyt kaatamaan viinilasiin sekae juottamaan sen kauppias Smelkofille, minkae prostitueerattu Ljubka, oman tunnustuksensa mukaan, olikin tehnyt. Syytettynae kuulusteltu, Ljubkaksi nimitetty prostitueerattu, oli todistanut, ettae kauppias Smelkofin ollessa haureustalossa, missae haen, kuten sanoi oli tyoeskennellyt, taemae kauppias todellakin laehetti haenet "Mauritanian" huoneisiin rahojansa hakemaan, ja ettae avattuaan saamallansa avaimella kauppiaan kapsaekin, haen otti sieltae kaeskyn mukaan 40 ruplaa, vaan enempaeae ei ottanut, jonka voisivat todistaa Simon Kartinkin ja Jefimia Botshkova, kun haen oli heidaen laesnaeollessaan kapsaekin avannut ja sulkenut ja rahat ottanut. Mitae Smelkofin myrkyttaemiseen tulee, on prostitueerattu Ljubka todistanut, ettae haen, Ljubka, kolmannen kerran tultuaan kauppias Smelkofin huoneeseen, oli todellakin antanut taelle, Simon Kartinkinin neuvon mukaan, konjakkiin sekoitettuna, jotain pulveria jota haen oli pitaenyt unipulverina, tarkoituksella nukuttaa kauppiasta, ettae taemae olisi pikemmin haenet paeaestaenyt, vaan ettae rahoja haen ei ollut ottanut, ja ettae sormuksen oli Smelkof itse haenelle lahjoittanut, ensin lyoetyaeaen haentae ja haenen sen johdosta ruvettua laehtoeae tekemaeaen. Tutkintotuomarin syytettyinae kuulustelemat Jefimia Botshkova ja Simon Kartinkin olivat todistaneet: Jefimia Botshkova, ettei haen mitaeaen tiedae kadonneista rahoista ja ettei haen kaeynytkaeaen kauppiaan huoneessa, missae Ljubka oli yksin emaennoeinyt, ja ettae siis anastuksen, jos semmoinen on tapahtunut, on tehnyt Ljubka, tullessaan kauppiaan avaimen kanssa rahoja noutamaan. Taessae kohden Maslova saepsaehti ja katsahti suu auki Botshkovaan. Kun Jefimia Botshkovalle naeytettiin haenen 1,800 ruplan pankkitodistuksensa,--jatkoi sihteeri lukemistaan,--ja haeneltae kysyttyae, mistae oli naein paljon rahaa saanut, haen vaeitti ansainneensa naemae rahat 12 vuoden aikana yhdessae Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennae naimisiin. Syytettynae kuulusteltu Kartinkin taas, ensi kerran kuulusteltuna, tunnusti anastaneensa rahat yhdessae Botshkovan kanssa, Maslovan neuvosta, joka oli haureustalosta tullut ja tuonut avaimen kanssaan, ja jakaneensa ne itsensae, Maslovan ja Botshkovan kesken; vielae haen tunnusti antaneensa Maslovalle pulveria kauppiaan nukuttamista varten; mutta toisessa kuulustelussa haen kielsi osanottonsa niinhyvin rahojen anastamiseen kuin pulverin antamiseen Maslovalle, syyttaeen kaikesta vaan Maslovaa. Botshkovan tallettamien rahojen suhteen haen todisti samaa kuin taemaekin, eli ettae naemae rahat olivat heidaen yhteisesti ansaitsemiansa 18 vuoden palvelusaikana hotellissa, juomarahoina herrasvaeeltae. Erityisten jutussa ilmestyvaein asianhaarain selvillesaamista varten oli katsottu tarpeelliseksi tutkia kauppias Smelkofin ruumista, ja taetae tarkoitusta varten tointa pidetty Smelkofin ruumiin jaelleen esille kaivamisesta sekae sisaelmysten ja elimistoessae tapahtuneiden muutosten tutkimisesta. Sisaelmysten tutkiminen oli antanut aihetta otaksumiseen, ettae Smelkofin kuolema oli todellakin myrkytyksen seuraus. Sitten seurasi syytekirjassa kertomus vastakkain kuulusteluista ja todistajain naeytteistae. Syytekirja paeaettyi naein: Toisen arvoluokan kauppias, Smelkof, antautuen juomiseen ja irstauteen, ja yhtyen Kitaevan laitoksessa asuvan, Ljubkaksi kutsutun prostitueeratun kanssa, erityisesti haeneen viehaettyneenae, antoi 17 p:nae tammikuuta v. 188', ollen itse taessae Kitaevan haureuslaitoksessa, yllaemainitulle Ljubka-nimiselle prostitueeratulle kapsaekkinsae avaimen ja laehetti haenet vuokraamaansa huoneeseen hakemaan kapsaekistae maessaeaemistae varten tarvittavia rahoja 40 ruplaa. Huoneeseen tultuansa, Katariina Maslova, hakiessaan naeitae rahoja, teki liiton Botshkovan ja Kartinkinin kanssa anastaaksensa kaikki Smelkofille kuuluvat rahat ja jakaaksensa ne sitten keskenaeaen, minkae he tekivaetkin, (taessae Maslova taas saepsaehti, jopa kavahti paikaltaankin ja lensi tulipunaseksi), jonka ohella erityisesti Maslovalle on annettu briljanttisormus,--jatkoi sihteeri,--ja luultavasti vaehempi summa rahaa, jonka haen on joko kaetkenyt tai kuluttanut, ollen sinae yoenae juopuneessa tilassa. Peittaeaekseen rikoksensa jaeljet paeaettivaet nyt rikolliset houkutella Smelkofin jaelleen huoneeseensa ja myrkyttaeae haenet siellae Kartinkinin hallussa olevalla pulverilla. Taessae tarkoituksessa Maslova palasi jaelleen haureustaloon ja sai kauppias Smelkofin laehtemaeaen kanssansa takasin "Mauritaniassa" olevaan asuntoon. Kun Smelkof palasi huoneeseensa, niin Maslova, saatuaan Kartinkiniltae mainitun pulverin, sekotti sen viinilasiin, jonka antoi Smelkofin juotavaksi ja josta seurasi kuolema Smelkofille. Taemaen perustuksella syytetaeaen Simon Kartinkin, talonpoika Borkin kylaestae, 33 vuotias, kaupunkilaisnainen Jefimia Ivanovna Botshkova, 43 vuotias, ja kaupunkilaisnainen Katariina Mihailovna Maslova, 27 vuotias, rikoksellisina siitae, ettae he 17 p:nae tammikuuta v. 188' yhteisesti, anastettuansa kauppias Smelkofin rahat, kaikkiaan 2,500 ruplaa, tappamisen aikomuksessa ja rikoksen peittaemisen tarkoituksessa juottivat kauppias Smelkofille myrkkyae, josta seurasi haenen kuolemansa. Taemmoeinen rikos on edellytetty rikoslain 1455 luvussa. Johon naehden ja katsoen rangaistuksen taeytaentoeoenpanoa koskevan asetuksen sen-ja-sen luvun maeaeraeyksiin talonpoika Simon Kartinkin, Jefimia Botshkova ja kaupunkilaisnainen Katariina Maslova katsotaan kuuluviksi piirioikeuden tuomiovallan alaisiksi valamiesten myoetaevaikutuksella. Naein lopetti sihteeri pitkaen syytekirjan lukemisen, ja, pannen arkit kokoon, istahti paikallensa suoristellen molemmin kaesin pitkaeae tukkaansa. Kaikilta paeaesi helpoituksen huokaus naehdessaeaen mielihyvaeksensae, ettae nyt oli alkanut rikoksen tutkiminen, ja ettae kohta oli kaikki selviaevae, ja oikeus paeaesevae valtaan. Ainoastaan Nehljudof ajatteli toisin: Haen oli aivan kauhistuksissaan siitae, ettae Maslova, sama jonka haen tunsi 10 vuotta sitten viattomana ja ihanana tyttoenae, oli voinut tehdae naein. XI. Kun syytekirja oli luettu, puheenjohtaja, neuvoteltuaan jaesenten kanssa, kaeaentyi Kartinkinin puoleen tavalla, joka selvaesti ilmaisi, ettae nyt me jo saamme varmasti ja perin pohjin tietaeae kaikki tyyni. --Talonpoika Simon Kartinkin,--sanoi haen kallistuen vasemmalle. Simon Kartinkin nousi eteenpaein kumartuneena ja jaennitti taas kaesiaensae kiinni housunpoimuihin, samat nytkytykset yhae poskissansa. --Teitae syytetaeaen siitae, ettae te 17 p:nae tammikuuta vuonna 188' yhdessae Jefimia Botshkovan ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsaekistae haenelle kuuluvat rahat ja sitten toitte pulverin ja houkuttelitte Katariina Maslovan antamaan kauppias Smelkofille myrkkyae, viinilasiin sekotettuna, josta seurasi Smelkofin kuolema. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?--sanoi haen kallistuen takasin oikealle puolelle. --Vielae vaehae, onhan meidaen asiamme palvella vieraita... --Siitae puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi? --Enpae suinkaan. Minae ainoastaan... --Siitae puhumme sitten. Tunnustatteko itsenne syylliseksi?--toisti puheenjohtaja rauhallisesti ja varmasti. --Enhaen mitenkaeaen voi sitae tehdae, sillae... Taaskin hypaehti oikeudenpalvelija Simon Kartinkinin luo ja traagillisella kuiskauksella pysaeytti haenet. Puheenjohtaja, siirtaemaellae sen kaeden, jossa piti paperia, toiseen kohti, ilmaisi taemaen seikan nyt paeaettyneeksi, ja kaeaentyi Jefimia Botshkovan puoleen. --Jefimia Botshkova, teitae syytetaeaen siitae, ettae 17 paeivaenae tammikuuta vuonna 188', "Mauritanian" hotellissa, yhdessae Simon Kartinkinin ja Katariina Maslovan kanssa anastitte kauppias Smelkofin kapsaekistae rahat ja kantasormuksen, ja jaettuanne anastetun tavaran keskenaenne, juotitte rikoksen peittaemiseksi Smelkofille myrkkyae, josta seurasi haenen kuolemansa. Tunnustatteko itseaenne syylliseksi? --En ole missaeaen kohti syyllinen,--sanoi rivakkaasti ja varmasti syytetty.--Huoneeseen en ole jalallanikaan astunut... Mutta kun tuo riivioe sinne tuli, niin haen se kaikki tekikin. --Siitae saatte sitte puhua,--sanoi puheenjohtaja yhtae pehmeaesti ja varmasti.--Ette siis tunnusta syyllisyyttaenne? --Minae en ole ottanut rahoja, enkae juottanut, on ole huoneessa kaeynytkaeaen. Jos olisin kaeynyt, kyllae olisin tuon tuossa potkaissut ulos. --Ettekoe tunnusta itseaenne syylliseksi? --En ikinae maailmassa. --Hyvae on. --Katariina Maslova,--alkoi puheenjohtaja, kaeaentyen kolmannen syytetyn puoleen:--teitae syytetaeaen siitae, ettae tultuanne haureuslaitoksesta "Mauritanian" hotelliin, tuoden muassanne kauppias Smelkofin kapsaekin avaimen, anastitte taestae kapsaekistae rahoja ja kantasormuksen,--sanoi haen aivan kuin ulkolaeksyae lukien ja kallistaen samalla korvaansa vasemmalla istuvan jaesenen puoleen, joka ilmoitti, ettae todistusesineiden luettelosta paeaettaeen taeaeltae puuttui vielae laeaekepullo,--anastitte kapsaekistae rahat ja kantasormuksen,--toisti puheenjohtaja:--ja jaettuanne anastetun tavaran ja sitten jaelleen tultuanne kauppias Smelkofin kanssa "Mauritanian" hotelliin, juotitte Smelkofille myrkkyjuoman, josta seurasi haenen kuolemansa. Tunnistatteko itsenne syylliseksi? --En ole syypaeae mihinkaeaen,--sanoi Maslova nopeasti,--mitae alusta puhuin, sitae puhun nytkin, ettae en ja en ja en, ja sormuksen haen itse minulle antoi. --Ettekoe tunnusta anastaneenne 2,600 ruplaa?--kysyi puheenjohtaja. --Johan sanoin, etten ole ottanut muuta kuin 10 ruplaa. --Tunnustattekos antaneenne kauppias Smelkofille myrkkylasin? --Tunnustan, Mutta minae luulin, kuten minulle oli sanottu, ettae se oli unijuomaa, ettei siitae mitaeaen pahaa tule. En aikonut enkae tahtonut. Sanon Jumalan nimessae, etten tahtonut,--sanoi haen. --Ette siis tunnusta itseaenne syylliseksi kauppias Smelkofin rahojen ja sormuksen anastamiseen,--sanoi puheenjohtaja.--Vaan tunnustatte antaneenne pulverin? --Sen kyllae tunnustan, mutta minae luulin sen unipulveriksi. Annoin, ettae haen nukkuisi,--en tahtonut enkae aikonut. --Hyvae on, sanoi puheenjohtaja, naehtaevaesti tyytyvaeisenae tutkimuksen tuloksiin.--Kertokaa nyt siis, kuinka asia oli,--sanoi haen nojaten taaksepaein ja pannen molemmat kaetensae poeydaelle.--Kertokaa kaikki tyyni, niinkuin se oli. To voitte, avomielisesti tunnustamalla, lieventaeae kohtaloanne. Maslova katseli yhae suoraan puheenjohtajan silmiin ja oli vaiti. --Kertokaa kuinka asia oli. --Kuinkako oli?--alkoi Maslova aekkiae nopeasti.--Tulin hotelliin, minut saatettiin huoneeseen, siellae oli haen, ja jo hyvin juopuneena.--Maslova lausui _haen_-sanan erityisellae kauhulla, silmiaensae suurentaen.--Minae tahdoin laehteae, haen ei paeaestaenyt. Maslova vaikeni ikaeaenkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai muistanut muuta. --Entae sitten? --Sitten oltuani siellae jonkun aikaa, laeksin pois. Samassa yleisen syyttaejaen apulainen puolittain kohosi, luonnottomasti nojaten toiseen kyynaespaeaehaensae. --Teillae on jotakin kysyttaevaeae,--sanoi puheenjohtaja, ja taemaen vastattua myoentaevaesti osotti liikkeellaeaen, ettae nyt haen saattoi tehdae kysymyksensae: --Haluaisin tehdae kysymyksen: oliko syytetty ennestaeaen tuttu Simon Kartinkinin kanssa?--sanoi syyttaejaen apulainen katsomatta Maslovaan. Ja tehtyaeaen taemaen kysymyksensae puristi huulensa yhteen ja rypisti otsansa. Puheenjohtaja toisti kysymyksen. Maslova tuijotti saeikaehtyneenae syyttaejaen apulaiseen. --Simoninko kanssa? Olin,--sanoi haen. --Tahtoisin edelleen tietaeae, mitae lajia taemae syytetyn tuttavuus Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet toisiansa? --Mitaekoe lajia tuttavuutta? Kaevi minua noutamassa hotellivieraiden luo, ei sen kummempaa tuttavuutta--vastasi Maslova, katsellen levottomasti vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttaejaen apulaiseen. --Haluaisin tietaeae, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan Maslovaa eikae muita tyttoejae?--sanoi syyttaejaen apulainen rypistyen taas miettivaeisen naekoeiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. --En tiedae. Mistae sen tietaeisin,--vastasi Maslova, pelaestyneenae katsahtaen ympaerilleen ja hetkeksi pysaehtaeen katseensa Nehljudofiin:-- kenen tahtoi, sen kutsuikin. "Olisiko todellakin tuntenut?" ajatteli Nehljudof kauhistuneena, tuntien, kuinka veri toermaesi haenen kasvoihinsa; mutta Maslova, panematta haeneen suurempaa huomiota kuin muihin, heti kaeaentyi toisaanne ja katsoi taas pelokkaan naekoeisenae syyttaejaen apulaiseen. --Syytetty naein ollen kieltaeae olleensa minkaeaenlaisissa laehemmissae suhteissa Kartinkiniin. Hyvae on. Muuta ei minulla ole kysyttaevaeae. Ja syyttaejaen apulainen otti samassa kyynaespaeaensae pois pulpetiltaan kirjoittaakseen jotakin muistiin. Mutta oikeastaan haen ei kirjoittanut niin mitaeaen, vaan ainoastaan paineli kynaellae entisiae kirjaimia muistiinpanoissaan. Haen oli naehnyt kuinka yleiset syyttaejaet ja asianajajat aina tekevaet: taitavan kysymyksen tehtyaensae kirjoittavat puheeseensa huomautuksen, jonka sitten on musertaminen vastustaja. Puheenjohtaja ei kaeaentynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan kyseli lasisilmaeiseltae jaeseneltae, oliko taemae suostuvainen siihen kysymysten jaerjestykseen, joka oli jo edeltaepaein valmistettu ja kirjoitettu. --Mitaes sitten tapahtui?--kysyi puheenjohtaja edelleen. --Tulin kotiin,--jatkoi Maslova jo vaehaen rohkeammin ja vaan puheenjohtajaan katsellen:--annoin rahat emaennaelle ja panin maata. Mutta juuri kun olin nukkunut, heraettaeae minut palvelustyttoemme Berta. "Kaeyhaen sisaeaen, kauppiaasi on jaelleen tullut". En olisi tahtonut tulla esille, mutta emaentae kaeski. Salissa oli _haen_,--Maslova lausui haen-sanan taas ilmeisellae kauhulla,--_haen_ yhae juotti meidaen tyttoejaemme, ja olisi sitten laehettaenyt enemmaen viiniae hakemaan, mutta rahat olivat lopussa. Emaentae ei luottanut haenelle velaksi. Ja silloin laehetti haen minut hotellihuoneeseensa, sanoen missae rahat olivat ja kuinka paljon piti ottaa. Niin minae sitten laeksin. Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jaesenen kanssa eikae kuullut, mitae Maslova puhui, mutta naeyttaeaeksensae, ettae haen oli kaikki kuullut, haen kertoi Maslovan viimeiset sanat: --Niin sitten laeksitte. No, entae sitten--sanoi haen. --Tulin ja tein kaikki niinkuin haen oli kaeskenyt. Menin huoneeseen. En mennyt yksin, vaan kutsuin mukaani Simon Mihailovitshin ja haenet,--sanoi Maslova osoittaen Botshkovaan. --Se valehtelee. En ole jalallanikaan astunut...--alkoi Botshkova, mutta haenet keskeytettiin. --Heidaen laesnaeollessaan otin neljae kymmenen ruplan seteliae,--jatkoi Maslova rypistaeen silmiaeaen ja katsomatta Botshkovaan. --Eikoe syytetty, ottaessaan 40 ruplaa, huomannut kuinka paljon rahoja oli kaikkiaan,--kysyi syyttaejae uudelleen. Maslova saepsaehti heti kun syyttaejae vaan kaeaentyi haenen puoleensa. Haen tunsi taemaen tarkoittavan haenelle pahaa, vaikkei ymmaertaenytkaeaen kuinka.--En laskenut rahoja, naein vaan, ettae siellae oli sataruplasia. --Syytetty siis naeki sataruplasia,--minulla ei ole muuta kysyttaevaeae. --No toitteko rahat, jatkoi puheenjohtaja kelloansa katsoen. --Toin. --Entae sitten?--kysyi puheenjohtaja. --Sitten haen taas otti minut luoksensa,--sanoi Maslova. --No kuinka te sitten annoitte haenelle viinissae pulveria?--kysyi puheenjohtaja. --Kuinkako annoin? Kaasin viiniin ja annoin. --Miksi annoitte? Maslova huokasi raskaasti ja syvaeaen vastaamatta ensin mitaeaen. --Kauppias ei tahtonut mitenkaeaen paeaestaeae minua,--sanoi haen vihdoin.--Vaesyin lopulta haenen kanssansa. Tulin kaeytaevaeaen ja sanoin Simon Mihailovitshille: "kunpa se edes paeaestaeisi minut. Olen vaesynyt". Taehaen Simon Mihailovitsh sanoi: "mekin olemme haeneen kyllaestyneet. Me tahdomme antaa haenelle unipulveria; kun haen nukkuu, paeaeset sinaekin menemaeaen." Minae sanoin; "no hyvae"; en luullut pulveria vaaralliseksi. Haen antoikin sen minulle. Minae tulin, haen makasi vaeliseinaen takana, ja kaeski paikalla tuomaan itsellensae konjakkia. Minae otin poeydaeltae pullon samppanjakonjakkia, kaasin kahteen lasiin, toiseen itselleni toiseen haenelle, ja karistin haenen lasiinsa pulverin ja annoin haenelle. Kyllae en olisi antanut, jos vaan tiesin. --Entae sormus, kuinka se oli joutunut kaesiinne?--kysyi puheenjohtaja. --Sormuksen haen itse lahjoitti minulle. --Milloin se tapahtui? --Kun tulimme haenen huoneeseensa, aijoin minae laehteae pois, mutta haen loei minua paeaehaen ja saerki kampani. Minae suutuin ja tahdoin laehteae koko talosta. Silloin haen otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle, etten vaan olisi laehtenyt,--sanoi Maslova. Yleisen syyttaejaen apulainen kohosi jaelleen istuimellaan ja yhae samalla teeskennellyn viattomalla tavalla pyysi saada tehdae vielaekin muutamia kysymyksiae, ja luvan saatuaan ja paeaetaeaen kallistaen kirjaillun kauluksensa yli, kysyi: --Tahtoisin tietaeae, kuinka kauan syytetty oli kauppias Smelkofin huoneessa. Taas tuli Maslovaan pelko, ja levottomasti katsahtaen syyttaejaen apulaisesta puheenjohtajaan, haen sanoi kiireisesti: --En muista kuinka kauan. --Muistaako syytetty kaeyneensae missaeaen muualla hotellissa, sittenkuin oli tullut kauppias Smelkofin huoneesta. Maslova jaei miettimaeaen. --Viereisessae tyhjaessae huoneessa kaevin,--sanoi haen. --Missae tarkoituksessa siellae kaevitte?--kysyi syyttaejaen apulainen huomaamattansa kaeaentyen jo suoraan Maslovan puoleen. --Jaerjestaeaekseni pukuani ja odotellakseni ajuria. --Entae Kartinkin, oliko haen huoneessa syytetyn kanssa, vai ei? --Tuli haenkin sinne. --Mitae varten? --Kauppiaalta oli jaeaenyt samppanjakonjakkia, me yhdessae joimme sen loppuun. --Vai joitte yhdessae. Hyvae on. --Puhelitteko jotain Simonin kanssa, ja mitae? Maslova rypisti aekkiae silmaensae, saevaehti punaseksi ja sanoi nopeasti: mitae minae olisin puhunut? En ole mitaeaen puhunut. Olen kertonut aivan niinkuin oli. Enkae tiedae mistaeaen muusta. Tehkaeae minun kanssani mitae tahdotte. Syyllinen en ole, siinae kaikki. --Minulla ei ole muuta kysyttaevaeae,--sanoi yleinen syyttaejae puheenjohtajalle, ja luonnottomasti kohauttaen olkapaeitaensae alkoi kiireisesti kirjoittaa puheeseensa taetae syytetyn omaa tunnustusta, jonka mukaan haen oli Simonin kanssa kaeynyt tyhjaessae huoneessa. Syntyi aeaenettoemyys. --Eikoe teillae ole mitaeaen lisaettaevaeae? --Olen sanonut kaikki,--vastasi Maslova huoaten ja istui. Taemaen jaelkeen puheenjohtaja kirjoitti jotain paperiinsa, ja otettuaan huomioon vasemmalla puolella istuvan jaesenen kuiskauksen, ilmoitti istunnon keskeytyvaen 10 minuutiksi, nousi nopeasti ja laeksi ulos salista. Puheenjohtajan ja vasemmalla puolella istuvan jaesenen keskinaeinen kuiskutus oli koskenut sitae seikkaa, ettae taemae jaesen oli tuntenut vatsanipistyksiae ja halusi sen johdosta suorittaa pienen hieronnan ja juoda tippoja. Taemaen haen ilmoitti puheenjohtajalle, ja haenen pyynnoestaeaen nyt tehtiinkin keskeytys. Tuomarien jaelkeen nousivat valamiehet, asianajajat, todistajat, ja, tuntien mielihyvaeae osaksi jo suoritetun taerkeaen tehtaevaen johdosta, rupesivat kaeyskentelemaeaen sinne taenne. Nehljudof tuli valamiesten huoneeseen ja istahti ikkunan aeaereen. XII. Niin, se oli siis todellakin Katjusha. Nehljudofin suhteet Katjushaan olivat taemmoeiset. Ensi kerran Nehljudof naeki Katjushan silloin, kuin haen kolmatta vuotta yliopistossa ollessaan, valmistellen vaeitoeskirjaansa maanomistuksesta, vietti kesaeae taetiensae luona. Tavallisesti haen oli kesaeae aeitinsae ja sisarensa kanssa aeidin omistamalla suurella maatilalla Moskovan laehellae. Mutta taenae vuonna oli sisar mennyt naimisiin, ja aeiti matkustanut ulkomaille kylpemaeaen. Ja kun Nehljudofin oli kirjoittaminen vaeitoeskirjaansa, paeaetti haen asettua kesaeksi taetiensae luo. Heidaen luonansa, heikaelaeisessae eraemaassa, oli hiljaista elaeae, eikae ollut tietoa huvituksista; taedit paeaelliseksi rakastivat hellaesti veljenpoikaansa ja perillistaeaen, ja haenkin puolestaan rakasti heitae, rakasti heidaen elaemaensae vanhanaikaisuutta ja yksinkertaisuutta. Taenae kesaenae taeaellae taetien luona eli Nehljudof siinae ylevaen innostuksen kehityskaudessa, jolloin nuorukainen ensi kerran, ei syrjaeisestae vaikutuksesta, vaan omin paeinsae tuntee elaemaen koko ihanuuden ja taerkeyden, ja sen tehtaevaen koko merkityksen, joka siinae on ihmisellae edessaeaen, naekee mahdolliseksi sekae oman ettae koko maailman loppumattoman taeydellisentymisen, ja antautuu taehaen taeydellisentymiseen ei ainoastaan toivoen, vaan varmaan tietaeen kerran saavuttavansa sen taeydellisyyden, jota mielessaeaen kuvailee. Taenae vuonna, vielae yliopistossa ollessaan, haen luki Spencerin yhteiskuntaopin ja Spencerin mielipiteet maanomistuksesta tekivaet haeneen suuren vaikutuksen, erittaeinkin siksi, ettae haen itse oli suurviljelystae harjoittavan maatilan perillinen. Haenen isaensae ei ollut rikas, vaan haenen aeitinsae oli myoetaejaeisinae saanut 10 tuhatta desjatinaa maata. Ensi kerran haen silloin ymmaersi yksityisen maanomistuksen koko julmuuden ja vaeaeryyden, ja ollen niitae ihmisiae, joille uhrautuminen jonkun siveellisen tarkoituksen nimessae tuottaa suurinta henkistae nautintoa, haen paeaetti olla kaeyttaemaettae hyvaekseen omistusoikeuttaan maahan ja antoikin silloin isaenperintoenae saamansa maan talonpojille. Taestae aineesta haen nyt kirjoitti yliopistossa. Haenen elaemaensae oli taehaen aikaan muodostunut taetien luona taemmoeiseksi: haen nousi hyvin varhain, joskus 3 aikaan aamulla, ja meni ennen auringon nousua uimaan jokeen vuoren alla; toisinaan ei ollut vielae aamusumukaan haeipynyt ja palatessa huuru vielae helkkyi ruohossa ja kukkasissa. Joskus aamusin, kahvin juotuansa, haen istahti kirjoittamaan vaeitoeskirjaansa tai lukemaan tarpeellisia laehdeteoksia, mutta sattui myoeskin usein, ettae haen lukemisen ja kirjoittamisen asemesta jaelleen laeksi kotoa ja harhaili pitkin metsiae ja ahoja. Ennen paeivaellistae haen nukahti johonkin puutarhan pimentoon, sitten paeivaellisillae haen huvitti ja nauratti iloisuudellaan taetejae, sitten teki ratsastus- tai veneretkiae ja illalla jaelleen luki tai istui taetien kanssa pasianssia panemassa. Usein oeisin, erittaeinkin kuutamon aikana, haen ei voinut nukkua vaan siksi, ettae tunsi liian valtavasti uhkuvaa elaemaeniloa, ja unen asemesta, joskus aamun valkenemiseen saakka, kaeyskenteli puutarhassa mietiskellen ja haaveksien. Naein onnellisesti ja rauhallisesti haen eli ensimaeisen kuukauden olostansa taetien luona, ollenkaan huomaamatta tummasilmaeistae, vikkelaejalkaista Katjushaa, tuota tyttoeae, josta ei voinut sanoa oliko haen piika vai ottotyttoe. Nehljudof oli kasvatettu aeitinsae siipien suojassa ja oli taehaen aikaan, eli 19:n vuotiaana, aivan viaton nuorukainen. Haen ihanteli naista ainoastaan tulevana vaimonansa. Kaikki naiset, jotka haenen kaesityksensae mukaan eivaet saattaneet tulla haenen vaimokseen, olivat haenelle ihmisiae eikae naisia. Mutta kaevi niin, ettae taenae kesaenae, helatorstaina, tuli taetien luo naapurin rouva lapsineen: kahden neitosen, lyseolaisen ja heidaen luonaan asuvan nuoren, talonpoikaista syntyperaeae olevan taiteilijan kanssa. Teenjuonnin jaelkeen ruvettiin vastaniitetyllae nurmikolla talon edustalla leskeae juoksemaan. Katjusha otettiin myoeskin mukaan. Muutamien vaihtojen jaelkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina haentae miellyttaenyt, mutta haenen ei ollut paeaehaenkaeaen paelkaehtaenyt, ettae heidaen vaelillaeaen voisi syntyae mitaeaen erikoisia suhteita. --No noitapa ei nyt mikaeaen saa kiinni,--puhui leskeksi jaeaenyt iloinen taiteilija, joka osasi hyvin pian juosta lyhyillae ja paksuilla vaenkylaesaeaerillaeaen. --Ei, elleivaet satu kaatua kumpsahtamaan. --Aelkaeae luulkokaan saavanne kiinni. --Yks, kaks, kolme! Lyoetiin kolmasti kaemmeniae yhteen. Vaivoin hilliten nauruansa Katjusha vaihtoi nopeasti paikkaa Nehljudofin kanssa ja puristaen kovan karkealla, pienellae kaedellaeaen haenen suurta kaettaensae, laehti juoksemaan vasemmalle, taerkaettyjen alushameiden kahistessa. Nehljudof osasi juosta nopeasti eikae olisi millaeaen muotoa tahtonut joutua tappiolle taiteilijan rinnalla. Katsottuaan taaksensa haen naeki taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta taemae, nopeasti vilistaeen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut haenelle, vaan loittoni vasemmalle. Edessae oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi taelle merkin paeaellaeaen, ettae he yhtyisivaet pehkon takana. Nehljudof ymmaersi haenet ja juoksi sireenipensaitten taa. Mutta taeaellae pensaiden takana oli haenelle tuntematon oja, taeynnaensae nokkosia: haen kompastui siihen, putosi, poltti kaetensae ja sai ne maeriksi illan kasteesta; kohta haen kuitenkin kimposi nauraen yloes, korjasi pukunsa ja juoksi aukealle paikalle. Katjusha, ilosta loistaen, silmaet mustina kuin kastunut viinamarja, lensi haentae vastaan. He juoksivat yhteen ja tarttuivat toistensa kaesiin. --Poltitte kaetenne, mitae?--sanoi haen korjaten vapaalla kaedellaeaen palmikkoa, hyvin hengaestyneenae, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta yloes, suoraan silmiin. --Enhaen tiennytkaeaen, ettae taeaellae oli oja,--sanoi Nehljudof myoeskin hymyillen ja paeaestaemaettae Katjushan kaettae. Katjusha siirtyi laehemmaeksi haentae, ja haen, itsekaeaen tietaemaettae kuinka se tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei vaeistynyt; silloin haen puristi lujemmin Katjushan kaettae ja suuteli haentae huulille. --Hyvae ihme!--sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kaetensae juoksi haenen luotaan pois. Sireenipensaasta haen taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta sireeniterttua, ja viuhtoen niillae hehkuvia kasvojaan, katsahdellen Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen kaesiaeaen edessaensae, meni takasin leikkivien luo. Taestae laehtien Nehljudofin ja Katjushan vaeliset suhteet muuttuivat entisestaeaen ja sijaan tuli se erikoissuhde, joka on olemassa viattoman nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytoen vaelillae, jotka viehaettaevaet toinen toistaan. Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin naekyi haenen valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki paeivaenpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi, merkitsevaemmaeksi, koko elaemae kaevi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin. Mutta ei ainoastaan Katjushan laeheisyys tehnyt Nehljudofiin taetae vaikutusta; saman vaikutuksen haeneen teki pelkkae tieto, ettae taemae Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, ettae Nehljudof oli olemassa. Jos Nehljudof oli saanut ikaevaen kirjeen aeidiltaensae, tai haenen vaeitoeskirjansa ei tahtonut luistaa, tai haen muuten tunsi nuoren ihmisen aiheetonta surua, silloin ei tarvinnut muuta kuin muistaa, ettae Katjusha on olemassa ja ettae haen saa kohta taemaen naehdae, niin kaikki huoli oli kuin pois puhallettu. Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta haen ennaetti suorittaa kaikki ja vapaina hetkinaeaen haen lueskeli. Ja Nehljudof antoi haenelle Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut. Katjushaa miellytti enin kaikista Turgenjefin "Suvanto". Keskustelut heidaen vaelillaeaen olivat katkonaisia, ja tapahtuivat satunnaisesti tavatessa, milloin kaeytaevaessae, milloin balkongilla, milloin pihalla, mutta joskus taetien vanhan sisaepiian, Matrjona Pavlovnan huoneessa. Katjusha asui taemaen kanssa, ja heidaen pieneen huoneeseensa Nehljudof tuli joskus juomaan teetae. Naemaet Matrjona Pavlovnan laesnaeollessa tapahtuvat keskustelut olivatkin kaikkein hauskimmat. Vaikeampi oli puhella silloin, kuin he olivat kahdenkesken. Heti alkoivat silloin silmaet haastella jostakin ihan toisesta, jostakin paljon taerkeaemmaestae kuin se, mistae suu puhui; huulet tahtoivat rypistyae ja rupesi tuntumaan tukalalta, ja heidaen oli kiireesti erkaneminen. Taemmoeisinae jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan vaelillae koko sinae aikana, jona haen ensi kertaa oleskeli taetien luona. Taedit huomasivat asian laidan, saeikaehtivaet, ottivat ja kirjoittivat siitae ulkomaille ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin aeidille. Taeti Maria Ivanovna pelkaesi, ettae Dmitrij alkaisi pitaeae yhteyttae Katjushan kanssa. Mutta haenen pelkonsa oli turha: Nehljudof, tietaemaettae itsekaeaen siitae, rakasti Katjushaa, niinkuin rakastavat toisiansa viattomat ihmiset, ja haenen rakkautensa oli sekae haeneen itseensae ettae Katjushaan naehden paraana takeena siitae, ettei mitaeaen lankeemista tulisi tapahtumaan. Nehljudofilla ei ollut minkaeaenlaista halua ruumiillisesti omistaa Katjushaa; paeinvastoin, haentae kauhistutti ajatella semmoista suhdetta mahdolliseksikaan Katjushaan. Paljoa perusteellisempi oli runollisen Sofia Ivanovnan pelko, ettae Dimitrij, kokonainen ja paeaettaevaeinen kuin olikin luonteeltaan, rakastuisi tyttoeoen ja vaelittaemaettae taemaen syntyperaestae ja asemasta paeaettaeisi mennae haenen kanssaan naimisiin. Jos Nehljudof olisi siihen aikaan selvaesti tajunnut oman rakkautensa Katjushaan, ja erittaeinkin, jos haentae olisi koetettu saada vakuutetuksi siitae, ettei haen mitenkaeaen voi eikae saa yhdistaeae kohtaloansa taemaen tytoen kanssa, niin olisi helposti voinut tapahtua, ettae haen, kaikessa suorasuuntaisuudessaan, ei olisi naehnyt olevan mitaeaen syytae olla menemaettae naimisiin tytoen kanssa, olipa taemae kuka tahansa, jos haen itse vaan rakasti tyttoeae. Mutta taedit eivaet puhuneet haenelle mitaeaen pelostansa, ja niin haen laehti, tietaemaettae omasta rakkaudestaan Katjushaan. Haen oli siinae varmassa luulossa, ettei haenen tunteensa Katjushaa kohtaan ole muuta kuin vaan sitae samaa elaemaenilon tunnetta, joka silloin taeytti koko haenen olentonsa. Mutta kun haen jo teki laehtoeaensae, ja Katjusha, seisten taetien kanssa portailla, saattoi haentae mustine, vaehaen kieroine, kyyneleisine silminensae, tunsi haen kuitenkin luopuvansa jostakin ihanasta, kalliista, joka ei koskaan voisi enaeae uudistua. Ja haen tuli hyvin surulliseksi. --Hyvaesti, Katjusha, kiitos kaikesta, sanoi haen Sofia Ivanovnan pitsimyssyn ylitse, istuutuen rattaille. --Hyvaesti jaeaekaeae, Dmitrij Ivanovitsh,--sanoi Katjusha miellyttaevaellae, hyvaeilevaellae aeaenellaeaen, ja, pidaetellen silmiin tulvaavia kyyneleitae, juoksi eteiseen, missae haen saattoi vapaasti itkeae. XIII. Siitae saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen naehnyt Katjushaa. Ja he tapasivat toisensa vasta silloin kuin haen, vastanimitettynae upseerina, matkalla armeijaan, poikkesi taetien luo jo ihan toisellaisena kuin kolme vuotta sitten viettaeessaeaen heillae kesaeae. Silloin haen oli ollut rehellinen, altis nuorukainen, joka oli valmis antautumaan kaikkiin hyviin toimiin; nyt haen oli siveellisesti turmeltunut, hienostunut egoisti, joka rakasti vaan omaa nautintoansa. Silloin oli Jumalan maailma naeyttaenyt salaperaeiseltae arvoitukselta, jota haen ilolla ja innolla koetti selitellae;--nyt oli taessae elaemaessae kaikki yksinkertaista ja selvaeae ja sen koko maeaeritelmaenae olivat vaan ne olosuhteet, joissa haen itse eli. Silloin oli tarpeen yhteys luonnon kanssa ja seurustelu haentae ennen elaeneiden, ajatelleiden ja tunteneiden ihmisten kanssa, (filosofia, runous);--nyt olivat tarpeellisia ja taerkeitae vaan inhimilliset laitokset ja seurustelu toverien kanssa. Silloin haen kuvaili naista salaperaeiseksi ja ihanaksi olennoksi, ihanaksi juuri taemaen salaperaeisyyden vuoksi;--nyt merkitsi nainen, jokainen nainen paitsi omaisia ja ystaevaein vaimoja, jotakin perin maeaeraettyae: nainen oli yksi parhaimpia keinoja jo koetun nautinnon saamiseen. Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta kolmattakaan osaa siitae, mitae aeiti antoi, oli mahdollista luopua isaenperinnoestae ja antaa se talonpojille;--nyt eivaet tahtoneet riittaeae ne 1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka aeiti antoi, ja taemaen kanssa alkoi jo syntyae ikaeviae keskusteluja rahojen johdosta. Silloin haen piti oikeana minuutenansa henkistae olemustaan; nyt haen piti olemuksenaan omaa tervettae, reipasta elaeimellistae minuuttansa. Ja koko taemae hirveae muutos oli haenessae tapahtunut ainoastaan sen taehden, ettae haen lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia. Ja haen lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia sentaehden, ettae elaeminen uskoen itseaensae oli liian vaikeata: uskoen itseaensae ei voinut mitaeaen kysymystae ratkaista elaeimellisen minuuden hyoedyksi, joka haki keveitae iloja, vaan melkein aina sitae vastaan; mutta uskoen toisia ei tarvinnut ensinkaeaen mitaeaen ratkaista,--kaikki oli jo ratkaistu, ja ratkaistu aina vasten henkistae olemusta ja elaeimellisen minuuden hyvaeksi. Eikae siinae kyllae: uskoen itseaensae haen oli aina ihmisten tuomion alaisena,--uskoen toisia haentae hyvaeksyivaet kaikki ympaerillaeolijat. Niinpae Nehljudofin ajatellessa, lukiessa, puhuessa Jumalasta, totuudesta, rikkaudesta, koeyhyydestae,--oli kaikkein mielestae aika ja paikka siihen huonosti valittu, jopa pitivaet sitae vaehaen lystimaeisenae, ja sekae aeiti ettae taeti sanoivat haentae hyvaentahtoisella ivalla _notre cher philosophe'_ksi; mutta kun haen luki romaaneja, kertoi epaeillyttaeviae pilajuttuja, kaevi ranskalaisessa varieteessae ja iloisena teki naeistae naekemistaeaen tiliae, silloin kaikki ylistelivaet ja kannattivat haentae. Kun haen piti tarpeellisena rajoittaa tarpeitansa, kaeytti vanhaa sinelliae eikae juonut viiniae,--pitivaet sitae kaikki kummallisuutena ja jonkinlaisena kerskaavana tavattomuuden hakemisena,--mutta kun haen kulutti suuria rahoja metsaestykseen tai tyoehuoneensa harvinaisen ylelliseen sisustamiseen, niin kaikki kehuivat haenen makuansa ja lahjoittivat haenelle kalliita kapineita. Ollessaan viaton ja tahtoessaan semmoiseksi ennen avioliittoa jaeaedae, huolehtivat sukulaiset haenen terveydestaensae, eikae edes aeitikaeaen pahoitellut vaan pikemmin ilostui saatuansa tietaeae, ettae haen oli tullut todelliseksi mieheksi ja anastanut toveriltansa jonkun ranskalaisen naisen. Mutta tuota juttua Katjushan kanssa,--sitae, ettae Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa taemaen kanssa, ei ruhtinaallinen aeiti voinut kauhutta muistella. Niinpae myoeskin, kun Nehljudof, paeaestyaeaen taeys-ikaeiseksi, antoi isaeltae perimaensae maatilkun talonpojille, koska ei pitaenyt maanomistusta oikeudenmukaisena,--saattoi taemae teko haenen aeitinsae ja omaisensa kauhistukseen ja oli sitten kaikille sukulaisille alituisena moitteen ja pilkan esineenae. Haenelle lakkaamalta kerrottiin, kuinka ne talonpojat, jotka olivat saaneet maan, eivaet olleet ainoastaan rikastumatta, vaan paeinvastoin koeyhtyivaet, laitettuaan itsellensae kolme kapakkaa ja ruvettuaan aivan tyoettoemiksi. Mutta kun Nehljudof, tultuansa kaartiin, tuhlasi ja haevitti kortinlyoennissae ylhaeisten toveriensa seurassa niin paljon, ettae Helena Ivanovnan taeytyi ottaa rahoja paeaeomasta, ei aeiti juuri edes suuttunutkaan, vaan piti luonnollisena, jopa hyvaenaekin, kun taemmoeinen rokko tuli istutetuksi nuoruudessa ja hyvaessae seurassa. Ensin alussa Nehljudof taisteli, mutta taistelu oli liian vaikea, sillae kaikkea sitae, mitae haen, itseaensae uskoen, piti hyvaenae, pitivaet muut pahana, ja, paeinvastoin, mitae haen itseaensae uskoen piti pahana, sitae kaikki muut haenen ympaerillaensae pitivaet hyvaenae. Ja asia paeaettyikin siihen, ettae Nehljudof antautui, ei uskonut enaeae itseaensae, vaan uskoi muita. Ja vaikka taemmoeinen luopuminen omasta itsestae oli ensi alussa epaemiellyttaevaeae, niin ei se epaemiellyttaevae tunne kestaenyt kauan, vaan herkesi Nehljudof, alettuaan samaan aikaan myoeskin polttaa ja juoda viiniae, hyvin pian sitae tuntemasta, jopa paeinvastoin tunsi suurta kevennystaekin. Ja Nehljudof, luonteensa intohimoisuudella, antautui kokonansa taehaen uuteen, kaikkien hyvaeksymaeaen elaemaeaen, taeydellisesti tukehuttaen itsessaeaen sen aeaenen, joka vaati jotakin muuta. Taemae alkoi Pietariin muuttamisen jaelkeen ja nousi ylimmilleen sotapalvelukseen astuttua. Sotapalvelus yleensaekin turmelee ihmisiae, saattamalla heidaet taeydellisen tyoettoemyyden tilaan, s.o. vieroittamalla heitae jaerjellisestae ja hyoedyllisestae toimesta ja vapauttamalla yleisistae inhimillisistae velvollisuuksista, minkae kaiken sijaan astuu vaan sovinnainen rykmentin, sotilaspuvun ja lipun kunnia ja, toiselta puolen, rajaton valta muihin ihmisiin, toiselta, orjallinen noeyryys ylempiae paeaellikoeitae kohtaan. Mutta kun taehaen sotapalveluksen yleiseen turmelukseen, jossa sotilaspuku ja lippu ovat ylinnae ja jossa vaekivalta ja tappaminen ovat oikeutettuja, liittyy vielae se turmelus, jonka tuottaa rikkaus ja laeheinen yhteys keisarillisen perheen kanssa, niinkuin on asianlaita valittujen kaartin rykmenttien piireissae, joissa palvelee vaan rikkaita ja tunnetuita upseereja, silloin taemae turmelus kehittyy niissae ihmisissae, jotka se on saanut valtaansa vihdoin taeydelliseksi itsekkyyden hulluudeksi. Ja taellaisen itsekkyys-hulluuden vallassa oli Nehljudofkin sotapalvelukseen tultuansa, jolloin haen alkoi elaeae toveriensa tavalla. Tyoetae ei ollut paljon. Mainiosti ommellussa sotilaspuvussa, jota ei haen, vaan muut ihmiset olivat sekae ommelleet ettae puhdistaneet, kypaeraessae, aseissa, jotka myoeskin olivat muiden sekae tekemaet, puhdistamat ettae esille tarjoamat, oli haenen ratsastaminen mainiolla, niinikaeaen muiden kasvattamalla, opettamalla ja syoettaemaellae hevosella harjoituksiin tai katselmukseen toisten samallaisten ihmisten kanssa, nelistaeminen ja miekalla hosuminen, ampuminen ja opettaminen muille ihmisille taetae samaa. Muuta tointa ei ollut, ja kaikkein ylhaeisimmaet ihmiset: nuorukaiset, vanhukset, keisari ja haenen laeheisensae eivaet ainoastaan hyvaeksyneet taetae tointa, vaan kehuivat ja kiittivaet sitae. Vielae pidettiin hyvaenae ja taerkeaenae, viskellen rahoja, joita oli jostakin naekymaettoemaesti saatu, kokoontua upseeriklubeihin tai kaikkein kalliimpiin ravintoloihin syoemaeaen ja etupaeaessae juomaan. Sitten teaatterit, tanssikemut, naiset, ja sitten taas ratsastaminen, miekoilla hosuminen, nelistaeminen ja jaelleen rahojen viskeleminen ja viini, kortit, naiset. Erittaeinkin turmelevasti vaikuttaa taemmoeinen elaemae sotilashenkiloeihin sen vuoksi, ettae silloin kuin joku tavallinen ihminen, naein elaeissaeaen, ei voi olla sydaemmensae syvimmaessae haepeaemaettae taellaista elaemaeae, pitaevaet sotilaat sitae aivan luonnollisena, kehuvat ja ylpeilevaet siitae, varsinkin sota-aikana, kuten nyt Nehljudof, astuttuaan sotapalvelukseen turkkilaissodan julistuksen jaelkeen. "Olemme valmiit uhraamaan henkemme sodassa, ja sentaehden on taemmoeinen huoleton, iloinen elaemae sekae anteeksi annettava ettae vaelttaemaetoen meille. Ja me vietaemmekin sitae." Naein oli Nehljudofilla tapana haemaeraesti ajatella taenae elaemaensae kehityskautena; mutta samalla haen kaiken aikaa tunsi siveellisistae rajoituksista irtautumisen riemua, joita rajoituksia haen oli ennen itsellensae asetellut, ja alituisesti pysyi itsekkyys-hulluuden tilassa. Ja taemmoeisessae tilassa haen nytkin oli, poiketessaan kolmen vuoden kuluttua taetien luo. XIV. Nehljudof tuli poikenneeksi taetien luo sentaehden, ettae heidaen maatilansa oli sen tien varrella, jota myoeten haenen rykmenttinsae oli edennyt, ja myoeskin sentaehden, ettae he kovin vaativat haentae tulemaan, mutta ennen kaikkea naehdaeksensae Katjushan. Kenties haenellae sydaemmensae syvimmaessae oli jo silloinkin Katjushaa vastaan pahoja aikeita, joita haenelle kuiskasi valloilleen paeaessyt elaeimellinen ihminen, mutta haen ei ainakaan itse tajunnut taetae aijetta, vaan halusi ainoastaan jaelleen oleskella niillae paikoilla, missae haenen oli ollut niin hyvae olla, ja tavata noita vaehaen lystimaeisiae, mutta suloisia ja hyviae taetejae, jotka aina haenen huomaamattansa ympaeroeivaet haentae rakkauden ja ihailun ilmakehaellae, ja naehdae suloista Katjushaa, josta oli jaeaenyt niin miellyttaevae muisto. Nehljudof saapui taloon maaliskuun lopulla, piinaviikolla, pahimman kelirikon aikana, rankkasateessa, laepimaerkaenae ja viluissaan, mutta hyvaensuopana ja kiihkeaenae, jommoiseksi haen aina taehaen aikaan tunsi itsensae. "Onkohan Katjusha enaeae heillae!"--ajatteli haen ajaessaan tuttuun vanhanaikaiseen, tiilikivi-seinaellae aidattuun pihaan, joka oli taeynnaensae katoilta pudotettua lunta. Haen oli odottanut, ettae Katjusha olisi haenen soittaessaan juossut portaille, mutta kyoekkiportaille tuli vaan kaksi avojalkaista akkaa, liepeet yloes kaeaerittyinae, aempaerit kourassa, naehtaevaesti permannon pesun touhussa. Katjushaa ei naekynyt herrasvaeen portaillakaan; ainoastaan Tihon-lakeija tuli sinne esiliinassaan, haenkin luultavasti siivouksen toimissa. Eteiseen tuli Sofia Ivanovna, silkkihameessa pitsimyssy paeaessaeaen. --Sepae hauskaa, ettae tulit!--puhui Sofia Ivanovna suudellen haentae.--Mashenka on hiukan pahoinvoipa, vaesyi kirkossa. Me olemme olleet herran ehtoollisella. --Toivotan onnea, taeti Sonja,--puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan kaesiae:--anteeksi, ihanhan kastelen teidaet. --Menehaen nyt huoneeseesi. Olet laepimaerkae. Onpa sinulla jo viiksetkin... Katjusha! Katjusha! Pian kahvia haenelle. --Kohtsillaeaen!--kuului tuttu, miellyttaevae aeaeni kaeytaevaestae. Ja Nehljudofin sydaen hytkaehti ilosta. "Taeaellae!" Ja oli niinkuin aurinko olisi jostain esille pilkistaenyt. Nehljudof meni iloisena Tihonin kanssa entiseen huoneeseensa vaatteita muuttamaan. Hyvin olisi Nehljudofin tehnyt mieli kysaeistae Tihonilta Katjushasta,--mitae taelle kuului? kuinka haen eleli? aikoiko ehkae naimisiin? Mutta Tihon oli niin kunnioittava ja samalla niin ankara, niin tiukasti piti kiinni omasta tehtaevaestaeaen kaataa pesuvettae kaesille, ettei Nehljudof uskaltanut kysyae Katjushasta ja kysyi ainoastaan lapsenlapsista, vanhasta oriista, talon hallista Polkanista. Kaikki olivat elossa, terveinae, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut vesikauhun. Heitettyaeaen yltaeaen kaikki maeraet vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua Nehljudof kuuli kiireistae astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi sekae askeleet ettae koputuksen. Naein astui ja koputti ainoastaan Katjusha. Haen pani maeraen sinellin hartioilleen ja tuli oven luo. --Astukaa sisaeaen! Se oli Katjusha. Yhae haen samoin katseli alhaalta yloes hymyilevin, lapsekkain, hiukan kieroin, mustin silmin. Kuten ennen haen nytkin oli puhtaassa valkosessa esiliinassa. Haen toi taedeiltae vasta kaeaeroestae auaistun hyvaenhajuisen saippuapalasen ja kaksi pyyhinliinaa, joista toinen oli suuri, venaelaeinen, toinen nukkainen. Ja taemae vielae kaeyttaemaetoen saippua, sisaeaenpainettuine kirjaimineen, naemaet pyyhinliinat ja haen itse,--kaikki se oli yhtae puhdasta, tuoretta, koskematonta, miellyttaevaeae. Suloiset, kovat, punaset huulet yhae samalla tavalla kuin ennenkin rypistyivaet hillitsemaettoemaestae ilosta haenen naehtyae Nehljudofin. --Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh!--sai haen vaivoin sanotuksi ja punastui. --Hyvaeae paeivaeae...--Nehljudof pysaehtyi tietaemaettae pitaeisikoe sinutella vai teititellae haentae, ja punastui myoeskin.--Terveenaekoe ollaan, vai kuinka? --Jumalan kiitos, kyllae... Taessae on taediltae teidaen mielikki saippuanne, ruusunpunanen,--sanoi Katjusha pannen saippuan poeydaelle ja pyyhinliinat nojatuolien kaiteille. --Herralla on omansa,--sanoi Tihon, vieraan itsenaeisyyttae kehuvalla aeaenellae ja ylpeaesti osoittaen Nehljudofin avattuun suureen hopeakantiseen matkatarvelippaaseen, joka oli ihan taeynnaensae pullosia, harjasia, voiteita, hajuvesiae ja kaikellaisia toalettikapineita. --Kiittaekaeae taetiae. Kuinka olenkaan ilonen, ettae tulin,--sanoi Nehljudof, tuntien ettae haenen sydaemmessaeaen alkaa olla yhtae valoista ja armasta kuin oli ollut ennen. Katjusha vaan hymaehti vastaukseksi naeihin sanoihin ja laeksi huoneesta. Taedit, jotka aina ennenkin olivat pitaeneet Nehljudofista, ottivat haentae taellae kertaa vielae tavallistakin herttaisemmin vastaan. Olihan Dmitrij matkalla sotaan, missae saattoi tulla haavoitetuksi, tapetuksi. Taemae liikutti taetejae. Nehljudof oli suunnitellut matkansa niin, ettae viipyisi taetien luona vaan vuorokauden, mutta naehtyaeaen Katjushan haen suostui viettaemaeaen siellae paeaesiaeisenkin, joka oli alkava kahden paeivaen kuluttua, ja saehkoeitti ystaevaelleen ja toverilleen, Shenbokille, jonka kanssa heidaen oli yhtyminen Odessassa, ettae taemaekin poikkeisi taetien luo. Kohta ensi paeivaestae, naehtyaeaen Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat tunteensa haentae kohtaan. Niinkuin ennenkin haen ei voinut ilman mielenkiihkoa naehdae Katjushan valkoista esiliinaa; ei voinut iloitsematta kuulla haenen astuntaansa, haenen aeaentaensae, haenen nauruansa, ei voinut liikutuksetta katsella haenen silmiaensae, mustia kuin kastunut viinamarja, erittaeinkin silloin kuin haen hymyili, ja kaiken lisaeksi, ei voinut olla itse haemmentymaettae naehdessaeaen haenen aina punastuvan kun he tapasivat toisiansa. Nehljudof tunsi olevansa rakastunut, vaan ei niinkuin ennen, jolloin taemae rakkaus oli haenelle salaisuus, jolloin haen ei uskaltanut tunnustaa itsellensae olevansa rakastunut ja jolloin haen oli vakuutettu siitae, ettei rakastaa voi kuin kerran. Nyt haen oli rakastunut niin, ettae itse tiesi ja iloitsi siitae, jopa haemaeraesti aavisti, vaikka vielae peittikin itseltaeaen, mitae taemae rakkaus oikeastaan oli ja mihin se saattoi viedae. Nehljudofissa, niinkuin kaikissa muissakin, oli kaksi ihmistae: toinen henkinen, ainoastaan semmoista onnea tavoittava, joka olisi myoes muiden onni,--ja toinen elaeimellinen ihminen, joka haki onnea vaan itsellensae, valmiina taemaen hyvaeksi uhraamaan vaikka koko maailman onnen. Taenae haenen itsekkyyshulluutensa kehityskautena, jonka oli heraettaenyt pietarilainen sotilas-elaemae, oli elaeimellinen ihminen haenessae valloilla ja se oli kokonaan tukehuttanut henkisen. Mutta naehtyaensae Katjushan, ja tuntiessaan taetae kohtaan jaelleen sitae, mitae oli tuntenut silloin, nosti henkinen ihminen uudestaan paeaetaensae ja alkoi vaatia oikeuksiensa tunnustamista. Nehljudofissa riehui herkeaemaettae naeiden kahden paeivaen kuluessa ennen paeaesiaeistae sisaellinen, haenen tietaemaettaensae tapahtuva taistelu. Sydaemmensae syvimmaessae haen tiesi, ettae haenen olisi ollut laehteminen ja ettei ollut mitaeaen syytae nyt viipyae taetien luona, tiesi, ettei taestae voisi mitaeaen hyvaeae seurata, mutta haenen oli niin iloista ja suloista olla, ettei haen tahtonut noista asioista tietaeae, vaan yhae viipyi taetien luona. Lauantai-iltana, paeaesiaeisaattona, tuli pappi kirkkovaeaertin ja lukkarin kanssa aamujumalanpalvelusta pitaemaeaen. He kertoivat ajaneensa pahimmassa kelirikossa reellae pitkin laetaekoeitae ja paljasta maata kolme virstaa kirkolta taetien taloon. Nehljudof otti osaa taehaen aamujumalanpalvelukseen taetien ja palvelusvaeen kanssa. Haen katsahteli herkeaemaettae Katjushaan, joka seisoi ovella suitsutusastia kaedessae. He vaihtoivat papin ja taetien kanssa tavanmukaisen paeaesiaeissuudelman ja haen jo aikoi laehteae kun kuuli kaeytaevaessae Matrjona Pavlovnan, Maria-taedin vanhan sisaepiian, yhdessae Katjushan kanssa tekevaen laehtoeae kirkkoon paeaesiaeisleivoksien ja piimaejuuston siunauttamista varten. "Laehdenpaehaen minaekin", ajatteli haen. Kirkkotiellae ei ollut ratas- eikae rekikeliae, ja sentaehden Nehljudof, joka taetien talossa sai kaeskeae kuin kotonaan, antoi satuloida Veikoksi sanotun ratsun, ja, maatapanon asemesta, pukeutui loistavaan sotilaspukuun, pingotettuine housuine, heitti sinellin hartioilleen ja ratsasti hyvin syoetetyllae, kangistuneella ja alati hirnuvalla, vanhalla oriilla, pimeaessae, laetaekoeiden ja lumisohjon rikkomaa tietae myoeten, kirkkoon. XV. Taemae aamukirkko oli sitten ikipaeiviksi Nehljudofin valoisimpia ja elaevimpiae muistoja. Pilkkosen pimeaessae, missae vaan paikotellen haeaemoeitti valkea lumi, kahlattuaan rapakoissa, ajoi haen kirkkopihalle. Hevonen poerhisti korvansa naehdessaeaen kirkon ulkopuolelle sytytetyt soihtumaljaset. Jumalanpalvelus oli jo alkanut. Kirkkomiehet tunsivat haenet Maria Ivanovnan veljenpojaksi, ja saattoivat haenet kuivalle paikalle, missae oli hyvae astua alas, sitoivat haenen hevosensa ja saattoivat haenet kirkkoon. Kirkko oli taeynnaensae juhlavaekeae. Oikealla puolella seisoivat miespuoliset kotikutoisissa kauhtanoissaan ja virsuissaan ja puhtaissa, valkosissa jalkarievuissaan, ja nuoret uusissa verkakauhtanoissaan, vyoetettyinae kirkasvaerisillae voeillae, saappaat jaloissaan. Vasemmalla puolella seisoivat vaimot punasissa silkkiliinoissaan, plyysiliiveissaeaen hohtopunasine hihoineen, ja sinisissae, viheriaeisissae, punasissa, kirjavissa hameissaan kengaenkorot raudoitettuna. Vaatimattomat eukot valkoisissa liinoissaan, harmaissa kauhtanoissaan ja vanhanaikuisissa paeaehineissaeaen ja kengissaeaen taikka uudenaikaisissa virsuissaan, seisoivat heidaen takanaan; vaelillae seisoivat koreapukuiset lapset paeaet voideltuina. Miehet tekivaet ristinmerkkejae ja kumartuivat ravistellen tukkaansa; vaimot, erittaeinkin eukot, tuijottaen lakastunein silmin kynttiloeillae valaistuun jumalankuvaan, lujasti painoivat yhteenpuristetut sormensa otsaan, olkapaeihin ja mahaan ja jotain hoepisten kumartelivat, seisten tai langeten polvilleen. Lapset, matkien suuria, rukoilivat hartaasti kun heitae katsottiin. Kultainen alttarin taus oli taeynnaensae palavia pieniae vahakynttiloeitae suurten kullalla kierrettyjen kynttiloeiden ympaerillae. Kruunussakin paloivat kynttilaet, koeoerilavalta kuului vapaaehtoisten laulajain reippaat aeaenet jymeine bassoineen ja heleine poikaaeaenineen. Nehljudof kulki eteenpaein. Keskellae seisoi ylimystoe: tilanomistaja vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi, telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylaenvanhin kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa, poimutetussa liivissae, vyoetettynae sinisellae nauhalla, punanen rusetti mustassa tukassa. Kaikki oli pyhaeistae, juhlallista, iloista ja ihastuttavaa: sekae papit vaaleanhopeisissa messupuvuissa kultaristineen, ettae kirkkovaeaerti, lukkarit pyhaeisissae hopea- ja kultatamineissaan, ja koreapukuiset laulajat oeljyttyine hiuksineen, juhlalaulujen iloiset, tanssitahtiin menevaet saeveleet pappien alituisesti siunatessa kansaa kolmihaaraisilla kukitetuilla kynttiloeillae, yhae ja yhae toistettaissa julistusta: Kristus on noussut kuolleista! Kristus on noussut kuolleista! Kaikki oli ihastuttavaa, mutta ihanin kaikista oli Katjusha sininauhalla vyoetetyssae puvussaan, punanen nauha mustassa tukassa, silmaet riemusta loistavina. Nehljudof tunsi, ettae Katjusha naeki haenet katsomatta haeneen. Sen haen huomasi kulkiessaan aivan haenen ohitsensa alttarille. Ei haenellae ollut mitaeaen sanomista Katjushalle, mutta ohimennessaeaen haen keksi suhkaista: --Taeti sanoi, ettae paeaesiaeisateria tulee vasta myoehemmaen jumalanpalveluksen jaelkeen. Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti suloisiin kasvoihin ja mustat silmaet nauraen ja iloiten, lapsekkaasti katsoen alhaalta yloes pysaehtyivaet haeneen. --Kyllae tiedaen,--sanoi haen hymaehtaeen. Taehaen aikaan lukkari, pyrkien vaskinen astia kaedessae kansajoukon laepi, kulki Katjushan ohitse ja katsomatta haeneen sipasi haentae kaapunsa liepeellae. Lukkari oli tullut sipaisseeksi Katjushaa vaeistaeessaeaen Nehljudofia naehtaevaesti kunnioituksesta taetae kohtaan. Mutta Nehljudofia kummastutti kuinka tuo lukkari ei ymmaertaenyt sitae, ettae kaikki taeaellae ja yleensae koko maailmassakin oli olemassa vaan Katjushaa varten, ja ettae halveksia voi maailmassa kaikkea muuta vaan ei haentae, sillae haen oli kaiken keskus. Haentaehaen varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat kaikki naemaet kynttilaet kirkkokruunussa ja kynttilaejaloissa, haentae varten kajahtelivat riemulaulut: "Herran paeaesiaeinen on tullut, iloitkoon maailma." Ja kaikki mikae vaan oli hyvaeae maailmassa, se oli haentae varten. Ja haenestae naeytti, ettae Katjusha ymmaersi kaiken olevan haentae varten. Siltae naeytti Nehljudofista, kun haen katseli Katjushan solakkaa vartaloa valkoisessa poimullisessa puvussa ja haenen hartaan iloisia kasvojansa, joiden ilmeestae haen paeaetti, ettae juuri sama mikae soi haenen sydaemmessaeaen, soi Katjushankin sydaemmessae. Aamu- ja paeivaejumalanpalveluksen vaelillae Nehljudof tuli ulos kirkosta. Vaekijoukko hajosi haenen edeltaensae ja kumarsi haenelle. Muutamat tunsivat haenet, toiset kyselivaet: "kukas tuo on?" Kirkon edustalla haen pysaehtyi. Kerjaelaeiset ympaeroeivaet haenet, haen jakeli kukkarostaan pois pienet rahat ja astui portailta alas. Oli jo siksi valoisaa ettae naeki, mutta aurinko ei ollut vielae noussut. Kirkkovaeki istuutui hautakummuille kirkon ympaerillae. Katjusha viipyi yhae kirkossa ja Nehljudof jaei haentae odottamaan, Kirkosta tulvasi yhae vaekeae, jotka kalkutellen korkorautojansa kivipermantoon astuivat portaita alas hajoten kirkkomaeelle ja hautausmaalle. Ikivanha aeijae, Maria Ivanovnan taloudenhoitaja, tutisevin paein pysaeytti Nehljudofin, suuteli haentae tavan mukaan, ja haenen vaimonsa, mummo, silkkihuivi sidottuna ryppyisen leuan alle, kaeaeri auki nenaeliinastansa keltaisen sahramimunan ja antoi Nehljudofille. Samassa laehestyi myoeskin hymyilevae jaentehikaes talonpoika uudessa liivissaeaen, viheriaeinen vyoe vyoellae. --Kristus on noussut,--sanoi taemae saeteilevin silmin ja siirtyessaeaen Nehljudofin viereen ympaeroeitsi haenet erityisellae miellyttaevaellae talonpoikaishajulla ja kutkuttaen haentae kiharaisella parrallaan moiskautti haentae kolme kertaa keskelle suuta kovilla, terveillae huulillaan. Siihen aikaan kuin Nehljudof vaihtoi suuteloja talonpojan kanssa ja otti taeltae tummanruskean munan, tuli naekyviin Matrjona Pavlovnan monelle vivahteleva hame ja suloinen musta paeae punaisine rusettineen. Katjusha naeki kohta Nehljudofin edessaeaen kulkevien ihmisten paeiden ylitse ja Nehljudof naeki kuinka haenen kasvonsa kirkastuivat. Haen tuli Matrjona Pavlovnan kanssa porrasedustalle, jonne he pysaehtyivaet almuja antamaan. Kerjaelaeinen, jonka nenaen sijalla oli vaan punanen umpeen parantunut haava, laehestyi Katjushaa. Taemae otti nenaeliinastaan jotakin, antoi haenelle, laehestyi ja osoittamatta vaehintaekaeaen inhoa, paeinvastoin yhae loistavin silmin kolme kertaa suuteli haentae. Ja suudellessaan kerjaelaeistae haenen silmaensae tapasivat Nehljudofin katseen, ikaeaenkuin kysyen: tekeekoe haen oikein, niinkuin pitaeaekin? "Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvaeae, ihastuttavaa, rakastan." He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli haenen luoksensa. Ei haen tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa laehempaenae haentae. --Kristus on noussut!--sanoi Matrjona Pavlovna paeaetaensae kallistaen ja hymyillen, aeaenellae, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia, ja pyyhittyaeaen suunsa mykkyraeaen kierretyllae nenaeliinalla, laehestyi haentae huulet ojona. --On totisesti noussut,--vastasi Nehljudof suudellen. Haen katsahti Katjushaan. Katjusha saevaehti punaseksi ja samassa hetkessae laehestyi haentae. --Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh. --On totisesti noussut,--sanoi haen. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa ja ikaeaenkuin epaeroeiden vielaekoe pitaeae suudella ja sitte paeaetettyaensae, ettae pitaeae, suutelivat kolmannen kerran ja hymaehtivaet molemmat. --Ettehaen mene papin luo?--kysyi Nehljudof. --Ei, Dmitrij Ivanovitsh, me istumme sen aikaa taeaellae,--sanoi Katjusha, raskaasti, ikaeaenkuin iloisen tyoen suoritettua, koko sydaemmestaeaen huoaisten ja katsoen haentae suoraan silmiin omilla alttiilla, neitseellisillae, rakastavilla, hiukan-hiukan kieroon katsovilla silmillaeaen. Miehen ja naisen vaelisessae rakkaudessa on aina hetki, jolloin taemae rakkaus on kehittynyt ylimmilleen, jolloin siinae ei ole mitaeaen tajuttua, mietittyae, eikae mitaeaen aistillista. Semmoinen hetki oli Nehljudofille taemae Kristuksen yloesnousemuksen yoe. Kun haen nyt muisteli Katjushaa, kaikissa niissae tiloissa, joissa haen oli Katjushaa naehnyt, ne kaikki himmenivaet taemaen hetken rinnalla. Musta, sileae, loistava pikku paeae, valkonen poimullinen hame, joka neitsyeellisesti peitti haenen solakan vartalonsa ja pienen povensa, tuo poskien puna, nuo hienot vaelkaehtelevaet, mustat silmaet, ja koko haenen olennossaan kaksi paeaepiirrettae: neitseellisen rakkauden puhtaus ei ainoastaan haeneen,--sen haen tiesi,--vaan rakkaus kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen ei ainoastaan siihen hyvaeaen mikae on maailmassa, vaan siihen kerjaelaeiseenkin, jota haen suuteli. Haen tiesi, ettae Katjushassa oli taemae rakkaus, siliae haen tunsi sitae itsessaeaen taenae yoenae ja taenae aamuna, tunsi, ettae haen taessae rakkaudessa sulaa yhdeksi Katjushan kanssa. Ah jospa kaikki tuo olisi pysaehtynyt siihen tunteeseen, joka oli taenae yoenae! "Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen yloesnousemuksen yoen jaelkeen!"--ajatteli haen nyt, istuessaan ikkunan aeaeressae valamiesten huoneessa. XVI. Palattuaan kirkosta Nehljudof soei taetien kanssa paeaesiaeisaterian ja, kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniae ja meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Haen heraesi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, ettae se oli Katjusha, haen nousi istuilleen venytellen ja silmiaeaen hieroen. --Sinaekoe Katjusha? Tulehan sisaeaen,--sanoi haen nousten seisoalleen. Katjusha avasi oven raolleen. --Kaeskettiin syoemaeaen,--sanoi haen. Haen oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia paeaessae. Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, haenen katseensa kirkastui, aivan kuin haen olisi ilmoittanut taelle jotakin tavattoman iloista. --Tulen paikalla,--vastasi haen, ryhtyen kampaamaan hiuksiansa. Katjusha viivaehti vaehae. Nehljudof huomasi sen ja heitettyaeaen pois kamman, liikahti haentae kohden. Mutta Katjusha samassa kaeaentyi kiireisesti ja laeksi menemaeaen tavallisilla keveillae ja nopeilla askelilla pitkin kaeytaevaen mattoa. "Aeh mikae poelloe minae olen", sanoi itseksensae Nehljudof,--"miksi en pidaettaenyt haentae." Ja haen juosten saavutti haenet kaeytaevaessae. Mitae haen Katjushasta tahtoi, ei haen itsekaeaen tiennyt, mutta haenestae naeytti, ettae kun Katjusha tuli haenen huoneeseensa, haenen olisi pitaenyt tehdae jotain, jota kaikki muut taemmoeisissae tapauksissa tekevaet, mutta jonka haen oli jaettaenyt tekemaettae. --Katjusha, odotahan,--sanoi haen. Katjusha katsoi taaksensa. --Mitaes nyt,--sanoi haen pysaehtyessaeaen. --Muuten vaan... Ja pakoittaen itseaensae ja muistaen kuinka taemmoeisessae tapauksessa kaikki ihmiset haenen asemassaan yleensae menettelevaet, haen kiersi kaetensae Katjushan vyoetaeisten ympaerille. Taemae pysaehtyi ja katsoi haentae silmiin. --Aelkaeaehaen nyt Dmitrij Ivanovitsh, aelkaeae, sanoi Katjusha punastuen kyyneliin asti ja tyoensi karkealla vahvalla kaedellaeaen pois haentae syleilevaen kaeden. Nehljudof paeaesti haenet, ja tunsi hetkeksi asemansa tukalaksi, haentae sekae haevetti ettae inhotti oma itsensae. Haenen olisi pitaenyt uskoa omaa itseaensae, mutta haen ei ymmaertaenyt, ettae naemae tukaluuden ja haepeaen tunteet olivat haenen sydaemmensae parhaimmat tunteet, jotka nyt pyrkivaet esille: haenestae paeinvastoin naeytti, ettae taetae puhui haenessae haenen tyhmyytensae,--vaan ettae taeytyi menetellae niinkuin kaikki menettelevaet. Haen saavutti vielae kerran Katjushan, pujotti taas kaetensae haenen vyoetaereilleen ja suuteli haentae kaulaan. Taemae suutelo oli jo ihan toinen kuin ne kaksi edellistae: ensimaeinen siellae sireenipehkojen takana ja toinen aeskettaein aamukirkossa. Taemae oli kauhea ja Katjusha tunsi sen. --Mitae te teette?--kirkasi Katjusha semmoisella aeaenellae kuin jos toinen olisi auttamattomasti saerkenyt jotakin aeaerettoemaen kallisarvoista, ja juoksi pois haenen luotaan. Nehljudof tuli ruokasaliin. Taedit juhlapuvuissaan, tohtori ja naapurinrouva seisoivat voileipaepoeydaen aeaeressae. Kaikki oli niin perin tavallista, mutta Nehljudofin sydaemmessae oli myrsky. Haen ei ymmaertaenyt sanaakaan siitae niitae haenelle puhuttiin, vastaili sopimattomissa kohdin, muistellen viimeisen suutelon heraettaemaeae tunnetta, kun haen saavutti Katjushan kaeytaevaessae. Mitaeaen muuta haen ei voinut ajatella. Kun Katjusha sitten kaevi huoneessa, niin katsomatta haeneen Nehljudof koko olennollaan tunsi Katjushan laesnaeolon ja haenen piti pakoittamalla pakottaa itseaensae voidakseen olla katsomatta Katjushaan. Heti paeivaellisen jaelkeen haen meni omaan huoneeseensa ja kovassa mielenliikutuksessa alkoi kaevellae pitkin permantoa, kuunnellen aeaeniae talossa ja odottaen haenen askeleitansa. Se elaeimellinen ihminen, joka asui haenessae oli nyt nostanut paeaensae, eikae siinae kyllae: se oli polkenut jalkoihinsa sen henkisen ihmisen, jona Nehljudof oli ensi kaeynnillaeaen, ja vielae taenae aamuna kirkossa; ja taemae hirveae, elaeimellinen ihminen oli nyt yksin valloillaan haenen sydaemmessaeaen. Mutta vaikka Nehljudof lakkaamatta vahti Katjushaa, ei haenen kertaakaan onnistunut tavata Katjushaa kahden kesken taenae paeivaenae. Luultavasti Katjusha vaeltti haentae. Mutta illempana sattui niin, ettae Katjushan oli meneminen Nehljudofin huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle. Kuultuaan Katjushan askeleet Nehljudof, astuen hiljaa ja henkeaensae pidaettaeen ikaeaenkuin olisi rikokseen valmistunut, tuli haenen jaeljessaeaen. Molemmat kaedet pistettyinae puhtaaseen tyynynpaeaellykseen ja pitaeen tyynynnurkista kiinni, Katjusha katsoi haeneen ja hymaehti, mutta ei entisellae iloisella, vaan pelaestyneellae, saeaeliae heraettaevaellae hymyllae. Taemae hymyily sanoi Nehljudofille, ettae se mitae haen tekee, on pahaa. Hetkeksi haen pysaehtyi. Vielae olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka heikosti, mutta vielae kuului totisen rakkauden aeaeni Katjushaan haenessae, joka aeaeni puhui _haenestae_, haenen tunteistaan, haenen elaemaestaeaen. Toinen aeaeni puhui: katso ettet paeaestae kaesistaesi _omaa_ nautintoasi, _omaa_ onneasi. Ja taemae toinen aeaeni tukehutti ensimaeisen. Haen tuli paeaettaevaesti Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemaetoen, elaeimellinen tunne valtasi haenet. Paeaestaemaettae Katjushaa syleilystaeaen, Nehljudof istutti haenet vuoteelle ja tuntien, ettae pitaeisi vielae jotakin tehdae, istui haenen viereensae. --Dmitrij Ivanovitsh, ystaevae hyvae, paeaestaekaeaehaen toki,--puhui Katjusha rukoilevalla aeaenellae.--Matrjona Pavlovna voi tulla, kiljasi haen riuhtoen itseaensae irti ja todellakin joku laehestyi ovea. --Sitten tulen luoksesi yoellae,--sanoi Nehljudof.--Olethan yksin? --Mitae herran nimessae, ei millaeaen lailla! Aelkaeae,--sanoi Katjusha, mutta ainoastaan suullansa, sillae koko haenen kiihoittunut, haemmentynyt olentonsa puhui toista. Ovelle oli todellakin tullut Matrjona Pavlovna, mistae haen astui huoneeseen, peite kaesivarrella ja katsahtaen moittivasti Nehljudofiin, nuhteli vihaisesti Katjushaa siitae, ettae taemae oli ottanut vaeaeraen peitteen. Nehljudof meni aeaenetoennae ulos. Haen ei edes haevennyt. Haen naeki Matrjonan kasvojen ilmeestae, ettae taemae tuomitsi haentae ja oli siinae oikeassa; tiesi, ettae se, mitae haen tekee, on pahaa; mutta elaeimellinen tunne, paeaestyaeaen erilleen entisestae hyvaen rakkauden tunteesta Katjushaan, valloitti haenet ja hallitsi nyt yksin tunnustamatta mitaeaen muuta. Haen tiesi nyt, mitae oli tehtaevae tunteen tyydyttaemiseksi ja haki vaan keinoa sitae tehdaeksensae. Koko illan haen oli kuin poissa tolalta: milloin haen tuli taetien huoneeseen, milloin haen laeksi sieltae ja meni omaan huoneeseensa, ja portaille, ja ajatteli vaan sitae, kuinka saisi tavata haentae muiden naekemaettae; mutta sekae Katjusha itse vaeitteli haentae, ettae Matrjona Pavlovna koitteli pitaeae Katjushaa silmaellae. XVII. Naein kului koko ilta ja tuli yoe. Tohtori meni levolle. Taedit tekivaet maatapanoa. Nehljudof tiesi, ettae Matrjona Pavlovna on nyt taetien luona makuuhuoneessa ja Katjusha piikakamarissa--yksin. Nehljudof meni jaelleen portaille. Pihalla oli pimeae, kostea, laemmin, ja se valkea sumu, joka kevaeisin sulattaa viimeisen lumen taikka auttaa viimeisen lumen sulamista, taeytti koko ilman. Joelta, joka oli noin 100 askeleen paeaessae talon edessae, jyrkaenteen alla, kuului kummallisia aeaeniae, se oli halkeileva jaeae. Nehljudof tuli alas portailta ja kaeyden laetaekoeiden yli lunta myoeten kiersi piikakamarin ikkunan taa. Sydaen tykytti haenen rinnassaan niin, ettae haen kuuli sen; haenen hengityksensae milloin pysaehtyi, milloin taas purkautui ulos raskaana huokauksena. Piikakamarissa paloi pieni lamppu; Katjusha istui yksin poeydaen aeaeressae ajatuksiinsa vaipuneena, ja katseli eteensae. Nehljudof katsoi haentae kauan liikahtamatta, tahtoen tietaeae mitae Katjusha tekee, kun ei kukaan haentae naee. Parin minuutin kuluessa Katjusha istui liikahtamatta paikallaan, nosti sitten silmaensae, hymyili ja pudisti paeaetaensae ikaeaenkuin olisi itseaensae nuhdellut ja muuttaen asentoansa aekkinaeisellae liikkeellae pani molemmat kaetensae poeydaelle ja alkoi tuijottaa eteensae. Nehljudof seisoi ja katseli haentae kuunnellen samalla tahtomattaan sydaemmensae tykytystae ja joelta kuuluvia kummallisia aeaeniae. Siellae joella sumussa tapahtui jokin vaesymaetoen, vitkallinen tyoe, milloin siellae tohisi, milloin ratisi, milloin kohisi, milloin pienet jaeaesirpaleet kilisivaet niinkuin lasi. Haen seisoi ja katseli Katjushan mietteisiin vaipuneita sisaellisen taistelun rasittamia kasvoja ja haentae saeaelitti, mutta kummallista kyllae taemae saeaeli ainoastaan enensi haenen himoansa Katjushaan. Himo valtasi haenet kokonaan. Haen koputti ikkunaan. Katjusha ikaeaenkuin olisi saanut saehkoeiskun, vavahti koko ruumiillaan ja kauhistus ilmeni haenen kasvoilleen. Sitten haen hypaehti seisaalleen, tuli ikkunan luo ja painoi kasvonsa lasiin. Kauhistus oli haenen kasvoissaan vielae silloinkin, kun haen, pannen molemmat kaetensae kaihtimiksi ohimoltansa vasten, tunsi Nehljudofin. Haenen kasvonsa olivat tavattoman totiset, Nehljudof ei ollut niitae koskaan semmoisina naehnyt. Katjusha hymyili vasta sitten kuin Nehljudof oli ensin hymyillyt,--hymyili ainoastaan niinkuin noeyrtyen haenen tahtonsa alle, mutta sydaemmessaeaen haenellae ei ollut hymyilyae, vaan ainoastaan pelkoa. Nehljudof viittasi haentae kaedellaensae kutsuen haentae pihalle luoksensa. Mutta haen pudisti paeaetaensae merkiksi ettei tahtonut tulla ja jaei seisomaan ikkunan luo. Nehljudof painoi vielae kerran kasvonsa lasiin kiinni ja tahtoi huutaa haenelle, ettae haen tulisi, mutta Katjusha samassa kaeaentyi oveen paein, naehtaevaesti haentae huusi joku. Nehljudof meni loitommaksi ikkunasta. Sumu oli niin sakea, ettae viiden askeleen paeaehaen talosta ei ikkunoita enaeae naekynyt, vaan ne olivat ainoastaan mustina aukkoina, joiden sisaestae paistoi punainen, tavattoman suurelta naeyttaevae lampun valo. Joelta kuului yhae samaa kummallista sohinaa, ryskettae, raeiskettae ja jaeaen kilinaeae. Jonkun matkan paeaessae sumun sisaestae pihalla lauloi kukko, kohta vastasivat laeheltae toiset ja kaukaa kylaestae kuului sekasin ja yhteen sulautuen kukkojen laulut. Mutta ympaerillae oli kaikki, paitsi jokea, aivan hiljaa. Taemae oli toinen kukonlaulu. Kulkien pari kertaa edestakasin talon nurkan takana ja astuen muutaman kerran jalallaan laetaekkoeoen Nehljudof tuli jaelleen piikakamarin ikkunan luo. Lamppu oli vielae palamassa ja Katjusha istui vielae yksin poeydaen aeaeressae ikaeaenkuin ollen kahden vaiheella. Heti kun Nehljudof tuli ikkunan luo, katsahti Katjusha haeneen. Nehljudof koputti. Sen enempaeae arvelematta Katjusha heti juoksi ulos piikakamarista, ja Nehljudof kuuli kuinka ulko-ovi meni raolleen ja sitte vingahti. Haen odotti Katjushaa jo eteisessae ja heti aeaenetoennae sulki haenet syliinsae. Katjusha likistaeytyi haeneen kiinni, nosti paeaensae ja otti vastaan haenen suutelonsa. He seisoivat etehisen nurkan takana kuivalla paelvipaikalla ja Nehljudof oli taeynnaensae tuskallista tyydyttaemaetoentae halua. Aekkiae ovi taas lonksahti ja taas samaten vingahti ja Matrjona Pavlovna kuului vihaisesti huutavan. --Katjusha! Katjusha irtausi Nehljudofin sylistae ja palasi piikakamariin. Nehljudof kuuli kuinka ovi pantiin lukkoon. Taemaen jaelkeen kaikki hiljeni, katosi ikkunasta punainen valon silmae, jaei vaan sumu ja joen tohina. Nehljudof tuli ikkunan luo, ei ketaeaen naekynyt. Haen koputti, ei kukaan vastannut. Nehljudof palasi sisaeaen herrasportaiden kautta, vaan haen ei saanut unta. Haen otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin kaeytaevaeae pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressae. Ensin haen kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua sisaeaen, kun yhtaekkiae kuuli taemaen yskivaen ja kaeaentyvaen narajavalla vuoteellaan. Haen jaehmettyi kauhistuksesta ja seisoi naein noin viisi minuuttia. Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen jaelleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille permantopalkeille, jotka eivaet narisseet, meni edemmaes ja tuli aivan Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha naehtaevaesti ei nukkunut, koska haenen hengitystaeaen ei kuulunut. Mutta heti kun Nehljudof oli kuiskannut: "Katjusha!",--hypaehti taemae pystyyn, tuli oven luo ja suuttuneena, kuten Nehljudofista naeytti, alkoi pyytaeae haentae laehteinaeaen. --No miltae taemae naeyttaeae? Voiko nyt naein? Taedit sattuvat kuulemaan,--puhui haenen suunsa, mutta koko haenen olemuksensa puhui:--"minae olen kokonaan sinun." Ja _taemaen_ vaan ymmaersi Nehljudof. --No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,--puhui haen mielettoemiae sanoja. Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli haenen kaetensae hapuilevan oven ripaa. Ripa naksahti ja haen tunkeutui sisaeaen avatusta ovesta. Haen otti Katjushan syliinsae semmoisena kuin taemae oli kovassa, karkeassa paidassa, kaesivarret paljaina, nosti haenet ja kantoi pois. --Ah! Mitae te teette?--kuiskasi Katjusha. Mutta Nehljudof ei vaelittaenyt haenen sanoistaan kantaessaan haentae omaan huoneeseensa. --Ah, aelkaeae, paeaestaekaeae,--puhui Katjusha, mutta itse likistaeytyi haentae vastaan! * * * * * Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitaeaen vastaamatta Nehljudofin sanoihin laeksi haenen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysaehtyi koettaen saada selville sen kaiken merkitystae, mitae oli tapahtunut. Pihalla oli jo valoisampi: alhaalla joella jaeiden raeiske ja kilinae ja sohina oli yhae enennyt ja entisten aeaenten lisaeksi oli tullut veden lorina. Sumu alkoi taas laskeutua ja sumuseinaen takaa nousi vaillinainen kuu surullisesti valaisten jotakin mustaa ja hirvittaevaeae. "Mitae taemae nyt on? Suuri onniko vai suuri onnettomuusko minulle on tapahtunut?"--kysyi haen itseltaeaen.--"Naeinhaen aina, naeinhaen kaikki",--sanoi haen itselleen ja meni maata. XVIII. Seuraavana paeivaenae tuli Shenbok loistavan iloisena taetien luo Nehljudofia hakemaan ja valloitti naemaet kokonaan siroudellaan, ystaevyydellaeaen, iloisuudellaan, rakkaudellaan Dmitriae kohtaan ja anteliaisuudellaan. Vaikka haenen anteliaisuutensa hyvin miellyttikin taetejae, niin se kuitenkin saattoi heidaet ymmaelle liioittelunsa vuoksi. Taloon saapuneille sokeille kerjaelaeisille haen antoi ruplan, palvelusvaeelle jakoi 15 ruplaa juomarahoja ja kun Sofia Ivanovnan bolognalainen koira sattui haenen naehden repaesemaeaen jalkansa veriin; niin haen, tarjoutuen sitomaan haavaa, ei epaeillyt hetkeaekaeaen, vaan repi siekaleiksi korureunaisen batistinenaeliinansa, (Sofia Ivanovna tiesi, ettae taemmoeiset nenaeliinat maksavat vaehintaein 15 ruplaa tusina), ja teki siitae siteitae koiraa varten. Taedit eivaet ennen olleet semmoista naehneet ja tiesivaet, ettae taellae Shenbokilla oli 200 tuhannen velat, jotka, Shenbok tiesi sen, eivaet koskaan tulisi maksetuiksi, ja ettae siis 25 ruplaa enemmaen tai vaehemmaen ei merkinnyt haenelle mitaeaen, Shenbok viipyi vaan yhden paeivaen ja seuraavana yoenae matkusti pois yhdessae Nehljudofin kanssa. He eivaet voineet viipyae kauemmin, koska maeaeraeaika jolloinka piti astua rykmenttiin, oli jo aivan kaesissae. Nehljudofin sydaemmessae taenae viimeisenae paeivaenae taetien luona, kun haenellae oli yoe tuoreessa muistissa, nousi ja taisteli keskenaeaen kaksi tunnetta, toinen: polttavat aistilliset muistot elaeimellisestae rakkaudesta, joka tosin ei laeheskaeaen ollut antanut mitae oli luvannut, ja jonkinlainen tyytyvaeisyys siihen, ettae tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto siitae, ettae haen oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja ettae taemae paha oli korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan haenen itsensae taehden. Siinae itsekkyyshulluuden tilassa, jossa haen oli, ajatteli Nehljudof vaan itseaensae,--ajatteli sitae, tuomitsevatko haentae ihmiset ja missae maeaerin, jos saavat tietaeae, miten haen oli menetellyt Katjushan kanssa, eikae yhtaeaen ajatellut sitae, mitae Katjusha tuntee ja miten haenen on kaeypae. Haen ajatteli kuinka Shenhok koettaa paeaestae perille haenen suhteestansa Katjushaan, ja taemae kutkutti haenen itserakkauttansa. --Siksipae sinae rupesitkin niin aekkiae pitaemaeaen taeteistae,--sanoi Shenbok naehtyaeaen Katjushan:--ettae kokonaisen viikon asuit heidaen luonansa. Enpae olisi minaekaeaen sinun sijassasi raskinut laehteae. Ihastuttava olento! Nehljudof ajatteli vielae sitaekin, ettae vaikka vaehaen saeaelittikin laehteae nyt ennenkuin oli ennaettaenyt taeysin nauttia rakkaudesta haeneen, oli laehtemisen pakko siitae syystae hyoedyllinen, ettae se kerrassaan katkasi suhteet, joita olisi ollut vaikea yllaepitaeae. Ajatteli haen vielae sitaekin, ettae pitaeisi antaa Katjushalle rahaa, ei haenen taehtensae, ei sentaehden ettae naemae rahat olisivat olleet haenelle tarpeen, vaan sentaehden, ettae niin on aina tapana tehdae, ja haentae olisi pidetty epaerehellisenae ihmisenae, jos haen kaeytettyaeaen Katjushaa hyvaeksensae, ei olisi siitae maksanut. Haen antoikin Katjushalle rahaa,--sen verran kuin piti sopivana omaan ja haenen asemaansa naehden. Laehtoepaeivaenae, paeivaellisen syoetyae, haen yllaetti Katjushan eteisessae. Taemae saevaehti punaseksi naehtyaeaen haenet ja aikoi mennae ohitse osoittaen silmillaeaen, ettae piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidaetti haenet. --Minae olisin tahtonut jaettaeae hyvaesti,--sanoi Nehljudof rutistellen kaedessaeaen kirjekuorta sataruplasen kanssa.--Taessae olisi... Katjusha arvasi, rypisti silmaensae, pudisti paeaetaensae ja tyoensi pois haenen kaetensae. --Ei, ota,--mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren haenen poveensa ja aivan kuin olisi polttanut itseaensae, vaeaentaeen kasvojaan, voihkaen juoksi huoneeseensa. Ja kauan taemaen jaelkeen haen yhae kaeveli huoneessansa vaeaennellen itseaensae, jopa hyppien ja aeaeneensae aehkien kuten ruumiillisesta kivusta, joka kerta kun muisti taemaen kohtauksen. Vaan mitae oli tehtaevae? Naeinhaen menettelivaet kaikki. Naein Shenbok guvernantin kanssa, josta oli kertonut, naein setae Grisha, naein isae kun taemae asui kylaessae ja haenelle syntyi talonpoikaisnaisen kanssa avioton poika Mitenjka, joka vielaekin oli elossa. Mutta jos kaikki naein menettelivaet, niin tietysti naein olikin meneteltaevae. Taeten haen lohdutteli itseaensae, vaan ei voinut mitaeaen lohdutusta tuntea. Taemae muisto poltti haenen omaatuntoansa. Sydaemmessaensae, sen syvimmaessae sopukassa haen tiesi menetelleensae niin huonosti, alhaisesti, saeaelimaettoemaesti, ettae, muistaen taetae tekoa, haenellae ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketaeaen, saatikka tuomita ketaeaen, puhumattakaan siitae, ettae olisi voinut pitaeae itseaensae sinae erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenae nuorena miehenae, jommoisena haen itseaensae piti. Mutta haenen oli pitaeminen itseaensae semmoisena siksi, ettae olisi voinut jatkaa reipasta ja iloista elaemaeae. Taehaen oli vaan yksi keino: olla ajattelematta koko asiaa. Naein haen olikin tehnyt. Se elaemae, johon haen oli tulemassa,--uudet seudut, toverit, sota,--auttoivat haentae. Ja mitae kauemmin haen eli, sitae enemmaen asia haeipyi haenen mielestaeaen, kunnes se lopulta todella kokonaan unohtui. Yhden ainoan kerran, kun haen sodan jaelkeen, toivoen naekevaensae Katjushaa, poikkesi taetien luo ja sai tietaeae, ettei Katjusha enaeae siellae ollut, ettae taemae oli kohta haenen laehtoensae jaelkeen poistunut talosta synnyttaeaeksensae ja jossain synnyttaenytkin ja sittemmin, kuten taedit olivat kuulleet, kokonaan pilaantunut, haenen sydaentaensae kouristi. Aikaan naehden saattoi lapsi, jonka Katjusha oli synnyttaenyt, olla Nehljudofin, mutta saattoihan se olla toisenkin. Taedit sanoivat, ettae Katjusha oli turmeltunut ja oli epaesiveellinen luonne, samoin kuin aeitinsae. Taemae taetien arvostelu oli Nehljudofin mieleen, koska se tuntui puolustavan haentae. Alussa haen kuitenkin tahtoi loeytaeae Katjushan ja lapsen, mutta sittemmin, juuri sentaehden, ettae haenen teki sydaemmensae syvimmaessae liiaksi kipeaetae ja haentae liiaksi haevetti ajatella taetae, ei haen tehnyt tarpeellisia voimainponnistuksia asiaan ryhtyaeksensae, vaan herkesi syntiaensae ajattelemasta ja unohti sen vielaekin enemmaen. Mutta nytpae vasta taemae kummallinen yhteensattumus muistutti haenelle kaikki ja vaati haentae tunnustamaan sydaemmettoemyytensae, julmuutensa ja alhaisuutensa, jotka olivat tehneet haenelle mahdolliseksi elaeae kymmenen vuotta taemmoeinen synti omallatunnolla. Haen oli kuitenkin vielae kaukana taellaisesta tunnustamisesta ja ajatteli nyt vaan sitae kunhan ei koko juttu vaan tulisi ilmi ja Katjusha taikka haenen puolustajansa kertoisi asian laitaa ja haepaeisisi haentae kaikkien edessae. XIX. Taemmoeisessae mielentilassa oli Nehljudof astuessaan oikeussalista valamiesten huoneeseen. Haen istui akkunan aeaereen kuunnellen keskusteluja ympaerillaensae ja poltteli lakkaamatta. Iloinen kauppias hyvaeksyi naehtaevaesti koko sydaemestaeaen kauppias Smelkofin ajanvieton. --Onpa poika pitaenyt lystiae, oikein Siperian malliin, eikae ollut makukaan huono, kun semmoisen tytoen valitsi. Esimies toi esiin joitakin arvelujansa siitae, ettae koko asian paeaetoes riippui ruumiinavauspoeytaekirjasta. Pietari Gerasimovitsh puheli joitakin sukkeluuksia puotipalvelijan kanssa ja he rupesivat jollekin nauramaan. Nehljudof vastasi lyhyesti haenelle tehtyihin kysymyksiin, eikae toivonut muuta kuin ettae haenet olisi jaetetty rauhaan. Kun oikeudenpalvelija toispuoleisella kaeynnillaeaen kutsui jaelleen valamiehet istuntosaliin, tunsi Nehljudof kauhua ikaeaenkuin haen ei olisi mennyt tuomitsemaan, vaan haentae viety tuomittavaksi. Syvimmaessae sielussaan haen jo tunsi olevansa roisto, jonka taeytyi haevetae katsoa ihmisiae silmiin, ja kuitenkin haen vanhasta tavasta ja tavanmukaisilla itseensae luottavilla liikkeillae nousi yloes lavalle ja istuutui paikallensa toisena esimiehestae, jalat ristissae ja komeillen rilleillaeaen. Syytettyjae oli myoeskin jossain kaeytetty. Salissa oli uusia henkiloeitae--vieraatmiehet; ja Nehljudof huomasi, ettae Maslova katseli useamman kerran voimatta irroittaa silmiaensae eraeaeseen hyvin koreaan, silkkiin ja samettiin puettuun lihavaan naiseen, joka korkeassa suurinauhaisessa hatussaan ja komea kaesityoelaukku riippumassa kyynaerpaeaehaen asti paljaalla kaesivarrella, istui ensimaeisessae rivissae vaeliaitauksen edessae. Taemae oli, kuten haen sittemmin sai tietaeae, todistaja, sen laitoksen emaentae, jossa Maslova oli elaenyt. Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e. Sitten, kuulusteltua asianomaisten mieltae, kuinka he tahtoivat kysyttaevaeksi: --valanko teolla vai ilman valaa,--ilmestyi jaelleen, vaivoin laahustaen jalkojansa, sama vanha pappi ja niinkuin ennenkin asetellen paikoilleen kultaista ristiae silkkiselle rinnallensa, samalla varmuudella ja luottamuksella siihen, ettae haen suorittaa peraeti hyoedyllistae ja taerkeaeae asiaa, vannotti todistajat ja asiantuntija-laeaekaerin. Vannottamisen paeaetettyae saatettiin kaikki todistajat ulos paitsi juuri Kitajevaa, haureuslaitoksen emaentaeae. Haeneltae kysyttiin, mitae haen asiasta tiesi. Kitajeva, teeskennelty hymy huulilla, koukkien suurihattuisella paeaellaeaen joka lauseella, kertoi saksalaisella murteella tarkasti ja sulavasti: Kaikkein ensimaeiseksi oli haenen luoksensa laitokseen tullut koridooripalvelija Simon, hakemaan tyttoeae rikasta siperialaista kauppiasta varten. Haen oli laehettaenyt Ljubashan. Jonkun ajan kuluttua Ljubasha palasi takaisin yhdessae kauppiaan kanssa. Kauppias oli jo kiihoittuneessa mielentilassa, puhui Kitajeva vaehaen hymyillen,--ja oli heillae jatkanut juomistansa ja juottanut tyttoejae. Mutta kun kauppiaalta puuttui rahoja, niin haen laehetti omaan kortteeriinsa taemaen saman Ljubashan, jota kohtaan oli saanut jonkunlaisen "eturakkauden",--sanoi haen katsahtaen syytettyyn. Nehljudofista naeytti, ettae Maslova taelloein hymaehti ja taemae hymyily inhoitti haentae. Kummallinen epaemaeaeraeinen yoekoetyksen tunne sekoittuneena saeaeliin heraesi haenessae. --Mitae mieltae te olette Maslovan suhteen?--kysyi punastuen ja arkaillen oikeuden auskultantti, joka oli maeaeraetty Maslovan puolustajaksi. --Erittaein hyvae,--vastasi Kitajeva. Tyttoe on sivistynyt ja pulska. Kasvatettu hyvaessae perheessae ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vaehae liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttoe. Katjusha katseli emaentaeae, mutta kaeaensi sitte aekkiae silmaensae valamiehiin ja pysaehtyi Nehljudofiin, ja haenen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa ankaroiksi. Toinen haenen ankarista silmistaeaen katsoi kieroon. Jotenkin kauan olivat naemaet molemmat kummallisesti katsovat silmaet kaeaentyneinae Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei haen voinut irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistae kirkkaine valkuaisineen. Haenen mieleensae muistui tuo hirmuinen yoe, jaeaensaerkyminen, sumu ja erittaeinkin tuo vaillinainen kallellaan oleva kuu, joka ennen aamun sarastusta nousi ja valaisi jotakin mustaa ja kauheaa. Naemaet kaksi mustaa silmaeae, jotka katsoivat sekae haeneen ettae haenen ohitsensa, muistuttivat haenelle juuri tuota mustaa ja kauheata. "Haen on tuntenut minut",--ajatteli Nehljudof. Ja Nehljudof, ikaeaenkuin kyyristaeytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut. Haen vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan. Nehljudof huokasi myoeskin. "Voi kun taestae paeaesisi pikemmin",--ajatteli haen. Haen koki nyt samaa kuin metsaestyksessae, kun haavoitettu lintu on tapettava:--tuntuu ilkeaeltae, sekae saeaelittaeae ettae harmittaa. Tappamaton lintu pyristelee metsaestyslaukussa: se inhottaa ja saeaelittaeae ja tahtoisi pian tappaa ja unohtaa. Taemmoeisiae sekaisia tunteita liikkui nyt Nehljudofissa, haenen kuunnellessaan todistajien lausuntoja. XX. Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkaeksi: sittenkuin todistajat ja asiantuntija-laeaekaeri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden tavallisten, merkitsevaellae naeyllae tehtyjen, tarpeettomien kysymysten jaelkeen syyttaejaein ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja valamiehiae tarkastamaan todiste-esineitae, tavattoman suurta sormusta briljanttikantoineen, jota naehtaevaesti oli pidetty mitae paksuimmassa etusormessa, ja sitten siiliae, jossa oli tutkittu myrkkyae. Naemaet esineet olivat sinetillae painetut ja paeaellekirjoituksilla varustetut. Valamiehet jo valmistuivat niitae tarkastamaan kun syyttaejaen apulainen taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, ettae ennenkuin ryhdyttaeisiin todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi laeaekaerintarkastus julki luettava. Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua ehtiaeksensae sveitsilaeisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikaevyyttae ja paeivaellisen viivykkiae ja ettae syyttaejae vaati taetae lukemista ainoastaan siksi, ettae tiesi olevansa oikeutettu sitae vaatimaan,--ei haen kuitenkaan voinut kieltaeae, vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla aeaenellae lukea. Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli kaeynyt ilmi, ettae: 1) pituus oli 2 arsinaa 12 versakkaa. --Oho, olipa siinae miehessae kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin korvaan. 2) Ikae ulkomerkeistae paeaettaeen laehimaille neljaekymmentae vuotta. 3) Ruumis naeyttaeae turvonneelta. 4) Ihon vaeri kaikkialla vihertaevae, paikoittain tummia taepliae. 5) Orvaskesi ruumiin pinnalla noussut erisuuruisiin rakkoihin, paikotellen laehtenyt ja riippuu laempsaekkeinae. 6) Tukka mustanruskea, tiheae, irtautuu koskettaessa helposti nahasta. 7) Silmaet vuotaneet ulos ja sarveiskalvo mustunut. 8) Nenaeaukosta, molemmista korvista ja suusta vuotaa vaahtoinen maetae, suu on puoleksi auki. 9) Kaula tuskin naekyvissae, kasvojen ja rinnan turpoamisen vuoksi. J. n. e., j. n. e. Taemae ulkopuolinen katselmus kaikkine erikoisseikkoineen oli esitetty neljaellae sivulla 27:ssae eri kohdassa, siinae tehtiin naein selkoa kaupungissa huvitelleen kauppiaan hirmuisesta, tavattomasta, lihavasta ja vielae turvonneesta, maetaenevaestae ruumiista. Epaemaeaeraeinen yoekoetyksen tunne, jota Nehljudof tunsi, vielaekin eneni taetae ruumiin katselmusta luettaessa. Katjushan elaemae ja sieramista tuleva maetae ja ulosvuotaneet silmaet ja haenen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki naemae naeyttivaet haenestae samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja haen oli kaikilta puolin naeiden asiain ympaeroeimaenae ja oli niihin hukkumassa. Kun ulkopuolisen katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli paeaettynyt, huokasi puheenjohtaja raskaasti ja nosti paeaensae, toivoen ettae kaikki oli nyt lopussa, mutta sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisaepuolisesta katselmuksesta. Puheenjohtaja laski jaelleen paeaensae ja nojautuen kaeteensae, ummisti silmaensae. Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressae, saattoi tuskin pysyae valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit heidaen takanansa, istuivat liikkumatta. Sisaepuolisesta tarkastuksesta kaevi ilmi, ettae. 1) Paeaekallon nahka helposti irtautuu paeaekallon luista, eikae verenvuotoja ole missaeaen huomattu. 2) Paeaekallon luut ovat keskinkertaisen paksuja ja kokonaisina. 3) Kovan aivokalvon paeaellae on kaksi noin 4 tuuman suuruista vaerillistae taeplaeae, ja kalvo itse on vaeriltaeaen vaalean himmeae j. n. e. vielae 13 kohtaa. Sitten seurasi vierasmiesten nimet, allekirjoitukset ja laeaekaerin paeaetelmae, josta kaevi ilmi, ettae ruumiin avauksessa loeydetyt ja poeytaekirjaan otetut muutokset mahassa ja osaksi suolissa ja munuaisissa tekevaet _sangen todenmukaiseksi_ sen otaksumisen, ettae Smelkofin kuolema oli seuraus myrkytyksestae ja ettae myrkky oli joutunut haenen mahaansa yhdessae viinin kanssa. Vaikea on sanoa paeaettaeen muutoksista mahassa ja suolissa mitae lajia myrkkyae mahaan oli joutunut; mutta ettae myrkky oli joutunut mahaan viinin kanssa, saattoi paeaettaeae siitae, ettae Smelkofin mahassa oli paljon viiniae. --Naekyypae olleen kova juomaan,--sanoi taas kauppias heraeten. Taemae poeytaekirjan lukeminen, joka kesti noin tunnin, ei kuitenkaan tyydyttaenyt syyttaejaen apulaista. Kun lukeminen oli paeaettynyt, kaeaentyi puheenjohtaja haenen puoleensa: --Arvelen, ettae on tarpeetonta lukea asiakirjoja, jotka koskevat sisaelmyksien tarkastusta. --Minae puolestani pyytaeisin, ettae ne luettaisiin, sanoi syyttaejaen apulainen ankarasti, katsomatta puheenjohtajaan, hiukan vaan kyljittaein kohoten ja antaen aeaenestaensae tuntua, ettae haenen vaatimuksensa perustui haenen oikeuteensa ja ettei haen taestae oikeudestansa tule luopumaan, ja ettae kieltaeminen tulee antamaan aihetta kassatsiooniin ylioikeudessa. Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjaesen hyvaenluontoisine alaspaein riippuvine silmillensae, tuntien itsensae hyvin heikontuneeksi, kaeaentyi puheenjohtajan puoleen. --Mitae siitae lukemisesta? Venyy vaan pitemmaelle. Nuo uudet luudat eivaet lakase puhtaammin, vaan hitaammin. Jaesen kultaisissa silmaelaseissa ei virkkanut mitaeaen, katsoi vaan synkaesti ja paeaettaevaeisesti eteensae, odottamatta elaemaeltae yhtae vaehaen kuin vaimoltaan mitaeaen hyvaeae. Asiakirjan lukeminen alkoi. --Vuonna 188' 15 p:nae Helmikuuta aloin minae allekirjoittanut asianomaisen laeaekintoeosaston kaeskystae, numerolla 638,--ryhtyi sihteeri paeaettaevaeisesti korottaen aeaentaensae ikaeaenkuin karkoittaakseen unen kaikkien laesnaeolijain silmistae, lukemaan:--laeaekintaelaitoksen ylitarkastajan apulaisen laesnaeollessa sisaelmyksien tutkimisen, nimittaein: 1) Oikean keuhkon ja sydaemmen, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). 2) Vatsansisaelmysten, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). 3) Mahalaukun, (kuusinaulaisessa lasiastiassa). 4) Maksan, pernan ja munuaisten, (kolmenaulaisessa lasiastiassa). 5) Suolien, (kuusinaulaisessa saviastiassa)... Puheenjohtaja taetae lukemista alotettaessa kumartui toisen jaesenen puoleen ja sipatti jotakin ja sitte toisen puoleen, ja saatuaan myoentaevaen vastauksen, keskeytti taessae kohti lukemisen: --Oikeus katsoo asiakirjan lukemisen tarpeettomaksi,--sanoi haen. Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttaejaen apulainen alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin. --Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan todiste-esineitae,--sanoi puheenjohtaja. Esimies ja muutamat valamiehistae nousivat paikoiltansa ja tietaemaettae kuinka liikuttaa ja miten asettaa omia kaesiaensae, tulivat poeydaen luo ja vuorotellen katsahtivat sormukseen, laeaekepulloon ja siiliin. Kauppias paeaelliseksi koitteli sormusta omaan sormeensa. --No jo oli sormikin,--sanoi haen palattuaan paikoillensa.--Ihan on kurkun kokonen,--lisaesi haen naehtaevaesti mielihyvaellae ajatellen sitae jaettilaeissankaria, joksi haen myrkytettyae kauppiasta kuvaili. XXI. Kun todiste-esineiden tarkastus oli suoritettu, ilmoitti puheenjohtaja oikeudellisen tutkimuksen paeaettyneeksi ja yhteen kyytiin antoi puheenvuoron syyttaejaelle toivoen pikemmin paeaesevaensae asiasta siinae luulossa, ettae taemaekin on ihminen, joka tahtoo sekae tupakoida ettae syoedae paeivaellistae ja saeaelii heitae. Mutta syyttaejaen apulainen ei saeaelinyt itseaensae eikae heitae. Syyttaejaen apulainen oli jo luonnostaan aika typerae, mutta taemaen ohella haen onnettomuudeksensa oli lopettanut lyseokurssin kultamitalilla ja yliopistossa saanut palkinnon kirjoituksesta, joka koski servituutteja roomalaisen oikeuden mukaan ja jonka johdosta haen oli suurimmassa maeaerin varma ja tyytyvaeinen itseensae, (jota vielae yllytti naisten suosio), ja sentaehden oli erityisesti typerae. Kun haen sai puheenvuoron, nousi haen hitaasti yloes, esiintyen naein vartalonsa, koko suloudessa. Kirjaillussa univormussaan ja laskien molemmat kaetensae pulpetille, paeae hiukan kallellaan, katsahdettuaan, syytettyjae vaelttaeen, yli koko salin, haen alkoi: --Asia, joka on jaetetty teidaen ratkaistavaksenne, herrat valamiehet,--naein alkoi haen poeytae- ja asiakirjojen lukemisen aikana valmistamansa puheen,--on, jos niin saan sanoa, olevia oloja kuvaava rikos. Syyttaejaen apulaisen mielestae piti haenen puheellansa oleman yhteiskunnallinen merkitys, niinkuin oli niillae kuuluisilla puheilla, joita kuuluisiksi tulleet asianajajat olivat pitaeneet. Kuulijain joukossa ei tosin ollut muita kuin kolme naista: ompelija, kyoekkipiika ja Simonin sisar sekae yksi kuski, mutta taemae ei merkinnyt mitaeaen. Nuo kuuluisuudet olivat samalla tavalla alkaneet. Ja syyttaejaen apulaisen periaate oli se, ettae haenen oli oleminen aina asemansa korkeimmalla huipulla, se on: tunkeutua rikoksen psykoloogisen merkityksen syvyyteen ja paljastaa yhteiskunnallisia maetaehaavoja. --Te naeette edessaenne, herrat valamiehet, kuvaavan, jos niin voi sanoa: vuosisadan-lopun rikoksen, jonka tunnusleimana niin sanoakseni ovat sen surullisen maedaennaeisyyden ominaiset piirteet, johon meidaen paeivinaemme sortuvat ne yhteiskuntamme alkuainekset, jotka ovat taemaen kehityksen niin sanoakseni enin polttavien saeteitten alaisina... Syyttaejaen apulainen puhui hyvin kauan, yhdeltae puolen koettaen muistaa kaikki ne viisaat asiat, joita haen oli ajatellut, toiselta puolen,--ja se oli paeaeasia,--koettaen olla hetkeksikaeaen pysaehtymaettae ja saada puheensa juoksemaan toeksaehtaemaettae 1-1/4 tunnin ajan. Yhden ainoan kerran haen pysaehtyi ja jotenkin kauan nieli sylkeae, mutta samassa haen suoriutui ja paransi viipymisensae yhae suuremmalla kaunopuheliaisuudella. Haen puhui milloin hienolla mielistelevaellae aeaenellae muuttaen jalkaa ja katsoen valamiehiin, milloin hiljaisella toimeliaalla aeaenellae, vihkoonsa katsellen, milloin kovalla paljastavalla aeaenellae, kaeaentyen toisinaan katsojiin toisinaan valamiehiin. Ainoastaan syytettyihin, jotka kaikki kolme tuijottivat haeneen silmillaensae, ei haen kertaakaan katsahtanut. Haenen puheensa kosketteli kaikkea sitae viimeistae, mistae haenen piireissaeaen silloin puhuttiin ja jota pidettiin silloin ja pidetaeaen yhae vielae tieteellisen viisauden viimeisenae sanana. Taessae oli sekae perinnoellisyyttae ettae synnynnaeistae rikoksellisuutta, sekae Lombrosoa ettae Tardesia, sekae kehitysoppia ettae taistelua olemassa-olosta, sekae hypnotismia ettae suggestioonia, sekae Charcotia ettae dekadenssia. Kauppias Smelkof oli syyttaejaen apulaisen maeaeritelmaen mukaan mahtavan, koskemattoman, leveaeluontoisen, venaelaeisen ihmisen perikuva, joka luottavaisuutensa ja jalomielisyytensae taehden joutui syvaesti turmeltuneiden luonteiden uhriksi ja niiden valtaan. Simon Kartinkin oli maaorjuuskauden atavistinen tuote, alaspoljettu ihminen, ilman sivistystae, ilman periaatteita, jopa ilman uskontoakin. Jefimia oli haenen rakastettunsa ja perinnoellisyyden uhri. Taessae oli naekyvissae kaikki degenereeratun henkiloen tunnusmerkit. Mutta rikoksen paeaevaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmioen kaikkein alhaisimpia edustajia. Taemae nainen,--puhui syyttaejaen apulainen katsomatta haeneen,--on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet taessae oikeudessa haenen emaentaensae todistuksen. Haen ei ainoastaan osaa lukea ja kirjoittaa, vaan osaa myoeskin ranskan kieltae, haen on orpo ja luultavasti kantaa itsessaeaen rikoksellisuuden siemeniae; haen oli kasvatettu sivistyneessae aatelisperheessae ja olisi voinut elaettaeae henkensae rehellisellae tyoellae, mutta taestae huolimatta haen jaettaeae hyvaentekijaensae, antautuu intohimoihinsa ja naeiden tyydyttaemiseksi menee haureustaloon, missae haen sivistykseensae naehden voittaa muut kumppaninsa ja erittaeinkin, kuten te, herrat valamiehet, olette haenen emaennaeltaensae taeaellae kuulleet, ilmaisee taitoa vaikuttaa mainitussa talossa kaevijoeihin sillae salaperaeisellae ominaisuudella, joka on tunnettu nimellae suggestiooni, ja jonka perille tiede ja erittaeinkin Charcotin koulu on viime aikoina paeaessyt. Taemaenpae ominaisuuden avulla haen nyt ottaa valtaansa venaelaeisen, mahtavan, hyvaentahtoisen, luottavaisen, rikkaan vieraan ja kaeyttaeae taetae luottamusta ensin varastaakseen ja sitten saeaelimaettoemaesti ottaakseen haenet hengiltae. --Jo taitaa panna omiaan,--sanoi hymyillen puheenjohtaja, kumartuen ankaran jaesenen puoleen. --Hirveae poelloe,--vastasi ankara jaesen. --Herrat valamiehet, jatkoi yhae syyttaejaen apulainen, sulavasti mutkuillen solakkaa vartaloansa,--teidaen vallassanne on naeiden henkiloeiden kohtalo, mutta teidaen vallassanne on osaksi myoeskin yhteiskunnan kohtalo, johon te tuomiollanne vaikutatte. Te syvennytte taemaen rikoksen merkitykseen, oivallatte sen vaaran, joka yhteiskuntaa uhkaa Maslovan tapaisten niinsanoakseni pataloogisten indiviidien puolelta ja varjelette sitae saastasta, varjelette taemaen yhteiskunnan syyttoemiae alkuaineksia tarttuvasta saastasta ja vielaepae usein haevioestae. Ja ikaeaenkuin itsekin lamautuen tehtaevaen paeaetoeksen taerkeyden edessae syyttaejaen apulainen, naehtaevaesti aeaerimmilleen ihastuneena omaan puheeseensa, laskeutui tuolillensa. Lukuun ottamatta kaunopuheliaisuuden kukkia, oli haenen puheensa sisaellys se, ettae Maslova oli hypnotiseerannut kauppiaan ja saavutettuaan mielistelemaellae haenen suosionsa ja tultuaan avain mukanaan haenen huoneeseensa rahoja hakemaan, tahtoi itse ottaa kaikki, vaan kun Simon ja Jefimia haenet tavoittivat, oli pakoitettu tasaamaan heidaen kanssansa. Ja sitten peittaeaeksensae rikoksen jaelkiae, tuli jaelleen kauppiaan kanssa hotelliin ja myrkytti haenet siellae. Kun syyttaejaen apulainen oli puheensa paeaettaenyt, nousi asianajajain penkiltae keski-ikaeinen haennystakkiin puettu mies, leveae, taerkaetty, valkenen puoliympyrae rinnassa ja lausui reippaan puheen Kartinkinin ja Botshkovan puolustukseksi. Taemae oli heidaen, kolmella sadalla ruplalla palkkaamansa vannotettu asianajaja. Taemae vaeitti heidaen molempien syyttoemyyttae ja sysaesi koko syyn Maslovan niskoille. Haen koetti naeyttaeae peraettoemaeksi Maslovan vaeitteen, ettae Botshkova ja Kurtinkin olisivat olleet taemaen kanssa yhdessae, kun haen otti rahat, ja koetti todistaa; ettae Maslovan vaeitteellae, taemae kun oli rikoksen teossa tavattu myrkyttaejae, ei voinut olla merkitystae. Nuo rahat,--2,500 ruplaa,--puhui asianajaja,--saattoivat varsin hyvin olla kahden ahkeran ja rehellisen ihmisen ansaitsemia, he kun joskus saivat paeivaessae 3 jopa 5:skin ruplaa hotellivierailta. Kauppiaan rahat olivat Maslovan anastamat ja olivat ne sittemmin jollekin annetut taikka hukatut, koska Maslova ei ollut selvaepaeisenae. Myrkytyksen oli Maslova yksin saanut aikaan. Taemaen perustuksella haen pyysi valamiehiae julistamaan Kartinkinin ja Botshkovan syyttoemiksi rahojen anastamiseen, mutta jos heidaet katsottaisiinkin syyllisiksi anastamiseen, niin ainakin ottamatta osaa myrkytykseen ja ilman edellaekaeypaeae aikomusta. Lopuksi taemae asianajaja, pistellen syyttaejaen apulaista, teki sen huomautuksen, ettae herra syyttaejaen loistavat mietteet perinnoellisyydestae, joskin selvittaevaet taemaen kysymyksen tieteellisiae naekoekohtia, eivaet olleet taessae tapauksessa paikallaan, koskapa Botshkova oli tuntemattomain vanhempain lapsi. Syyttaejaen apulainen kirjoitti jotakin vihasesti paperiinsa ja osoittaen ylenkatseellista kummastusta kohautti olkapaeitaeaen. Sitten nousi Maslovan puolustaja istualtaan ja aristellen, kangertaen lausui puolustuspuheensa. Kieltaemaettae sitae, ettae Maslova oli ottanut osaa rahojen anastamiseen, haen vaeitti ainoastaan sitae, ettei Maslovalla ollut tarkoitusta myrkyttaeae Smelkofia, ja ettae haen oli antanut pulverin vaan siinae tarkoituksessa, ettae Smelkof nukkuisi. Oli haenellaekin aikomus vaehaen hoeystaeae esitystaeaen kaunopuheliaisuudella, mainitsemalla kuinka Maslovan oli turmelukseen saattanut mies, joka oli jaeaenyt rankaisematta, silloin kuin Maslova yksin sai kantaa lankeemuksensa koko painon, mutta taemae asianajajan retki psykologiian alalle meni kokonansa vaetykselleen, niin ettae kaikkia haevetti. Kun haen puhua vatkutteli miesten julmuudesta ja naisen aseman kurjuudesta, niin puheenjohtaja, haluten auttaa haentae, pyysi haentae pysymaeaen paremmin asiassa. Taemaen puolustajan jaelkeen nousi jaelleen syyttaejaen apulainen ja puolustettuaan vaeitettaensae perinnoellisyydestae ensimaeistae asianajajaa vastaan sillae, ettae vaikka Botshkova onkin tuntemattomain vanhempain tytaer, niin ei perinnoellisyysopin todenperaeisyys sillae suinkaan ole kumottu, koskapa perinnoellisyyden laki lepaeae niin vankalla tieteellisellae pohjalla, ettemme ainoastaan ole oikeutetut johtamaan rikosta perinnoellisyydestae vaan vielaepae perinnoellisyyttae rikoksesta. Mitae taas tuli puolustajan otaksumiseen, ettae Maslova muka olisi jonkun luullun viettelijaen turmelema (haen lausui erittaein myrkyllisesti sanan luullun), niin tosiasiat pikemminkin puhuivat siihen suuntaan, ettae juuri Maslova oli monien monituisten uhriensa viettelijae, jotka olivat haenen kaesiinsae joutuneet. Naein sanottuansa haen voittoriemuisena koeksaehti istumaan. Sitten annettiin syytetyille tilaisuus puolustaa itseaensae. Jefimia Botshkova uudisti sen, ettei haen mitaeaen tiennyt eikae ollut mihinkaeaen ottanut osaa ja vaeittaemaellae vaeitti Maslovaa syypaeaeksi kaikkeen. Simon toisti vaan useamman kerran: --Teillae on valta, minae olen viaton, suotta syytaette. Mutta Maslova ei sanonut mitaeaen. Puheenjohtajan kehoitettua haentae tuomaan esiin, mitae haenellae oli puolustukseksensa sanottavaa, Maslova vaan nosti haeneen silmaensae, katsahti kaikkiin kuten kierretty metsaeotus, ja heti taas laski alas silmaensae ja rupesi itkemaeaen, aeaenekkaeaesti nyyhkyttaeen. --Mikae teidaen on?--kysyi kauppias, joka istui Nehljudofin vieressae, kuultuansa aekkiae kummallisen aeaenen Nehljudofin suusta. Taemae aeaeni oli pidaetettyae itkua. Nehljudof ei yhae vielaekaeaen ymmaertaenyt nykyisen tilansa koko merkitystae ja arveli hermojensa heikkouden syyksi, ettae haen tuskin sai hillityksi itkua ja kyyneleitae, jotka olivat nousseet haenen silmiinsae. Haen pani rillit silmillensae peittaeaekseen niitae, otti sitten esille nenaeliinan ja alkoi turistaa. Haevaeistyksen pelko, joka olisi haentae kohdannut, kun kaikki oikeussalissa olisivat saaneet tietaeae haenen teostansa, tahtoi pysaeyttaeae haenessae tapahtuvaa sisaellistae tyoetae. Taemae pelko oli taehaen ensimaeiseen aikaan kaikkea muuta voimakkaampi. XXII. Syytettyjen sanottua viimeisen sanansa ja asianomaisten sovittua tehtaevien kysymysten muodosta, joka kaikki kesti vielae jokseenkin kauan, pantiin kysymykset lopulliseen muotoonsa ja puheenjohtaja esitti yleissilmaeyksen jutusta. Ennen antautumista itse juttuun haen hyvin kauvan selitteli valamiehille miellyttaevaellae kodikkaalla puhetavalla, ettae ryoestoe on ryoestoe, mutta varkaus on varkautta ja ettae anastaminen lukitusta paikasta on anastamista lukitusta paikasta, mutta anastaminen lukitsemattomasta paikasta on anastamista lukitsemattomasta paikasta. Ja selitellen taetae haen erittaeinkin usein katsahteli Nehljudofiin ikaeaenkuin olisi juuri haenelle tahtonut saada selvaeksi taemaen taerkeaen seikan, toivoen, ettae haen ymmaerrettyaensae haenet, selittaeae sen sitten tovereillensa. Sitten arvellen, ettae valamiehet olivat jo kylliksi paeaesseet naeiden totuuksien perille, alkoi haen kehitellae toista totuutta, joka koski sitae, ettae tapoksi sanotaan semmoista tekoa, josta seuraa ihmisen kuolema ja taemaen mukaan myrkytyskin on tappo. Kun taemaekin totuus oli haenen mielestaensae tullut valamiehille selvaeksi, haen selitti heille, ettae jos varkaus ja tappo ovat tehdyt yhdessae, niin rikoksen aines on kokoonpantu varkaudesta ja taposta. Huolimatta siitae, ettae haentae itseaensae halutti pian paeaestae erilleen jutusta ja ettae sveitsilaeisnainen jo odotti haentae, oli haen niin tottunut toimeensa, ettae kerran puhumaan paeaestyaensae ei enaeae mitenkaeaen voinut pysaehtyae ja sen vuoksi selitteli tarkalleen valamiehille, ettae jos naemaet huomaavat syytetyt syyllisiksi, niin heillae on oikeus julistaa ne syyllisiksi, mutta jos he huomaavat ne syyttoemiksi, niin heillae on oikeus julistaa ne syyttoemiksi; jos taas he huomaavat ne syyllisiksi yhteen, mutta syyttoemiksi toiseen, niin voivat julistaa ne syyllisiksi yhteen mutta syyttoemiksi toiseen. Sitten seurasi vielae selitys heille, ettae vaikka heille onkin taemmoeinen oikeus annettu, heidaen on kaeyttaeminen sitae jaerjellisesti. Haenen oli vielae aikomus selittaeae, ettae jos he antavat asetettuun kysymykseen myoentaevaen vastauksen, niin he taellae vastauksellansa myoentaevaet kaikkeen, mikae on kysymyksessae sanottu, mutta jolleivaet he kaikkea myoennae, mikae on kysymyksessae sanottu, niin heidaen on erikseen mainittava, mitae he eivaet myoennae, mutta katsahdettuaan kelloonsa ja naehtyaeaen ettae se oli jo 5 minuuttia vaille 3 haen paeaetti paikalla siirtyae itse jutun esittaemiseen. --Taemaen jutun erikoiskohdat ovat seuraavat,--alkoi haen ja uudisti kaiken sen, minkae jo olivat moneen kertaan ennen sanoneet sekae puolustajat ettae syyttaejaen apulainen ja todistajat. Puheenjohtaja puhui, mutta jaesenet haenen ympaerillaensae syvaemietteisen naekoeisinae kuuntelivat ja tuon tuostakin katsahtelivat kelloihinsa pitaeen haenen puhettansa tosin sangen hyvaenae eli semmoisena kuin sen olla pitikin, mutta vaan vaehaen pitkaenae. Samaa mieltae oli syyttaejaen apulainenkin ja yleensaekin kaikki lakimiehet ja kaikki salissa olijat. Puheenjohtaja lopetti yleiskatsahduksensa. Olisi luullut, ettae nyt on kaikki sanottu. Mutta puheenjohtaja ei mitenkaeaen voinut luopua oikeudestaan puhua,--niin mieluista oli haenen kuunnella omaa mieliinvaikuttavaa aeaenenpainoansa,--ja niinpae haen naeki hyvaeksi sanoa vielaekin muutamia sanoja sen oikeuden taerkeydestae, joka oli valamiehille annettu, siitae, kuinka naeiden oli huomaavaisuudella ja varovaisuudella kaeyttaeminen eikae vaeaerinkaeyttaeminen taetae oikeuttansa, siitae ettae he olivat tehneet valan, ettae he olivat yhteiskunnan omatunto ja ettae neuvoshuoneen salaisuus oli pyhaenae pidettaevae j.n.e., j.n.e. Siitae saakka kun puheenjohtaja alkoi puhua, oli Maslova herkeaemaettae katsonut haeneen ikaeaenkuin olisi pelaennyt jonkunkaan sanan menevaen hukkaan, ja sentaehden Nehljudof ei pelaennyt kohdata haenen katsettansa, vaan lakkaamatta katseli haentae. Ja Nehljudofin mielikuvituksessa tapahtui se tavallinen ilmioe, ettae rakastetun ihmisen kasvot, joita ei ole kaukaan aikaan naehnyt, ensi naekemaellae pitkaen poissaolon aikana tapahtuneiden ulkonaisten muutosten taehden haemmaestyttaevaet, mutta vaehitellen muuttuvat ihan samallaisiksi kuin olivat monta vuotta sitten; kaikki tapahtuneet muutokset haeviaevaet ja henkisten silmien eteen astuu vaan paeaeilme tuosta erikoisesta, toistamattomasta henki-ihmisestae. Taemaepae nyt tapahtui Nehljudofissa. Niin, huolimatta vankipuvusta, laajentuneista kasvoista, suureksi kasvaneesta povesta, huolimatta pullistuneesta kasvojen ala-osasta, rypyistae otsassa ja ohimoilla ja vaehaen turvonneista silmistae, oli se epaeilemaettae se sama Katjusha, joka Kristuksen yloesnousemussunnuntaina niin viattomasti katseli alhaalta yloes Nehljudofiin, rakastamaansa ihmiseen, rakastuneilla, elaemaen riemusta ja elaemaen yltaekyllaeisyydestae nauravilla silmillae. "Ja mikae kummallinen sattumus! Ettae taemaen jutun pitikin sattua juuri silloin kun minae olin istumassa ja ettae minae tapaamatta haentae kymmeneen vuoteen, tapasin haenet taeaellae syytettyjen penkillae. Ja mihinkae ihmeeseen taemae loppuneekaan? Pikemmin, ah, kunhan vaan pikemmin!" Haen ei yhae vielaekaeaen noeyrtynyt sen katumustunteen alaiseksi, joka alkoi haenessae liikkua. Haenestae naeytti taemae sattumalta, joka oli menevae ohi eikae vahingoittava haenen elaemaeaensae. Haen tunsi olevansa samassa asemassa kuin pentu, joka on huonosti kaeyttaeytynyt sisaellae, ja jonka turpaa isaentae, pitaeen kiini niskasta, painaa siihen likaan, minkae se on tehnyt. Pentu vinkuu, koettaa rimpuilla paeaestaeksensae niin kauas kuin mahdollista tekonsa seurauksista, unohtaakseen ne. Vaan saeaelimaetoen isaentae ei paeaestae sitae kaesistaeaen. Niin Nehljudofkin jo tunsi kaiken sen likaisuuden, minkae oli saanut aikaan, tunsi myoeskin isaennaen mahtavan kaeden, mutta haen ei vielaekaeaen ymmaertaenyt, mikae merkitys haenen teollaan oli, eikae tunnustanut itse isaentaeae. Haen yhae halusi olla uskomatta siihen, ettae se, mikae oli haenen edessaeaen, oli haenen tekoansa. Mutta armahtamaton, naekymaetoen kaesi piteli haentae ja haen jo aavisti ettei voisi enaeae irtautua. Tosin haen vielae koetti pysyae urhoollisena ja vanhan tavan mukaan pantuaan jalat ristiin ja huolettomasti leikkien rilliensae kanssa itseensae luottavassa asennossa istui tuolillansa ensimaeisessae rivissae toisena jaerjestyksessae. Mutta syvimmaessae sielussaan haen kuitenkin jo tunsi koko sen julmuuden, halpamaisuuden, alhaisuuden, jota osoitti ei ainoastaan taemae haenen tekonsa, vaan koko haenen tyoetoen, siveetoen, julma ja omavaltainen elaemaensae; ja niinpae tuo hirvittaevae esirippu, joka jonkinlaisen ihmeen kautta oli koko taenae aikana, kaikkina naeinae kahtenatoista vuotena salannut haeneltae sekae taetae haenen rikostansa ettae koko haenen tulevaa elaemaeaensae, jo liikahteli ja haen jo vilahdukselta naeki yhtae ja toista sen takaa. XXIII. Puheenjohtaja vihdoin paeaetti puheensa ja sulavalla liikkeellae nostaen kysymyslistaa antoi sen laehestyneelle esimiehelle. Valamiehet nousivat, iloisina siitae, ettae saivat laehteae ja tietaemaettae missae pitaeae kaesiaensae, aivan kuin jotain haeveten menivaet toinen toisensa jaelessae neuvoshuoneeseensa. Heti kun ovi oli heidaen jaelkeensae sulkeutunut, tuli santarmi taemaen oven luo, tempasi miekan tupesta ja pannen sen olalle, jaei seisomaan oven eteen. Tuomarit nousivat ja laeksivaet salista. Syytetyt niinikaeaen vietiin pois. Tultuaan neuvoshuoneeseen, ottivat valamiehet kuten ennenkin ensi teokseen esille paperossit ja alkoivat polttaa. Heidaen asemansa luonnottomuus, kierous ja valheellisuus, jonka he suuremmassa tai vaehemmaessae maeaeraessae tunsivat istuessaan paikoillansa salissa, meni heti ohi kun he tulivat neuvoshuoneeseen ja olivat sytyttaeneet paperossit, ja tuntien helpoitusta, he istuutuivat ja heti alkoi vilkas keskustelu. --Tyttoe riepu on syytoen, on muuten vaan juttuun kiertynyt,--sanoi hyvaenluontoinen kauppias,--haen on armahdettava. --Siitaepae nyt saammekin puhella,--sanoi esimies.--Emme saa antautua persoonallisten vaikutusten alaiseksi. --Mainion yleiskatsahduksen antoi puheenjohtaja,--huomautti oeversti. --Jo kait! Olin vaehaellae nukkua. --Paeaeasiahan on se, ettei palvelusvaeki olisi voinut tietaeae rahoista, jollei Maslova olisi ollut heidaen kanssaan samassa liitossa,--sanoi juutalainen puotipalvelija. --Oletteko siis sitae mieltae, ettae haen on varastanut, kysyi joku valamiehistae. --En usko taessae maailmassa, huusi hyvaenluontoinen kauppias:--vaan tuo punasilmaeinen retkale on opettanut. --Kaikki ne ovat yhtae hyviae,--sanoi oeversti. --Mutta kielsihaen se kaeyneensae jalallaankaan huoneessa. --Uskokaa sitae. Minae en tuota runtaletta iaessaeni uskoisi. --Niin, kumpa se olisi sillae hyvae, ettae te ette usko,--sanoi puotipalvelija. --Eikoes avain ollut haenellae? --Entaes sitte jos olikin?--intti kauppias. --Entae sormus? --Eikoes haen siitaekin selittaenyt,--huusi taas kauppias.--Roteva kauppias, ja vielae sitte juovuksissa, pieksi haentae. No sitten arvatenkin jaelleen leppyi. Tuossa nyt on, ota, elae itke. Olihan se ihminen kuulema jaettilaeisen kokoinen, 12 tuumaa paeaelle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa. --Ei siitae ole kysymys,--keskeytti Pietari Gerasimovitsh,--kysymys on siitae, haenkoe yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusvaeki? --Mahdotonta oli haenen sitae yksin tehdae. Haenellae oli avain. Taemae hajanainen keskustelu kesti jotenkin kauvan, --Mutta suokaahan anteeksi, hyvaet herrat,--sanoi esimies.--Istukaamme nyt poeydaen aeaereen keskustelemaan. Tehkaeae hyvin,--sanoi haen istuen esimiehen paikalle. --Ne ovat senkin vietaeviae, nuo tytoet, sanoi puotipalvelija ja kannattaen sitae mieltae, ettae paeaerikoksellinen oli Maslova, kertoi kuinka joku taemmoeinen otus oli varastanut bulevaardilla kellon haenen toveriltansa. Taemaen johdosta alkoi oeversti kertoa vielae ihmeellisempaeae juttua hopeisen teekyoekin varastamisesta. --Hyvaet herrat, minae pyytaeisin pysymaeaen kysymyksessae,--sanoi esimies naputellen kynaellaensae poeytaeaen. Kaikki vaikenivat. Kysymykset olivat asetetut naein: 1) Onko Borkin kylaestae Krapivenskin piirikunnasta oleva 33 vuotias talonpoika Simon Kartinkin syyllinen siihen, ettae haen tammikuun 17 p:nae 188' N:kaupungissa, paeaetettyaensae ottaa kauppias Smelkofin hengiltae, ryoestaemisen aikomuksessa, yksin tuumin muiden henkiloeiden kanssa, antoi taelle konjakkiin sekotettuna myrkkyae, josta sitten seurasi Smelkofin kuolema, ja anasti haeneltae 2,500 ruplaa rahaa sekae briljanttisormuksen? 2) Onko kaupunkilaisnainen, 43 vuotias Jefimia Ivanovna Botshkova syyllinen edellisessae kohdassa mainittuun rikokseen. 3) Onko 27 vuotias kaupunkilaisnainen Katariina Mihailova Maslova syyllinen yllaemainitussa kohdassa sanottuun rikokseen. 4) Jos syytetty Jefimia Botshkova ei ole syyllinen yllaemainittuun kysymykseen naehden, niin onko haen syyllinen siihen, ettae haen tammik. 17 paeivaenae 188' N:kaupungissa, ollen "Mauritanian" hotellin palveluksessa, salaisesti anasti lukitusta kapsaekistae, joka kuului samassa hotellissa vierailevalle kauppias Smelkofille ja oli taemaen huoneessa, 2,500 ruplaa rahaa, jossa tarkoituksessa haen aukaisi kapsaekin paikalle tuodulla ja haenen ottamallaan avaimella? Esimies luki ensimaeisen kysymyksen. --No mitae arvelette, hyvaet herrat? Taehaen kysymykseen vastattiin hyvin pian. Kaikki yhtyivaet vastaukseen: "On syyllinen", tunnustaen haenet osalliseksi sekae myrkytykseen, ettae anastukseen. Haentae syylliseksi julistamasta kieltaeytyi ainoastaan joku vanha varusmestari, joka kaikkiin kysymyksiin vastasi vapauttavassa hengessae. Esimies arveli, ettei taemae ymmaerrae mistae on kysymys ja selitteli sentaehden, ettae kaikesta paeaettaeen ei ollut epaeilemistaekaeaen ettae Kartinkin ja Botshkova olivat syylliset, mutta varusmestari vastasi kyllae ymmaertaevaensae vaan pitaevaensae parempana saeaeliae. "Emmehaen ole itsekaeaen pyhimyksiae",--sanoi haen ja jaei kun jaeikin omaan mielipiteeseensae. Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien keskustelujen ja selitysten jaelkeen: "on syytoen",--koskei ollut selviae todistuksia siihen, ettae haen olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon haenen puolustajansa olikin pannut erityistae painoa. Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, vaeitti ettae Botshkova oli kaiken alkuunpanija. Monet valamiehistae olivat samaa mieltae haenen kanssaan, mutta esimies, tahtoen ankarasti pysyae laillisuuden rajoissa, arveli, ettei ollut syytae pitaeae haentae osallisena myrkytykseen. Pitkien kiistojen peraestae paeaesi esimiehen mielipide voitolle. Neljaenteen, niinikaeaen Botshkovaa koskevaan kysymykseen vastattiin: "on syyllinen", ja varusmestarin vaatimuksesta lisaettiin: "vaan ansaitsee armahdusta." Maslovaa koskeva kysymys heraetti kiivaan ottelun. Esimies vaeitti haentae syylliseksi sekae myrkytykseen ettae ryoestoeoen, kauppias samoin kuin oeversti, puotipalvelija ja varusmestari olivat toista mieltae,--muut olivat ikaeaenkuin kahdenvaiheilla, mutta esimiehen mielipide alkoi yhae enemmaen paeaestae valtaan, erittaeinkin siksi, ettae kaikki valamiehet olivat vaesyksissae ja mieluimmin kallistuivat siihen suuntaan, joka lupasi kaikkein pikemmin saada heidaet yksimielisiksi ja siis vapauttaa. Paeaettaeen kaikesta siitae, mikae oli oikeudellisesta tutkinnosta esille kaeynyt, ja siitae, mitae Nehljudof Maslovasta tiesi, oli haen vakuutettu siitae, ettae Maslova oli syytoen sekae anastukseen ettae myrkytykseen. Haen oli alussa vakuutettu siitae, ettae kaikki ovat samaa mieltae. Mutta sitten haen huomasi, ettae kauppiaan koempeloen puolustuksen taehden, joka naehtaevaesti perustui siihen, ettae Maslovan ulkomuoto oli taemaen mieleen, jota seikkaa haen ei peittaenytkaeaen, ja kun esimies juuri taemaen taehden pani vastaan ja, kaikkien ollessa vaesyksissae, ratkaisu alkoi kallistua Maslovaa vastaan, oli haenen aikomuksensa tehdae vastavaeitteitae, mutta haentae pelotti puhua Maslovan puolesta,--haenestae tuntui, ettae kaikki heti saavat tietaeae haenen suhteestansa taehaen. Ja kuitenkin haen tunsi, ettei voisi jaettaeae asiata naein, vaan ettae haenen taeytyi vastustaa. Haen punehtui ja vuoroon vaaleni ja oli juuri alkamassa puhetta, kun Pietari Gerasimovitsh, taehaen asti vaiettuansa, naehtaevaesti suuttuneena esimiehen opettavaan aeaeneen, yhtaekkiae alkoi taetae vastustaa ja puhua juuri sitae samaa, mitae Nehljudofkin oli tahtonut sanoa. --Mutta malttakaahan,--sanoi haen,--te sanotte haentae syylliseksi varkauteen sen perustuksella, ettae haenellae oli avain, mutta eivaetkoe kaeytaevaepalvelijat haenen jaelkeensae olisi voineet ottaa haltuunsa avainta ja avata kapsaekkiae. --Niinpae kyllae, niinpae kyllae,--ehaetti kauppias sanomaan. --Eihaen Maslova voinut ottaa rahoja, sillae mihin haen olisi niitae voinut omassa asemassaan piiloittaa. --Sitae minaekin,--lisaesi kauppias. --Mutta pikemminkin on asianlaita semmoinen, ettae haenen tulonsa johdosta heraesi palvelijoissa rikoksen tuuma ja he kaeyttivaet tilaisuutta hyvaeksensae, ja sitten sysaesivaet syyn haenen niskoillensa. Pietari Gerasimovitsh puhui aertyisesti. Ja haenen aertyisyytensae tarttui esimieheen, joka taemaen johdosta alkoi erittaein itsepintaisesti puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh puhui niin vakuuttavasti, ettae enemmistoe yhtyi haeneen, paeaettaeen, ettei Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja ettae sormus oli haenelle lahjoitettu. Mutta puheen tullessa haenen osanotostaan myrkytykseen, sanoi haenen kiivas puolustajansa, kauppias, ettae Maslova oli tunnustettava syyttoemaeksi, koska ei haenellae ollut mitaeaen aijetta myrkyttaeae kauppiasta. Esimies taas sanoi, ettei haentae voitu tunnustaa syyttoemaeksi, koska haen oli itse tunnustanut antaneensa pulverin. --Antoi, mutta luuli antavansa oopiumia,--sanoi kauppias. --Kyllaehaen oopiumillakin saattoi ottaa hengen,--sanoi oeversti, joka rakasti tehdae poikkeuksia asiasta ja alkoi taessae tilaisuudessa kertoa siitae, ettae haenen lankonsa vaimo oli myrkyttaenyt itsensae oopiumilla ja olisi kuollut, ellei laeaekaeriae olisi ollut saatavissa ja ellei ajoissa olisi tarpeellisiin toimiin ryhdytty. Oeversti kertoi semmoisella painavuudella, semmoisella arvolla ja luottamuksella itseensae, ettei kukaan rohjennut haentae keskeyttaeae. Ainoastaan puotipalvelija, esimerkin vaikutuksesta, paeaetti keskeyttaeae haenet, kertoaksensa oman juttunsa. --Taehaen voivat jotkut niin tottua,--alkoi haen,--ettae saattavat ottaa 40 tippaa. Minulla oli sukulainen... Mutta oeversti ei antanut keskeyttaeae itseaensae ja jatkoi kertomustansa siitae mitenkae oopiumi oli vaikuttanut haenen lankonsa vaimoon. --Mutta hyvaet herrat, kellohan kaey jo viidettae,--sanoi joku valamiehistae. --Kuinkas siis, hyvaet herrat,--kaeaentyi esimies:--tunnustamme siis syylliseksi ilman ryoestaemisen aikomusta, eikae ole omaisuutta anastanut. --Niinkoe siis? Pietari Gerasimovitsh tyytyvaeisenae voittoonsa, suostui. --Mutta ansaitsee armahdusta,--lisaesi kauppias. Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole syyllinen. --No niinhaen taemae nyt onkin,--selitti esimies,--syyttoemaeksihaen haen jaeaekin. --Anna mennae naein: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikae haenen syyksensae jaeaepi, sekin on vielae lievennettaevae,--sanoi iloisesti kauppias. Kaikki olivat niin vaesyksissae, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan arvannut lisaetae vastaukseen sanoja:--syyllinen, _vaan ilman tappamisen aikomusta_. Nehljudof oli niin kiihtyneessae mielentilassa, ettei haenkaeaen huomannut taetae. Ja taessae muodossa tulivat vastaukset kirjoitetuiksi ja oikeussaliin annetuiksi. Rablais sanoo, ettae eraes lakimies, jolta oli tultu oikeutta hakemaan, viitattuansa kaikkiin mahdollisiin lakeihin ja luettuaan 20 sivua jaerjetoentae lakitieteellistae latinaa, ehdotti ettae oikeuden hakijat heittaeisivaet arpaa: kruunu vai risti. Jos kruunu, niin hakija on oikeassa, jos risti, niin vastaaja on oikeassa. Niin kaevi taeaellaekin. Se mitae paeaetettiin, ei paeaetetty siksi, ettae kaikki olivat niin suostuneet, vaan ensiksikin siksi, ettae puheenjohtaja, vaikka olikin puhunut niin kauan taellae kertaa, jaetti sanomatta sen minkae haen aina tavallisesti muulloin sanoi, nimittaein, ettae vastatessaan kysymykseen he voivat sanoa: on syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta; toiseksi siksi, ettae oeversti liian pilkallisesti ja ikaevaesti kertoi jutun lankonsa vaimosta; kolmanneksi siksi, ettae Nehljudof oli semmosessa mielenkiihkossa, ettei huomannut tuota poisjaeaenyttae lisaeystae tappamisen aikomuksesta ja ajatteli ettae lisaelause: ilman edeltaepaein harkittua aikomusta, tekee syytoeksen tyhjaeksi; neljaenneksi siksi, ettae Pietari Gerasimovitshiae ei ollut huoneessa, haen oli kaeymaessae ulkona siihen aikaan kun esimies luki laepi kysymykset ja vastaukset; ja erittaeinkin siksi, ettae kaikki olivat vaesyksissae ja kaikkien teki mieli paeaestae mitae pikemmin pois ja siis tahtoivat suostua siihen paeaetoekseen, joka kaikkein pikemmin lopettaisi jutun. Valamiehet soittivat kelloa. Santarmi, joka seisoi miekka paljastettuna ovella, pisti miekan tuppeen ja syrjaeytyi. Tuomarit istuivat paikoillensa ja valamiehet tulivat yksitellen huoneestansa. Esimies kantoi juhlallisen naekoeisenae listaa, tuli puheenjohtajan luo ja antoi sen haenelle. Puheenjohtaja luki sen ja naehtaevaesti kummastuneena levitti kaetensae ja kaeaentyi vierustoveriensa puoleen neuvottelemaan. Puheenjohtaja oli ihmeissaeaen siitae, ettae valamiehet, vaikka olivat lisaenneet ensimaeiseen ehtoon sanat: ilman ryoestaemisen aikomusta--eivaet lisaenneet toiseen sanoja: ilman tappamisen aikomusta. Nyt kaevi valamiesten paeaetoeksestae esiin, ettae Maslova ei ollut varastanut, ei ollut ryoestaenyt ja kuitenkin oli myrkyttaenyt ihmisen ilman mitaeaen naekyvaeae tarkoitusta. --Katsokaas mitae jaerjettoemyyksiae ne ovat sieltae tuoneet, sanoi haen vasemmalla puolellaan istuvalle jaesenelle.--Siitaehaen seuraa pakkotyoetae ja kuitenkin haen on syytoen. --No kuinka haen nyt olisi syytoen,--sanoi ankara jaesen. --On kun onkin syytoen. Minun mielestaeni taehaen tapaukseen voi soveltaa 817 pykaelae. (817 Sec.:ssae puhutaan siitae, ettae jos oikeus huomaa syytoeksen peraettoemaeksi, se voi kumota valamiesten paeaetoeksen). --Mitae te arvelette,--kaeaentyi puheenjohtaja hyvaentahtoisen jaesenen puoleen. Hyvaentahtoinen jaesen ei vastannut heti, vaan katsahti ensin edessaeaen olevan paperin numeroon ja laski numerot yhteen,--luku ei ollut tasanjaollinen kolmella. Haen paeaetti, ettae jos menee tasan niin haen suostuu; mutta vaikka ei mennytkaeaen tasan, niin haen hyvaenluontoisuutensa vuoksi kuitenkin suostui. --Minunkin naehdaekseni se olisi paikallaan,--sanoi haen. --Entaes te?--sanoi puheenjohtaja kaeaentyen vihasen jaesenen puoleen. --Ei missaeaen tapauksessa,--vastasi taemae paeaettaevaesti.--Muutenkin sanomalehdissae kirjoitetaan, ettae valamiehet vapauttavat rikoksellisia, mutta mitaes sitte kirjoitetaan, kun oikeus alkaa vapauttaa. En mitenkaeaen voi suostua. Puheenjohtaja katsoi kelloonsa. --Ikaevae kyllae, mutta mikae tuumaksi,--sanoi haen ja antoi kysymykset esimiehen luettaviksi. Kaikki nousivat ja esimies, muutellen jalkojansa, ryki aeaenensae selvaeksi, luki julki kysymykset ja vastaukset. Kaikki lakimiehet: sihteeri, asianajajat, jopa syyttaejaekin ilmaisivat kummastuksensa. Syytetyt istuivat levollisina, naehtaevaesti ymmaertaemaettae vastauksien merkitystae. Taas asetuttiin istumaan ja puheenjohtaja kysyi syyttaejaeltae: minkae rangaistuksen alaisiksi haen katsoi syytettyjen olevan saatettavat. Syyttaejae, ilostuneena odottamattomasta menestyksestaeaen. Maslovaan naehden ja laskien taemaen menestyksen kokonaan kaunopuheliaisuutensa ansioksi, nousi katsahdettuaan kirjaan ja sanoi: --Simon Kartinkiniin sovelluttaisin 1,452 pykaelaen ja 1,453 pykaelaen neljaennen kohdan, Jefimia Botshkovaan 1,659 pykaelaen ja Katariina Maslovaan 1,454 pykaelaen. Naemaet rangaistukset olivat kaikkein ankarimpia, mitkae vaan saattoivat tulla kysymykseen. --Oikeus poistuu paeaetoeksen tekemistae varten,--sanoi puheenjohtaja nousten seisaalleen. Kaikki nousivat haenen jaelkeensae ja tuntien tyytyvaeisyyttae, kuten hyvaen tyoen suorittamisesta, alkoivat mikae laehteae ulos, mikae liikkua salissa. --Olemmepa, veliseni, paeaestaeneet haepeaellisen valheen,--sanoi Pietari Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi jotakin.--Olemme teljenneet haenet kuritushuoneeseen. --Mitae sanottekaan?--huudahti Nehljudof, taellae kertaa ollenkaan huomaamatta opettajan epaemiellyttaevaeae tuttavallisuutta. --Kuinkas muuten,--sanoi haen. Emmehaen lisaenneet vastaukseen sanoja: syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta. Sihteeri sanoi minulle juuri, ettae syyttaejae vaatii haenelle 15 vuotta pakkotyoetae. --No niinhaen oli paeaetetty, sanoi esimies. Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistaeae vastaan, sanoen olevan paeivaen selvaeae, ettae kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei haenellae voinut olla tappamisen aikomustakaan. --Mutta luinhan minae vastauksen, ennen kun meidaen oli laehteminen huoneesta,--puolusteli esimies itseaensae.--Kukaan ei silloin mitaeaen sanonut. --Minae olin siihen aikaan ulkona,--sanoi Pietari Gerasimovitsh.--Mutta en ymmaerrae kuinka se teiltae jaei huomaamatta? --Enhaen saattanut ajatellakaan,--sanoi Nehljudof. --Siinaepae se, ette ajatellakaan. --Se taeytyy saada korjatuksi,--sanoi Nehljudof. --Ei kuulu mitaeaen,--kyllae se nyt jo pysyy. Nehljudof katsahti syytettyihin. Siellae ne istuivat nuo samat, joiden kohtalo oli ratkaistu, istuivat yhae vaan liikkumattomina aitauksensa takana sotamiesten edessae. Maslova hymyili jollekin asialle. Ja Nehljudofin sydaemmessae liikahti huono tunne. Taetae ennen haen, pitaeen mahdollisena Maslovan vapauttamista ja jaeaemistae kaupunkiin, oli kahden vaiheilla mille kannalle asettua haenen suhteensa ja oikea suhtautuminen haeneen tuntui vaikealta.--Mutta kuritushuone ja Siperia olisivat kerrassaan tehneet lopun kaikista suhteista haeneen.--Kituva lintu herkeisi raepyttelemaestae metsaestyslaukussa ja muistuttamasta itseaensae. XXIV. Pietari Gerasimovitshin otaksuminen oli oikea. Palattuaan neuvoshuoneesta otti puheenjohtaja paperin ja luki: "Vuonna 188' 28 paeivaenae Huhtikuuta on Piirioikeus Haenen Keisarillisen Majesteettinsa asetuksen mukaisesti rikososastonsa kautta, perustuen herrain valamiesten tekemaeaen paeaetoekseen, rikoslain 771 Sec.:n 3:nen kohdan, 776 Sec.:n 3:nen kohdan ja 777 Sec.:n nojalla tuominnut: 33 vuotiaan talonpojan Simon Kartinkinin, 27 vuotiaan kaupunkilaisnaisen Katarina Maslovan paitsi kansalaisoikeuksiensa menettaemistae, laehetettaevaeksi pakkotoeihin: Kartinkinin 8:ksi vuodeksi, ja Maslovan 4:ksi vuodeksi, sekae molemmat kaersimaeaen rikoslain 25 Sec.:ssae mainittuja seurauksia; 43 vuotiaan kaupunkilaisnaisen Jefimia Botshkovan, paitsi kaikkein erityisten persoonallisten ja kansalaisoikeuksien ja etujen menettaemistae, suljettavaksi vankilaan 3 vuoden ajaksi ja kaersimaeaen rikoslain 48 Sec.:ssae mainittuja seurauksia.--Oikeuskulut taestae jutusta ovat syytettyjen tasan keskenaeaen suoritettavat ja varattomuuden tapauksessa pantavat kruunun laskuun. Taehaen juttuun kuuluvat todiste-esineet ovat myytaevaet, sormus jaetettaevae takasin, laeaekepullot haevitettaevaet. Kartinkin seisoi niinkuin ennenkin eteenpaein ojentuneena, pitaeen kaesiaeaen sormet hajalla housunpoimuja myoeten ja poskiansa nytkytellen. Botshkova naeytti aivan rauhalliselta. Kuultuansa paeaetoeksen Maslova meni tulipunaseksi. --En ole syyllinen, enkae ole,--huusi haen aekkiae yli koko salin.--Taemae on syntiae. Syytoen olen. En ole tahtonut, enkae ole ajatellut. Totta puhun. Totta.--Ja laskeutuen penkille haen purskahti aeaeneen itkemaeaen. Kun Kartinkin ja Botshkova tulivat ulos, istui haen yhae vielae paikallansa ja itki, niin ettae santarmin oli nykaeseminen haentae mekon hihasta. --Ei, taetae ei voi enaeae jaettaeae,--sanoi Nehljudof itseksensae kokonaan unohtaen tuon inhon tunteen, ja itsekaeaen tietaemaettae miksi, kiirehti kaeytaevaeaen vielae kerran naehdaeksensae Maslovaa. Ovissa tunkeili vilkas joukko ulostulvailevia valamiehiae ja asianajajia tyytyvaeisinae jutun paeaettymiseen, niin ettae Nehljudof viipyi muutamia minuuttia ovella. Paeaestyaensae kaeytaevaeaen oli Maslova jo kaukana. Mutta Nehljudof, ajattelematta sitae huomiota, joka haeneen kaeaentyi, nopein askelin saavutti Maslovan ja pysaehtyi haenen edellensae. Taemae oli jo herennyt itkemaestae ja vaan ajoittain nyyhkytteli, pyyhkien punottavia poskiansa liinan nurkkaan. Haen meni Nehljudofin ohitse katsahtamatta sivulleen. Paeaestettyaeaen haenet ohitse, Nehljudof palasi kiireesti takasin tavatakseen puheenjohtajaa, vaan puheenjohtaja oli jo mennyt ja Nehljudof saavutti haenet vasta eteisessae. --Herra puheenjohtaja,--sanoi Nehljudof laehestyen haentae juuri sinae hetkenae kun taemae puki paeaellensae vaaleata palttoota ja otti vastaan vahtimestarilta hopeapaeistae kaevelykeppiaensae:--saanko puhua kanssanne asiasta, joka aesken paeaettyi? Minae olen valamies. --Kyllae, tietysti, ruhtinas Nehljudof. Hauskaa naehdae, olemme ennen tavanneet toisiamme,--sanoi puheenjohtaja, katellen haentae ja mielihyvaellae muistellen, kuinka hyvin haen oli tanssinut,--paremmin kuin yksikaeaen nuorista--sinae iltana, jona oli Nehljudofin tavannut.--Millae voin teitae palvella? --On tullut erehdys vastaukseen, joka koski Maslovaa. Haen on syytoen myrkytykseen ja kuitenkin on haen tuomittu kuritushuoneeseen, sanoi Nehljudof totisen ja synkaen naekoeisenae. --Oikeus on tehnyt paeaetoeksensae teidaen omien vastauksienne perustuksella,--sanoi puheenjohtaja laeheten ulko-ovea:--vaikka vastaukset kyllae oikeudenkin mielestae tuntuivat ristiriitaisilta. Haen muisti aikoneensa selittaeae valamiehille, ettae jos he vastaavat: "on syyllinen", eivaetkae lisaeae sanoja: "vaan ilman tappamisen aikomusta", niin tappo katsotaan tahalliseksi, mutta kiireessae jaettaeneensae sen tekemaettae. --Niin, vaan eikoe taetae virhettae voi korjata? --Syytae kassatsiooniin voi aina loeytaeae. Taeytyy kaeaentyae jonkun asianajajan puoleen,--sanoi puheenjohtaja pannen lakin vaehae kallelleen paeaehaensae ja yhae laehestyen ovea. --Mutta taemaehaen on hirmuista. --Naehkaeaes, Maslovalla oli edessaeaen kaksi mahdollisuutta,--sanoi puheenjohtaja haluten olla erittaein ystaevaellinen ja kohtelias Nehljudofille. Haen selvitti poskipartaansa palttoon kauluksen paeaelle ja ottaen Nehljudofia kevyesti kaesikynkaestae ja suunnaten ulko-ovea kohden, jatkoi:--olettehan tekin laehdoessae? --Olen,--sanoi Nehljudof ja kiireesti pukeutuen laeksi haenen kanssansa. He tulivat kirkkaaseen, iloiseen auringonpaisteeseen ja taeytyi heti ruveta puhumaan kovemmalla aeaenellae rattaiden raeminaen taehden kadulla. --Asema naehkaeaes on kummallinen,--jatkoi puheenjohtaja korottaen aeaentaensae:--haenellae, tuolla Maslovalla, oli edessaeaen yksi kahdesta: joko melkein taeydellinen vapautus, vankilarangaistus, johon saattoi tulla lukuunotetuksi se, ettae haen jo oli istunut, jopa vaan aresti,--taikka sitten kuritushuone; mitaeaen keskivaeliae ei ole. Jos te olisitte lisaenneet sanat: "vaan ilman tappamisen aikomusta", niin haen olisi vapautettu. --Minae anteeksiantamattomasti unohdin sen,--sanoi Nehljudof. --Siinaepae koko asia onkin,--sanoi puheenjohtaja hymyillen ja kelloonsa katsoen. Jaeljellae oli vaan kolme neljaennestae Klaran maeaeraeaemaeaen hetkeen. --Nyt jos niin haluatte, kaeaentykaeae asianajajain puoleen. On loeydettaevae joku kassatsiooni-aihe. Sen voi aina loeytaeae. Dvoranskin kadulle,--vastasi haen ajurille:--30 kopeekkaa, en maksa koskaan enempaeae. --Teidaen ylhaeisyytenne, tehkaeae hyvin. --Noeyrin palvelijanne. Jos voin olla jotenkin avuksi, asuntoni on Dvornikofin talo Dvoranskin kadulla, se ei ole vaikea muistaa.--Ja ystaevaellisesti kumartaen haen ajoi pois. XXV. Keskustelu puheenjohtajan kanssa ja raikas ilma vaehaen rauhoittivat Nehljudofia. Haenen paeaehaensae tuli ajatus, ettae tunteensa ehkae oli liioiteltu, haen kun oli viettaenyt koko aamun niin tavattomissa olosuhteissa. "Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja vaelttaemaetoentae on tehdae kaikki, mikae on mahdollista keventaeaekseen haenen kohtaloansa ja tehtaevae pian. Taessae paikassa. Niin, taeytyy nyt jo taeaellae oikeudessa saada tietaeae, missae asuu Fanarin tai Mikishin." Haen muisti kahta kuuluisaa asianajajaa. Nehljudof palasi jaelleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni yloes. Ensimaeisessae kaeytaevaessae haen jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysaeytti haenet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi haenet sekae naeoeltae ettae nimeltae ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdae voitavansa. --Vaikka olenkin vaesyksissae ... vaan jollei kestae kauan, sanokaa minulle asianne,--mennaeaen taenne. Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin jonkun tuomarin tyoehuone. He istuivat poeydaen aeaereen. --No, mikae on nyt asianne? --Ennen kaikkea pyydaen,--sanoi Nehljudof,--ettei kukaan saisi tietaeae minun ottavan osaa taehaen asiaan. --Sehaen on itsestaeaen selvaeae. Siis?... --Olin vastikaeaen valamiehenae ja me tuomitsimme pakkotyoehoen eraeaen naisen, joka oli syytoen. Taemae vaivaa minua. Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikae tiennyt mitae sanoa. Fanarin vilkasi haeneen, mutta painoi silmaensae jaelleen alas, ja jaei kuuntelemaan. --No ja sitten?--sanoi haen vaan. --Tuomitsimme viattoman ja minae haluaisin tehdae valituksen asiassa ja siirtaeae jutun korkeimpaan instanssiin. --Senaattiin,--oikasi Fanarin. --Ja pyytaeisin nyt teitae ottamaan taemae asia ajaaksenne. Nehljudof tahtoi heti paeaestae kaikkein vaikeimmasta ja sentaehden siinae samassa sanoi: --Kulut taestae asiasta otan suorittaakseni, olkoot ne mitkae tahansa,--sanoi haen punehtuen. --No siitae kyllae sovimme,--sanoi asianajaja, anteeksiantavasti naurahtaen haenen kokemattomuudelleen. --Mistae siis on kysymys? Nehljudof kertoi. --Hyvae on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne laepi. Ja ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja minae annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekoe mene, minulla on taeaellae vielae muutamia asioita. Nehljudof jaetti hyvaesti ja laeksi ulos. Keskustelu asianajajan kanssa ja se seikka, ettae haen siis jo oli ryhtynyt toimenpiteisiin Maslovan puolustukseksi, rauhoittivat haenen mielensae vielae enemmaen. Haen tuli kadulle: ilma oli erinomainen, haen hengaehti syvaeaen kevaeistae ilmaa. Ajurit tarjoilivat palvelustansa, vaan haen laeksi jalkasin ja heti rupesi haenen paeaessaensae pyoerimaeaen kokonainen parvi ajatuksia ja muistoja Katjushasta ja haenen menettelystaeaen taetae kohtaan. Ja haenen tuli ikaevae ja kaikki naeytti synkaeltae. "Ei, taetae asiaa minae ajattelen toisen kerran", sanoi haen itsekseen, "nyt sitaevastoin pitaeae ruveta iloiselle tuulelle ja paeaestae raskaista ajatuksista." Haen muisti Kortshaginien paeivaellisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielae myoehaeistae ja saattoi kyllae ehtiae paeivaelliselle. Raitiovaunu kulki helistaeen ohitse. Haen antausi juoksuun ja hypaehti vaunuun. Mutta torille paeaestyae haen laskeutui pois, otti hyvaen pika-ajurin ja 10 minuutin kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla. XXVI. --Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne! teitae odotetaan, sanoi ystaevaellinen, lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven.--Herrasvaeki syoepi parhaallaan, ainoastaan teitae on kaesketty pyytaeae sisaelle. Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskaeytaevien luo ja soitti. --Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa. --Herrat Kolosof ja Mihail Sergejevitsh, muuten kaikki kotolaisia,--vastasi ovenvartija. Ylaekerroksen rappusilta katsahti alas kaunis lakeija haennystakissa ja valkosissa hansikkaissa. --Tehkaeae hyvin, teidaen korkeutenne,--sanoi haen.--Kaeskevaet pyytaeae sisaelle. Nehljudof nousi ylaekertaan ja kulki tutun erinomaisen ja tilavan salin laepi ruokasaliin. Ruokasalissa istui koko perhe poeydaen aeaeressae, lukuunottamatta aeitiae, ruhtinatar Sofia Vasiljevnaa, joka ei koskaan tullut ulos huoneestansa. Poeydaen paeaessae istui ukko Kortshagin, haenen vieressaeaen vasemmalla puolella tohtori, oikealla vieras Ivan Ivanovitsh Kolosof, entinen laeaeninesimies ja nyt pankinjohtokunnan jaesen, Kortshaginin vapaamielinen toveri; sitten vasemmalla puolella,--miss Reder, Missin pienen sisaren guvernantti, ja itse nelivuotias tytaer; vastapaeaetae oikealla puolella oli Missin veli, Kortshaginien ainoa poika, kuudesluokkalainen lyseossa, Petja, jonka taehden koko perhe, haenen tutkintojansa odotellen, oli jaeaenyt kaupunkiin; sitten kotiopettaja, ylioppilas; sitten vasemmalla Katariina Aleksejevna, 40 vuotias neiti kansallisheraetyksen ajoilta, taetae vastapaeaetae Mihail Sergejevitsh taikka Mischa Telegin, Missin serkku, ja poeydaen alapaeaessae Missi itse, sekae haenen vieressaeaen tyhjae paikka. --Sepae hauskaa. Istukaahan, me olemme ehtineet vasta kalan kimppuun,--sai ukko Kortshagin vaivoin sanotuksi, varovasti tekohampaillansa vatustellen ja nostaen Nehljudofiin silmaensae veristyneine luomineen, joissa ei eroittanut silmaeripsiae. --Stepan,--kaeaentyi haen suu taeynnae ruokaa lihavan, mahtavan bufettipalvelijan puoleen, silmillaeaen viitaten tyhjaeaen paikkaan. Vaikka Nehljudof hyvin tunsi ja monta kertaa oli paeivaellisissaekin naehnyt vanhaa Kortshaginia, vaikutti haeneen nyt erityisen vastenmielisesti nuo punaiset kasvot hekumallisine, mauskuttelevine huulineen, servietti leuan alla, ja rasvainen kaula; sanalla sanoen koko tuo hyvin syoetetty, sotilaallinen kenraalityyppi. Nehljudofin mieleen ehdottomastikin juolahti, mitae haen tiesi taemaen ihmisen julmuudesta, joka, jumala ties minkae vuoksi,--sillae haen oli sekae rikas ettae tunnettu, eikae kaivannut virka-ansioita,--oli pieksaettaenyt jopa hirtaettaenytkin ihmisiae ollessaan sotilaspiirin paeaellikkoenae. --Tuossa tuokiossa tarjotaan esille, teidaen korkeutenne,--sanoi Stepan, ottaen hopeisilla vaaseilla koristetusta bufetista suuren soppakauhan ja antaen paeaellaeaen merkin poskipartaiselle lakeijalle, joka heti alkoi jaerjestellae lautasia Missin vieressae olevalla tyhjaellae paikalla, mikae oli peitetty taiteellisesti kokoontaitetulla, silitetyllae servietillae, vaakuna ylaenurkassa. Nehljudof kiersi koko poeydaen puristaen jokaisen kaettae. Kaikki, paitsi vanhaa Kortshaginia ja naisia, nousivat seisaalleen, kun haen heitae laehestyi. Ja taemae poeydaen kiertaeminen ja laesnaeolijain kaetteleminen, vaikkei haen enimpien kanssa ollut sanaakaan vaihtanut, tuntui haenestae nyt erittaeinkin epaemiellyttaevaeltae ja naurettavalta. Haen pyysi anteeksi myoehaestymistaeaen ja aikoi istautua tyhjaelle paikalle Missin ja Katariina Aleksejevnan vaeliin, mutta ukko Kortshagin vaati haentae, jos ei viinaryyppy kelvannutkaan, kuitenkin ottamaan voileipaeae poeydaeltae, jolle oli asetettu merikrapuja, maehnaeae, juustoa ja silliae. Nehljudof ei aavistanutkaan olevansa niin naelkaeinen, mutta alettuaan syoedae juustoa leivaen kanssa, ei haen voinut pysaehtyae, vaan soei ahnaasti. --No, mitaes, oletteko nyt jaerkytelleet yhteiskunnan perusteita?--sanoi Kolosof, ivalla kaeyttaeen eraeaen vanhoillisen lehden sananpartta, joka oli noussut valamiesoikeutta vastustamaan.--Olette siis vapauttanut syyllisiae ja tuominnut syyttoemiae, niinkoe? --Jaerkyttaeneet yhteiskunnallisia perusteita... Jaerkyttaeneet yhteiskunnallisia perusteita...--toisti ruhtinas nauraen. Haenellae oli rajaton luottamus oppineen ja vapaamielisen toverinsa ja ystaevaensae jaerkeen. Nehljudof vaelittaemaettae, ettae oli epaekohtelias, ei vastannut mitaeaen Kolosofille ja, istuutuen esille tuodun hoeyryaevaen sopan aeaereen, puri yhae suupalaansa. --Antakaahan haenen nyt ensin syoedae,--sanoi Missi hymyillen, muistuttaen sanalla "haenen" omaa laeheisyyttaensae Nehljudofiin. Kolosof sillae aikaa kertoi reippaasti ja aeaenekkaeaesti eraeaen haentae suututtaneen artikkelin sisaeltoeae, jossa vastustettiin valamiesoikeutta. Haentae kannatteli Mihail Sergejevitsh, sisarenpoika, kertoen puolestaan samassa lehdessae olleen toisen artikkelin sisaellyksen. Missi, kuten ainakin, oli hyvin distinguee ja hyvin puettu, huomaamattoman hyvin. --Olette arvatenkin hyvin naelissaenne,--sanoi haen Nehljudofille, odotettuaan siksi kuin taemae oli nielaissut. --Ei, enpae erittaein. Entae te, kaevittekoe tauluja katsomassa?--kysyi haen. --Ei, me jaetimme sen tuonnemmaksi. Mutta me olimme sen sijaan lawn-tennistae heittaemaessae Salamatofien luona. Ja mister Croucs leikkii todellakin erinomaisesti, ihmetyttaevaen hyvin. Nehljudof oli tullut taenne virkistyaekseen ja aina olikin haenen taessae talossa ollut mieluista olla, ei ainoastansa sen hienon ylellisyyshengen vuoksi, joka miellyttaevaesti hiveli haenen tunteitansa, vaan sen mielistelevaesti hemmoittelevan ilmakehaen vuoksi, joka haenen huomaamattansa ympaeroeitsi haentae. Mutta nyt, kummallista kyllae, kaikki taessae talossa oli haenestae vastenmielistae, kaikki, alkaen ovenvartijasta, leveistae rappusista, kukkasista, lakeijoista, katetusta poeydaestae--itse Missiin asti, joka nyt naeytti haenestae vaehemmaen viehaettaevaeltae ja epaeluonnolliselta. Epaemiellyttaevae oli haenestae myoeskin tuo itseensaeluottavainen, inhoittava, vapaamielinen Kolosofin aeaeni, epaemiellyttaevae tuo haerkaemaeinen, arvostaan varma, aistillinen ukko Kortshaginin olento, epaemiellyttaevae nuo kansallisen Katarina Aleksejevnan ranskalaiset lauseet, epaemiellyttaevaet guvernantin ja kotiopettajan haemillae olevat kasvot, ja erittaeinkin epaemiellyttaevae tuo asemasana "haenen", jota oli haenestae kaeytetty... Nehljudof oli aina kahden vaiheilla mitenkae suhtautua Missiin, milloin haen ikaeaenkuin siristaeen silmiaensae, taikka niinkuin kuun valossa naeki Missin kaikki ihastuttavat puolet: Missi naeytti sekae raittiilta ettae kauniilta, viisaalta ja luonnolliselta. Mutta sitten haen taas aekkiae ikaeaenkuin kirkkaassa paeivaen valossa naeki,--ei voinut olla naekemaettae, kaikkia haenen puutteitansa. Ja nyt oli haenellae taemmoeinen paeivae. Nyt haen naeki pienimmaetkin ryppyset haenen kasvoissaan, tiesi, naeki, millae tavalla haenen hiuksensa olivat poeyhistetyt, naeki haenen kyynaespaeittensae teraevyyden ja erityisesti naeki peukalon leveaen kynnen, joka muistutti taemaen isaen samallaista kynttae. --Se leikki on sangen ikaevae,--sanoi Kolosof tennisistae:--paljon hauskempi oli pallonlyoenti, jota lapsena leikimme. --Ei, te ette tiedae. Se on hirmuisen hauskaa,--vaeitti Missi, aeaentaeen erittaein epaeluonnollisesti sanan "hirmuisen", kuten Nehljudofista tuntui. Ja nyt alkoi kiista, johon ottivat osaa sekae Mihail Sergejevitsh ettae Katariina Aleksejevna. Ainoastaan guvernantti, kotiopettaja ja lapset olivat vaiti; naehtaevaesti ikaevissaeaen. --Aina vaan sama riita!--sanoi ukko Kortshagin aeaeneensae nauraen ja ottaen serviettinsae liivin alta, ja jyryyttaeen tuoliansa, jonka lakeija heti otti haltuunsa, nousi poeydaestae. Haenen peraessaeaen nousivat kaikki muutkin ja menivaet pienen poeydaen aeaereen, missae seisoivat vehkeet suunhuuhtomista varten hyvaenhajuisine, laempimine vesineen, ja huuhtoen suitaan, jatkoivat keskusteluansa, joka ei ketaeaen huvittanut. --Eikoe totta?--kaeaentyi Missi Nehljudofiin, tahtoen haeneltae kannatusta mielipiteellensae siitae ettei missaeaen naey niin selvaesti ihmisen luonne kuin leikissae. Missi naeki Nehljudofin kasvoissa tuon totisen ja kuten haenestae naeytti, tuomitsevan ilmeen, jota haen pelkaesi Kohljudofissa ja tahtoi tietaeae mistae se johtui. --En todellakaan tiedae, koskaan en ole sitae ajatellut,--vastasi Nehljudof. --Tuletteko mamman luo? kysyi Missi. --Kyllae, kyllae--sanoi haen ottaen paperossin, ja sen haen sanoi aeaenellae, joka selvaeaen ilmaisi ettei haentae haluttanut mennae. Missi katsahti kysyvaesti, sanomatta mitaeaen, haeneen ja Nehljudofia haevetti. "Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikaevystyttaemaeaen ihmisiae", ajatteli haen itsestaensae, ja ollakseen ystaevaellinen, sanoi menevaensae mielellaeaen, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan. --Kyllae, kyllae, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte siellaekin. Ivan Ivanovitsh on myoeskin siellae. Talon emaentae, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo kahdeksatta vuotta oli haen ottanut vieraitakin makuulta vastaan, pitseissae ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun, pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellae. Haen ei liikkunut missaeaen, ja vastaanotti omien sanojensa mukaan ainoastaan "ystaeviaensae", s.o. kaikkea sitae, mikae haenen arvelunsa mukaan jollakin tavoin erottautui laumasta. Nehljudof luettiin naeiden ystaevien joukkoon siitae syystae, ettae haentae pidettiin jaerkevaenae nuorena miehenae, ja myoeskin siitae syystae, ettae haenen aeitinsae oli perheen laeheinen ystaevae, ja vielae siitaekin syystae, ettae olisi ollut suotavaa ettae Missi olisi mennyt haenen kanssaan naimisiin. Ruhtinatar Sofia Vasiljevnan huone oli suuremman ja pienemmaen vierashuoneen takana. Missi, joka kaevi Nehljudofin edellae, pysaehtyi suuremmassa vierashuoneessa paeaettaevaesti, ja tarttuen kullatun tuolin karmiin katsahti haeneen. Missi olisi hyvin halusta mennyt naimisiin, ja avioliitto Nehljudofin kanssa olisi ollut kyllaekin edullinen. Sitaepaitsi Nehljudof miellytti haentae ja haen oli totuttanut itsensae siihen ajatukseen, ettae Nehljudof oli haenen omansa (ei haen Nehljudofin, mutta Nehljudof haenen), ja tiedottomalla, mutta itsepaeisellae viekkaudella, jommoista tavataan henkisesti sairaissa ihmisissae, haen nyt koetti saavuttaa tarkoitustansa. Haen puhutteli nyt Nehljudofia vaatiakseen selitystae. --Naeen ettae teille on jotain tapahtunut,--sanoi haen:--mikae teidaen on? Nehljudof muisti, kenen oli oikeudessa tavannut, rypisti silmaensae ja punastui. --Kyllae, on tapahtunut--sanoi haen tahtoen olla rehellinen:--kummallinen, tavatoin ja taerkeae tapaus. --Mikae sitten? Ettekoe voi sanoa mitae se on? --Nyt en voi. Sallikaa minun olla sanomatta. On tapahtunut semmoista, mitae en ole vielae ehtinyt taeydellisesti ajatella,--sanoi haen ja punehtui vielae enemmaen. --Ja te ette siis aijo sanoa minulle?--Jaenne haenen kasvoissansa vavahti ja haen liikahutti tuolia, josta piteli. --Ei, en voi,--vastasi Nehljudof ja tunsi, ettae naein vastatessaan haen vastasi itselleen, tunnustaen, ettae haenelle todella oli tapahtunut jotakin hyvin taerkeaetae. --No, laehdemme siis. Missi pudisti paeaetaensae ikaeaenkuin haeaetaeaekseen tarpeettomia ajatuksia, ja meni tavallista nopeammin eteenpaein. Nehljudofista naeytti niinkuin Missi olisi luonnottomasti puristanut kokoon suutansa kyyneleitae estaeaeksensae. Ja taas Nehljudofia haevetti ja haenestae tuntui pahalta, ettae haen oli loukannut Missiae, mutta haen tiesi, ettae vaehinkin heikkous kukistaisi haenet s.o. sitoisi. Ja nyt haen pelkaesi taetae kaikkein enin, ja haen tuli Missin kanssa sanaakaan sanomatta ruhtinattaren huoneeseen asti. XXVII. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli lopettanut paeivaellisensae, joka oli hyvin hieno ja ravitseva, ja jota haen aina nautti yksinaensae, ettei vaan kukaan olisi naehnyt haentae taessae epaerunollisessa toimituksessa. Haenen sohvansa vieressae seisoi kahvipoeytae, ja haen poltteli pitkaeae hienoa naispaperossia. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli laiha, pitkae, yhae vielae itseaeaen nuoreksi lukeva, ruskeatukkainen nainen. Haenellae oli pitkaet hampaat ja suuret mustat silmaet. Puhuttiin pahaa haenen suhteestansa laeaekaeriin. Nehljudof alussa usein sen unohti, mutta nyt haen muisti, ja naehdessaeaen laeaekaerin ruhtinattaren lepotuolin vieressae, naehdessaeaen haenen voidellun, kiiltaevaen kaksijakoisen partansa, Nehljudofia rupesi hirveaesti inhoittumaan. Sofia Vasiljevnan vieressae, matalassa, pehmeaessae nojatuolissa istui Kolosof haemmentaeen kahviansa. Kahvipoeydaellae seisoi likoeoerilasi. Missi tuli aeidin luokse yhdessae Nehljudofin kanssa, vaan ei jaeaenyt huoneeseen. --Kun mamma vaesyy ja ajaa teidaet pois, tulkaa minun luokseni,--sanoi haen kaeaentyen Kolosofin ja Nehljudofin puoleen semmoisella aeaenellae ikaeaenkuin ei olisi mitaeaen heidaen vaelillaensae ollut, ja iloisesti hymaehtaeen, kuulumattomasti astuen paksua mattoa myoeten, laeksi huoneesta. --No, terve tulemaanne, ystaevaeni, istukaa nyt ja kertokaa,--sanoi ruhtinatar Sofia Vasiljevna taiteellisella, teeskennellyllae ja aivan luonnollisen naekoeisellae hymyilyllae, joka paljasti haenen ihastuttavat pitkaet hampaansa, jotka olivat erittaein taidokkaasti tehdyt ja aivan samallaiset kuin olivat olleet entiset oikeat. --Minulle on kerrottu teidaen tulleen oikeudesta hyvin synkaessae mielentilassa. Minae arvaan, ettae tuo asia on yleensae sangen vaikeata ihmisille, joilla on sydaen, sanoi haen ranskankielellae. --Niin, se on totta,--vastasi Nehljudof:--usein tuntee olevansa ... tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan... --_Comme c'est vrai_,--huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut haenen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen seuramiestaensae. --No, entae taulunne, siitae olen hyvin utelias tietaemaeaen,--lisaesi haen,--ellen olisi taessae kykenemaettoemyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte kaeynyt luonanne. --Olen sen kokonaan jaettaenyt,--vastasi Nehljudof kuivasti. Ruhtinattaren, imartelun epaerehellisyys oli haenestae nyt yhtae ilmeinen kuin taemaen salaama vanhuuskin. Ei haen mitenkaeaen voinut saada itsensae olemaan ystaevaellisenae. --Sepae vahinko! Tiedaettekoe, minulle on itse Repin sanonut, ettae haenellae on ehdoton talangi,--sanoi ruhtinatar kaeaentyen Kolosofin puoleen. "Ettae se kehtaakin noin valehdella", ajatteli Nehljudof nyrpeaenae. Paeaestyaensae selville siitae, ettae Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttaevaeae ja viisasta keskustelua, kaeaentyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietaeae, mitae taemae ajatteli uudesta naeytelmaekappaleesta. Haen kysyi semmoisella aeaenellae niinkuin nyt Kolosofin mielipide tulisi ratkaisemaan kaikki epaeilykset, ja taemaen mielipiteen jokainen sana olisi ollut ikuistettava. Kolosof antoi tuomitsevan arvostelun naeytelmaestae ja lausui taemaen johdosta mielipiteitaensae taiteesta. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna kummasteli haenen mielipiteittensae oikeutta yritti puolustelemaan naeytelmaen tekijaeae, mutta samassa joko peraeaentyi tahi keksi jotakin keskivaeliltae. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta naeki ja kuuli aivan toista kuin sitae, mikae oli haenen edessaeaen. Kuunnellen milloin Sofia Vasiljevnaa, milloin Kolosofia naeki Nehljudof ensiksikin, ettei Sofia Vasiljevnalla eikae Kolosofilla ollut mitaeaen tekemistae draaman eikae toinen toisensa kanssa, ja ettae he puhuivat vaan tyydyttaeaekseen ruumiillista tarvetta liikutella syoennin jaelkeen kielen ja kurkun jaenteitae; toiseksi, ettae Kolosof juotuansa paloviinaa, viiniae ja likoeoeriae oli vaehaen humalassa, ei niinkuin ovat humalassa harvoin juovat talonpojat, vaan niinkuin ne ihmiset, jotka ovat ottaneet viininjuonnin tavaksensa. Ei haen horjunut eikae puhunut tyhmyyksiae, oli vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyvaeisessae mielentilassa. Kolmanneksi naeki Nehljudof sen, ettae ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan paein, jonka kautta alkoi haentae kohden laehestyae vino auringonsaede, ja uhkasi saattaa haenen vanhuutensa liian selvaeaen valoon. --Kuinka se on totta,--sanoi ruhtinatar johonkin Kolosofin huomautukseen, ja painoi soittonappulaa sohvan vieressae. Taehaen aikaan tohtori nousi, ja aivan kuin olisi ollut talon vaekeen kuuluva, laeksi mitaeaen sanomatta huoneesta. Sofia Vasiljevna seurasi haentae silmillaensae, mutta jatkoi keskustelua. --Olkaa hyvae, Filip, laskekaa tuo uudin alemmaksi,--sanoi haen osoittaen silmillaeaen ikkunaverhoa sittenkuin huoneeseen oli haenen soitostansa astunut uljaan naekoeinen lakeija. --Ei, sanokaa mitae sanottekin, siinae on mystilisyyttae, mutta ilman mystillisyyttae ei ole runoutta,--puhui ruhtinatar, vihasesti seuraten toisella mustalla silmaellaeaen lakeijan liikkeitae, joka laitteli uudinta. --Mystisismi ilman runoutta on taikauskoa, mutta runous ilman mystisismiae on proosaa,--sanoi ruhtinatar surullisesti hymyillen ja herkeaemaettae katsoen lakeijaa, joka suoristeli uudinta. --Filip, en tarkoittanut tuota uudinta,--tuota tuolla suuren ikkunan luona,--sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna naehtaevaesti saeaelien itseaensae niiden ponnistusten taehden, joita haenen oli tekeminen saadakseen nuo sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvaenhajuisen, savuavan paperossin, kaedellae, joka oli taeynnae sormuksia. Leveaerintainen, jaentevae Filip kumarsi hiukan, ikaeaenkuin anteeksi pyytaeen, ja keveaesti astuen mattoa myoeten vaekevine, suuripohkeisine jalkoinensa, noeyraesti ja sanaakaan vastaamatta meni toisen ikkunan luo, ja tarkkaavaisesti katsellen ruhtinatarta silmiin koetti jaerjestaeae uudinta siten, ettei yksikaeaen saede olisi uskaltanut kohdata haentae. Mutta nytkin menetteli lakeija vaeaerin, ja tuskastunut Sofia Vasiljevna oli taaskin pakotettu keskeyttaemaeaen puheensa mystisismistae ja oikaisemaan ymmaertaemaetoentae, saeaelimaettae haentae vaivaavaa Filipiae. Hetkeksi Filipin silmissae leimahti liekkinen. "Piru sinun tietaeae, mitae sinae tarvitset,--taisi taemae sisaessaeaen sanoa", ajatteli Nehljudof naehdessaeaen koko taemaen pelin. Mutta uljas ja vaekevae Filip peitti heti kaersimaettoemyytensae ja alkoi rauhallisesti tehdae sitae mitae lamaantunut, uupunut, laepitsensae epaerehellinen ruhtinatar Sofia Vasiljevna haenelle kaeski. --Tietysti Darwinin opissa on suuri maeaerae totuuttakin,--puhui Kolosof viruen matalassa nojatuolissa ja katsellen unisin silmin ruhtinatar Sofia Vasiljevnaan,--vaan haen menee sittenkin aeaerimmaeisyyksiin. Niin. --Uskotteko te perinnoellisyyteen?--kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna Nehljudofilta, kun taemaen sanattomuus alkoi haentae vaivata. --Perinnoellisyyteenkoe?--kysyi puolestansa Nehljudof.--En, en usko,--sanoi haen. Haenen ajatuksensa olivat taellae hetkellae kokonaan vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistae heraesivaet haenen mielikuvituksessaan. Vaekevaen, uljaan Filipin rinnalla, jota haen ajatteli sopivana modellina taiteilijoille, kuvaili haen Kolosofia paljaana, arbuusia muistuttavan mahansa kanssa, kaljuine paeineen ja jaenteittoemine, piiskana roikkuvine kaesineen. Samalla lailla kuvaili haen haemaeraesti mieleensae noita nyt silkillae ja sametilla peitettyjae Sofia Vasiljevnan olkapaeitae, mimmoisina naemae olisivat todellisuudessa, mutta taemae mielle oli liian hirvittaevae ja haen koetti paeaestae siitae. Sofia Vasiljevna mittasi haentae silmillaeaen. --Mutta se on totta, Missihaen odottaa teitae,--sanoi haen,--menkaeaehaen nyt haenen luoksensa, haen aikoi soittaa teille uuden kappaleen Griegiltae,--se on sangen huvittava. "Ei mistaeaen soittamisesta ole kysymystaekaeaen ollut. Valehtelet siinae vaan suotta", ajatteli Nehljudof nousten yloes ja puristaen Sofia Vasiljevnan laepikuultavaa, luista, sormuksilla taeytettyae kaettae. Vierashuoneessa tapasi haenet Katariina Aleksejevna ja alkoi heti keskustelun: --Luulenpa ettae valamiehen tehtaevaet ovat teihin vaikuttaneet masentavasti,--sanoi haen, kuten ainakin ranskaksi. --Niin, suokaa anteeksi, olen nyt huonolla tuulella eikae minulla ole oikeutta ikaevystyttaeae toisia,--sanoi Nehljudof. --Miksi olette huonolla tuulella? --Suokaa minun olla siitae puhumatta,--sanoi haen hattuansa hakien. --Muistatteko kun vielae sanoitte, ettae aina taeytyy puhua totta ja kun meille kaikille sanoitte semmoisia ankaria totuuksia. Miksi siis ette nyt tahdo sanoa?--Muistatko Missi?--kaeaentyi Katariina Aleksejevna Missin puoleen, joka juuri tuli huoneeseen heidaen luoksensa. --Sentaehden, ettae se oli leikkiae--vastasi Nehljudof totisesti.--Leikillae saa puhua. Mutta todellisuudessa me olemme niin huonoja, s.o. minae olen niin huono, ettae minae ainakaan en saa puhua totta. --Aelkaeae oikaisko, sanokaa pois, missae suhteessa me olemme niin huonoja,--sanoi Katariina Aleksejevna leikkien sanoilla ja ikaeaenkuin huomaamatta Nehljudofin totisuutta. --Ei ole mitaeaen pahempaa kuin tunnustaa olevansa pahalla tuulella,--sanoi Missi.--Minae on koskaan tunnusta sitae itselleni, ja olenkin sentaehden aina hyvaellae tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni. Koetetaan emmekoe saa karkoitetuksi tuota teidaen _mauvaise humeur_'iaenne. Nehljudof tunsi samaa mitae arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellaeaen ettae se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedae valjastettavaksi. Mutta haenen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistae ruveta vetaemaeaen. Haen pyysi anteeksi, ettae haenen oli laehteminen kotiin ja alkoi jaettaeae hyvaesti. Missi pidaetti tavallista kauvemmin haenen kaettaeaen omassansa. --Muistakaa, ettae se mikae on taerkeaetae teille on taerkeaetae myoes teidaen ystaevillenne,--sanoi haen.--Tulettahan huomenna? --Tuskinpa,--sanoi Nehljudof ja tuntien haepeaetae (haen ei itse tiennyt omastako vai toisen puolesta), haen punastui ja laeksi kiireesti ulos. --Mitae taemae merkitsee? _Comme cela m'intrigue,_ puhui Katariina Aleksejevna, kun Nehljudof oli laehtenyt.--Minaepae otan kun otankin asiasta selvaen. Se on varmaankin jokin _affaire d'amour propre, il est tres susceptible, notre cher Mitja_. --_Plutot une affaire d'amour sale,_--oli Missi sanoa, muttei sanonut ja haen katseli eteensae aivan toisenlaisella, sammuneella katseella, kuin oli ollut se jolla haen oli katsellut Nehljudofia. Mutta haen ei sanonut Katariina Aleksejevnalle edes taetae vaehemmaen hienoa leikkiae ja sanoi ainoastaan:--Kaikillahan meillae on sekae hyviae ettae huonoja paeiviae. "Jokohan nyt taemaekin pettaeisi,--ajatteli haen.--Kaiken sen peraestae mikae on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty haeneltae." Jos Missin olisi ollut tekeminen selvaeae siitae, mitae haen tarkoitti sanoilla: "kaiken sen peraestae mikae on ollut", ei haen olisi voinut sanoa mitaeaen maeaeraettyae, ja kuitenkin haen ilman vaehintaekaeaen epaeilemistae tiesi, ettae Nehljudof ei ollut antanut haenelle ainoastaan toivoa, vaan melkein lupauksensakin. Kaikki taemae ei tosin ollut mitaeaen maeaeraettyjae sanoja, vaan katsahduksia, hymyilyjae, viittauksia, vaikenemisia. Mutta Missi kuitenkin piti haentae omanansa, ja jaeaeminen haentae vaille olisi ollut haenelle hyvin vaikeata. XXVIII. "Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae",--ajatteli Nehljudof palatessaan jalkasin kotiin tuttuja katuja myoeten. Mielen-apeus, jota haen tunsi keskustelun taehden Missin kanssa, yhae vielae painoi haentae. Haen tunsi olevansa muodollisesti, jos niin voi sanoa, oikeassa Missin suhteen. Ei haen ollut mitaeaen semmoista sanonut Missille, joka sitoisi haentae, ei ollut kosinut haentae. Mutta asiallisesti haen kyllae tunsi sitoneensa itsensae Missin kanssa, antaneensa haenelle lupauksen. Ja nyt haen kuitenkin koko olennollansa tunsi, ettei voisi mennae naimisiin haenen kanssansa. "Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae", kertoi haen kertomistaan itselleen, eikae tarkoittanut sillae ainoastansa suhteitansa Missiin, vaan yleensae kaikkea. Kaikki inhoittaa ja haevettaeae", toisti haen vielae tullessaan oman talonsa portaille. --Illallista en syoe,--sanoi haen Korneijille, joka tuli haenen jaeljessaeaen ruokasaliin, missae haentae odotti katettu illallispoeytae teen kanssa.--Saatte mennae. --Ymmaerraen,--sanoi Kornei, vaan ei mennyt, ja alkoi korjata poeydaeltae. Nehljudof tarkasteli Korneijia ja tunsi mielikarvautta haentae vastaan. Nehljudof olisi tahtonut ettae kaikki olisivat jaettaeneet haenet rauhaan, mutta haenestae naeytti, ettae kaikki tahallaan, ikaeaenkuin kiusalla takertuivat haeneen. Kun Kornei laeksi veitsien ja lautasten kanssa, aikoi Nehljudof tulla panemaan teetae teekannuun, mutta kuultuansa Agrafena Petrovnan askeleita, pujahti kiireesti vieraskamariin paeaestaekseen haentae naekemaestae ja sulki jaeljessaeaen oven. Taemae vierashuone oli sama, jossa kolme kuukautta sitten oli haenen aeitinsae kuollut. Nyt tullessaan taehaen huoneeseen, joka oli valaistu kahdella heijastuslampulla,--toinen haenen isaensae kuvan luona ja toinen aeidin kuvan luona,--haen muisti viimeiset suhteensa aeitiin, ja naemaet suhteet naeyttivaet haenestae luonnottomilta ja vastenmielisiltae, ja sekin haevetti ja inhoitti. Haen muisteli kuinka haen aeidin sairauden viimeisenae aikana oli suorastaan toivonut taemaen kuolevan. Haen oli vakuuttanut itsellensae toivovansa vaan aeidin paeaesevaen kaersimyksistae, mutta oikeastaan haen oli toivonut sitae paeaestaeksensae vaan itse haenen kaersimyksiaensae naekemaestae. Haluten heraettaeae itsessaensae hyvaen muiston aeidistae haen katsahti taemaen muotokuvaan, jonka oli 5000 ruplasta maalannut kuuluisa taiteilija. Aeiti oli kuvattu mustaan samettipukuun rinta paljaana. Taiteilija oli naehtaevaesti pannut erityistae huolta esittaeaeksensae rinnan, kahden rinnan vaelyksen ja nuo sokaisevan kauniit olkapaeaet ja kaulan. Taemae oli nyt jo aivan haevettaevaeae ja inhoittavaa. Kuvassa oli jotakin ilettaevaeae ja herjaavaa, siinae, ettae aeiti oli kuvattu puolialastomana kaunottarena, ja sitaekin enemmaen ilettaevaeae, kun juuri taessae samassa huoneessa kolme kuukautta sitten oli sama nainen maannut kokoonkutistuneena kuin muumio, ja taeyttaenyt kuitenkin ei ainoastaan koko huoneen vaan koko talonkin tuskallisen raskaalla hajulla, jota ei voinut mitenkaeaen saada poistetuksi. Nehljudof luuli nytkin vielae tuntevansa samaa hajua. Ja haen muisti kuinka aeiti paeivaeae ennen kuolemaansa oli tarttunut haenen vahvaan, valkoiseen kaeteensae omalla luisella, mustenevalla kaedellaeaen, katsahtanut haentae silmiin ja sanonut: "Aelae tuomitse minua, Mitja, jos olen vaeaerin menetellyt", ja kaersimyksestae sammuneihin silmiin oli noussut kyyneleitae. "Kuinka ilettaevaeae!" sanoi Nehljudof itsekseen vielae kerran katsahdettuaan puolalastomaan naiseen komeine marmorisine olkapaeineen ja kaesineen, ja voitollisine hymyineen huulilla. Rinnan alastomuus kuvassa muistutti haenen mieleensae toista nuorta naista, jonka haen oli aeskettaein naehnyt samalla tavalla alastomana. Se oli Missi, joka oli keksinyt tekosyyn kutsuakseen Nehljudofin illalla luokseen, tarkoituksella naeyttaeytyae haenelle baalipuvussa, jossa haen aikoi esiintyae tanssiaisissa. Nehljudof muisti inholla taemaen ihastuttavia olkapaeitae ja kaesiae.--Ja sitten tuo raaka elaeimellinen isae menneisyyksinensae, julmuuksillensa ja aeiti epaeilyttaevine intelligentin maineinensa, kaikki taemae oli ilettaevaeae, ja samalla haevettaevaeae. Haevetti ja inhoitti, inhoitti ja haevetti. Ei, ei,--ajatteli Nehljudof,--taeytyy vapautua; vapautua kaikista naeistae valheellisista suhteista sekae Kortshagineihin, Maria Vasiljevnaan, perintoeoen, ettae kaikkeen muuhun... Niin, hengaehtaeae jaelleen vapaasti. Laehteae ulkomaille, Roomaan, ryhtyae jaelleen taulua maalaamaan".--Haen muisti epaeilleensae omia taipumuksiansa ... no, olkoon kuinka tahansa, kunhan vaan hengaehdaenkin. Ensin Konstantinopoliin, sitten Roomaan, ja valamiestoimesta on minun paeaeseminen mitae pikemmin. Ja sitten sopiminen tuosta seikasta asianajajan kanssa. Ja yhtaekkiae haenen mielikuvituksessaan tavattoman elaevaesti heraesi vangitun naisen kuva mustine, hiukan kieroine silmillensae. Kuinka hillitsemaettoemaeaen itkuun taemae olikin purskahtanut, kun syytetyille oli annettu viimeinen sananvuoro. Nopeasti rutisti Nehljudof poltetun paperossin sammuksiin tuhka-astiaan, sytytti toisen ja alkoi kaevellae edestakasin. Ja taemaen naisen kanssa eletyt hetket alkoivat toinen toisensa peraestae heraetae haenen mielikuvituksessaan. Haen muisti viimeisen tapaamisensa, sen elaeimellisen intohimon, joka silloin oli valloittanut haenet ja sen pettymyksen, jonka haen oli tuntenut kun intohimo oli tyydytetty. Muisti valkean puvun sinisen nauhan kanssa, muisti aamukirkon. "Minaehaen rakastin haentae sinae yoenae, rakastin totisesti ja hyvaellae, puhtaalla rakkaudella, olin rakastanut vielae ennenkin, ja kovasti rakastin jo silloinkin, kun ensi kertaa asuin taetien luona kirjoitellen vaeitoeskirjaani!" Ja haen muisti itseaensae semmoisena kuin oli ollut silloin. Taas tuoksahti haenelle tuo tuoreus, nuoruus, elaemaen yltaekyllaeisyys ja haenen tuli tuskallisen surullinen olla. Eroitus sen vaelillae, mimmoisena haen oli silloin ja mimmoisena nyt, oli tavattoman suuri, se oli samallainen jollei suurempikin, kuin eroitus Katjushan vaelillae kirkossa ja sen Katjushan vaelillae, joka oli juopotellut kauppiaan kanssa ja jonka he olivat tuominneet aamulla. Silloin haen oli ollut reipas, vapaa ihminen, jonka edessae avautuivat loppumattomat mahdollisuudet, nyt haen tunsi olevansa kaikilta tahoilta saarrettuna tyhmaen, tyhjaen, tarkoituksettoman, mitaettoemaen elaemaen ajoverkkoon, josta haen ei naehnyt mitaeaen ulospaeaesyae, eikaepae suurimmaksi osaksi edes halunnutkaan paeaestae. Haen muisti joskus ylpeilleensae suoruudestansa, joskus pitaeneensae periaatteenaan aina puhua totta ja olleensakin todella rehellinen, ja huomasi kuinka haen nyt oli paeihensae valheessa, kaikkein kauheimmassa valheessa, semmoisessa, jota kaikki ihmiset haenen ympaerillaensae pitivaet totuutena. Ja taestae valheesta ei ollut,--ei ainakaan haen naehnyt--mitaeaen paeaesyae. Ja haen oli tahraantunut siihen, tottunut siihen, hemmoitellut itseaeaen siinae. Kuinka oli paeaeseminen suhteista Maria Vasiljevnaan, taemaen mieheen, niin ettei haevettaeisi katsoa miestae ja haenen lapsiansa silmiin? Kuinka oli valehtelematta irtautuminen suhteista Missiin? Kuinka selviytyminen ristiriidasta sen vaelillae ettae haenen mielestaeaen maanomistus oli laiton, ja sen, ettae haen itse kaeytti aeidiltae perittyae maanomistusta toimeentullaksensa? Kuinka oli sovittaminen syntinsae Katjushan edessae? Eihaen voinut sitae jaettaeae. "En saa jaettaeae naista, jota olen rakastanut, ja tyytyae siihen ettae maksan asianajajalle ja vapautan haenet pakkotoeistae, joita haen ei ansaitse;--sovittaisin syyni rahoilla samalla tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitae pitaeae annettuani Katjushalle rahaa!" Ja haen muisti elaevaesti sen hetken, kun haen kaeytaevaessae saavutti Katjushan ja pistettyaeaen taemaen kaeteen rahaa juoksi pois.--"Voi sentaeaen noita rahoja!"--muisteli haen kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, taetae hetkeae.--"Voi, voi! kuinka ilettaevaeae!--puhui haen niinkuin silloinkin aeaeneen.--Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellae! Ja minae, minae juuri olenkin tuo kurja konna!"--puhui haen aeaeneensae. --"Mutta onko todellakin mahdollista,--haen pysaehtyi kesken kaeyntiaensae:--ettae minae, juuri minae olen se konna?--Kukas sitten? --vastasi haen itselleen.--Mutta onko se todellakin yhtae?--jatkoi haen tilintekoansa:--Eikoe muka ole ilettaevaeae ja alhaista sinun suhteesi Maria Vasiljevnaan ja haenen mieheensae? Ja sinun suhteesi omaisuuteen? Sillae tekosyyllae ettae rahat ovat aeidiltae, kaeytaet sinae hyvaeksesi rikkautta, jota pidaet laittomana? Ja koko sinun toimeton, huono elaemaesi Hilton? Ja kaiken kukkana--sinun menettelysi Katjushan kanssa! Kurja konna! Ne ihmiset siellae arvostelkoot minua kuinka tahtovat, heitae minae voin pettaeae, mutta itseaeni en voi pettaeae." Ja haen yhtaekkiae ymmaersi, ettae se inho, jota haen viime aikoina oli tuntenut ihmisiin, ja erittaeinkin aeskettaein ruhtinaaseen, Sofia Vasiljevnaan, ja Missiin, ja Kornejiin,--oli inho haeneen itseensae. Ja, mikae merkillisintae kaikista, tuossa oman halpamaisuuden tunnustamisessa tuntui yhtaikaa jotakin kipua tuottavaa ja kuitenkin iloista ja rauhoittavaa. Nehljudofille ei tapahtunut ensi kertaa elaemaessae se mitae haen nimitti "sielun pesoksi". Sielunpesoksi haen sanoi semmoista sielun tilaa, jolloin haen aekkiae, joskus pitkaenkin vaeliajan peraestae, tunnettuansa sisaellisen elaemaen hidastuvan ja toisinaan pysaehtyvaenkin, ryhtyi puhdistamaan kaikkea sitae soraa, joka oli haenen sydaemmeensae keraeytynyt ja oli syynae taehaen seisahdukseen. Aina taellaisten heraeaemysten jaelkeen asetti Nehljudof itselleen periaatteita, joita paeaetti sitten ainaisesti seurata: kirjoitti paeivaekirjaa ja alkoi uuden elaemaen, josta ei aikonut koskaan luopua, --turning a new leaf,--kuten haen sanoi itselleen, mutta joka kerta maailman viettelykset saivat haenet jaelleen pauloihinsa ja haen huomaamattansa taas lankesi, joskus vielae alemmaksikin kun oli ollut ennen. Naein haen oli puhdistunut ja kohonnut jo useamman kerran: naein oli tapahtunut ensi kerran silloin kuin haen tuli kesaeksi taetiensae luokse. Silloin oli ollut kaikkein elaevin, innokkain heraeaemys. Ja sen seuraukset jatkuivat jotenkin kauvan. Sitten oli samallainen heraeaemys silloin kuin haen oli jaettaenyt virkansa, tahtoen uhrata elaemaensae, ja astunut sodan aikana sotapalvelukseen. Taelloein oli kuitenkin jaelleen-tahraantuminen tapahtunut hyvin pian. Vielae oli yksi heraeaemys silloin, kuin haen jaetti sotapalveluksen ja matkustettuaan ulkomaille alkoi harjoittaa taidemaalausta. Siitae saakka nykyiseen paeivaeaen asti oli kulunut pitkae ajanjakso ilman mitaeaen puhdistusta, ja sentaehden ei haen ollut vielae milloinkaan paeaessyt niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa vaatimusten ja sen elaemaen vaelillae, jota haen vietti. Ja haen kauhistui naehdessaeaen vaelimatkan pituuden. Vaelimatka oli niin suuri, tahrautuminen niin taeydellinen, ettae ensi hetkenae haenestae tuntui puhdistuminen mahdottomalta. "Olenhan jo koettanut tulla taeydellisemmaeksi ja paremmaksi, eikae siitae ole mitaeaen tullut", puhui haenen sielussaan kiusaajan aeaeni,--"pitaeisikoe nyt uudestaan koettaa? Et sinae yksin, vaan kaikkihan ovat sellaisia,--elaemae on kerran sellainen", puhui taemae aeaeni. Mutta se vapaa, henkinen olemus, joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo heraennyt Nehljudofissa. Eikae haen voinut olla siihen uskomatta. Niin tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen haenen ja sen haenen vaelillae, jommoisena haen tahtoi olla, tuntui heraenneelle henkiselle olemukselle kaikki mahdolliselta. "Revin rikki taemaen valheen, joka sitoo minua, vaikka se minulle mitae maksaisi, ja tunnustan totuuden, sanon kaikille kaiken totuuden ja teen totuuden",--sanoi haen paeaettaevaesti aeaeneen itselleen.--"Sanon totuuden Missille, sanon, ettae olen elaenyt siveettoemaesti enkae voi mennae naimisiin haenen kanssansa,--ettae olen pitaenyt turhaa peliae haenen kanssansa, --sanon myoeskin Maria Vasiljevnalle (aateliston johtajan vaimolle). Taikka, taelle ei ole mitaeaen sanomista, sanon haenen miehellensae, ettae olen heittioe, olen petkuttanut haentae. Perinnoen kanssa menettelen niin, ettae totuus tulee tunnustetuksi. Sanon haenelle, Katjushalle, ettae olen heittioe, ettae olen syyllinen haenen edessaeaen ja teen kaikki mitae voin helpoittaakseni haenen kohtaloansa.--Niin, tahdon tavata haentae ja pyytaeae, ettae haen antaisi minulle anteeksi." --Niin, pyydaen anteeksi, niinkuin lapset pyytaevaet. Haen pysaehtyi.--Menen naimisiin haenen kanssaan, jos se on tarpeellista. Haen pysaehtyi, pani kaetensae ristiin rinnan yli niinkuin haen sitae teki pienenae ollessaan, nosti silmaensae yloes ja sanoi kaeaentyen jonkun puoleen: --Herra, auta minua, opeta minua, tule ja asetu minuun, ja puhdista minut kaikesta pahasta. Naein haen rukoili, pyysi Jumalan apua, pyysi asettumaan haenen luoksensa ja puhdistamaan haentae, mutta se mitae haen pyysi olikin jo tapahtunut. Jumala, joka asui haenessae, oli heraennyt haenen tietoisuudessansa. Haen tunsi itsensae haenenae, ja sentaehden, paitsi vapautta, reippautta ja elaemaen iloa tunsi myoeskin hyvaen kaikkivaltiuden. Kaiken, kaiken mikae oli parasta, mitae vaan ihminen saattoi tehdae, tunsi haen nyt olevansa valmis tekemaeaen. Haenen silmissaensae oli kyyneleitae, kun haen puhui taetae itselleen,--oli sekae hyviae ettae huonoja kyyneleitae: hyviae sentaehden, ettae ne olivat ilon kyyneleitae sen henkiolemuksen heraeaemisen johdosta, joka kaikkina naeinae vuosina oli haenessae nukkunut; ja huonoja sentaehden, ettae ne syntyivaet tyytyvaeisyydestae haeneen itseensae, haenen hyvyyteensae. Haenen tuli kuuma olla. Haen tuli ikkunan luo ja avasi sen. Ikkuna oli puutarhaan paein. Oli hiljainen, raikas kuutamoyoe; kadulta kuului ajajan raeminae, sitten kaikki hiljeni. Suoraan ikkunan edessae oli varjo alastomasta, korkeasta poppelista, jonka kaikki pienimmaetkin haarat ja mutkat tarkalleen kuvautuivat puhdistetun tantereen hiekalle. Vasemmalla oli liiterin katto, joka kuun kirkkaassa valossa naeytti valkealta, edessae mutkittelivat puiden oksat kietoutuneina toinen toisiinsa, ja niiden takana naekyi aidan musta varjo. Nehljudof katseli kuun valaisemaa puutarhaa, kattoa ja poppelin varjoa, kuunteli, ja hengitti sisaeaensae elaehyttaevaeae, tuoretta ilmaa. "Kuinka hyvae, kuinka hyvae on minun ollakseni, voi Jumalani, kuinka hyvae!" puhui haen siitae, mikae oli haenen sielussansa. XXIX. Maslova palasi takasin omaan koppiinsa vasta kello 6 illalla, vaesyneenae, jalat kipeinae, kuljettuansa kaevelyyn tottumattomana 15 virstaa kivikatuja myoeten, ja sitae paitsi masentuneena odottamattoman ankarasta tuomiosta, ja naelkaeisenae. Jo silloin kun vielae jonkun keskeytyksen aikana vartijat olivat syoeneet haenen vieressaensae vaelipalaksensa leipaeae ja kovia munia, oli sylki tullut haenen suuhunsa ja haen tuntenut olevansa naelkaeinen, vaikka pitaenyt alentavana pyytaeae heiltae. Mutta kun taemaen jaelkeen oli kulunut vielae kolme tuntia, ei haentae enaeae haluttanutkaan syoedae, ja haen tunsi vaan heikkoutta. Taemmoeisessae tilassa haen kuuli odottamattoman tuomionsa. Ensi hetkellae haen luuli kuulleensa vaeaerin. Ei voinut heti uskoa mitae kuuli, ei voinut kuvailla itseaeaen Siperiaan tuomitun nimellae. Mutta naehtyaensae tuomarien ja valamiesten rauhalliset, toimeensa kiintyneet kasvot, naehtyaensae, ettae he ottivat vastaan taemaen tiedon ihan luonnollisena, haenen mielensae kuohahti ja haen huusi yli koko salin olevansa viaton. Naehtyaeaen sitten, ettae haenen huutonsakin otettiin vastaan niinkuin jotakin aivan luonnollista, odotettua, mikae ei missaeaen tapauksessa voinut muuttaa asiata, haen rupesi itkemaeaen, tuntien ettae haenen taeytyi noeyrtyae sen julman ja kummastuttavan vaeaeryyden edessae, joka oli haenelle tapahtunut. Haentae kummastutti erittaeinkin se, ettae haenet olivat naein julmasti tuominneet miespuoliset,--nuoret, ei vanhat miespuoliset, ne samat, jotka aina niin lempeaesti katselivat haeneen. Yhden heistae,--syyttaejaen apulaisen,--oli haen naehnyt aivan toisessa mielentilassa. Istuessaan vankien odotushuoneessa odottamassa istunnon alkamista, ja myoeskin keskeytyksien aikana, Maslova naeki kuinka naeillae miehillae oli olevinaan asiata kulkea oven ohitse tai tulla huoneeseen vaan katsellaksensa haentae. Ja nyt naemaet samat miehet jostakin syystae tuomitsivat haenet Siperiaan, vaikkei haen ollut syyllinen siihen, mistae haentae syytettiin. Haen itki, vaan sitten hiljeni ja taeydellisen tylstymisen tilassa istui vankien huoneessa odottaen laehtoeae. Haen ei halunnut nyt muuta kuin polttaa tupakkia. Taessae tilassa haenet tapasivat Botshkova ja Kartinkin, jotka tuomion jaelkeen tuotiin samaan huoneeseen. Botshkova alkoi heti haukkua Maslovaa ja nimittaeae haentae siperialaisen nimellae. --Aehae, kaevikoes hullusti? Selvisitkoe? Etpaehaen paeaessyt erille, senkin vietaevae! Minkae keitit sen soeitkin. Etpaehaen enaeae Siperiassa keikaile. Maslova istui kaedet mekon hihoissa, ja tuijotti, paeae alas painuneena, liikkumatta, kaksi askelta eteensae likaiseksi tallattuun lattiaan, ja puhui vaan: --En ole kajonnut teihin, jaettaekaeae tekin minut rauhaan. Enhaen ole kajonnut teihin,--toisti haen useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan. Haen elpyi vaehaesen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt pois ja haenen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden haenelle kolme ruplaa rahaa. --Sinaekoe olet Maslova?--kysyi taemae. --Tuoss' on, rouva laehetti sinulle,--sanoi haen antaen Maslovalle rahat. --Mikae rouva? --Ota, itse sen paremmin tiedaet, taessae muka vielae puhumaan tuommoisten kanssa! Rahat oli laehettaenyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista taemae oli kaeaentynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa vaehae rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, ettae voi. Silloi haen, luvan saatuansa, otti turpeasta kaedestaeaen kolmella napilla varustetun saeaemiskaehansikkaan, hapuili esille silkkisen hameen takimaisten poimujen keskeltae muodikkaan kukkaron, ja valittuaan jokseenkin suuresta kupongien joukosta, jotka olivat vasta leikatut irti haenen ansaitsemistaan arvopapereista, yhden 2 ruplan 50 kopekan arvoisen, ja pantuaan siihen lisaeksi 50 kopekkaa hopearahoja, antoi ne oikeudenpalvelijalle. Taemae kutsui vartijan ja hyvaentekijaen laesnaeollessa antoi rahat vartijalle. --Muistakaa ettae viette oikein perille,--sanoi Kitajeva vartijalle. Vartija loukkaantui taestae muistutuksesta, ja sentaehden olikin kohdellut Maslovaa niin aekaeisesti. Maslova iloitsi rahoista, sillae naemae antoivat haenelle sen ainoan, mitae haen taellae hetkellae halusi. "Kunpa saisi paperosseja ja saisi vetaeistae savun", ajatteli haen, ja haenen kaikki ajatuksensa keskittyivaet taehaen polttamisen haluun. Haenellae oli niin kova halu, ettae haen ahnaasti siemaili ilmaa, kun siinae tuntui vaehaenkin tupakinhajua, jota tuli kaeytaevaeaen tyoehuoneen ovesta. Mutta haenen oli vielae kauvan odottaminen, koska sihteeri, jonka asiana oli paeaestaeae vangit, unohti syytetyt ja alkoi keskustelun jopa vaeittelynkin kielletyn artikkelin johdosta eraeaen asianajajan kanssa. Vihdoin 5:n aikaan haen paeaestettiin, ja saattosotamiehet--nishninowgorodilainen ja tshuvassi--veivaet haenet oikeudesta takapihan kautta. Vielae eteisessae haen antoi heille 20 kopekkaa pyytaeen ostamaan kaksi korvapuustia ja paperosseja. Tshuvassi rupesi nauramaan, otti rahat ja sanoi: "Olkoon menneeksi, ostetaan",--ja todellakin rehellisesti osti sekae paperossit ettae korvapuustit ja antoi vielae takasinkin. Tiellae ei saanut polttaa, niin ettae Maslova saapui vankilan eteen tyydyttaemaettae polttamisen haluansa. Silloin kun haen saatettiin vankilan ovien luo, tuotiin rautatieasemalta noin sata vankia. Portaissa haen sattui yhteen naeiden kanssa. Vangit--partasuita, parrattomia, vanhoja, nuoria, venaelaeisiae, muukalaisia,--muutamilla paeae puoleksi raakattuna, kolistellen jalkarautojansa, taeyttivaet eteishuoneen tomulla, jalkojen kopinalla ja vaekevaellae hienhajulla. Kulkiessaan Maslovan ohitse vangit kaikki katselivat haentae ja muutamat tulivat haenen luoksensa nykimaeaen haentae. --Katos sitae tyttoeae vaan, ai-ai kun olet pulska,--sanoi joku naeistae.--Muistas minua, kun tavataan, pani toinen silmaeae iskien. Yksi, musta, niska siniseksi ajeltuna ja viikset ajelluilla kasvoilla, sotkeutuen jalkarautoihinsa ja raemistaeen niitae, hypaehti Maslovan luokse ja kapsahti kaulaan. --Vai ei kelvannut? Jopa olisi aika heittaeae keikailemiset!--huudahti haen hampaat irvessae ja silmaet kiiltaevinae, kun Maslova tuuppasi haenet luotaan. --Mitaes sinae perhanan poika siinae teet?--kiljasi tirehtoeoerin apulainen, tullen takaapaein. Vanki kyyristyi kokoon ja livahti kiireesti pois. Mutta apulainen aerjaesi Maslovalle: --Mitae sinae taeaellae? Maslova tahtoi sanoa, ettae haenet oli tuotu oikeudesta, mutta oli niin vaesyksissae, ettei viitsinyt puhua. --Oikeudesta, herra paeaellysmies,--sanoi vanhempi saattosotamiehistae tullen esille ohikulkevien joukosta ja tehden kunniaa. --Anna siis paeivystaejaen haltuun. Miltaes taemae taemmoeinen naeyttaeae! --Ymmaerraen, herra tirehtoeoeri. --Sokolof! Ottakaa vastaan,--huusi apulainen. Paeivystaejae tuli luo, toeykkaesi vihasesti Maslovaa olkapaeaehaen ja paeaellaensae kaeskien seuraamaan, vei haenet naisosaston kaeytaevaeaen. Siellae Maslova syynaettiin kaikilta puolin, ja kun ei mitaeaen loeydetty (paperossirasia oli piilotettu korvapuustin sisaeaen), laskettiin haen samaan koppiin, josta oli aamulla laehtenytkin. XXX. Se koppi, jossa Maslovaa saeilytettiin, oli suuri, 9 arssinaa pitkae ja 7 leveae huone; siinae oli kaksi ikkunaa, suuri, rappeutunut uuni, ja lavitsoita ravistuneine lautoineen; naemaet ottivat kaksikolmannesta huoneen alasta. Keskellae, vastapaeaetae ovea oli mustunut jumalankuva, vahakynttilae eteen kiinnitettynae, ja sen alle oli ripustettu poelyytynyt kimppu lakastumattomia kukkia. Oven vieressae vasemmalla oli lattialla mustunut paikka, missae seisoi haiseva astia. Iltahuuto oli jo ollut ja naiset olivat suljetut yoeksi. Kaikkiaan oli taemaen kopin asukkaita viisitoista: kaksitoista naista ja kolme lasta. Oli vielae aivan valoisa ja ainoastaan kaksi naisista makasi lavitsoilla: toisella oli paeae piilotettuna mekon sisaeaen, haen oli hupakko, joka oli vangittu passittomana,--haen nukkui melkein aina; ja toinen, keuhkotautinen, kaersimaessae rangaistusta varkaudesta. Taemae loikoi valveillansa, mekko paeaen alle pistettynae, silmaet selko selaellaeaen ja vaivoin pidaetellen, rykimistae vaelttaeaeksensae, kutkuttavaa ja yloespyrkivaeae naeljaeae kurkussansa. Muut naiset, kaikki paljain paein ja pelkissae karkeissa paidoissansa,--joko istuivat lavitsoilla ompelemassa taikka seisoivat ikkunalla katselemassa ohikulkevia miesvankeja. Niiden kolmen naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myoeskin se sama eukko, joka oli saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkaen naekoeiset, rypistyneet, kurttuiset kasvot sekae saekkinae riippuvaa nahkaa leuvan alla. Haen oli muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymaemerkki poskella. Taemae vanha vaimo oli tuomittu Siperiaan miehensae tappamisesta kirveellae. Tappanut haen oli miehensae siitae syystae, ettae taemae oli ahdistellut haenen tytaertaensae. Korabljova oli maeaeraetty vanhimmaksi kopin asukkaiden joukossa; haen kauppasi viinaa. Haen ompeli, lasit silmillae, ja piteli suurissa, tyoestae kangistuneissa kaesissaeaen neulaa talonpoikaisella tavalla, kolmella sormella, terae itseensae paein. Haenen vieressaeaen istui niinikaeaen ommellen purjevaatteesta saekkejae, vaehaenlaentae, koukkunokkainen, mustahko nainen, paeaessae pienet mustat silmaet, hyvaeluontoinen ja puhelias. Taemae oli toimittanut ratamiehen tehtaeviae rautatie-putkalla, ja oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen siitae, ettei ollut tullut naeyttaemaeaen lippua junan tullessa, josta olikin syntynyt junaonnettomuus. Kolmas ompelevista naisista oli Fedosja,--Fenitshka, kuten haentae kumppanit sanoivat,--vaaleaverinen, punaposkinen, kirkkaat siniset lapsen silmaet paeaessae, kaksi pitkaeae, tummaa lettiae niskassa kaeaerittyinae pienen paeaen ympaeri. Haen oli aivan nuori, erittaein hyvaen naekoeinen nainen, joka oli vankeudessa miehensae myrkyttaemisen yrityksestae. Taemaen myrkytysyrityksensae oli haen tehnyt heti miehelaeaen mentyaensae, johon oli annettu 16 vuotiaana tyttoenae. Niinae kahdeksana kuukautena, joina haen, otettuna holhouksen alaiseksi, odotteli tuomiotansa, ei haen ainoastaan ollut sopinut miehensae kanssa, vaan vielaepae niin taehaen kiintynyt, ettae oikeusjutun alkaessa he olivat elaeneet keskenaeaen niinkuin kaksi parhainta ystaevaeae. Huolimatta siitae ettae mies ja appi-isae, ja erittaeinkin haeneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin haentae puolustaa, tuomittiin haen laehetettaevaeksi pakkotoeihin Siperiaan. Hyvaeluontoinen, iloinen, usein hymyilevae Fedosja oli Maslovan lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vielaepae piti velvollisuutenaan pitaeae huolta taestae ja palvella haentae. Toimetonna istui lavitsalla vielae kaksi naista: toinen oli noin neljaenkymmenen vuotias kalpeilla, laihoilla kasvoilla; haen oli varmaankin ennen ollut hyvin kaunis, vaikka nyt oli laihtunut ja kalvistunut; haen piteli kaesissaeaen lasta ja imetti sitae pitkaestae, valkoisesta rinnastaan. Haenen rikoksensa oli se, ettae kun heidaen kylaestaeaen haettiin rekryyttisotamiestae, joka talonpoikain mielestae oli laittomasti otettu, vaeki pysaehytti poliisin ja otti haeneltae rekryytin pois. Taemae nainen oli laittomasti otetun nuorukaisen taeti ja haen oli ensimaeisenae kaeynyt hevosen suitsiin, jolla rekryyttiae kuljetettiin. Vielae istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan ryppyinen, hyvaeluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkae kyttyraessae. Taemae eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni nelivuotista, lyhyeksi kerittyae, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista ja nauruun menehtyvaeae poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan haenen ohitsensa toistaen yhtae ja samaa: aehae etpae saanutkaan kiinni! Taemae eukko, joka oli yhdessae taeysikaeisen poikansa kanssa syytetty murhapoltosta, kaersi vankeusrangaistustansa pysyen mitae hyvaenluontoisimpana. Haen suri vaan poikaansa, joka yhteen aikaan istui vankeudessa, ja ennen kaikkea omaa ukkoansa, jonka haen pelkaesi joutuvan kokonansa taeitten valtaan, sillae kun miniae oli laehtenyt pois, ei ollut ketaeaen, joka olisi ukkoa pessyt. Paitsi naeitae seitsemaeae seisoskeli vielae neljae naista avatun ikkunan luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillae ja huudoilla pitaeae puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen, jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Yksi naeistae naisista, varkaudesta rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan ruumiin kanssa. Haenen kasvonsa, kaetensae ja avatusta kauluksesta esiintyvae kaulansa olivat kellertaevaen valkoset, teerenpilkkujen peittaemaet. Kaeheaellae aeaenellae haen kiljui ikkunasta haevyttoemiae sanoja pihalle. Haenen vieressaensae seisoi kasvultaan kymmenvuotiaan tytoen kokoinen mustahko, koempeloe vanki. Haenen selkaensae oli pitkae ja jalat aivan lyhyet, kasvot olivat punaset, taeplaeiset, silmaet hyvin hajallaan, huulet paksut ja lyhyet, niin etteivaet peittaeneet valkoisia, ulospistaeviae hampaita. Vikistaeae hihittaeen haen nauroi sille, mikae tapahtui ulkona. Taemae vanki, jota haenen keikailemisensa taehden sanottiin Horoshafkaksi, kaunikiksi, oli syytetty varkaudesta ja murhapoltosta. Heidaen takanansa seisoi hyvin likaisessa harmaassa paidassa surkean naekoeinen, laiha, suonikas, suurimahainen, raskaudentilassa oleva nainen, joka oli syytetty varastetun tavaran kaetkemisestae. Taemae nainen oli vaiti, mutta kaiken aikaa hyvaeksyvaesti ja lempeaesti hymyili sille, mikae tapahtui pihalla. Neljaes ikkunan aeaeressae seisovista oli salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenlaentae, juureva maalaisvaimo hyvin ulospistaevine silmineen ja hyvaentahtoisine kasvoineen. Taemae nainen oli vanhan eukon kanssa leikkivaen pojan ja niinikaeaen haenen kanssansa vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytoen aeiti, joita lapsia ei oltu voitu jaettaeae yksikseen kotiin. Lasten aeiti katseli kuten muutkin ikkunasta, mutta kutoi herkeaemaettae sukkaa ja rypisti paheksivasti otsaansa sekae ummisti silmaensae siihen mitae ohikulkevat vangit pihalta huusivat. Haenen seitsenvuotias tyttaerensae valkosine irrallaan olevine hiuksinensa seisoi paitasillaan punatukkaisen naisen vieressae pidellen pienellae, heikolla kaetoesellaeaen taemaen hameesta ja pysaehtynein silmin kuunteli tarkasti niitae rivoja sanoja, joita mies- ja naisvangit viskelivaet toinen toisilleen, sekae kuiskaili niitae itsekseen ikaeaenkuin muistiin pannakseen. Kahdestoista naisvanki oli lukkarin tytaer, joka oli upottanut kaivoon oman lapsensa. Taemae tyttoe oli pitkae ja solakka, haenen hiuksensa olivat poerroeksissae lyhyen, paksun, ruskean letin ympaerillae, silmaet olivat liikkumattomat ja esillepistaevaet. Haen ei pannut mitaeaen huomiota siihen mitae haenen ympaerillaensae tapahtui, vaan kulki avojaloin likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapaalla alalla, jyrkaesti ja aekkiae kaeaentyen seinaen kohdalla. XXXI. Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kaeaentyivaet haeneen. Lukkarin tytaerkin pysaehtyi hetkeksi, katsahti kulmakarvojansa nostaen sisaeaentulleeseen, vaikka tosin alkoikin heti taas mitaeaen sanomatta astua suurilla, paeaettaevillae askeleillaan edestakasin; Korabljova pisti neulan karkeaan kankaaseen ja katsoi kysyvaesti lasisilmiensae yli Maslovaan. --Aehaepaes! Tulit sittenkin takasin. Ja minae kun taessae juuri paeaettelin, ettae kyllae he sinut vapauttavat,--sanoi haen kaeheaellae, matalalla, melkein miehisellae aeaenellaeaen.--Eikoes mitae, kiinni panivat. Haen otti lasit silmiltaeaen ja asetti ompeluksen viereensae lavitsalle. --Me mummon kanssa ajattelimme, ettae ehkae paeaestaevaet heti menemaeaen. Sellaistakin tapahtuu, sanoimme. Sattuu joskus ettae pistaevaet rahojakin kaeteen,--alkoi heti laulavalla aeaenellaeaen kopin vanhimmaksi maeaeraetty nainen.--Vai niin, vai niinkoe se nyt kaevikin. Emmepae siis arvanneetkaan. Jumala naekyy tahtovan toisin,--puhui haen herkeaemaettae, hellaellae ja sointuisalla aeaenellaensae. --Jokohan tuomitsivat?--kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellae katsoen Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillae silmillaeaen, ja koko haenen iloinen, nuori naekoensae muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova ei vastannut mitaeaen, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli toinen paeaestae lukien, Korabljovan vieressae, ja istui lavitsan laudoille. --Et naeemmae ole vielae syoenytkaeaen,--sanoi Fedosja nousten ja tullen Maslovan luo. Maslova vastaamatta mitaeaen asetti korvapuustit paeaenalukselle ja alkoi riisuutua. Haen otti tomuisen mekon yltaeaen ja huivin kiharaisilta, mustilta hiuksiltaan, ja istui. Pojan kanssa lavitsain toisessa paeaessae leikkivae kyttyraeselkaeinen eukko tuli myoeskin siihen ja pysaehtyi Maslovan eteen. --Ts, ts, ts!--imasi haen kielellaensae suulakea vastaan saeaelivaesti heilutellen paeaetaensae. Poikanen tuli myoeskin eukon peraestae ja silmaet selaellaeaen, ylaehuuli eteenpaein toeroettaevaenae tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli tuonut. Naehtyaeaen kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen peraestae mitae haenelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettaemaeaen ja haenen huulensa vaeraehtelivaet. Vaan haen koetti pidaettaeae ja onnistuikin pidaettaeae niin kauvan kuin ei eukko ja poika vielae olleet tulleet. Nyt, kuultuansa tuon hyvaentahtoisen, saeaelivaen aeaenen eukon suusta ja erittaein kohdattuaan poikasen silmaet, kun taemae siirsi katseensa korvapuusteista haeneen, ei haen enaeae voinut hillitae itseaensae. Koko haenen kasvonsa alkoivat vavahdella ja haen purskahti itkuun. --Sanoinhan minae sinulle: sinun on hankittava itsellesi oikea puolustaja,--sanoi Korabljova.--No? Siperiaanko siis?--kysyi haen. --Maslova aikoi vastata, vaan ei voinut, ja nyyhkyttaeen kaivoi esiin korvapuusteista paperossilaatikon, jonka kannella oli punaposkisen naisen kuva, hiukset hyvin korkealle kammattuina, kolmikulman muotoinen avaus rinnassa, sekae antoi sen Korabljovalle. Korabljova tarkasteli kuvaa, pudisti paheksivasti paeaetaensae erittaein sen johdosta, ettae Maslova naein hukkasi rahoja, otti yhden paperossin, sytytti sen lampusta, veti itse ensin savun ja antoi sitten Maslovalle. Maslova, yhae vaan itkien, alkoi ahnaasti kerta toisensa peraestae vetaeae sisaeaensae ja puhaltaa ulos tupakinsavua. --Siperiaan,--sai haen nyyhkytyksiltae vihdoin sanotuksi. --Eivaetpae pelkaeae Jumalata, ihmissyoejaet, kirotut verenjuojat, sanoi Korabljova.--Syyttoemaesti ovat tytoen tuominneet. Samassa raejaehti ikkunalta sinne jaeaeneiden naisten nauru. Pikku tyttoe nauroi myoeskin ja haenen hieno lapsenaeaenensae sekaantui aikaisten kaeheaeaen naurun vikinaeaen.--Joku vanki oli pihalla tekaissut semmoista, mikae naein vaikutti uloskatsojiin. --Ah sinae, raakattu koiras! Ettes haepee,--puhui punatukkainen ja koko lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi ulos jaerjettoemaen siivottomia sanoja. --Mitaes siellae kaakatat senkin retkale!--sanoi Korabljova puistaen paeaetaensae punatukkaiselle, ja kaeaentyen sitten jaelleen Maslovaan paein.--Kuinka moneksi vuotta? --Neljaeksi,--sanoi Maslova, ja kyyneleitae tulvasi niin runsaasti haenen silmistaeaen, ettae yksi sattui paperossiin. Maslova rutisti sen vihasesti kokoon, viskasi pois ja otti toisen. Vanhemmaksi maeaeraetty nainen, vaikka ei itse polttanut, nosti paetkaen heti yloes ja alkoi sitae suoritella, jatkaen yhae puhettansa. --Eivaetpae naey siellae paljon totuudesta piittaavan,--sanoi haen.--Tekevaet niinkuin tahtovat. Taessae koko ajan luulimme, ettae vapauttavat. Matvejevna sanoi, vapauttavat, mutta minae sanoin: ei, sydaemmessaeni on aavistus, ettae haenen kaey huonosti; niinpae kaevikin,--puhui haen, naehtaevaesti mielihyvaellae kuunnellen omaa aeaentaensae. Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka olivat heidaen kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja kokoontuivat hekin Maslovan ympaerille. Ensin tuli muljosilmaeinen salakapakoitsija tyttaerensae kanssa. --No, liikaako maeaeraesivaet?--kysyi haen istuutuen Maslovan viereen ja jatkaen nopeaan kutomistansa. --Tietenkin liikaa, kun ei ollut rahoja. Jos olisi rahoja ollut ja olisi liukassuisen asianajajan kustantanut, kyllae olisivat vapauttaneet,-- sanoi Korabljova. --Vaikkapa sen, miksi sitae taas sanotaan,--sen poerhoetukkaisen, suurinokkaisen,--se poika se tuopi kuivana vaikka vedestae. Sen kun olisi ottanut! --Mene sitae ottamaan,--sanoi hampaat irvessae heidaen luoksensa istahtunut Horoshafka:--se poika ei tuhatta vaehemmaestae ottaisi edes sylkaeistaekseen. --Naekyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen.--puuttui puheeseen se akka, joka oli syytetty murhapoltosta.--Onkos taemae sitten helppoa kantaa: ensin viepi pojalta vaimon, sitten toimittaa haenet taeiden ruuaksi linnaan ja vielae minutkin samaan paikkaan vanhoina paeivinae,-- alkoi haen taas jo sataan kertaan toistamansa historian;--linna tai mierontie, jompikumpi on aina edessae. Jollei mierontielle niin linnaan. --Ainahan ne samalla tavalla,--sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan tytoen paeaetae, pisti sukankutimen viereensae, veti tytoen jalkojensa vaeliin ja alkoi vikkelin sormin hakea haenen paeaestaensae. "Mitaes menit viinaa kauppaamaan". Vaan millaepaes lapset olivat ruokittavat?--puhui haen, jatkaen tuttua tyoetaensae. Naemaet salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta. --Ottaisko lasin,--sanoi haen Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla kyyneleitaensae ja vaan silloin taelloein enaeae nyyhkyttaeen. --Mitaes, olkoon menneeksi,--sanoi Korabljova. XXXII. Maslova kaivoi rahat esille, niinikaeaen korvapuustin sisaestae, ja antoi Korabljovalle kupongin. Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja, vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitae kaikkitietaevae Horoshafka sanoi, ettae paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Taemaen naehtyaensae menivaet kaikki ne naiset, jotka eivaet olleet heidaen lavitsanaapureitansa, paikoilleen. Maslova sillae vaelin puisti tomun huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syoedae korvapuustia. --Minae koetin pitaeae sinulle teetae, mutta se on sittenkin jaeaehtynyt,--sanoi Fedosja noutaen hyllyltae jalkariepuun kaeaerityn laekkisen teekannun ja ruukun. Juoma oli ihan kylmaeae ja maistui enemmaen laekiltae kuin teeltae, mutta Maslova taeytti ruukun ja alkoi saerpiae korvapuustin palojen vaeliin. --Siinae on sinullekin,--huusi haen lohkaisten palan korvapuustista ja antaen sen pojalle, joka katseli haenen suuhunsa. Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi Korabljovalle ja Horoshafkalle. Naemaet kolme vankia muodostivat kopin ylimystoen, koska heillae oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenaensae. Jonkun hetken kuluttua Maslova elpyi ja alkoi sukkelasti kertoa oikeudesta, matkien syyttaejaeae ja kaikkea sitae, mikae haentae oli siellae erittaein kummastuttanut. Kummastuttanut oli haentae erittaeinkin se huomio, ettae miehet kaikkialla missae haen vaan liikkui, juoksivat haenen peraessaensae. Oikeudessa kaikki olivat haentae katsoneet,--kertoi haen,--ja kaevivaet tahallaan yhtaemittaa vankien huoneessa. --Saattomies itsekin sanoi: "sinua ne vaan kaeyvaet katsomassa." On tulevinaan muka jotain taerkeaetae paperia hakemaan, missae,--missae, ja minae naeen ihan selvaesti, ettei haen hae mitaeaen paperia, vaan ahmii silmillaensae minua,--puhui Maslova hymyillen ja ikaeaenkuin kummissaan heilutellen paeaetaensae.--On ne nekin taiteilijoita. --No se nyt on aina niin,--tarttui puheeseen kopin vanhin, ja heti paeaesi haenen laulava aeaenensae vauhtiin.--Niin ne ovat kuin kaerpaeset sokerin kimpussa. Jos missae muualla niitae ei olisi, kyllae vaan siinae on. Sen paremmasta eivaet tiedae... --Mutta kyllaepae osaavat taeaellaekin,--keskeytti haentae Maslova.--Pulaan jouduin taeaellaekin. Kohta kun oli paeaesty perille, saapui vankiroikka asemahuoneelta. Ja naemaetkoes keraeaentyivaet ympaerilleni, etten ollut paeaestae heistae. Onneksi tuli paeaellysmiehen apulainen ja ajoi heidaet pois. Yksi kaevi niin kimppuuni, ettae tuskin osasin irtautua. --Minkae naekoeinen?--kysyi Horoshafka. --Mustahko, viiksien kanssa. --Kyllae se sitten oli haen. --Kuka haen? --Ka, Stsheglof. Se joka aesken meni ohitse. --Mikae ihmeen Stsheglof? --Kyllaepae, kun ei Stsheglofia tunne! Stsheglof on kaksi kertaa karannut Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllae haen pian taas laehtee. Haentae pelkaeaevaet esimiehetkin,--puhui Horoshafka, joka vaelitteli kirjelappusia vangeille ja sentaehden tiesi kaikki, mitae vankilassa tapahtui.--Laehtee kun laehteekin. --No, jos laehteekin, eipae se meitae mukaansa ota,--sanoi Korabljova.--Mutta sano sinae paremmin,--kaeaentyi haen Maslovan puoleen:--mitae sinulle atvokaatti puhui valituksesta, sehaen se nyt on tehtaevae? Maslova ei sanonut tietaevaensae mistaeaen. Samassa punatukkainen nainen, upottaen molemmat teerenpilkkuiset kaetensae poerroeiseen, tuuheaan, punaseen tukkaansa, ja kynsien paeaetaensae tuli viinaa juovien ylimyksien luo. --Minae selitaen sinulle, Katariina, kaikki niinkuin on,--alkoi haen.--Ensiksikin taeytyy sinun kirjoittaa: olen tyytymaetoen tuomioon, ja sitten pitaeae antaa ilmoitus syyttaejaelle. --Piruako sinae taeaeltae tahdot?--tiuskasi haenelle vihaisella bassolla Korabljova:--vai vainusitko viinaa,--aelae siinae turhia juttele. Kyllae taessae ilman sinuakin tiedetaeaen mitae on tehtaevae. --Ei puhuta sinulle, mitaes raehiset? --Vai haluttaisi viinaa? Ja siksi hieroutuisit joukkoon? --No annetaan vaan haenellekin,--sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi kaikki, mitae haenellae oli. --Kyllae annan kohta niin ettae.. --Koetas, koetas,--sanoi punatukkainen tyoentaeytyen Korabljovan paeaelle.--Luuletkos minun pelkaeaevaen? --Senkin kuritusvanki! --Semmoiseltapa sen kuulenkin. --Senkin riivattu ketale! --Minaekoe ketale? --Siperialainen, murhaaja!--huusi punatukkainen. --Alappa vaeistyae,--sanoi Korabljova synkaesti. Mutta punatukkainen tyoentaeytyi yhae laehemmaeksi ja Korabljova tyrkkaesi haentae avonaiseen lihavaan rintaan. Punatukkainen ei muuta odottanutkaan, ja aekkiarvaamattoman nopealla liikkeellae kaevi toisella kaedellaeaen kiinni Korabljovan tukkaan ja toisella aikoi lyoedae haentae kasvoihin, mutta Korabljova sai haenen kaedestaeaen kiinni. Maslova ja Horoshafka tarttuivat punatukkaisen kaesiin tahtoen irroittaa haentae, mutta haenen kaetensae ei heltinyt hiuksista. Hetkeksi haen paeaesti kaetensae, mutta ainoastaan saadaksensa hiukset nyrkkinsae ympaeri. Korabljova, paeae vaeaennyksissae, hakkasi toisella kaedellaeaen punatukkaista ruumiiseen, ja koetti kaeydae hampailla kiinni taemaen kaeteen. Naiset keraeaentyivaet tappelevien ympaerille, erottelivat heitae ja kiljuivat. Keuhkotautinenkin tuli yskien katsomaan mitae tapahtui. Lapset likistyivaet toisiinsa ja itkivaet. Melun kuultuansa tulivat sisaelle sekae nais- ettae miesvartija. Tappelijat erotettiin, ja molemmat: Korabljova paeaestaeen auki harmaata lettiaensae ja kooten siitae irtilaehteneitae tupsuja, ja punatukkainen pidellen keltaisen rintansa ylitse kokonaan repeytynyttae paitaansa,--huusivat yhtaikaa, selittaeen tapausta ja syyttaeen toisiansa. --Tiedaenhaen minae, ettae se on taas se viina; kun huomenna kerron tirehtoeoerille, kyllae saatte kuulla! Tunnenhan selvaesti nenaessaeni,--puhui naisvartija.--Katsokaa ettae korjaatte kaikki, muuten kaey ohrasesti, taessae ei ole aikaa asiatanne selvitellae. Paikoillenne ja vait! Mutta vaikenemisesta ei pitkaeaen aikaan tullut mitaeaen. Kauvan naiset vielae haukkuivat, kertoivat toisillensa, kuinka riita oli alkanut ja kuka oli syyllinen. Vihdoin sekae mies- ettae naisvartija laeksivaet pois, ja naiset alkoivat tyyntyae ja laittautua makuulle. Vanha eukko alkoi rukoilla jumalankuvan edessae. --Loeysivaetpaehaen toisensa molemmat siperialaiset,--rupesi punatukkainen aekkiae kaeheaellae aeaenellaensae lavitsain toisesta paeaestae taas puhumaan, ja haen hoeysti jokaista sanaansa mitae kummallisimmilla haukkumasanoilla. --Katso etees, ettei taeaeltae vielaekin tulisi,--vastasi heti Korabljova liittaeen samallaisia sanoja puheeseensa. Ja molemmat hiljenivaet. --Jolleivaet vaan estaeisi, kyllae minae sinut mukiloitsisin, senkin vietaevae...--alkoi jaelleen punatukkainen, eikae taaskaan viipynyt kauvan yhtaelaeinen vastaus Korabljovalta. Sitten oltiin vaehae kauvemman aikaa vaiti, ja jo taas tuli haukkumasanoja. Vaeliajat kuitenkin yhae pitenivaet ja vihdoin kaikki kokonaan hiljeni. Kaikki makasivat, muutamat alkoivat kuorsata, ainoastaan vanha eukko, jolla oli tapana kauvan rukoilla, yhae vielaekin teki kumarruksia jumalankuvan edessae, mutta lukkarin tytaer, naisvartijan mentyae, heti nousi ja alkoi jaelleen kaevellae edes takasin kopissa. Maslovaa ei nukuttanut. Haen vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja olihan haentae jo kaksi kertaa siksi sanottukin,--ensin Botshkova ja sitten punatukkainen,--eikae haen mitenkaeaen voinut tottua tuohon nimeen. Korabljova, joka oli maannut haeneen selin kaeaentyi lavitsalla. --Kyllaepae en olisi uskonut,--sanoi Maslova hiljaan.--Mitae kaikkea muut tekevaetkin ja kuitenkin paeaesevaet vapaiksi, mutta minun taeytyy kaersiae ilman syytae. --Aelae sure, tyttoe. On niitae ihmisiae Siperiassakin. Etkae sinae siellaekaeaen hukkaan joudu,--lohdutteli haentae Korabljova. --Enpae tietenkaeaen, mutta kuitenkin se vaivaa. Semmoisenko kohtalon nyt olisin ansainnut. Olenhan niin tottunut hyvaeaen elaemaeaen! --Jumalaa vastaan et mitaeaen voi,--sanoi Korabljova huokaisten.--Haentae vastaan et mitaeaen voi. --Tiedaen, mummo kulta, mutta kuitenkin on vaikeata. He vaikenivat. --Kuuletko? Se on se vetelys!--sanoi Korabljova kaeskien kuuntelemaan niitae kummallisia aeaeniae, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta. Naemaet aeaenet olivat punatukkaisen naisen hillittyjae itkun purkauksia. Punatukkainen itki sitae, ettae haentae oli aesken haukuttu, eikae oltu annettu viinaa, jota haenen olisi niin mieli tehnyt. Haen itki vielae sitaekin, ettae haen yleensae koko elinaikanansa ei ollut muuta kokenut kuin haukkumista, pilkkaa, loukkauksia ja lyoentejae. Haen koetti hakea lohdutusta muistelemalla ensi rakkauttansa tehdastyoemieheen, Molodenkofiin, mutta muistettuaan taemaen rakkauden haen myoeskin muisti mihin se oli loppunut. Se oli loppunut siihen, ettae Molodenkof kurillaan, humalapaeissaeaen, hutkaisi haentae vihtrillillae kaikkein arimpaan paikkaan ja sitten nauroi tovereinsa kanssa sukkeluudelleen, katsellen kuinka haen vaeaenteli itseaensae tuskissaan. Haen muisti taemaen, ja haenen tuli saeaeli itseaensae, ja luullen ettei kukaan enaeae kuulisi, haen rupesi itkemaeaen ja itki niinkuin lapset--voihkien ja nenaeaensae puhisten ja niellen suolaisia kyyneleitae. --Kaey saeaeliksi haentae,--sanoi Maslova. --Tietysti kaey, mutta mitaes tuppaa. XXXIII. Ensimaeinen tunne, joka valtasi Nehljudofin haenen seuraavana aamuna heraettyaensae, oli tieto siitae ettae haenelle oli jotain tapahtunut, ja ennenkuin haen vielae muisti mitae oli tapahtunutkaan, haen jo tiesi ettae se oli jotain taerkeaetae ja hyvaeae. "Katjusha, tuomioistuin". Niin, taeytyy heretae valehtelemasta, taeytyy sanoa koko totuus. Ja aivan kuin ihmeellisenae yhteensattumuksena tuli juuri taenae aamuna tuo kauvan odotettu kirje Maria Vasiljevnalta, aateliston johtajan vaimolta; sama kirje jota haen nyt niin tarvitsi. Vaimo antoi siinae haenelle taeyden vapauden ja toivotti onnea aijottuun avioliittoon. --Avioliittoon!--ajatteli Nehljudof ivallisesti.--Kuinka kaukana olenkaan nyt siitae! Ja haen muisti eilisen aikomuksensa tunnustaa kaikki tyyni vaimon miehelle, tehdae taemaen edessae katumuksensa ja sanoa olevansa valmis mihin hyvitykseen tahansa. Mutta nyt aamulla ei taemaen paeaetoeksen toimeenpaneminen naeyttaenyt haenestae niin helpolta kuin eilen. "Ja oikeastaan, miksi tekisin ihmistae onnettomaksi, kun haen ei kerran tiedae. Jos haen kysyy,--silloin kyllae sanon haenelle. Mutta miksi suotta menisin ilmaisemaan haenelle? Ei, se ei ole tarpeen." Yhtae vaikealta nyt aamulla naeytti koko totuuden tunnustaminen Missille. Taaskin tuntui sopimattomalta itse tuo puheeksi ottaminen,--se olisi ollut loukkaavaa. Vaelttaemaetoentae oli, kuten niin monessa muussakin elaemaensuhteessa, ettae olisi jaeaenyt jotain arvattavaksikin. Sen haen kuitenkin paeaetti taenae aamuna: haen lakkaa kaeymaestae heidaen luonansa, ja sanoo totuuden, jos haeneltae kysytaeaen. Suhteissa Katjushaan ei sitaevastoin saisi jaeaedae mitaeaen puhtaaksi puhumatta. "Laehden vankilaan, puhun haenen kanssaan, pyydaen haeneltae anteeksi. Ja jos on tarpeen, niin, jos on tarpeen, menen naimisiin haenen kanssaan",--ajatteli Nehljudof. Taemae ajatus, ettae siveellisen hyvityksen taehden olisi kaikki alttiiksi pantava, jopa mentaevae naimisiinkin, liikutti haentae nyt aamulla erikoisesti. Pitkaeaen aikaan ei haen ollut alkanut paeivaeaensae sellaisella tarmon tunteella. Huoneeseen tulleelle Agrafena Petrovnalle haen itseaensaekin haemmaestyttaevaellae paeaettaevaeisyydellae heti ilmoitti ei enaeae tarvitsevansa taetae huoneustoa eikae Agrafenan palvelusta. Aeaenettoemaellae suostumuksella oli ollut ikaeaenkuin paeaetetty asia, ettae Nehljudof kustantaa taetae suurta ja kallista kortteeria mennaekseen siinae naimisiin. Ja sentaehden oli kortteerista luopumisella ratkaiseva merkitys. Agrafena Petrovna katsahtikin haeneen kummastuneena. --Kiitaen teitae suuresti, Agrafena Petrovna, kaikesta huolenpidostanne, mutta nyt en enaeae tarvitse naein suurta huoneustoa enkae kaikkia palvelijoita. Jos kuitenkin tahdotte auttaa minua, niin tehkaeae hyvin ja pitaekaeae huolta huonekaluista, korjatkaa ne jonnekin aluksi, niinkuin tehtiin aeidin elaeessae. Kun Natasha tulee, haen kyllae ottaa ne huostaansa. (Natasha oli Nehljudofin sisar.) Agrafena Petrovna pudisteli paeaetaensae. --Kuinka niin, "ottaa huostaansa"? Vielaehaen niitae tulette tarvitsemaan,--sanoi haen. --Ei, ei tarvita, Agrafena Petrovna, ihan varmaan ei tarvita,--sanoi Nehljudof vastaten siihen mitae toisen paeaenpudistus oli tarkoittanut. --Olkaa hyvae, sanokaa Kornejillekin, ettae minae annan haenelle kahden kuukauden palkan eteenpaein, mutta etten haentae enaeae tarvitse. --Vaeaerin teette, Dmitrij Ivanovitsh. No, vaikka nyt ulkomaille laehtisittekin, onhan huoneusto kuitenkin tarpeen. --Te ajattelette toista, Agrafena Petrovna. Minae en laehde ulkomaille; ja jos laehden, niin ihan toiseen paikkaan. Haen tuli aekkiae tulipunaseksi. "Niin, taeytyy sanoa haenelle,--ajatteli haen,--ei auta salata, Taeytyy sanoa kaikki kaikille." --Minulle on tapahtunut hyvin kummallinen ja taerkeae seikka eilen. Muistattehan Katjushaa, joka oli taeti Marian luona? --Kuinka en muistaisi, minaehaen haentae opetin ompelemaankin. --No niin, illalla taemae sama Katjusha oli oikeuden edessae, ja minae olin valamiehenae. --Voi herranen aika kuinka kauheata!--sanoi Agrafena Petrovna.--Mistae haentae syytettiin? --Taposta,--ja kaiken sen olen minae tehnyt. --Kuinka olisitte te voineet sen tehdae? Te puhutte hyvin kummallisesti,--sanoi Agrafena Petrovna ja haenen vanhoissa silmissaeaen leimahti kipinae. Agrafena tunsi Katjushan historian. --Niin, minae olen syynae kaikkeen. Ja taemae asia on muuttanut minun kaikki aikeeni. --Mutta mikae ihmeen muutos taestae voisi teille tulla?--sanoi Agrafena Petrovna pidaettaeen naurahdusta. --Se muutos, ettae jos minae olen syynae siihen, ettae Katjusha on joutunut taelle tielle, niin minunhan taeytyykin tehdae mitae voin auttaakseni haentae. --Se on teidaen asianne,--mutta erityisesti teidaen syytaenne ei taessae ole. Kyllaehaen mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee jaerkevaesti, niin se kaikki siliaeae pois ja unohtuu, ja elaevaetpaehaen ihmiset,--sanoi Agrafena Petrovna ankarasti,--eikae teidaen ole mitaeaen syytae panna asiaa omaan laskuunne. Olinhan minae kuullut ennenkin, ettae Katjusha oli joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynae? --Minae olen syyllinen. Ja sentaehden tahdonkin parantaa asian. --No, onpa sitae nyt vaikeanlainen parantaa. --Se on minun asiani. Mutta jos te ajattelette omaa kohtaloanne, niin se, mitae mamma oli tahtonut... --Minae en ajattele omaa kohtaloani. Vainaja on niin runsaasti jakanut hyvaentahtoisuuttansa minulle, etten voi toivoa mitaeaen enempaeae. Minua kutsuu luoksensa Lizanka, (se oli haenen naimisissa olevan veljentyttaerensae nimi), taemaen luokse laehdenkin, kun joudun tarpeettomaksi. Mutta sanon vielaekin, ettae turhanpaeiten otatte asiaa sydaemmellenne, semmoista tapahtuu jokaiselle. --No, minulla on oma ajatukseni. Ja kuitenkin pyydaen teitae, auttakaa minua huoneiden luovuttamisessa ja tavaroiden korjaamisessa. Aelkaeaekae olko minulle suutuksissa. Minae olen teille hyvin, hyvin kiitollinen kaikesta. Merkillistae oli, ettae siitae saakka kuin Nehljudof tuli huonoksi ja vastenmieliseksi omissa silmissaeaen, siitae saakka muut eivaet olleet haenelle enaeae vastenmielisiae; paeinvastoin, sekae Agrafena Petrovnaa ettae Kornejia kohtaan haen tunsi hellyyttae ja kunnioitusta. Haenen olisi tehnyt mieli katua Kornejinkin edessae, mutta Kornej naeytti niin jaerkaehtaemaettoemaen kunnioittavalta, ettei Nehljudof uskaltanut. Matkalla oikeuteen, ajaessaan samoja katuja myoeten, samalla ajurilla, Nehljudof ihmetteli itsekin mihin maeaeraeaen toinen ihminen haen nyt tunsi olevansa. Avioliitto Missin kanssa, joka oli vielae eilen naeyttaenyt niin laeheiseltae, tuntui haenestae nyt aivan mahdottomalta. Eilen haen oli kaesittaenyt tilansa niin, ettae Missi epaeilemaettae tulee pitaemaeaen onnena saada haenet, nyt sitaevastoin haen tunsi itsensae arvottomaksi ei ainoastaan avioliittoon vaan edes olemaan minaeaen laeheisenaekaeaen Missille. "Jospa haen vaan tietaeisi mikae olen, ei suinkaan ottaisi minua vastaankaan. Ja minae kun haentae vielae moitin keikailemisesta tuon herran edessae. Ja vaikka Missi nyt suostuisikin minuun, voisinko minae olla onnellinen tai edes rauhallinenkaan, tietaeessaeni ettae tuo toinen on taeaellae linnassa ja jonakin paeivaenae viedaeaen vartioittuna Siperiaan. Tuo minun kukistamani nainen viedaeaen pakkotoeihin, ja minae muka alkaisin taeaellae vastaanottaa onnentoivotuksia ja tehdae visiittejae nuoren vaimoni keralla. Taikka aateliston johtajan kanssa, jota olen yhdessae haenen vaimonsa kanssa pettaenyt, alkaisin laskea aeaeniae, jotka kannattavat tai vastustavat koulujohtokunnan tekemiae ehdotuksia j.n.e., ja sitten panisin toimeen salaisia tapaamisia haenen vaimonsa kanssa, (kuinka inhoittavaa!), taikka rupeisin jatkamaan taulua, joka ei naehtaevaesti koskaan tule valmiiksi, sillae eihaen minun pidaekaeaen antautua noihin joutavuuksiin, enkae sitae paitsi voisi nyt mitaeaen semmoista tehdae",--puhui haen itsekseen, lakkaamatta iloiten siitae sisaellisestae muutoksesta, mitae haen koki. "Nyt olisi ennen kaikkia,--ajatteli haen,--tavattava asianajaja ja saatava tietaeae miten haen on paeaettaenyt, ja sitten ... sitten tavattava haenet vankilassa, tuon eilisen vangin, ja sanottava haenelle kaikki". Ja vaan kuvaillessaankin, kuinka haen tapaisi Katjushan, kuinka sanoisi haenelle kaikki, kuinka katuisi rikostaan haenen edessaensae, kuinka tekisi kaikki minkae voi, menisi naimisiin haenen kanssaan ja sovittaisi siten rikoksensa--, valtasi haenet omituinen, ylevae riemu ja kyyneleet nousivat haenen silmiinsae. XXXIV. Tultuaan oikeuteen tapasi Nehljudof heti kaeytaevaessae eilisen oikeudenpalvelijan ja tiedusteli taeltae: missae tuomitut vangit saeilytetaeaen, ja keltae on saatava lupa niiden tapaamiseen? Oikeudenpalvelija selitti, ettae vankeja saeilytettiin eri paikoissa, ja ettae ennenkuin tuomio oli voittanut laillisen voiman riippui luvansaanti yleisestae syyttaejaestae.--"Minae sanon sitten itse ja saatan teidaet istunnon jaelkeen. Syyttaejaeae ei vielae kuulukaan. Mutta sitten istunnon jaelkeen. Nyt tehkaeae hyvin ja tulkaa oikeussaliin. Istunto alkaa heti." Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittaeinkin nyt naeytti haenestae surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen. Haenen laehestyessae taetae huonetta olivat valamiehet jo menossa istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla kuin eilen oli syoenyt ja ryypaennyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin vanhaa ystaevaeae. Pietari Gerasimovitsh ei heraettaenyt Nehljudofissa nyt mitaeaen vihamielisiae tunteita tuttavallisuutensa ja naurunsa taehden. Nehljudofin teki mieli kaikille valamiehillekin ilmaista suhteensa eiliseen syytettyyn. "Oikeastaan,--ajatteli haen,--olisi eilen pitaenyt istunnon aikana nousta seisoalleen ja julkisesti tunnustaa syyllisyytensae". Mutta kun haen yhdessae muiden valamiesten kanssa astui istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas "oikeus laehestyy", taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas aeaenettoemyys, taas valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit, pappi,--niin silloin haen tunsi, ettae vaikka olisikin ollut menetteleminen naein, ei haen olisi eilenkaeaen voinut rikkoa taetae juhlallisuutta. Valmistelut istuntoon olivat samat taenaeaen kuin eilenkin (paitsi valamiesten vannotusta ja puheenjohtajan puhetta heille). Taemaenpaeivaeinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyae, joka oli heikonnaekoeinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa, harmailla, verettoemillae kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia, paljastetut miekat kaedessae. Haen istui yksinaensae syytettyjen penkillae ja arasti katseli sisaeaentulevia. Taemae poika oli syytetty siitae, ettae oli yhdessae toverinsa kanssa murtautunut lukittuun liiteriin ja anastanut sieltae vanhoja lattiamattoja, arvoltaan 3 ruplaa 67 kopekkaa. Syytekirjasta kaevi ilmi, ettae poliisi oli ottanut pojan kiinni silloin kuin taemae oli kulkenut toverinsa kanssa, joka oli kantanut olallaan mattoja. Poika ja haenen toverinsa olivat tunnustaneet heti rikoksensa ja pantiin molemmat vankilaan. Pojan toveri, viilari, oli jo vankilassa kuollut ja poikaa nyt tutkittiin yksin. Vanhat matot makasivat todiste-esineiden poeydaellae. Juttua kaesiteltiin, samoin kuin eilistaekin, loppumattomine varastoineen todistuksia, todisteaiheita, vierasmiehiae, vannottamisia, kuulustelemisia, asiantuntijoita ja ristiinkyselyjae. Todistajaksi kutsuttu poliisi vastasi puheenjohtajan, syyttaejaen ja puolustajan kysymyksiin lyhyillae, puisilla sotilasvastauksilla. Mutta huolimatta haenen sotilaallisesta tylsaemielisyydestaeaen ja koneellisuudestansa, naekyi ettae haen saeaeli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta. Toinen todistaja, varkauden kaersinyt ukko, talonhaltija ja mattojen omistaja oli naehtaevaesti kiukkuinen ihminen. Kun haeneltae kysyttiin tunnustaako haen matot omikseen, tunnusti haen ne omikseen hyvin vastenmielisesti; mutta kun syyttaejaen apulainen sitten alkoi tiedustella mihin haen oli aikonut mattoja kaeyttaeae ja hyvinkoe ne olivat haenelle tarpeelliset, haen suuttui ja vastasi: "Ja vaikka ne nyt ikuisiksi ajoiksi katoisivat naekyvistaeni, en niitae ollenkaan kaipaisi. Jos olisin tiennyt, ettae niistae naein paljon puuhaa tulee, en totisesti olisi hakenut; kymmenruplasen ja kaksikin olisin suorittanut, kunhan vaan olisin paeaessyt naeistae iankaikkisista kuulusteluista. Ajureille yksistaeaen olen viisi ruplaa maksanut; enkae minae ole mikaeaen terve ihminen. Minussa on sekae tyraet ettae reumatismit." Naein puhuivat todistajat, ja syytetty itse tunnusti kaikki tyyni, ja niinkuin kiinnisaatu elaein, jaerjettoemaenae vilkkuen sivuilleen, kertoi katkonaisella aeaenellae koko tapauksen. Asia oli selvae; mutta syyttaejaen apulainen, samoin kuin eilenkin olkapaeitaensae kohottaen, teki hienoja kysymyksiae, joiden tarkoitus oli saada viekas rikoksentekijae ansaan. Puheessansa haen koetti todistaa, ettae varkaus oli tapahtunut ihmisasumuksessa ja sisaeaenmurtautumalla, ja ettae poika oli siis saatettava ankarimman rangaistuksen alaiseksi. Oikeuden maeaeraeaemae puolustaja sitaevastoin koetti todistaa, ettei varkaus ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja ettae siis vaikka esillae olikin ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitaeae vielae niin vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttaejaen apulainen oli tahtonut luulotella. Puheenjohtaja, aivan niinkuin eilenkin, pysyi puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden esikuvana ja selitteli tarkalleen valamiehille sitae, mitae he tiesivaet eivaetkae voineet olla tietaemaettae. Niinkuin eilenkin tehtiin keskeytyksiae; niinkuin eilen poltettiin tupakkia; yhae samalla tavalla oikeudenpalvelija jaelleen huuteli: "oikeus laehestyy", ja samalla tavalla istuivat kaksi santarmia miekat paljastettuina uhkaamassa rikoksen, tekijaeae, mutta itse koettaen olla nukkumatta. Jutusta kaevi ilmi, ettae taemaen pojan oli haenen isaensae antanut jo alaikaeisenae tupakkitehtaan tyoehoen, missae poika oli sitten elaenyt 5 vuotta. Taenae vuonna oli tehtaan isaentae pannut haenet pois isaennaen ja tyoemiesten vaelillae tapahtuneen retteloen jaelkeen, ja jaeaetyaeaen tyoettoemaeksi oli poika kuljeksinut pitkin kaupunkia juoden yltaeaen vaatteensakin. Jossain ravintolassa haen oli yhdyttaenyt samallaisen, jo ennen tyoettoemaeksi jaeaeneen viilarin, pahan juopon, ja he olivat yhdessae humalapaeissaeaen oeiseen aikaan rikkoneet liiterin lukon, ja ottaneet sieltae mitae ensiksi kaesiinsae saivat. He joutuivat kiinni ja tunnustivat kaikki. He pantiin vankilaan, missae sitten viilari ennen oikeudenkaeynnin alkamista oli kuollut. Poikaa vastaan kaeytiin nyt oikeutta ja haentae pidettiin vaarallisena olentona, josta yhteiskuntaa taeytyi suojella. "Tuo nyt on ihan samallainen vaarallinen olento kuin eilinenkin syytetty",--ajatteli Nehljudof, kuullessaan mitae kaikkea haenen edessaeaen tapahtui.--"Nuo olisivat vaaralliset ja me emme olisi vaarallisia?... Minae olen siveetoen, pettaejae, ja kaikki me, kaikki ne, jotka tietaeen mikae minae olen, eivaet ole halveksineet vaan paeinvastoin kunnioittaneet minua." Onhan selvaeae, ettae taemae poika ei ole mikaeaen erikoinen ilkioe, vaan ihan tavallinen (sen kaikki naekevaet) ihminen, ja ettae haen on tullut siksi, mikae on, ainoastaan siitae syystae, ettae eli semmoisissa olosuhteissa, jotka semmoisia ihmisiae synnyttaevaet. Naeyttaeisi siis ilmeiseltae, ettae jos tahdotaan, ettei taemmoeisiae poikia olisi, taeytyy koettaa poistaa niitae olosuhteita, joissa taemmoeiset onnettomat olennot syntyvaet. Jos vaan olisi loeytynyt jokukin ihminen,--ajatteli Nehljudof katsellen pojan tuskallisia pelonalaisia kasvoja,--joka olisi saeaelinyt haentae silloin kuin haen leivaen puutteen taehden laehetettiin maalta kaupunkiin; jos puutteenalaisia olisi autettu, tai jospa vaan silloinkin, kuin haen jo oli kaupungissa ja kaksitoistatuntisen tyoepaeivaen jaelkeen kulki tehtaasta vanhempien toverien, viettelijaeinsae kanssa ravintolaan,--kunpa olisi silloinkin loeytynyt ihminen, joka olisi sanonut: "aelae sinae mene Vanja, ei se ole hyvae", niin ei poika olisi mennyt, ei olisi joutunut harhatielle, eikae olisi mitaeaen pahaa tehnyt. Mutta semmoista ihmistae, joka olisi haentae saeaelinyt, ei loeytynyt ainoatakaan koko sinae aikana, kun poika pienen elukan tavalla eleli oppipojan vuosia kaupungissa, ja lyhyeksi kerityin paein juoksenteli mestarien ostoksilla; paeinvastoin, jos haen jotain sai mestareilta ja tovereilta kaupungissa kuulla, niin vaan: ettae se se poikaa on, joka saa narratuksi, joka osaa juoda, osaa haukkua, osaa tapella ja elaeae huonosti. Mutta kun haen sitten sairaana ja epaeterveellisen tyoen, juoppouden, huonon elaemaen pilaamana, tylsistyneenae ja hupsuna kuin unessa horjuskeli ilman tarkoitusta pitkin katuja ja vihdoin juovuspaeissaeaen tunkeutui johonkin liiteriin ja vei sieltae tarpeettomia mattoja, niin nyt me emme ollenkaan pidae huolta niiden syiden poistamisesta, jotka saattoivat pojan haenen nykyiseen tilaansa, vaan tahdomme muka auttaa asiata sillae, ettae ryhdymme rankaisemaan taetae poikaa!... Hirmuista! Nehljudof ajatteli kaikkea taetae, eikae enaeae kuunnellut mitae haenen edessaensae tehtiin. Ja kauhistui yhae enemmaen vaan siitae, mikae haenelle selvisi. Haentae haemmaestytti ettae haen oli saattanut olla ennen naekemaettae taetae, ettae muut saattoivat olla naekemaettae. XXXV. Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli kaeytaevaeaen paeaettaeen olla enaeae palaamatta istuntosaliin. Antaa heidaen tehdae haenen kanssansa mitae tahtovat, mutta taehaen ilveilyyn haen ei enaeae voi ottaa osaa. Otettuaan selvaen missae yleisen syyttaejaen huone oli, meni Nehljudof taemaen luo. Vahtimestari ei olisi haentae laskenut, vaan sanoi, ettae syyttaejae oli tyoessae, mutta Nehljudof, kuuntelematta haentae, meni sisaelle ja kaeaentyen vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi taetae ilmoittamaan yleiselle syyttaejaelle olevansa valamies ja ettae haenen oli vaelttaemaetoentae tavata syyttaejaeae eraeaen sangen taerkeaen asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat haentae. Virkamies teki ilmoituksen syyttaejaelle, ja Nehljudof laskettiin sisaelle. Yleinen syyttaejae otti haenet vastaan seisaaltansa, naehtaevaesti tyytymaettoemaenae siihen itsepintaisuuteen, millae Nehljudof oli pyrkinyt haenen puheillensa. --Mitae haluatte?--kysyi yleinen syyttaejae ankarasti. --Minae olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun taeytyy vaelttaemaettoemaesti tavata syytettyae Maslovaa,--sanoi Nehljudof nopeasti ja paeaettaevaesti, punastuen ja tuntien tekevaensae jotain semmoista, mikae on ratkaisevasti vaikuttava haenen elaemaeaensae. Yleinen syyttaejae oli lyhyenlaentae, tummanverinen mies, tukka lyhyt, harmahtava, silmaet kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta esiinpistaevaessae alaleuvassa. --Maslovaa? Kyllae tunnen. Haen oli syytetty myrkytyksestae,--sanoi syyttaejae rauhallisesti.--Mitae varten te tahdotte haentae tavata?--Ja sitten ikaeaenkuin haluten pehmentaeae kaeytoestaensae lisaesi:--En voi antaa lupaa teille, tietaemaettae mitae varten se on teille tarpeen. --Se on minulle tarpeen eraeaen minulle hyvin taerkeaen asian vuoksi,--sanoi Nehljudof saevaehtaeen punaseksi. --Vai niin,--sanoi syyttaejae ja nostettuaan silmaensae katseli tarkkaavaisesti Nehljudofia.--Onko haenen asiansa jo ollut esillae vai ei? --Haen oli eilen oikeuden edessae, ja tuomittiin neljaeksi vuodeksi pakkotoeihin--vaeaeryydellae. Haen on syytoen. --Vai niin. Jos haen on vasta eilen saanut tuomionsa,--sanoi syyttaejae panematta mitaeaen huomiota Nehljudofin ilmoitukseen ettae Maslova oli syytoen,--ennenkuin tuomio on voittanut laillisen voiman haen yhae saeilytetaeaen tutkintovankilassa. Vankeja voi siellae tavata vaan maeaeraepaeivinae. Sinne nyt neuvonkin teitae kaeaentymaeaen. --Vaan minun taeytyy saada tavata haentae niin pian kuin mahdollista,--sanoi Nehljudof tuntien alaleukansa vapisevan ja ratkaisevan hetken olevan laehellae. --Mutta mistae syystae se on teille vaelttaemaetoentae?--kysyi syyttaejae kohottaen vaehaen levottomasti kulmakarvojansa. --Siitae syystae, ettae haen on syytoen ja tuomittu pakkotoeihin. Mutta kaikkeen syypaeae olen minae,--sanoi Nehljudof vapisevalla aeaenellae, tuntien samalla puhuvansa semmoista, mitae ei olisi oikeastaan tarvinnut. --Millae tavalla sitten?--kysyi syyttaejae. --Sillae tavalla, ettae minae olen pettaenyt haenet ja saattanut siihen tilaan, missae haen nyt on. Jollei haen olisi semmoinen, miksi minae olen haenet tehnyt, ei haen olisi joutunut taemmoeisen syytoeksenkaeaen alaiseksi. --En minae sittenkaeaen ymmaerrae, missae yhteydessae taemae on tapaamisen kanssa. --Siinae yhteydessae ettae minae tahdon seurata haentae ja ... mennae naimisiin haenen kanssaan,--sai Nehljudof sanotuksi. Ja kuten aina, kun haen vaan tuli taehaen aineeseen, kyyneleet nousivat haenen silmiinsae. --Todellakin?--Vai niin!--sanoi syyttaejae.--Taemae on todellakin aivan erikoinen tapaus. Ettekoes te ole aeaenivaltainen Krasnoperskin piirikunnasta?--kysyi syyttaejae aivan kuin muistellen mitae haen oli ennen kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa. --Suokaa anteeksi, en luule ettae taemae olisi missaeaen yhteydessae pyyntoeni kanssa,--vastasi Nehljudof kiihkeaesti ja vihaisesti. --Eipae suinkaan, ei,--sanoi yleinen syyttaejae tuskin huomattavasti hymaehtaeen ja ollenkaan joutumatta haemilleen,--mutta teidaen pyyntoenne on niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia... --No, voinko siis saada luvan? --Luvanko? Kyllae, annan teille kohta paeaestoelipun. Olkaa hyvae, istukaa. Haen tuli poeydaen luo, istui ja alkoi kirjoittaa. --Tehkaeae hyvin, istukaa. Nehljudof jaei seisomaan. Kirjoitettuaan paeaestoelipun yleinen syyttaejae antoi sen Nehljudofille uteliaasti haeneen katsoen. --Vielae minun on ilmoittaminen,--sanoi Nehljudof,--etten enaeae voi ottaa osaa oikeuden istuntoihin. --Teidaen on, kuten tiedaette, esittaeminen paetevaet syyt oikeudelle. --Syyt ovat ne, ettae pidaen jokaista oikeutta tarpeettomana, jopa siveettoemaenaekin. --Niinpae kyllae,--sanoi yleinen syyttaejae yhae samalla tavalla tuskin huomattavasti hymyillen, ikaeaenkuin osoittaaksensa, ettae taemmoeiset ilmoitukset olivat haenelle hyvin tuttuja ja kuuluivat tiettyyn hullunkuriseen luokkaan.--Niinpae kyllae, mutta te arvattavasti kuitenkin ymmaerraette, ettae minae, ollen yleisenae syyttaejaenae oikeudessa, en voi olla kanssanne samaa mieltae. Ja sentaehden neuvon teitae ilmoittamaan asiasta oikeudelle, joka sitten paeaettaeae onko ilmoituksenne otettava huomioon vai ei, ja jaelkimaeisessae tapauksessa tuomitsee teille sakon. Kaeaentykaeae siis oikeuden puoleen. --Olen jo ilmoittanut enkae enaeae mene minnekaeaen,--sanoi Nehljudof vihaisesti. --Jaeaekaeae hyvaesti,--sanoi yleinen syyttaejae kumartaen paeaellaensae, naehtaevaesti haluten pikemmin paeaestae taestae kummallisesta asiamiehestae. --Kuka se kaevi luonanne?--kysyi oikeudenjaesen tullen heti Nehljudofin jaelkeen yleisen syyttaejaen tyoehuoneeseen. --Nehljudof, tiedaettehaen, joka vielae Krasnoperskin piirikunnassa teki kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, haen on valamiehenae, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotoeihin tuomittu nainen, eli tyttoe, jonka haen sanojensa mukaan oli pettaenyt, ja nyt haen tahtoo mennae naimisiin sen kanssa. --No ihanko todella? --Niin haen minulle sanoi, ja vielaepae jotenkin kummallisesti kiihoittuneena. --On jonkinlaista epaevakaisuutta, jotain epaenormaalia nykyisissae nuorissa miehissae. --Eipae tuo enaeae niin nuorikaan ole. --No entae teidaen ylistaemaenne Ivashenko sitten, huh kuinka se kyllaestyttaeae. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman loppua. --Niitae pitaeae yksinkertaisesti vaan keskeyttaeae, muutenhan ne ovat varsinaisia jarruttajia. XXXVI. Yleisen syyttaejaen luota Nehljudof ajoi suoraan tutkintovankilaan. Mutta tuli ilmi, ettei siellae mitaeaen Maslovaa ollut ja vankilan tirehtoeoeri selitti Nehljudofille, ettae taemaen Maslovan pitaeisi olla vanhassa siirtolaisvankilassa. Nehljudof ajoi sinne. Ja todellakin, Katariina Maslova oli siellae. Vaelimatka tutkintovankilasta siirtolaislinnaan oli tavattoman suuri ja Nehljudof saapui sinne vasta illalla. Haen oli tulemassa taemaen suuren synkaen rakennuksen ovelle, mutta vahtimies ei paeaestaenyt haentae, ja soitti vaan kelloa. Soiton johdosta tuli yksi vartijoista. Nehljudof naeytti paeaestoelippunsa, mutta vartija ei sanonut voivansa ilman tirehtoeoerin lupaa paeaestaeae sisaelle. Nehljudof laeksi tirehtoeoerin luo. Jo noustessaan rappusia myoeten kuuli haen ovien takaa pianolla soitettavan jotakin monimutkaista bravuurikappaletta. Mutta kun sitten vihanen sisaepiika, toinen silmae sidottuna, avasi haenelle oven, naemaet aeaenet paeaesivaet huoneesta ikaeaenkuin valloilleen ja tainnuttivat haenen kuulonsa. Soitto oli kyllaestyttaevae Lisztin rapsodia, joka tuli kyllae erinomaisesti suoritetuksi, vaan ainoastaan eraeaeseen kohtaan asti. Taehaen kohtaan paeaestyae toistettiin sama asia uudelleen. Nehljudof kysyi sidotulta piialta oliko tirehtoeoeri kotona. Piika sanoi ettae ei. --Tuleeko haen pian? Rapsodia pysaehtyi jaelleen ja jaelleen samalla loistolla ja melulla pauhautui noiduttuun paikkaan asti. --Minae menen kysymaeaen. Ja piika laeksi. Rapsodia oli juuri paeaessyt vauhtiinsa, kun se aekkiae ennen noiduttua paikkaa keskeytyi ja kuului aeaeni: --Sano haenelle ettei ole, ja ettei tulekaan. Haen on vieraissa, mitae ihmettae ne kiusaavat,--kuului oven takaa naisaeaeni, ja taas alkoi rapsodia, mutta samassa taaskin keskeytyi ja tuolia kuului tyoennettaevaen syrjaeaen. Vihastunut pianonsoittaja tahtoi naehtaevaesti itse purkaa suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut vastaanottoaikaa. --Pappa ei ole kotona,--sanoi haen vihaisesti tullen eteiseen. Se oli surkuteltavan naekoeinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen silmien alla, tukka kohennettuna. Naehtyaeaen nuoren herran hyvaessae palttoossa haen laempeni.--Astukaa sisaelle, ehkae... Mitaes asiaa teillae olisi? --Tahtoisin tavata eraestae naisvankia. --Varmaankin valtiollista? --Ei, ei valtiollista. Minulla on paeaestoelippu yleiseltae syyttaejaeltae. --No, en tiedae, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisaelle, tehkaeae hyvin,--kutsui haen jaelleen Nehljudofia pienestae eteisestae.--Tai kaeaentykaeae sitten tirehtoeoerin apulaisen puoleen, joka nyt on konttorissa, haenen kanssaan voitte puhua. Kuinka onkaan sukunimenne? --Kiitaen teitae,--sanoi Nehljudof vastaamatta kysymykseen ja laeksi. Ovea ei oltu vielae saatu suljetuksi haenen jaelkeensae, kun jo taas alkoi sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut taehaen paikkaan missae sitae tuotettiin, eikae taemaen surkuteltavan tytoen kasvoihin, joka niin itsepintaisesti sitae harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren vankilavirkamiehen, jolla oli toeroettaevaet vahatut viikset, ja kysyi taeltae tirehtoeoerin apulaista. Se olikin apulainen itse. Haen otti paeaestoelipun, silmaeili sitae ja sanoi, ettae taemae paeaestoelippu tarkoitti tutkintovankilaa ja ettei haen sen nojalla uskaltanut paeaestaeae taenne,--ja onhan jo myoehaeistaekin. Tulkaa huomenna. Huomenna kello 10 on vankien tapaaminen kaikille sallittu, tulkaa silloin, niin on itse tirehtoeoerikin kotona. Silloin saatte tavata yleisessae tapaamishuoneessa, mutta jos tirehtoeoeri sallii, niin konttorissakin. Naein siis paeaesemaettae taenaepaeivaenae tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi kotiin. Se ettae haen oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut aikeensa syyttaejaelle, ettae haen oli kaeynyt kahdessa vankilassa, oli saanut haenen mielensae niin kiihoitetuksi, ettei haen pitkaeaen aikaan voinut rauhoittua. Tultuaan kotiin haen heti haki esiin kauan koskematta olleet paeivaekirjansa, luki muutamia paikkoja niistae ja kirjoitti: "Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut paeivaekirjaa enkae luullut enaeae koskaan palaavani taehaen lapsellisuuteen. Mutta se ei ollutkaan mitaeaen lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen, jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessae. Koko aikana taemae _minae_ on nukkunut, enkae ole voinut kenenkaeaen kanssa keskustella. Sen heraetti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa, missae olin valamiehenae. Syytettyjen penkillae naein haenet, pettaemaeni Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen vaeaerinkaesityksen ja minun erehdykseni kautta haen tuomittiin Siperiaan. Olen juuri kaeynyt yleisen syyttaejaen luona ja vankilassa. Minua ei paeaestetty haenen luoksensa, vaan minae olen paeaettaenyt tehdae kaikki saadakseni naehdae haenet, katuakseni haenen edessaeaen ja sovittaakseni syyllisyyteni vaikkapa naimisiin menemisellae. Herra, auta minua. Minun on hyvin hyvae ja iloinen ollakseni." XXXVII. Maslova ei voinut taenae yoenae pitkaeaen aikaan saada unta, vaan loikoi silmaet auki ja, katsellen oveen, joka vaehae vaeliae jaei edestakasin kulkevan lukkarin tyttaeren taakse, ajatteli. Haen ajatteli ettei mitenkaeaen menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin kanssa, Sahalinissa, vaan jaerjestaeisi asian jollakin muulla tavoin, esimerkiksi paeaellikoen, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviae. "Kunhan ei vaan laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa". Haen muisti millae silmillae haenen puolustajansa oli haeneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan haenen ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Haen muisteli kuinka vankilassa haentae tapaamassa kaeynyt Berta oli haenelle kertonut, ettae se ylioppilas, josta haen asuessaan Kitajevan luona oli pitaenyt, oli kaeynyt heidaen luonansa, kysellyt haenestae ja ollut hyvin pahoillaan. Haen muisteli vielae tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli taetae, muisti pakarimestarin, joka oli kaeskenyt antaa haenelle yhden korvapuustin kaupanpaeaelliseksi. Haen muisteli monia ihmisiae, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja nuoruuttaan, mutta erittaeinkaeaen rakkauttaan Nehljudofiin ei haen milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeaetae. Naemae muistot lepaesivaet jossain kaukana koskemattomina haenen sydaemmessaeaen. Ei haen edes unissaankaan koskaan naehnyt Nehljudofia. Aesken oikeudessa ei haen ollut tuntenut Nehljudofia. Eikae niin paljon senvuoksi ettae viimeksi taetae naehdessaeaen taemae oli ollut sotilaspuvussa, ilman partaa, pienet viikset vaan huulilla ja lyhyet hiukset tuuheina kiharoina paeaessae, jota vastoin Nehljudof nyt oli ikaemiehenae, partasuuna,--vaan enemmaenkin senvuoksi, ettei haen milloinkaan Nehljudofia ajatellut. Haen oli haudannut kaikki muistonsa silloisista asioista Nehljudofin kanssa, haudannut sinae hirveaenae, pimeaenae yoenae, jolloin Nehljudof oli palannut sotakentaeltae poikkeamatta taetien luo. Ennen taetae yoetae, kun Katjushassa vielae asui toivo ettae Nehljudof poikkeisi, ei haenelle ollenkaan ollut vaivaksi se lapsi, jota haen kantoi sydaemmensae alla, vaan haen paeinvastoin tunsi kummallista hellyyttae taemaen pehmeisiin ja joskus aekillisiin liikkeisiin itsessaensae. Mutta taestae yoestae laehtien kaikki muuttui. Ja vastainen lapsikin oli vaan vastukseksi. Taedit odottivat Nehljudofia, olivat pyytaeneet haentae poikkeamaan, vaan haen oli saehkoeittaenyt ettei tulisi, koska haenen piti muka olla maeaeraeaikana Pietarissa. Saatuaan taemaen tietaeae Katjusha paeaetti laehteae asemalle tavatakseen haenet. Junan oli kulkeminen aseman ohitse kello 2 aikaan yoellae. Katjusha auttoi neidit makuulle ja saatuaan puolellensa kyoekkipiian tyttaeren, pienen Mashkan, veti jalkaansa vanhat kengaet, heitti huivin yllensae, kokosi liepeensae ja juoksi asemalle. Oli pimeae, syksyinen, sateinen ja tuulinen yoe. Sade milloin tuli alas suurina, laempiminae pisaroina, milloin taas taukosi. Maassa jalkojen alla ei naekynyt tietae, mutta metsaessae oli mustaa kuin uunin pesaessae, ja Katjusha, vaikka tunsikin hyvaesti tien, eksyi siitae metsaessae, joutuen vihdoin pienemmaelle pysaekille, missae juna viipyi ainoastaan kolme minuuttia, eikae ennaettaenyt hyvaeaen aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta toisen soiton jaelkeen. Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, naeki Katjusha haenet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Taessae vaunussa oli erittaein kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapaeaetae toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku poeydaellae ikkunan vieressae paloivat paksuiksi juosseet kynttilaet. Nehljudof istui pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin kaesinojan paeaellae, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti haenet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kaedellaeaen ikkunaan. Mutta juuri silloin kuului kolmas soitto ja juna laehti hitaasti liikkeelle, ensin taaksepaein, mutta sitten alkoivat vaunut nytkaehtaeen toinen toisensa jaelkeen liikkua eteenpaein. Toinen pelaajista nousi kortit kaedessae yloes ja katsoi ulos. Katjusha koputti vielae kerran ja pani kasvonsa ikkunaa vasten. Silloin nytkaehti sekin vaunu, jonka luona haen seisoi ja laehti liikkeelle. Haen laeksi kulkemaan rinnan, katsoen yhae ikkunaan. Upseeri aikoi paeaestaeae ikkunan alas, vaan ei mitenkaeaen voinut. Nehljudof nousi ja tyoennettyaeaen upseerin syrjaeaen, alkoi itse sitae aukaista. Juna lisaesi vauhtia, niin ettae Katjushan oli kulkeminen nopeasti. Juna laeksi vielaekin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta samassa konduktoeoeri tyoensi Katjushan syrjaeaen ja hyppaesi vaunuun. Katjusha jaei jaelkeen, vaan juoksi kuitenkin yhae pitkin asemasillan maerkiae lautoja, kunnes asemasilta paeaettyi ja haen oli menemaeisillaeaen nurin juostessaan astuimia alas. Haen juoksi, mutta ensi luokan vaunu oli jo kaukana haenen edellaeaen. Haenen ohitsensa vierivaet toisen luokan vaunut, sitten kiitivaet kolmannen luokan vaunut, vaan haen sittenkin juoksi. Kun viimeinenkin vaunu oli lyhtyineen suhahtanut haenen ohitsensa, oli haen jo vesipumpun luona, ulkopuolella suojaa, ja joutui tuulen pyoerteeseen, joka kiskoi irti huivia haenen paeaestaeaen ja kietoi toiselta puolelta tiukkaan hameen haenen juoksevien jalkojensa ympaeri. Tuuli riuhtasikin huivin pois, mutta haen yhae vaan juoksi. --Taeti Katariina!--huusi tyttoenen tuskin pysyen haenen jaeljessaeaen:--hukkasitte huivinne! Katjusha pysaehtyi ja heittaeen paeaensae taaksepaein ja tarttuen siihen kaesillaeaen purskahti itkuun. --Mennyt!--huusi haen. "Haen istuu valaistussa vaunussa, samettituolissa, laskee leikkiae, juopi,--mutta minae seison ja itken taessae liassa, pimeaessae, sateessa ja tuulessa",--ajatteli Katjusha itseksensae, istui maahan ja alkoi niin kovasti itkeae, ettae tyttoe saeikaehti ja tarttui kaesin haenen maerkiin vaatteisiinsa. --Taeti, taeti, mennaeaen kotiin! "Hyppaeaen junan alle ja siihen loppuu kaikki",--ajatteli sillae vaelin Katjusha vastaamatta tytoelle. Haen paeaetti naein tehdae. Mutta samassa, kuten kaey aina ensi hetkenae mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi--Nehljudofin lapsi, joka oli haenessae, aekkiae hytkaehti, kopautti itseaensae, sitten ojentautui sulavasti ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja teraevaellae. Ja yhtaekkiae kaikki se, mikae oli Katjushaa vaivannut niin ettae naeytti mahdottomalta enaeae elaeaekaeaen, kaikki viha Nehljudofia vastaan ja kaikki halu kostaa haenelle vaikkapa omalla kuolemallaan, kaikki tuo yhtaekkiae eteni pois. Katjusha rauhoittui, nousi seisaalleen, laittoi vaatteensa jaerjestykseen, pani huivin paeaehaensae ja laeksi kotiin paein. Naeaentyneenae, maerkaenae, likasena haen palasi kotiin ja taestae paeivaestae laehtien sai haenessae alkunsa henkinen kaeaenne, jonka johdosta haen tuli siksi mikae nyt oli. Taemaen hirvittaevaen yoen peraestae haen lakkasi uskomasta Jumalaan ja hyvaeaen. Ennen haen oli uskonut Jumalaan, niinkuin siihenkin ettae muut ihmiset uskoivat Haeneen, mutta taemaen yoen jaelkeen haen tuli vakuutetuksi, ettei kukaan usko, ja ettae kaikki mitae puhutaan Jumalasta ja Haenen laistaan, on vaan turhaa petosta. Se, jota haen oli rakastanut ja joka oli haentae rakastanut,--sen haen tiesi,--oli hylaennyt haenet ja polkenut lokaan haenen tunteensa. Ja se ihminen oli kuitenkin paras kaikista, joita haen tunsi; muut olivat vielae taetaekin huonommat. Ja kaikki, mitae haenelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan vahvistanut taetae asiaa. Nehljudofin taetit, jumaliset mummot olivat haenet kartoittaneet, kun haen ei enaeae yhtae hyvin kuin ennen voinut palvella heitae. Kaikki ihmiset joiden kanssa haen oli tullut tekemisiin,--naiset, olivat koettaneet haenen kauttaan saada rahoja,--miehet, alkaen vanhasta poliisista vanginvartijoihin saakka, katsoivat haeneen niinkuin johonkin huvituksen esineeseen. Eikae kukaan koko maailmassa tahtonut muusta tietaeae. Taessae oli haenet varmistanut vielae enemmaen vanha kirjailija, jonka haen oli yhdyttaenyt vapaan elaemaensae toisena vuotena. Kirjailija oli suoraan niin puhunutkin haenelle, ettae juuri siinae,--haen sanoi sitae runoudeksi, ja estetiikaksi,--olikin ihmisen koko onni. Kaikki elivaet vaan itseaensae varten, omaa nautintoansa varten, ja kaikki sanat Jumalasta ja hyvaestae olivat vaan petosta. Jos joskus tulikin puheeksi kysymys miksi maailmassa kaikki on tehty niin pahaksi, ettae kaikki tekevaet toinen toisilleen vaeaeryyttae ja kaikki saavat kaersiae, piti vaan olla ajattelematta taetae asiaa. Jos tuli ikaevae--piti ottaa paperossi tai juoda, tai mikae oli vielae parempi, rakastella miestae,--ja ikaevae haeipyi. XXXVIII. Seuraavana paeivaenae, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan naisosaston kaeytaevaessae kuului tavanmukainen vihellys, heraetti valveilla oleva Korabljova Maslovan. "Siperialainen", ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiaensae ja vastenmielisesti hengittaeen itseensae naein aamulla tavattoman pilaantunutta ilmaa. Haen olisi tahtonut jaelleen nukkua, vaipua pois tiedottomuuden maailmaan, mutta pelon tapa oli vaekevaempi kuin uni, ja haen nousi istuvilleen, pannen jalat allensa ja katsellen ympaerilleen. Naiset olivat jo nousseet, ainoastaan lapset vielae nukkuivat. Muljosilmaeinen salakapakoitsija veti varovasti, ollakseen lapsia heraettaemaettae, mekkoa heidaen altansa. Kapinoitsija ripusteli kapaloiksi kaeytettyjae riepuja uunin luo, mutta lapsi raeaekyi surkealla aeaenellae sinisilmaeisen Fedosjan kaesissae, joka haentae soudatteli sylissaeaen ja hellin sanoin tuuditteli. Keuhkotautinen, pidellen rinnastansa, vertynein kasvoin yski naeljaeae suustansa, ja vetaeessaeaen vaelillae henkeae sisaeaensae, melkein huudahteli. Punatukkainen, heraettyaensae, makasi maha pystyssae, paksut jalat koukistettuina, ja kovalla aeaenellae ja iloisesti kertoi untansa. Murhapolttaja-mummo seisoi taaskin jumalankuvan edessae ja mymisten yhtae ja samaa teki ristinmerkkejae ja kumarteli. Lukkarin tytaer istui liikahtamatta lavitsalla ja nukkuvin tylsin katsein tuijotti eteensae. Horoshafka kierteli sormensa ympaeri voideltua, karkeata, mustaa tukkaansa. Kaeytaevaessae kuului askeleita kolisevilla vankikengillae, lukko lonksahti ja sisaeaen astui kaksi miesvankia lyhyissae, nilkkaa paljon ylemmaeksi jaeaevissae harmaissa housuissa, ja totisina, vihasen naekoeisinae nostivat korennolla haisevan astian ja veivaet sen ulos kopista. Naiset tulivat kaeytaevaeaen peseytyaekseen vesijohtojen luona; siinae syntyi kinastus punatukkaisen ja naapurikopista tulleen naisen vaelillae. Taas haukkumisia, huutoja, kanteluja... --Vai olette vailla karsseria,--huusi vartija ja lyoedae laeimaeytti punatukkaista rasvaiseen, paljaaseen selkaeaen, niin ettae kuului yli koko kaeytaevaen.--Varo etten aeaentaesi enaeae kuule! --Katsos vanhusta kun hulttaantui,--sanoi punatukkainen niinkuin vartija olisi hyvaeellaekseen haentae lyoenyt. --No, joutukaa siitae! Mars kirkkoon. Maslova ei ehtinyt vielae sukiutua, kun tirehtoeoeri saapui saattajinensa. --Aamuhuutoon! kiljasi vartija. Toisista kopeista tulivat muut vangit ja kaikki asettuivat kahteen riviin pitkin kaeytaevaeae, ja takimaisten naisten oli paneminen kaetensae eturivissae olevien naisten olkapaeille. Kaikki luettiin ja lueteltiin. Tarkastuksen jaelkeen tuli vartijanainen ja vei vangit kirkkoon. Maslova oli Fedosjan kanssa sataan nousevan naisplutoonan keskustassa. Kaikilla oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellae taeaellae oli joku vaerillisessae puvussa. Naemaet olivat nimittaein miehiaensae seuraavat vaimot lapsineen. Kulkue taeytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeaeae toeminaeae, puhelua, joskus naurua. Kaeaenteessae Maslova naeki vihollisensa Botshkovan vihaiset kasvot. Taemae kulki edellae ja Maslova osoitti haenet Fedosjalle. Tultuaan alas naiset vaikenivat ja tehden ristinmerkkiae ja kumartaen alkoivat tulvata avatuista ovista vielae tyhjaeaen, kullankiiltaevaeaen kirkkoon. Heidaen sijansa oli oikealla, ja tungeskellen ja toisiansa sysaeten he alkoivat asettua paikoillensa. Naisten jaelkeen tuli kirkkoon harmaissa mekoissa siirtovangit, vankeusrangaistusta kaersivaet ja kuntain paeaetoeksistae poislaehetetyt; naemaet, aeaeneensae yskien, asettuivat taajaan joukkoon vasemmalle ja kirkon keskustaan. Ylhaeaellae lehtereillae seisoivat jo ennen kirkkoon tuodut vangit,--toisella puolella Siperiaan tuomitut, puoleksi ajeltuine paeineen ja rautojen raeminaellae ilmaisten laesnaeolonsa, ja toisella puolella syytteenalaiset, ilman rautoja ja paeaet ajelemattomina. Vankilan kirkko oli vasta uudestaan rakennettu ja sisustettu eraeaen rikkaan kauppiaan toimesta, joka oli tarkoitusta varten uhrannut useita kymmeniae tuhansia ruplia, ja kirkko loisti nyt heleissae vaereissaeaen ja kullassaan. Jonkun aikaa vallitsi kirkossa aeaenettoemyys eikae kuulunut muuta kuin niistaemistae, yskimistae, lasten huutoja ja silloin taelloein ketjujen kalinaa. Mutta samassa vangit, jotka seisoivat keskustassa, liikahtivat, tunkivat likemmaeksi toisiaan ja jaettivaet keskelle tien, jota myoeten astui tirehtoeoeri, asettuen kaikkein etupaeaehaen, keskelle kirkkoa. XXXIX. Jumalanpalvelus alkoi. Taemae jumalanpalvelus oli siinae, ettae pappi, puettuna kummalliseen ja hyvin epaemukavaan, kullalla kirjailtuun pukuun, leikkeli ja asetteli leivaenpalasia pikku tarjottimelle, ja sitten pisteli niitae viinimaljaan lausuen taelloein erityisiae nimiae ja rukouksia. Sillaevaelin lukkari herkeaemaettae luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankikoeoerin kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestaeaenkin kaesittaemaettoemiae, mutta nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitaekin enemmaen kaesittaemaettoemiae rukouksia. Rukoukset sisaelsivaet etupaeaessae menestyksen toivomuksia Keisarilliselle Majesteetille ja haenen perheellensae. Taestae lausuttiin rukouksia moneen kertaan sekae muiden rukouksien ohella ettae erikseen, polvistuneessa asennossa. Paitsi sitae lukkari luki joitakuita vaerssyjae Apostolien Teoista niin kummallisen epaeluonnollisella aeaenellae, ettae oli mahdoton mitaeaen ymmaertaeae, ja pappi taas hyvin selvaesti luki paikan Markuksen evankeliumista, jossa oli kerrottu, kuinka Kristus, noustuaan kuolleista, ennenkuin oli lentaenyt taivaaseen ja istuutunut siellae isaensae oikealle kaedelle, ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta ajoi seitsemaen perkelettae, ja sitten yhdelletoistakymmenettae opetuslapselle, ja kuinka haen kaeski heidaen saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille, ilmoittaen samalla, ettae se, joka ei usko, kadotetaan, mutta joka uskoo ja kastekaan, se tulee autuaaksi ja paitsi sitae tulee ajamaan ulos perkeleitae, tulee parantamaan sairaita kaesien paeaelle-panemisen kautta, tulee uusilla kielillae puhumaan, ajamaan pois kaeaermeitae, ja jos haen jotakin myrkkyae juo, niin ei haen kuole, vaan jaeae terveeksi. Jumalanpalveluksen merkitys oli siinae, ettae oleteltiin, ettae papin leikkaamat ja viiniin kastamat palaset, pidettaeessae erityisiae toimituksia ja rukouksia, muuttuvat Jumalan lihaksi ja vereksi. Naemae toimitukset olivat siinae, ettae pappi yhtaemittaa ja katsomatta siihen, ettae haenen yllaensae oleva kullalla kirjailtu saekki teki estettae, nosteli molempia kaesiaeaen yloes ja piti niitae siinae asennossa, sitten laskeutui polvilleen ja suuteli poeytaeae ja mitae siinae oli. Mutta kaikkein taerkein toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin kaesin poeytaeliinan, tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitae tarjottimen ja kultamaljan ylaepuolella. Oletettiin ettae juuri sinae hetkenae leipae ja viini muuttuu ruumiiksi ja vereksi, ja sentaehden juuri taemae jumalanpalveluksen kohta oli tehty erikoisen juhlalliseksi. "Veisatkaamme ylistyslaulu Kaikkein Pyhimmaelle, Puhtaimmalle, Siunatulle Jumalanaeidille", huusi sitten pappi kovalla aeaenellae aitauksen takaa, ja koeoeri alkoi juhlallisesti laulaa, ettae on sangen hyvae ylistaeae Kristuksen neitsyeellistae synnyttaejaeae, neitsyt Maariata, jolle on taivaissa valmistettu suurempi kunnia, kuin eraeille kerubiimeille, ja suurempi kirkkaus, kuin eraeille serafiimeille. Taemaen jaelkeen katsottiin muutos tapahtuneeksi, ja pappi, otettuaan liinan pois tarjottimelta, leikkasi keskimaeisen palasen neljaeaen osaan, ja asetti sen ensin viiniin ja sitten suuhun. Oletettiin, ettae haen oli syoenyt palasen Jumalan lihaa ja juonut kulauksen haenen vertansa. Taemaen jaelkeen pappi siirsi esiripun syrjaeaen, aukasi keskiovet, ja ottaen kaeteensae kullatun, maljan, tuli sen kanssa keskiovien kautta esille kysyen eikoe ketaeaen haluttaisi myoeskin maistaa Jumalan ruumista ja verta, jotka olivat maljassa. Halukkaita oli joitakuita lapsia. Otettuaan aluksi selvaen lasten nimistae pappi nosti varovasti lusikalla maljasta leipaepajasia ja pisteli niitae vuorotellen syvaelle jokaisen lapsen suuhun, jolla vaelin lukkari pyyhki heidaen suitansa paeaestaeen iloisen laulun siitae, ettae lapset nyt olivat syoeneet Jumalan lihaa ja juoneet haenen vertansa. Sitten vei pappi maljan pois aitauksen taakse ja juotuaan siellae pohjaan maljassa loeytyvaen veren ja syoetyaeaen kaikki Jumalan lihan palaset, kuivattuaan tyystin viiksensae, suunsa ja maljan, ilmestyi mitae iloisimmassa mielentilassa, reippain askelin, hienojen, vasikannahkaisten saapaspohjain naristessa, jaelleen esille aitauksen takaa. Taehaen olisi varsinainen kristillinen jumalanpalvelus paeaettynyt. Mutta pappi halusi vielae lohduttaa onnettomia vankeja ja lisaesi tavallisiin menoihin erityisen osan. Taemae erikoinen jumalanpalvelus oli siinae, ettae pappi asettui kullatun, litteaeksi taotun, mustuneen korkokuvan eteen, joka esitti sitae samaa Jumalaa, jota haen oli syoenyt, ja joka oli valaistu kymmenkunnalla vahakynttilaellae, ja alkoi kummallisella, puoleksi laulavalla ja puoleksi puhuvalla tekoaeaenellae lausua sanoja, jotka sisaelsivaet seuraavia huudahduksia: "Jeesus suloisin, kirkkaus apostolein, Jeesus, kunnia marttyyrein, herra kaikkivoipa, pelasta minut, Jeesus pelasta minut, Jeesukseni ihanaiseni, armahda, Vapahtajani Jeesus, minua tykoesi turvautuvaa, rukousteni taehden Sinun ja kaikkien Sinun pyhiesi puoleen, ah Jeesus, kaikkien profeetta, Vapahtajani Jeesus, paratiisin suo autuudet minulle, ihmisten ystaevae Jeesus!" Taessae haen pysaehtyi, veti henkeensae, teki ristinmerkin, kumartui maahan, ja kaikki tekivaet samoin. Tirehtoeoeri, vartijat, vangit, kaikki kumarsivat ja lehteriltae kuului yltynyt rautojen kalina.--"Enkelein Luoja ja voimien Jumala", jatkoi haen: "Jeesukseni ihanin, ihastus enkelien, Jeesukseni vaekevin, lunastus isien, Jeesukseni make'in, ylistys esivanhempien, Jeesukseni kunniain', vahvistus kuninkain, Jeesukseni autuain, taeyttymys profeettain, Jeesukseni ihmehinen, linna luja marttyyrien, Jeesukseni hiljainen, ilo munkkein monien, Jeesukseni leppe'in, sulo suuri pappien, Jeesukseni armahinen, apu aulis paastoojien, Jeesukseni herttainen, ilonlaehde veljien, Jeesukseni puhtahin, puhtaus sae puhtaiden, Jeesus iankaikkinen, vapahdus sae syntisten, Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'", paeaesi haen vihdoin pysaehdyspaikkaan, kerrottuaan yhae kovemmalla ja kovemmalla vihellyksellae sanan "Jeesukseni", kohautti sitten kaedellaeaen silkkivuorisen pappisviittansa ja langeten toiselle polvelleen kumartui maahan, koeoerin toistaessa viimeisiae saekeitae: "Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'", ja vankien vuoroin laskeutuessa maahaan vuoroin noustessa, suoritellen tukkaansa, joka oli kumartaissa pudonnut otsalle, ja rautoja raemistellen, jotka hieroivat heidaen heikkoja jalkojansa. Taetae jatkui hyvin kauan. Ensin pidettiin ylistysmessua, joka paeaettyi sanoihin: "armahda minua", sitten pidettiin toisia ylistysmessuja, jotka paeaettyivaet sanoihin: "halleluija". Ja vangit kumartelivat ja ristivaet itseaensae aluksi jokaisen keskeytyksen sattuessa, mutta sitten vaan joka toisen aikana jopa vasta kolmannenkin peraestae, ja kaikki olivat sangen iloissaan, kun ylistysmessut olivat lopussa ja pappi, paeaestettyaeaen itsekin kevennyksen huokauksen, sulki kirjan ja laeksi aitauksensa taakse. Vielae oli jaeljellae vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella poeydaellae olevan kullatun ristin, jonka paeissae olivat pienet emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa. Ensimaeiseksi tuli tirehtoeoeri haenen luoksensa suutelemaan ristiae, sitten vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja kuiskaamalla saettien toisiansa. Pappi puheli tirehtoeoerin kanssa ja tuppasi sentaehden ristin ja kaetensae milloin suuhun milloin nenaeaen haentae laehestyville vangeille, jotka koettivat saada suudelluksi sekae ristiae ettae papin kaettae. Naein loppui kristillinen jumalanpalvelus, jonka tarkoitus oli lohduttaa ja kohottaa eksyneitae veljiae. XL. Eikae juolahtanut kenenkaeaen laesnaeolijan mieleen, alkaen papista ja tirehtoeoeristae aina Maslovaan asti, ettae se sama Jeesus, jonka nimeae pappi niin moneen kertaan oli viheltaeen toistanut ja kaikellaisilla kummallisilla sanoilla ylistellyt,--oli nimenomaan kieltaenyt juuri kaikkea sitae mitae taeaellae tehtiin;--kieltaenyt ei ainoastaan tuommoista jaerjetoentae lavertelemista ja pappis-opettajain herjaavaa taikailemista leivaen ja viinin edessae, vaan mitae selvimmillae sanoilla kieltaenyt ihmisiae kutsumasta toisia ihmisiae opettajikseen, kieltaenyt rukoilemasta temppeleissae ja kaeskenyt jokaisen rukoilemaan yksinaeisyydessae, kieltaenyt itse temppelitkin, sanoen tulleensa hajoittamaan niitae, kaeskien rukoilemaan hengessae ja totuudessa eikae temppeleissae; ja kieltaenyt ennen kaikkea paitsi tuomitsemasta ihmisiae ja pitaemaestae heitae teljettyinae, paitsi kiduttamasta, haepaeisemaestae, mestaamasta heitae, kuten taeaellae tehtiin, vielae harjoittamasta minkaeaenlaista vaekivaltaa ihmisiae vastaan, ilmoittaen tulleensa vangituita vapauteen saattamaan. Ei kenenkaeaen laesnaeolijan mieleen juolahtanut, ettae kaikki, mitae taeaellae tehtiin, oli suurinta herjausta ja pilkkaa sille samalle Jeesukselle, jonka nimessae kaikkea taetae tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen, ettae tuo kullattu risti emalji-medaljonkinensa, jonka pappi oli tuonut esiin ihmisten suudeltavaksi, kuvasi sitae hirsipuuta, johon Kristus oli hirtetty juuri sen vuoksi, ettae oli kieltaenyt kaiken sen, mitae taeaellae nyt haenen omassa nimessaeaen tehtiin. Ei juolahtanut kenenkaeaen mieleen, ettae ne papit, jotka luulevat leivaen ja viinin muodossa syoevaensae Kristuksen ruumista ja verta, todella syoevaetkin haenen ruumistansa ja juovat haenen vertansa, mutta eivaet palasissa eivaetkae viinissae, vaan sillae, ettae pahentavat "niitae pienimpiae", joiden kaltaiseksi Kristus oli itsensae tehnyt, vielaepae riistaevaet naeiltae korkeimman hyvaen ja saattavat heidaet kovimpiin kaersimyksiin, himmentaeessaeaen ihmisiltae sen onnen ilmoitusta, jonka haen oli heille tuonut. Pappi teki rauhallisella omallatunnolla kaikkea mitae teki sentaehden, ettae oli lapsuudestaan asti kasvatettu siinae uskossa, ettae taemae oli ainoa totinen uskonto, johon ovat uskoneet kaikki ennen elaeneet pyhaet ihmiset ja johon nyt uskoo sekae henkinen ettae maallinen esivalta. Haen ei tosin uskonut siihen, ettae leipae olisi muuttunut ruumiiksi, ettae sielulle olisi hyoedyksi sanojen laverteleminen, tai ettae haen olisi todella syoenyt palasen Jumalasta,--siihenhaen oli mahdoton uskoa,--vaan haen uskoi, ettae tuohon uskontoon taeytyy uskoa. Mikae ennen kaikkea vakuutti haentae uskossansa, oli se, ettae taemaen uskonnon vaatimusten taeyttaemisestae haen jo 18 vuoden aikana oli nauttinut niitae tuloja, joilla elaetti perhettaensae, kouluutti poikaansa lyseossa ja tytaertaensae hengellisessae opistossa. Samoin uskoi myoeskin lukkari, ainoastaan vielae sitkeaemmin kuin pappi, sillae haen oli kokonaan unohtanut mikae asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, ettae ehtoollisviinistae, sielumessusta, rukoushetkistae, kiitosrukouksesta laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli maeaeraetty rahasumma, jota todelliset kristityt mielellaeaen maksavat, ja sen taehden haen kiljuikin: "armahda, armahda meit'", ja lauloi ja luki, mitae oli maeaeraetty, yhtaelaeisellae varmuudella taemaen vaelttaemaettoemyyteen, kuin millae ihmiset myoevaet halkoja, jauhoja, perunoita. Tirehtoeoeri ja vartijat puolestaan, vaikkeivaet olleet koskaan tienneet eivaetkae ottaneet selvaeae naeiden uskonkappalten sisaellyksestae eivaetkae siitae, mitae nuo kaikki kirkolliset temput merkitsivaet,--uskoivat, ettae vaelttaemaettae oli uskominen taehaen uskoon, koskapa korkea esivalta ja itse keisarikin siihen uskoo. Paitsi sitae he, vaikka haemaeraestikin (he eivaet mitenkaeaen olisi voineet selittaeae miten se oikeastaan tapahtui), tunsivat, ettae taemae usko oikeutti heidaen julman virkansa. Ilman taetae uskontoa heidaen olisi ollut vaikea jopa kokonaan mahdotonkin kaeyttaeae kaikkia voimiansa ihmisten raeaekkaeaemiseen, kuten he nyt aivan hyvaellae omalla tunnolla tekivaet. Tirehtoeoeri oli niin hyvaenluontoinen ihminen, ettei haen mitenkaeaen olisi voinut viettaeae taemmoeistae elaemaeae tuntematta kannatusta taestae uskonnosta. Ja sentaehden haen seisoi liikahtamatta, suorana, kumarteli hartaasti ja teki ristinmerkkiae, koetti tulla liikutetuksi kun laulettiin: "Oi kerubiimit", ja, kun lapset vietiin herranehtoolliselle, haen astui esille ja omakaetisesti nosti syliinsae pojan, jolle sakramentti annettiin. Enimmaet vangeista, lukuunottamatta niitae ani harvoja, jotka selvaeaen ymmaersivaet koko sen eksytyksen, minkae alaiseksi taehaen uskontoon uskojat joutuivat, ja jotka sentaehden sydaemmessaeaen sitae nauroivat, enimmaet uskoivat, ettae noissa kullatuissa jumalankuvissa, kynttiloeissae, maljoissa, messukaapuissa, risteissae, kaesittaemaettoemien sanain toistamisissa piili jokin salaperaeinen voima, jonka avulla voi hankkia suuria etuja taessae ja tulevassa elaemaessae. Naein uskoi Maslovakin. Haen kuten muutkin koki jumalanpalveluksen kestaeessae hartauden ja ikaevaen sekaista tunnetta. Alussa haen seisoi joukon keskellae, aitauksen takana, eikae voinut naehdae muita kuin kumppanejansa; mutta kun ehtoollisvieraat olivat siirtyneet eteenpaein, tuli haenkin esille, ja haenkin naeki tirehtoeoerin, ja taemaen ja vartijain vaelillae vaaleapartaisen valkotukkaisen ukon,--Fedosjan miehen, joka pysaehtynein silmin katseli vaimoonsa.--Maslova alkoi laulun aikana tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiae ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivaet. XLI. Nehljudof oli laehtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi vielae maalais-aeijae ja kummallisella aeaenellae huuteli: --Maitoa, maitoa, maitoa! Eilisiltana oli tullut ensimaeinen laemmin kevaetsade. Kaikkialla missae ei ollut kivitystae oli ruoho alkanut aekkiae vihertaeae; koivut vihersivaet puutarhoissa, ja tuomet ja poppelit suoristelivat pitkiae, hyvaenhajuisia lehtiaensae, puodeissa ja asuinrakennuksissa otettiin pois talvi-ikkunoita ja pestiin laseja. Romutavarain torilla, jonka ohi Nehljudofin oli ajaminen, kiehui riviin rakettujen puotitelttain edessae taaja vaekijoukko, kulki ryysyisiae miehiae, kantaen kainalossaan saappaita, ja olan yli heitettynae liivejae ja silitettyjae housuja. Ravintolan luona tungeksi tehtaistansa vapautuneita tyoemiehiae puhtaissa alusliiveissae ja kiilloitetuissa saappaissa, ja naisia kirkkaanvaerisissae silkkihuiveissa ja helmillae koristetuissa palttoissa. Poliisit keltasine pistoolinuorineen seisoskelivat paikoillansa vaanien epaejaerjestyksiae, jotka olisivat voineet karkoittaa heidaen painavan ikaevaensae. Bulevardin kaeytaevillae ja vasta viherioeityneillae penkereillae juoksenteli leikkiviae pienokaisia ja koiria, ja iloiset lapsenhoitajat juttelivat keskenaensae toisesta penkistae toiseen. Kivikaduilla, jotka vasemmalla, varjon puolella, olivat vielae viileitae ja kosteina, ja vasta keskellae kuivuneet, jyskyttelivaet herkeaemaettae kuorma-ajurien raskaat ajopelit, raemisivaet issikkain roskat ja helisivaet raitiovaunut. Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta soinnista ja kumahtelemisesta, millae ihmisiae kutsuttiin laesnaeolemaan samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon. Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan kaeaenteeseen, josta mentiin vankilaan. Joukko miehiae ja naisia, enimmillae myttynen kaedessae, seisoi taessae kaeaenteessae, noin sadan askeleen paeaessae vankilasta. Oikealla oli mataloita puurakennuksia, vasemmalla kaksikerroksinen talo kylttinensae. Itse mahdottoman suuri kivinen vankilarakennus oli edessae, ja sen laeheisyyteen ei kaevijoeitae paeaestetty. Vahtisotamies kaeveli kivaeaerineen edestakasin, ankarasti kiljahtaen jokaiselle, joka pyrki haenen ohitsensa. Eraeaen puurakennuksen pikkuportin luona, oikealla puolella, vastapaeaetae vahtisotamiestae, istui penkillae vanginvartija virkapuvussaan hopeisilla ansionauhoilla, kirjotuskirjanen kaedessae. Haenen luoksensa tulivat kaevijaet ilmoittamaan ketae halusivat tavata, ja haen pani nimet kirjaan. Nehljudof tuli myoeskin haenen eteensae ja nimitti Katariina Maslovan. Ansionauhainen vartija kirjoitti yloes. --Miksi ei jo paeaestetae?--kysyi Nehljudof. --Paraikaa pidetaeaen jumalanpalvelusta. Kun se loppuu, silloin paeaestetaeaen. Nehljudof siirtyi odottavien joukkoon. Taestae joukosta erkani samassa ryysyinen mies kokoon mykertynyt lakki paeaessae, naama taeynnaensae punasia viiruja. Haen suuntasi kulkunsa vankilaa kohden. --Minne sinae tunkisit, hae?--huusi haenelle kivaeriniekka. --Ja mitaes sinae aerjyt, hae?--vastasi vaivanen ja palasi takasin:--jos on kielletty, kuulen vaehemmaellaekin. Kiljut kuin mikaekin jenraali! Joukossa naurettiin haenelle hyvaeksyvaesti. Tapaamaan tulleista olivat enimmaet huonopukuista vaekeae, jopa ryysyisiaekin, mutta oli paeaeltaepaein katsoen siistejaekin miehiae ja naisia. Nehljudofin rinnalla seisoi hyvinpuettu, kokonaan ajeltu, taeytelaes, punaposkinen mieshenkiloe, naehtaevaesti alusvaatteita sisaeltaevae mytty kaedessae. Nehljudof kysyi haeneltae, oliko haen ensi kertaa taeaellae. Haen vastasi kaeyvaensae taeaellae joka sunnuntai ja niin he tulivat puheisiin keskenaensae. Se oli eraes pankin vahtimestari; oli tullut tapaamaan veljeaensae, joka oli tuomittu vaeaerennyksestae, ja taemae hyvaenluontoinen ihminen kertoi nyt Nehljudofille koko historiansa ja olisi tahtonut tiedustella taemaenkin asiaa, kun heidaen huomionsa heraetti suurella, pikimustalla rotuhevosella ja kumipyoeraeisissae ajopeleissae saapuva herrasvaeki, ylioppilas hunnuitetun naisen kanssa. Ylioppilaalla oli kaesissae suuri mytty. Haen tuli Nehljudofin luo ja kysyi millae ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista antaa almua vangeille. Haen oli tuonut vehnaesiae. "Se oli minun morsiameni tahto. Taemae on nimittaein minun morsiameni. Haenen vanhempansa kehoittivat meitae toimittamaan naemae vehnaeset vangeille." --Olen itsekin taeaellae ensi kerran, enkae tiedae, mutta luullakseni taeytyy kysyae tuolta mieheltae,--sanoi Nehljudof osoittaen ansionauhaista vartijaa, joka istui vihkoinensa oikealla. Sillaevaelin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan suuret, pienellae luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimaeinen vartija ilmoitti nyt kaevijaein vastaanoton alkaneeksi. Vahtisotamies vaeistyi ja kaikki kaevijaet, aivan kuin olisivat pelaenneet myoehaestyvaensae, suuntautuivat nopein askelin, jotkut juostenkin, vankilan ovea kohden. Ovella seisoi yksi vartijoista, joka luki kaevijoeitae senmukaan kuin naemae menivaet haenen ohitsensa, laskien aeaeneensae: 16, 17 j.n.e. Toinen vartija, rakennuksen sisaepuolelta, koskettaen jokaista kaedellaeaen, samalla tavalla luki seuraavalle ovelle kulkevia, ettae ulospaeaestettaeessae voisi verrata lukuja, niin ettei yksikaeaen kaevijoeistae jaeisi vankilaan eikae yksikaeaen vangituista paeaesisi ulos. Katsomatta kuka haenen ohitsensa kulki, sipasi vartija kaedellaeaen Nehljudofiakin selkaeaen, ja tuo kaedenkosketus ensi aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missae tarkoituksessa haen oli tullut, haentae haevetti taemae tyytymaettoemyyden ja loukkaantumisen tunne. Ensimaeinen huone vankilaovien sisaepuolella oli suuri holvihuone rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa. Sitae sanottiin kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof naeki sen seinaekomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan. "Mitaehaen varten taemaekin on taessae?"--ajatteli haen, ehdottomasti ajatellen Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikae vangittujen yhteydessae. Nehljudof kulki verkalleen, paeaestaeen ohitsensa kiirehtaeviae kaeymaevieraita. Haen tunsi sekasin sekae kauhua niihin pahantekijoeihin, jotka olivat taenne suljetut, saeaeliae niihin syyttoemiin, jotka, kuten eilinen poika ja Katjusha, olivat pakoitetut taeaellae olemaan, ja pelkoa ja liikutusta sen tapaamisen johdosta, joka oli edessae. Tultua ensimaeisen huoneen laepi, sen toisessa paeaessae, vartija murahti jotakin. Mutta Nehljudof oli vaipuneena ajatuksiinsa eikae sitae huomannut, vaan meni minne useimmat kaeymaevieraat menivaet, siis mies- eikae naisosastoon paein, kuten olisi pitaenyt. Paeaestettyaeaen kiirehtijaet ohitsensa haen tuli viimeisenae tapaamispaikaksi maeaeraettyyn huoneeseen. Avattuaan oven haemmaestytti haentae ensiksi korvia huumaava, yhtenaeinen, sadoista huutavista ihmisaeaenistae syntyvae pauhu. Vasta paeaestyaeaen laehemmaeksi ihmisiae, jotka olivat, kuten kaerpaeset sokerin paeaelle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmaersi Nehljudof mistae oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellae, vaan kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivaet katosta maahan asti. Naeiden verkkojen vaelillae kaeyskentelivaet vartijat. Verkkojen tuolla puolen olivat vangit, taellae puolen taas kaeymaevieraat. Edellisten ja jaelkimaeisten vaelillae oli kaksi verkkoa ja yli kahden metrin vaelimatka, niin ettae oli mahdotonta saada jotakin annetuksi toiselle, tai erittaeinkin lyhytnaekoeisen, edes erottaa toisen kasvoja. Puhua oli myoeskin vaikeata, piti huutaa kohti kurkkua tullakseen kuulluksi. Molemmilla puolilla oli verkkoihin painautuneita kasvoja: vaimoja, miehiae, isiae, aeitejae, lapsia, jotka kaikki koettivat saada naehdyksi toisiansa ja sanotuksi, mitae oli sanottavaa. Mutta kun jokainen koetti puhua niin, ettae vastapaeaetae oleva olisi haentae kuullut, ja kun haenen viereisensae koettivat samaa, mutta heidaen aeaenensae haeiritsivaet toisiansa, niin taeytyi jokaisen huutaa lujemmin kuin toisen. Taestae syntyi se pauhu, jota Nehljudof oli haemmaestynyt sisaelle tullessaan. Oli aivan mahdotonta paeaestae selville mistae puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen piirteistae mistae oli kysymys ja missae suhteessa keskustelijat olivat toisiinsa. Laehinnae Nehljudofia oli mummo, pieni huivi paeaessae. Haen painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle nuorelle miehelle, jolla oli paeae puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli haentae tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistaeen otsansa. Mummon vieressae oli nuori mies, hihaton liivi paidan paeaellae; haen kuunteli paeaetaensae pudistellen mitae haenelle puhui haenen naekoeisensae vanki, jolla oli kovin kaersivaet kasvot ja jo harmaantuva parta. Vielae sinnempaenae seisoi ryysykerjaelaeinen, ja hosuen kaedellaeaen huusi jotain ja nauroi. Taemaen vieressae istui permannolla nainen sylilapsen kanssa, hyvae villahuivi paeaessae, itkien, naehtaevaesti ensi kerran tavaten sitae harmaapaeistae ihmistae, joka oli toisella puolella vankitakissa, paeae ajeltuna ja raudoissa. Taemaen naisen ylaepuolella se vahtimestari, jonka kanssa Nehljudof oli keskustellut, huusi kaikin voimin kaljupaeiselle kiiltosilmaeiselle vangille toisella puolella, Kun Nehljudof naeki, ettae haenen oli puhuminen naeissae olosuhteissa, kuohahti haenen mielensae niitae ihmisiae vastaan, jotka olivat voineet taemmoeistae jaerjestaeae ja yllaepitaeae. Haentae haemmaestytti, ettae taemmoeinen hirmuinen asia, taemmoeinen ihmistunteitten herjaaminen ei ketaeaen loukannut. Vaan sekae vartijat ja tirehtoeoeri ettae kaeymaevieraat ja vangit tekivaet taetae niin kuin olisivat tunnustaneet ettae naein se oli olevakin. Nehljudof viipyi taessae huoneessa noin viisi minuuttia tuntien jonkinlaista kummallista ahdistusta, tuntien omaa voimattomuuttansa, tuntien olevansa ikaeaenkuin erillaeaen koko maailmasta. Haenet valtasi henkisen kuvotuksen tunne, joka muistutti meritautia. XLII. "Niin, nyt pitaeae siis ryhtyae siihen, mitae varten olen tullut", ajatteli haen, koettaen reipastuttaa itseaensae. --"Mitae ihmettae minae nyt teenkaeaen?"--Haen alkoi silmillaeaen hakea esimiehiae ja naehtyaeaen lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kaeaentyi taemaen puoleen. --Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra,--sanoi haen aeaerimmaeisellae kohteliaisuudella:--missae saeilytetaeaen naisvankia ja missae heitae on lupa tavata? --Onko teillae siis asiaa naisosastoon? --Niin, minae haluaisin tavata eraeaen naisen vangittujen joukossa,--vastasi Nehljudof samalla aeaerimmaeisellae kohteliaisuudella. --Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketae te siis tahtoisitte tavata. --Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa. --Onko haen valtiollinen rikoksentekijae?--kysyi tirehtoeoerin apulainen. --Ei, haen on vaan tavallinen... --Onko haen siis tuomittu, vai mitae? --On, toissa paeivaenae haen sai tuomionsa,--sanoi Nehljudof noeyraesti, pelaeten ettei mitenkaeaen vaan pilaisi tirehtoeoerin mielialaa, taemae kun naehtaevaesti osoitti jonkinlaista myoetaetuntoisuutta. --Jos naisosastoon, niin tehkaeae hyvin, taennepaein,--sanoi apulainen, joka lienee Nehljudofin ulkomuodosta paeaettaenyt taemaen ansaitsevan huomiota.--Sidorof,--kaeaentyi haen partasuisen, mitalirintaisen aliupseerin puoleen,--saata taemae herra naisosastoon. --Ymmaerraen. Samassa kuului verkon luota sydaentaesaerkeviae nyyhkytyksiae. Kaikki kummastutti Nehljudofia ja enin kaikesta se, ettae haenen piti kiittaeae ja tuntea kiitollisuutta tirehtoeoerin apulaista ja paeaevartijaa kohtaan, eli niitae ihmisiae kohtaan, jotka suorittelivat kaikkia naeitae julmuuksia. Vartija vei Nehljudofin miesosaston vierashuoneesta kaeytaevaeaen ja heti saattoi haenet vastapaeisen oven kautta samallaiseen huoneeseen naisosastoa varten. Taemae huone oli samoin kuin miesosastossa jaettu kahdella verkolla kolmeen osaan, mutta se oli paljoa pienempi ja siinae oli vaehemmaen sekae kaeymaevieraita ettae vankeja; ainoastaan huuto ja melu oli yhtae suuri kuin miesosastossakin. Paeaellysmiehet kaevivaet samalla tavalla verkkojen vaelissae. Paeaellystoenae oli taeaellae vartijanainen virkapuvussa, virkanauhat hihoissa sinisine palteineen ja voeineen. Ja samaten kuin miesosastossa olivat taeaellaekin ihmiset molemmilta puolilta painautuneet verkkoihin: taeltae puolelta kaupungin asukkaita erilaisissa puvuissaan, tuolta puolelta naisvankeja, mitkae valkeissa mitkae omissa puvuissa. Koko verkko oli taeynnaensae ihmisiae. Jotkut kohosivat varpaillensa voidakseen tulla toisten paeiden ylitse kuulluiksi, toiset istuivat permannolla puhellen keskenaensae. Huomattavin kaikista naisvangeista sekae ihmeellisen huutonsa ettae naekoensae puolesta oli poerhoetukkainen laiha mustalaisvanki. Haenellae oli huivi laskeutunut kiharaiselta tukalta, ja haen seisoi melkein keskellae huonetta verkon toisella puolella pylvaeaen luona, ja tehden nopeita liikkeitae huusi jotakin mustalaiselle, jolla oli sininen takki, hyvin alhaalta ja kireaelle vyoetettynae. Mustalaisen rinnalle oli lattialle istuutunut sotamies juttelemaan naisvangin kanssa. Sitten seisoi nojaten verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot punasina, naehtaevaesti tuskin voiden hillitae kyyneleitaensae. Haenen kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen haentae kirkkain sinisin silmin. Se oli Fedosja ja haenen miehensae. Heidaen vieressaeaen seisoi ryysyinen mies jutellen leveaenaamaisen, poerroeisen naisen kanssa; sitten oli kaksi naista, sitten mies, sitten taas nainen,--ja kutakin vastapaeaetae naisvanki. Naeiden joukossa ei Maslovaa ollut. Mutta vankien takana tuolla puolen seisoi vielae yksi nainen, ja Nehljudof heti arvasi, ettae se oli haen, ja heti tunsi kuinka haenen sydaemmensae alkoi kovemmin sykkiae ja kuinka haenen hengityksensae pysaehtyi. Ratkaiseva hetki laeheni. Nehljudof tuli verkon luo ja tunsi haenet varmaan. Maslova seisoi sinisilmaeisen Fedosjan takana ja hymyillen kuunteli mitae taemae puhui. Haen ei ollut mekossa kuten toissapaeivaenae, vaan valkoisessa roeijyssae, joka oli kiristetty vyoellae ja kohosi korkealle rinnan kohdalla. Huivin alta naekyi kuten oikeudessakin mustat kiharat. "Kohta se tapahtuu",--ajatteli Nehljudof.--"Kuinkahan kutsuisin haentae? Vai tuleekohan haen itse." Mutta Maslova ei tullut itse. Haen odotti Klaaraa eikae olisi aavistanut ettae tuo mieshenkiloe tahtoi tavata haentae. --Ketae te haluatte naehdae?--kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka kaeveli verkkojen vaelissae. --Katariina Maslovaa,--sai Nehljudof tuskin sanotuksi. --Maslova, sinua!--huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympaerillensae, nosti paeaensae ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin vaeliin. Haen katsoi kummastellen ja kysyvaesti Nehljudofiin, tuntematta taetae. Paeaettaeen kuitenkin Nehljudofin vaatteista, ettae taemae oli rikas mies, haen hymaehti. --Minunko luokseni?--sanoi haen kumartaen hymyilevaet ja hiukan kierosilmaeset kasvonsa verkkoa kohden. --Minae tahdoin naehdae...--Nehljudof ei tietaenyt sanoako: "teitae" eli "sinua", ja paeaetti sanoa "teitae". Haen ei puhunut tavallista kovemmin:--Minae tahdoin naehdae teitae ... minae... --"Aelae siinae turhia vaetystae",--huusi haenen vieressaeaen ryysyinen mies:--"Sano, oletko ottanut vai et?" --"Mies on kuolemaisillaan, ei siinae enaeae mikaeaen auta!"--huusi joku toiselta puolelta. Maslova ei saanut selvaeae siitae, mitae Nehljudof puhui, mutta taemaen kasvojen ilme puhuessa muistutti haenelle aekkiae Nehljudofin. Haen ei voinut uskoa silmiaensae. Hymyily katosi haenen huuliltansa ja otsa alkoi kaersivaesti rypistyae. --On mahdoton kuulla mitae puhutte,--huusi Maslova raepyttaeen silmiaeaen ja yhae enemmaen rypistaeen otsaansa. --Minae olen tullut... "Niin, minae teen nyt sitae mikae on velvollisuuteni, minae kadun tekoani", ajatteli Nehljudof. Ja tuskin oli haen naein ajatellut, kun kyyneleet nousivat haenen silmiinsae, tykertyivaet kaulaan, ja Nehljudof, tarttuen sormin verkon lankoihin, vaikeni koettaen hillitae itkun purskausta. --"Aelae siinae vinkuroi, vaan pysy asiassa" ... huudettiin toiselta puolelta. --"Jumalauta, jos tiedaen mitaeaen",--huusi vanki toiselta. Naehtyaeaen haenen liikutuksensa Maslova tunsi haenet. --Ihan haenen naekoeisensae, vaan en tunne,--huusi Maslova katsomatta Nehljudofiin ja haenen punastuneet kasvonsa synkistyivaet vielaekin enemmaen. --Olen tullut pyytaemaeaen sinulta anteeksi,--huusi Nehljudof kovalla aeaenellae ilman mitaeaen erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkolaeksyae lukenut. Huudettuaan naemae sanat, haentae alkoi haevettaeae haen katsahti ympaerilleen. Mutta kohta tuli ajatus, ettae jos haevettaeae, niin se on sitae parempi, koska haenen juuri taeytyykin kantaa haepeaetae. Ja haen jatkoi kovalla aeaenellae: --Anna minulle anteeksi, minae olen tehnyt sinulle paljon pahaa... Maslova seisoi liikahtamatta, yhae katsoen haeneen. Nehljudof ei voinut enempaeae puhua, vaan siirtyi pois verkon luota koettaen hillitae rintaansa vapisuttavia nyyhkytyksiae. Tirehtoeoerin apulainen, se sama, joka oli osoittanut Nehljudofin naisosastoon, tuli, naehtaevaesti uteliaana Nehljudofin asiasta, taenne, ja naehtyaeaen ettei Nehljudof ollutkaan verkon luona, kysyi, miksei haen siis puhunut sen kanssa kuin olisi pitaenyt. Nehljudof turisti nenaeaensae, ja koettaen pudistaa itsestaeaen pois liikutuksen ja naeyttaeae rauhalliselta, vastasi: --On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitaeaen kuulu. --No, voihan kaeskeae haenet vaehaeksi ajaksi taennekin. --Maria Karlovna!--kaeaentyi haen vartijanaisen puoleen.--Saattakaa Maslova ulkopuolelle. XLIII. Hetken kuluttua tuli Maslova syrjaeovesta esille. Laehestyen pehmein askelin ihan Nehljudofin luo haen pysaehtyi ja katseli haeneen silmaekulmiensa alta. Mustat hiukset kiertyivaet niinkuin toissakin paeivaenae kiharoina haenen otsalleen, kasvot olivat sairastavina, turvonneina ja vaaleina, ne olivat hyvaennaekoeiset ja aivan rauhalliset; ainoastaan kiiltomustat, hiukan kierot silmaet erityisesti loistivat turvonneiden silmaeluomien alta. --Saatte taessae puhua,--sanoi tirehtoeoerin apulainen ja vaeistyi itse syrjaeaen. Nehljudof siirtyi penkin aeaereen, joka oli seinaen luona. Maslova katsahti kysyvaesti tirehtoeoerin apulaiseen ja sitten, ikaeaenkuin kummastuksesta kohauttaen olkapaeitaeaen, meni Nehljudofin jaeljessae penkille ja istui haenen viereensae, oikaisten hameensa. --Tiedaen ettae teidaen on vaikea antaa minulle anteeksi,--sanoi Nehljudof, mutta haen pysaehtyi jaelleen kun kyyneleet tekivaet estettae,--vaan jos entisyyttae onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitae voin. Sanokaa... --Kuinka ihmeessae olette minut loeytaeneet?--kysyi Maslova vastaamatta haenen kysymykseensae ja katsomatta haeneen. "Jumalani! Auta minua. Neuvo minulle, mitae minun on tekeminen",--ajatteli Nehljudof itsekseen naehdessaeaen haenen nyt niin muuttuneet pahannaekoeiset kasvonsa. --Olin toissapaeivaenae valamiehenae,--sanoi Nehljudof:--silloin kuin olitte oikeuden edessae.--Ettekoe tunteneet minua? --En, en tuntenut. Eihaen minulla ollut semmoiseen aikaakaan. Enkae minae siksi toiseksi katsellutkaan. --Olihan lapsikin?--kysyi Nehljudof ja tunsi kuinka haenen kasvonsa punehtuivat. --Se kuoli kohta, Jumalan kiitos,--vastasi Maslova lyhyesti ja vihasesti, kaeaentaeen katseensa pois haenestae. --Kuinka, mistae syystae? --Olin itse sairaana, kuoleman kielissae,--sanoi Maslova nostamatta silmiaeaen. --Kuinkas taetit tulivat teitae paeaestaeneeksi? --Kukapa pitaeisi piikaa, jolla on lapsi? Karkoittivat heti kun huomasivat. Ja mitaepae niistae senaikuisista,--en muista mitaeaen, olen kaikki unohtanut. Kaikki se silloinen on lopussa. --Ei, ei ole lopussa. En minae voi sitae jaettaeae naein. Tahdon vaikka nyt vasta sovittaa rikokseni. --Mitae siinae en sovittamista; entiset ovat olleet ja menneet,--sanoi Maslova ja,--mitae Nehljudof ei olisi mitenkaeaen odottanut,--katsahti aekkiae haeneen ja epaemiellyttaevaesti, viekoittelevasti ja surkeasti hymaehti. Maslova ei ollut suinkaan odottanut, ettae haen tulisi erittaeinkaeaen nyt, taenne, ja sentaehden Nehljudofin ilmestyminen haemmaestytti haentae ensi hetkellae ja pakotti muistamaan semmoista, mitae haen ei milloinkaan muuten muistellut. Ensi hetkellae haen haemaeraesti muisti jaelleen sen uuden, ihmeellisen tunne- ja ajatusmaailman jonka haenelle oli avannut ihastuttava nuorukainen heidaet keskinaeisen rakkautensa kautta toisiinsa; muisti sitten haenen kaesittaemaettoemaen julmuutensa ja koko sen sarjan alentumisia ja kaersimyksiae, jotka taestae taikamaisesta onnesta seurasivat ja ikaeaenkuin vuotivat. Ja haenen, teki kipeaetae. Mutta ollen kykenemaetoen selviytymaeaen taessae asiassa haen menetteli nytkin niinkuin menetteli aina: karkoitti luotansa naemae muistot ja koetti peittaeae ne huonon elaemaen omituiseen usvaan; juuri naein haen menetteli nytkin. Ensi hetkenae haen oli yhdistaenyt ajatuksissaan tuon haenen edessaeaen istuvan ihmisen sen nuorukaisen kanssa, jota haen oli kerran rakastanut, mutta kun se teki liian kipeaetae, haen heti herkesi yhdistaemaestae edellistae jaelkimaeisen kanssa. Taemae puhtaasti vaatetettu, hemmoteltu herrasmies hyvaenhajusine partoineen ei ollut nyt haenelle se Nehljudof, jota haen oli rakastanut, vaan ainoastaan yksi niistae ihmisistae jotka milloin vaan tarvitsivat kaeyttivaet hyvaekseen semmoisia olentoja kuin haen oli, ja joita semmoisten olentojen kuin haen, piti puolestaan kaeyttaeae niin paljon kuin mahdollista omaksi eduksensa. Ja sentaehden oli haen hymaehtaenyt Nehljudofille. Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain hyoetyae. --Kaikki tuo on lopussa,--sanoi Maslova.--Niin nythaen--ne tuomitsivat Siperiaan.--Ja haenen huulensa vavahtivat, kun haen lausui taemaen kauhistuttavan sanan. --Minae tiesin, minae olin vakuutettu siitae ettae olitte syytoen,--sanoi Nehljudof. --Tietysti, kuinkas muuten. Olenko minae mikaeaen varas tai ryoevaeri.--Siellae meillae sanoivat, ettae kaikki riippuu asianajajasta,-- jatkoi haen.--Sanoivat ettae taeytyy jaettaeae anomus. Mutta sehaen kuuluu olevan hyvin kallista... --Niin, ihan vaelttaemaettae,--sanoi Nehljudof.--Minae olenkin jo kaeaentynyt asianajajan puoleen. --Ei saa vaan saeaeliae rahoja, pitaeisi ottaa hyvae,--sanoi Maslova. --Minae teen kaikki mikae on mahdollista. Syntyi aeaenettoemyys. Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. --Tahtoisin pyytaeae teiltae ... voisitteko antaa minulle vaehaen rahaa. En minae paljon ... kymmenen ruplaa. Enempaeae en tarvitse,--sanoi haen aekkiae. --Kyllae, kyllae,--sanoi Nehljudof haemillaeaen ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtoeoeriin, joka kaeveli edestakasin huoneessa. --Aelkaeae antako tuon naehden, muuten otetaan rahat pois. Nehljudof otti esille lompakkonsa heti kun tirehtoeoeri oli kaeaentynyt pois, vaan ei ehtinyt vielae saada kymmenruplan seteliae annetuksi, kun tirehtoeoeri jo taas kaeaentyi heihin paein. Haen rutisti setelin kouraansa. --"Tuohan on kuollut nainen",--ajatteli Nehljudof katsellen Maslovan ennen niin suloisia, mutta nyt pilaantuneita, turvonneita kasvoja ja pahaa kiiltoa haenen mustissa silmissaensae, jotka seurasivat tirehtoeoeriae ja Nehljudofin kaettae kymmenruplaisen kanssa. Ja Nehljudofiin tuli horjumisen hetki. Sama kiusaaja, joka puhui eilen yoellae, taas alkoi puhua Nehljudofin sydaemmessae, kuten ainakin koettaen johdattaa haentae pois kysymyksestae, mitae oli tehtaevae, kysymykseen, mikae seuraisi haenen teoistaan, ja mikae olisi hyoedyllistae. --"Turhaa on kaikki vaivasi taemaen ihmisen kanssa",--puhui taemae aeaeni: "Sinae ripustat omaan kaulaasi kiven, joka hukuttaa sinut ja estaeae sinua olemasta hyoedyksi muille. Mitae jos antaisi haenelle rahaa, kaikki mitae on, sanoisi hyvaesti ja lopettaisi ainiaaksi kaikki suhteet!"--ajatteli Nehljudof. Mutta samassa haen tunsi, ettae nyt, juuri taellae hetkellae, haenen sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman taerkeaetae,--ettae haenen sisaellinen elaemaensae on taellae hetkellae asetettu ikaeaenkuin vaa'alle, joka pienimmaestae ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle. Ja haen teki taemaen voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen sydaemmessaeaen tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensae haenessae. Haen paeaetti heti sanoa kaikki. --Katjusha! Minae tulin pyytaemaeaen sinulta anteeksi, mutta sinae et ole vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan,-- sanoi haen ruveten yhtaekkiae sinuttelemaan. Maslova ei kuunnellut haentae, vaan katseli yhae milloin kaettae milloin tirehtoeoeriae. Kun tirehtoeoeri kaeaentyi pois, ojensi haen nopeasti kaetensae Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyoetaerykseen. --Puhutte niin kummallisia,--sanoi haen naurahtaen ylenkatseellisesti, kuten Nehljudofista naeytti. Nehljudof tunsi, ettae Maslovassa oli jotakin haenelle suoraan vihamielistae, mikae puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin taemae oli, ja esti paeaesemaestae taemaen sydaemmeen. Mutta kummallista kyllae, taemae seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan paeinvastoin vielae enemmaen ja jollakin aivan erikoisella, uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia haeneen. Nehljudof tunsi velvollisuudeksensa henkisesti heraettaeae haenet, tunsi ettae se oli hirmuisen vaikeata,--mutta juuri taemaen teon vaikeus viehaettikin haentae. Nehljudofissa oli haentae kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia haen ei ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtaevaehaen kuin ketaeaen muutakaan ihmistae kohtaan,--siinae ei ollut mitaeaen personallista: haen ei toivonut Katjushalta mitaeaen itsellensae, toivoi ainoastaan, ettae taemae olisi lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt,--ettae olisi heraennyt ja muuttunut jaelleen semmoiseksi kuin oli ennen. --Katjusha, miksi sinae puhut noin. Tunnenhan minae sinut, muistan mimmoinen olit siellae maalla... --Mitaepae niistae vanhoista,--vastasi toinen kuivasti. --Muistelen siksi, ettae tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha,--alkoi haen ja oli jo sanomaisillaan senkin, ettae menisi naimisiin, mutta tapasi katseen, jossa naeki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysaeaevaeae, ettei haen voinut puhua loppuun. Nyt alkoivatkin kaeymaevieraat jo laehteae ulos. Tirehtoeoerin apulainen tuli Nehljudofin luo sanomaan, ettae tapaamisen aika oli paeaettynyt. Maslova nousi, noeyraesti odottaen milloin haenet laskettaisiin menemaeaen. --Hyvaesti, minulla on vielae paljon puhumista, mutta kuten naeette, nyt ei ole lupa,--sanoi Nehljudof ojentaen kaettaensae.--Tulen toisten. --Taisitte jo sanoa kaikki... Haen antoi kaetensae, vaan ei puristanut. --Ei, minae koetan tavata teitae vielae, ja silloin on minun sanottava teille hyvin taerkeae asia,--sanoi Nehljudof. --Tulkaa vaan,--sanoi Maslova hymyillen niinkuin hymyili miehille, joita tahtoi miellyttaeae. --Te olette minulle laehempi kuin sisar,--sanoi Nehljudof. --Kummallista,--sanoi Maslova taas ja laeksi paeaetaensae keikutellen verkon taakse. XLIV. Nehljudof oli odottanut ettae Katjusha ensi tapaamisessa, naehtyaeaen haenet ja saatuaan tietaeae haenen alttiista aikeistaan ja katumisestaan, olisi heti ilostunut, tullut liikutetuksi ja muuttunut jaelleen entiseksi Katjushaksi, mutta kauhukseen haen nyt naeki, ettei Katjushaa ollut olemassa, vaan oli olemassa ainoastaan Maslova. Taemae seikka haemmaestytti ja kauhistutti Nehljudofia. Haentae haemmaestytti erittaeinkin se, ettei Maslova ollenkaan haevennyt asemaansa,--ei vangin asemaa, (sitae haen kyllae haepesi), vaan prostitueeratun asemaa,--jopa oli ikaeaenkuin tyytyvaeinen siihen, melkein ylpeili siitae. Mutta asia ei oikeastaan voinutkaan olla toisin. Jokaisen ihmisen, voidakseen toimia, taeytyy pitaeae toimintaansa taerkeaenae ja hyvaenae. Ja sentaehden, olipa haenen asemansa mikae tahansa, haen ehdottomasti muodostaa itselleen semmoisen katsomuksen ihmiselaemaeaen yleensae, ettae sen valossa haenen toimintansa tulee haenestae naeyttaemaeaen taerkeaeltae ja hyvaeltae. Tavallisesti ajatellaan, ettae varas, murhaaja, spiooni, prostitueerattu pitaevaet omaa toimintaansa huonona ja vaelttaemaettae haepeaevaet sitae. Mutta asianlaita on ihan toisenlainen. Ihmiset, joita kohtalo ja heidaen omat erehdyksensae ovat saattaneet johonkin, vaikka kuinka vaeaeraeaen asemaan, muodostavat heti itselleen semmoisen yleisen elaemaenkatsomuksen, jonka valossa heidaen asemansa naeyttaeae heistae hyvaeltae ja kunnioitettavalta. Ja taemmoeisen katsomuksen yllaepitaemistae varten he vaistomaisesti hakevat aina itselleen semmoista seuraa, jossa heidaen omistamansa kaesitys elaemaestae ja heidaen asemansa siinae tulee tunnustetuksi ja hyvaeksytyksi. Meitae kummastuttaa taemae seikka milloin kysymys on varkaista, jotka ylpeilevaet sukkeluudestaan, prostitueeratuista, jotka ylpeilevaet siveettoemyydestaeaen, murhaajista, jotka ylpeilevaet julmuudestaan. Mutta se kummastuttaa meitae ainoastaan sentaehden, ettae naeiden ihmisten piiri--heidaen ilmakehaensae, on rajoitettu, ja erittaeinkin sentaehden, ettae me itse olemme sen ulkopuolella; mutta tapahtuuhan aivan sama ilmioe myoeskin rikkaitten kesken, jotka ylpeilevaet rikkauksistaan, s.o. ryoestoeistaeaen,-- sotapaeaellikkoejen kesken, jotka ylpeilevaet voitoistansa, s.o. tapoista, --valtamiehien kesken, jotka ylpeilevaet mahtavuudestansa s.o, vaekivallasta. Naeitae ihmisiae katsoessa emme huomaa mitaeaen vaeaerennystae elaemaenkaesityksessae, hyvaen ja pahan kaesityksessae,--vaeaerennystae, joka olisi tehty oman aseman oikeuttamiseksi, ja olemme naekemaettae ainoastaan sentaehden, ettae niiden ihmisten piiri, joilla on taeten turmeltuneet kaesitykset, on suurempi, ja ettae me itse kuulumme siihen. Ja taemmoeinen katsomus omaan elaemaeaensae ja omaan asemaansa maailmassa oli muodostunut Maslovallekin. Haen oli Siperiaan tuomittu, prostitueerattu, ja huolimatta siitae haen oli muodostanut itselleen sellaisen maailmankatsomuksen, jonka ohella haen kyllae saattoi hyvaeksyae itseaensae, jopa ihmisten edessae ylpeillaekin asemastaan. Taemae maailmankatsomus oli siinae, ettae suurin onni kaikille miehille, kaikille erotuksetta,--vanhoille, nuorille, lyseolaisille, kenraaleille, sivistyneille, sivistymaettoemille,--on sukupuolinen yhteys viehaettaevien naisten kanssa, ja ettae sentaehden kaikki miehet, vaikka ovatkin olevinaan muissa toimissa, oikeastaan haluavat vaan taetae ainoata. Mutta haen, Maslova, ollen viehaettaevae nainen, saattoi joko tyydyttaeae taikka olla tyydyttaemaettae taetae heidaen haluansa, ja sentaehden haen oli sekae taerkeae ettae tarpeellinen ihminen. Koko haenen entinen ja nykyinen elaemaensae todisti taemaen katsomuksen oikeaksi. Kymmenen vuoden aikana oli haen kaikkialla missae haen vaan liikkui, alkaen Nehljudofista ja vanhasta poliisista aina vanginvartijoihin saakka,--huomannut, ettae miehet tarvitsevat haentae; haen ei naehnyt eikae huomannut niitae miehiae, jotka eivaet olisi haentae kaivanneet. Ja sentaehden koko maailma naeytti haenestae intohimon nostattamalta laumalta ihmisiae, jotka kaikilta tahoilta vartioivat haentae ja kaikilla mahdollisilla keinoilla,--petoksella, vaekivallalla, ostolla, viekkaudella,--koettivat valloittaa haenet. Naein kaesitti Maslova elaemaen, ja naein elaemaeae kaesittaeessae haen ei ollut ainoastaan viimeinen, vaan paeinvastoin hyvin taerkeae ihminen. Ja Maslova piti taemmoeistae elaemaenkaesitystae kalliimpana kuin mitaeaen muuta maailmassa, ei voinut olla pitaemaettae sitae kalliina, sentaehden, ettae jos haen olisi siitae luopunut haen olisi kadottanut sen merkityksen, minkae taemmoeinen kaesitys haenelle ihmisten keskuudessa antoi. Tuntien, ettae Nehljudof tahtoo johtaa haentae toiseen maailmaan, haen teki vastarintaa, koska ymmaersi, ettae siinae maailmassa, johon haentae olisi viekoteltu haen tulisi kadottamaan taemaen asemansa elaemaessae, joka asema antoi haenelle varmuutta ja kunnioitusta itseensae. Taestae samasta syystae haen myoeskin karkoitti luotaan muistot ensimaeisestae nuoruudestaan ja ensimaeisistae suhteistaan Nehljudofiin. Naemaet muistot eivaet sopineet yhteen haenen nykyisen maailmankatsomuksensa kanssa, ja olivat sentaehden kokonaan poispyyhityt haenen muistostaan, taikka oikeammin, olivat koskemattomina jossakin muistojen lokerossa, mutta suljettuina, umpeen kitattuina, aivan kuin mehilaeiset kittaavat umpeen matojen pesiae, jotka uhkaavat haevittaeae koko heidaen tyoensae, ja siten sulkevat kaiken paeaesoen luoksensa. Ja senpaetaehden nykyinen Nehljudof ei ollut haenelle se ihminen, jota haen oli kerran puhtaalla rakkaudella rakastanut, vaan ainoastaan rikas herra, jota saattoi ja jota oli pakkokin kaeyttaeae hyvaeksensae, ja jota kohtaan tuli kysymykseen vaan semmoiset suhteet kuin kaikkiin muihinkin herroihin. "Ei, en saanut sanotuksi paeaeasiaa",--ajatteli Nehljudof kulkiessaan ihmisjoukon mukana pois. "En sanonut haenelle menevaeni naimisiin haenen kanssaan. En sanonut, mutta sanon kuin sanonkin",--ajatteli haen. Ovissa seisovat vartijat taaskin kahteen kertaan laskivat poiskulkevien kaeymaevieraiden lukua, ettei kukaan syrjaeinen olisi paeaessyt ulos tai jaeaenyt linnaan. Se ettae Nehljudofia nytkin kosketeltiin selkaeaen, ei haentae enaeae loukannut eikae haen nyt sitae edes huomannutkaan. XLV. Nehljudof oli tahtonut muuttaa ulkonaisen elaemaensae: luopua suuresta kortteeristaan, paeaestaeae pois palvelijat ja asettua hotelliin. Mutta Agrafena Petrovna sai haenelle todistetuksi, ettae oli vaehemmaen jaerkevaeae tehdae minkaeaenlaisia muutoksia elaemaenlaadussaan ennen talvea; kesaen aikana ei kortteeria kukaan ottaisi ja ainahan oli jossain elaeminen, tallettaminen huonekaluja ja tavaroita. Niin ettae myttyyn menivaet kaikki Nehljudofin ponnistukset ulkonaisen elaemaensae muuttamiseksi, (haen olisi tahtonut jaerjestaeae olonsa ylioppilaiden tavoin). Ei ainoastaan niin, ettae kaikki jaei entiselleen, vaan talossa paeinvastoin ryhdyttiin kahta innokkaammin kevaettoeihin: tuuletettiin, ripustettiin ulos ja piestiin kaikellaisia villa- ja turkkivaatteita, johon tyoehoen ottivat osaa sekae talonmies apulaisineen ettae kyoekkipiika ja itse Kornejkin. Ensin alettiin kantaa ulos ja ripustaa nuorille jonkinlaisia univormuja ja kummallisia turkkeja, joita ei kukaan koskaan kaeyttaenyt, sitten alettiin tuoda mattoja ja huonekaluja, ja talonmies apulaisinensa, hihat kaeaerittyinae jaentehikkaeiden kaesivarsien ympaeri, alkoivat kaikin voimin tahtiin piiskata naeitae vaatteita, ja kaikkiin huoneisiin oli levinnyt naftaliinin haju. Kulkiessaan pihan yli ja katsoessaan ikkunoista Nehljudof ihmetteli kuinka tavattoman paljon taetae kaikkea oli ja kuinka perin tarpeetonta se kaikki oli. Naeiden tavarain ainoa kaeytaennoellinen merkitys,--ajatteli Nehljudof,--oli siinae, ettae ne tarjosivat harjoittamisen tilaisuutta Agrafena Petrovnalle, Kornejille, talonmiehelle, haenen apulaiselleen ja kyoekkipiialle. "Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elaemaenmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia on vielae ratkaisematta",--ajatteli Nehljudof.--"Ja se olisi liika vaikeaakin. Kyllae kai kaikki itsestaeaen muuttuu sittenkuin Maslova tulee joko vapautetuksi taikka poislaehetetyksi ja minae laehden seuraamaan haentae." Asianajaja Fanarinin maeaeraeaemaenae paeivaenae Nehljudof saapui taemaen luokse. Tultuaan asianajajan komeaan kortteeriin, haenen omassa talossaan, Nehljudof joutui keskelle tavattoman suuria kasveja ja mitae ihmeellisimpiae ikkunaverhoja, ja yleensae keskelle semmoista kallista huoneiden sisustusta, joka todistaa helposti ja vaivatta saaduista rahoista ja jommoista tavataan vaan aekkiarvaamatta rikastuneilla ihmisillae. Vastaanottohuoneessa Nehljudof tapasi vuoroansa odottavia avunhakijoita, jotka kuten laeaekaerien odotushuoneessa istuskelivat haluttomina poeytien aeaeressae katselemassa heidaen lohdutukseksensa sinne asetettuja kuvalehtiae. Asianajajan apulainen, joka myoeskin istui taeaellae korkean pulpetin aeaeressae, tunsi Nehljudofin, tuli haenen luoksensa, tervehti ja sanoi kohta ilmoittavansa esimiehelleen. Mutta haen ei ollut vielae ehtinyt tyoehuoneen oven luokse, kun taemae jo aukeni ja kuului lyhyen, tanakan, punakasvoisen, tuuheaviiksisen, aivan uusipukuisen herran ja itse Fanarinin kovaaeaeninen, vilkas keskustelu. Molempien kasvoissa heidaen ulostullessaan oli semmoinen ilme kuin on ihmisten kasvoilla, jotka juuri ovat tehneet edullisen, vaan ei aivan rehellisen kaupan. --Oma syynne, oma syynne,--puhui hymyillen Fanarin. --Kyllaehaen minae olisin ... mutta ei ole hyvae pistaeae naeppiaensae... Ja molemmat nauroivat epaeluonnollisesti. --Ahaa, ruhtinas, tehkaeae hyvin,--sanoi Fanarin naehtyaeaen Nehljudofin ja nyykaeyttaeen poistuvalle kauppiaalle vielae kerran paeaetaensae, vei Nehljudofin omaan jaeykkaekuosisesti sisustettuun tyoehuoneeseensa, --Tehkaeae hyvin, poltatteko,--sanoi asianajaja istuen Nehljudofia vastapaeaetae, myhaeillen vielaekin aeskeisen menestyksen johdosta. --Kiitos, olen tullut Maslovan asiassa. --Kyllae, kyllae, paikalla. Huu, mimmoisia veijareita ne ovat nuo rahasaekit,--sanoi haen.--Naeittekoe tuota uljasta ritaria, haenellae on ainakin 12 miljoonaa, mutta annas jos on kysymyksessae joku 25 ruplanen, niin kiskoo sen kaesistaenne vaikka hampain. "Molemmat olette yhtae hyviae",--ajatteli Nehljudof tuntien sanomatonta inhoa tuohon ujostelemattomaan ihmiseen, joka kaikella kaeytoeksellaeaen ikaeaenkuin halusi osoittaa kuuluvansa Nehljudofin kanssa samaan ihmislajiin ja pitaevaensae noita kaikkia avunhakijoita ja muita toiseen, vieraaseen leiriin kuuluvina. --Kyllaepae se sai minut vaesyksiin--kauhea lurjus. Halutti vaehaen huoahtaa,--sanoi asianajaja ikaeaenkuin selittaeen miksi haen ei puhunut asiasta.--No, ja nyt teidaen asianne... Olen sen tarkkaavasti laepilukenut. Mikae lie ollut asianajaja, joka kaikki kassatsioniaiheet paeaesti menemaeaen. --Mihin paeaetoekseen olette siis tulleet? --Heti paikalla. Ilmoittakaa haenelle,--kaeaentyi haen sisaeaentulleen apulaisensa puoleen:--ettae mitae olin sanonut, siinae pysyn; jos haen voi, suostun, jollei--saa jaeaedae. --Mutta haen ei ole suostuvainen. --No, jaeaekoeoen minun puolestani koko asia,--sanoi advokaaatti ja haenen kasvonsa muuttuivat iloisista ja tyytyvaeisistae aekkiae synkiksi ja vihaisiksi. --Ja sitten sanotaan, ettae advokaatit ottavat ilmaiseksi rahoja,--sanoi haen koettaen palauttaa kasvoihinsa entisen miellyttaevaeisyyden.--Minae vapautin eraeaen varattoman konkurssintekijaen aivan vaeaeraestae syytoeksestae ja nyt ne kaikki tunkisivat taenne. Mutta jokainen semmoinen juttu kysyy tavatonta vaivaa. Jaetaemmehaen mekin, kuten eraes kirjailija sanoo, osan sydaenvertamme laekkipulloon. --No, ja mitae teidaen asiaanne tulee, tahi oikeammin asiaan, joka on heraettaenyt huomiotanne,--jatkoi haen,--niin on se perin huonosti ajettu, mitaeaen hyviae kassatsioniaiheita ei ole olemassa, mutta onhan mahdollista kuitenkin koettaa, ja siinae tarkoituksessa olen pannut kokoon seuraavaa: Haen otti kaeteensae taeyteen kirjoitetun paperilehden ja nopeasti niellen muutamia muodollisia lauseita, ja toisiin taas pannen erityistae painoa, alkoi lukea: "Kassatsioninalaisten rikosasiain osastoon Senaatissa j.n.e. j.n.e. sinae ja sinae paeivaenae j.n.e. valitus. Paeaetoeksellaeaen siltae ja siltae paeivaeltae on se ja se oikeus katsonut sen ja sen Maslovan syylliseksi kauppias Smelkofin tappamiseen myrkyttaemisellae, ja perustuen Rikoslain 1454 Sec.:aeaen tuominnut pakkotoeihin" j.n.e. Haen pysaehtyi; huolimatta pitkaellisestae tottumuksesta haen naehtaevaesti suurella mielihyvaellae kuuli omaa kyhaeelmaeaensae. "Taemae tuomio naeyttaeae olevan niin taerkeiden oikeudenkaeyntiae koskevain vaeaerinkaeytoesten ja virheiden tuote",--jatkoi haen painavasti, "ettae sen kumoaminen esiintyy vaelttaemaettoemaenae. Ensiksikin: Smelkofin sisaelmyksien tutkimista koskevien asiakirjain lukeminen tuli puheenjohtajan kautta oikeuden kaeynnin aikana keskeytetyksi jo heti sen alkaessa"--se on ensiksikin. --Mutta syyttaejaehaen se vaati lukemista,--sanoi Nehljudof ihmetellen. --Yhdentekevae, olisihan puolustaja voinut vaatia samaa. --Mutta koko lukeminen olisi ollut kokonaan tarpeetonta. --Se on sittenkin aihe. Kuulkaahan vielae: "Toiseksi: puheenjohtaja keskeytti Maslovan puolustajan, kun taemae haluten antaa luonnekuvauksen Maslovan henkiloestae kajosi haenen lankeemisensa sisaellisiin syihin, ja tapahtui keskeytys sillae perustuksella, etteivaet puolustajan sanat muka koskeneet suoraan asiaan,--ja kuitenkin, kuten Senaatti on moneen kertaan viitannut, on syytetyn henkiloen luonteen selittaemisellae oleva aivan erikoinen merkitys, jo yksistaeaen syyntakeisuus-kysymyksenkin oikeen-arvostelemisen vuoksi."--Se oli toiseksi,--sanoi haen katsahtaen Nehljudofiin, --Mutta puolustaja puhui niin epaeselvaesti, ettae oli mahdotoin mitaeaen ymmaertaeae,--sanoi Nehljudof vielae enemmaen ihmetellen. --Paein maentyyn, ei saanut mitaeaen selvaeae suustansa,--sanoi Fanarin nauraen,--mutta se on sittenkin aihe. Ja vielae: "Kolmanneksi: paeaetoespuheessaan jaetti puheenjohtaja, vastoin Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 801 Sec.:n l kohdassa lausuttua selvaeae maeaeraeystae, valamiehille selittaemaettae mimmoisista lakitieteellisistae alkuaineksista syyllisyyden kaesite on kokoonpantu, sekae ilmaisematta heille, ettae heillae oli oikeus, vaikka katsoivatkin todistetuksi Maslovan antaneen myrkkyae Smelkofille, olla lukematta taetae tekoa haenen syykseen, jos katsoivat haenellae ei olleen tappamisen aikomusta, ja siis, saattoivat, pitaemaettae haentae syyllisenae lainrikokseen, panna haenen syykseen ainoastaan varomattomuuden, jonka seurauksena oli Maslovalle odottamaton kauppiaan kuolema". Siinae nyt on paeaeasia. --Mutta se olisi meidaen pitaenyt itsekin ymmaertaeae. Meidaenhaen virhe se oli--sanoi Nehljudof. --"Ja vihdoin neljaenneksi",--jatkoi asianajaja, "Valamiesten vastaus oikeuden tekemaeaen, Maslovan syyllisyyttae koskevaan kysymykseen oli annettu muodossa, joka sisaelsi itsessaeaen ilmeisen ristiriitaisuuden, Maslovaa syytettiin Smelkofin tahallisesta myrkyttaemisestae yksistaeaen voitonhimoisessa tarkoituksessa, joka edellytettiin tappamisen yksinomaiseksi aiheeksi, mutta valamiehet vastauksessaan kielsivaet ryoestaemisen aikomuksen ja Maslovan osanoton arvoesineiden anastamiseen, --josta siis kaevi ilmi, ettae heidaen tarkoituksensa oli kieltaeae syytetyllae olleen tappamisen aikomusta, ja ettae he siis ainoastaan vaeaerinkaesityksen vuoksi, johon puheenjohtajan paeaetoessanat olivat antaneet aihetta, olivat jaettaeneet taemaen seikan vastauksessaan asianomaisella tavalla mainitsematta, jonka vuoksi taemmoeiseen valamiesten vastaukseen olisi ehdottomasti ollut sovittaminen Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 816 ja 808 Sec.Sec.:t, s.o. puheenjohtajan puolelta olisi valamiehille ollut selitettaevae heidaen tekemaensae virhe ja he palautettavat uutta neuvottelua pitaemaeaen uuden vastauksen antamiseksi syytetyn syyllisyyttae koskevaan kysymykseen," --paeaetti Fanarin. --No miksi puheenjohtaja ei siis tehnyt sitae? --Sitae minaekin haluaisin tietaeae?--sanoi Fanarin nauraen. --Senaatti siis on korjaava erehdyksen? --Se riippuu kokonaan siitae kuka siellae siihen aikaan tulee istumaan. No, edelleen sitten kirjoitamme: "Taemmoeinen verdikti ei voinut antaa tuomioistuimelle oikeutta",--jatkoi haen nopeasti,--"saattaa Maslova rikoslaillisen rangaistuksen alaiseksi ja Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 771 Sec.:n 3 kohdan sovittaminen haeneen loukkaa niinmuodoin jyrkaesti ja kouraantuntuvasti voimassaolevan kriminaaliprosessimme paeaeperusteita. Yllaeoleviin seikkoihin katsoen on minulla kunnia anoa j.n.e. paeaetoeksen kumoamista Rikosasiain Oikeudenkaeyntiae koskevan Asetuksen 909, 910, 2 k., 912 ja 928 Sec.Sec.:in nojalla j.n.e., j.n.e. ja taemaen asian takaisin laehettaemistae saman oikeuden toisen osaston uudestaan kaesiteltaevaeksi." Siinae se; mikae oli mahdollista, se on kaikki tehty. Mutta puhuakseni suoraan, menestyksen toivoa on aivan vaehaen. Tosin kyllae kaikki riippuu Senaatin Oikeusosaston kokoonpanosta. Jos siis olette tilaisuudessa, niin aelkaeae laiminlyoekoe. --Tunnenhan joitakuita heistae. --Ja pitaekaeae kiirettae, muuten he kaikki matkustavat pois hemoroita laeaekitsemaeaen, ja silloin saa odottaa kolme kuukautta.--No, ja jollei onnistu, on vielae mahdollinen anomus Korkeimpaan paikkaan. Taemaekin riippuu kulissien takaisista puuhista. Ja siinaekin tapauksessa tarjoon palvelustani, s.o. ei kulissien takana, vaan anomuksen laatimisessa. --Kiitaen teitae, palkkionne siis... --Apulaiseni jaettaeae teille puhtaaksi kirjoitetun valituksen ja sanoo. --Vielae minae tahdoin kysyae teiltae: yleinen syyttaejae antoi minulle paeaestoelipun vankilaan kysymyksessae olevan henkiloen tapaamista varten, mutta vankilassa sanottiin minulle ettae tapaamista varten erikoiseen aikaan ja erikoisessa paikassa on tarpeen vielae kuvernoeoerin lupa. Onko siinae peraeae? --Kyllae, luullakseni. Mutta nykyaeaen kuvernoeoeri on poissa, sijassa on virantoimittaja. Ja taemae on sellainen uninen poelloe, ettae tuskin mitaeaen saatte aikaan haenen kanssansa. --Eikoe se ole Maslennikof? --On. --Kyllae tunnen haenet,--sanoi Nehljudof ja nousi laehteaeksensae. Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveaen rumannaekoeinen, koukkunokkainen, luinen keltainen nainen--asianajajan vaimo, joka ei kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan. Haen oli aivan erikoisen komeasti puettu,--siinae oli yhteensullottuna jotakin samettia ja silkkiae ja heleaenkeltaista ja viheriaeae; haenen harvat hiuksensa olivat kiharoidut ja voitokkaana haen lensi huoneeseen pitkaen, hymyilevaen herran seuraamana, jolla oli mullanvaeriset kasvot, verkatakissa silkkiset kaeaenteet ja valkoinen kaulahuivi. Se oli kirjailija, Nehljudof tunsi haenet naeoeltae. --Anatol,--sanoi asianajajan vaimo avaten ovea:--tulehan taenne. Semjon Ivanovitsh lupaa taessae lukea aeaeneen runonsa, ja sinun taeytyy lukea jotain Garshinilta, vaelttaemaettoemaesti. Nehljudof aikoi laehteae, mutta asianajajan vaimo, kuiskuteltuaan jotakin miehensae kanssa, kaeaentyi haenen puoleensa: --Tehkaeae hyvin, ruhtinas, minae tunnen teidaet ja pidaen esittelyn tarpeettomana, ettekoe tahtoisi olla laesnae meidaen kirjallisessa aamuseurassamme. Se tulee hyvin huvittavaksi. Anatol lukee erinomaisesti. --Naeettekoes kuinka paljon erilaisia asioita minulla on,--sanoi Anatol levittaeen kaesiaensae, hymyillen ja osottaen vaimoonsa ikaeaenkuin olentoon, jonka tenhovoimaa on mahdoton vastustaa. Surullisella ja ankaralla ilmeellae ja mitae suurimmalla kohteliaisuudella kiitettyaeaen asianajajan vaimoa osotetusta kunniasta, sanoi Nehljudof olevansa estettynae ja poistui vastaanottohuoneeseen. --Siinaepae oli virnistelijae,--sanoi asianajajan vaimo haenen mentyaensae. Vastaanottohuoneessa jaetti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin maeaeraenneen 1,000 ruplaa, sekae sen ohella selitti, ettae Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota vastaan taemmoeisiae asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan haenen vuoksensa. --Entaes allekirjoitus, kenen se on tehtaevae?--kysyi Nehljudof. --Joko syytetyn itsensae, taikka jos se on vaikeata, niin tekee sen Anatol Petrovitsh, saatuaan valtakirjan. --Ei, minae menen ja otan haenen oman allekirjoituksensa,--sanoi Nehljudof iloissaan siitae, ettae saisi tavata Maslovaa ennen maeaeraepaeivaeae. XLVI. Tavalliseen aikaan kajahtivat vankilan kaeytaevissae vartijain vihellykset; rautojen kalistessa aukesivat kaeytaevien ja koppien ovet, alkoi kuulua avojalkain astumista ja vankikenkien kopinaa, palvelus vangit kulkivat kaeytaevien laepi taeyttaeen sen inhoittavalla hajulla; mies- ja naisvangit peseytyivaet, pukeutuivat ja asettuivat aamuhuutoa varten pitkin kaeytaeviae, sekae laeksivaet sitten kiehuvaa vettae hakemaan teetae varten. Teen aikana keskusteltiin taenaepaeivaenae vankilan kaikissa kopeissa hyvin vilkkaasti siitae, ettae kaksi vankia tulisi taenaepaeivaenae rangaistaviksi raipoilla. Toinen naeistae vangeista oli hyvin lukutaitoinen nuori mies, puotipalvelija Vasiljef, joka oli mustasukkaisuuden raivossa tappanut rakastettunsa. Koppitoverit pitivaet haenestae haenen iloisuutensa ja anteliaisuutensa vuoksi, ja siksi, ettei haen antanut peraeaen paeaellysmiehille. Haen tunsi asetukset ja vaati niiden taeyttaemistae. Sentaehden paeaellysmiehet eivaet kaersineet haentae. Kolme viikkoa sitten oli vartija lyoenyt palvelusvankia, kun taemae oli laeikyttaenyt kaalisoppaa haenen uuden virkapukunsa paeaelle. Vasiljef oli ruvennut puolustamaan palvelusvankia ja sanonut ettei ole lakia, joka sallisi vankien lyoemistae.--Kyllae minae sinulle lakia naeytaen,--sanoi vartija ja haukkui Vasiljefin pahanpaeivaeiseksi. Vasiljef vastasi samalla mitalla. Vartija aikoi lyoedae, mutta Vasiljef tarttui haenen kaesiinsae, piteli niitae kiinni jonkun kolme minuuttia, kaeaensi ja tyrkkaesi ulos ovesta. Vartija kanteli tirehtoeoerille ja tirehtoeoeri kaeski panna Vasiljefin karsseriin. Karssereina oli sarja pimeitae koppeja, jotka teljettiin ulkopuolelta salvoilla. Pimeaessae, kylmaessae karserissa ei ollut saenkyae, ei poeytaeae, eikae tuolia, niin ettae sinne suljetun oli istuminen tai makaaminen likasella lattialla, missae haenen ylitsensae ja paeaellitsensae juoksenteli rottia, joita siellae oli sangen paljon ja jotka olivat niin rohkeita, ettei pimeaessae voinut mitenkaeaen saada leipaeae saeilymaeaen. Ne soeivaet leivaen arestilaisten kaesistae jopa hyoekkaesivaet heidaen kimppuunsakin, kun vaan herkesi liikkumasta. Vasiljef ei sanonut menevaensae karsseriin, koska oli syytoen. Haen vietiin vaekivoimalla. Haen alkoi tehdae vastarintaa ja kaksi vangeista auttoi haenet irti vartijain kaesistae. Vartijat kokoontuivat ja heidaen muassaan myoeskin voimastaan kuuluisa Petrof. Vangit lytistettiin kokoon ja tyoennettiin karssereihin. Kuvernoeoerille ilmoitettiin heti, ettae oli tapahtunut jotain kapinan tapaista. Sieltae saatiin sitten paperi, jossa kahdelle paeaerikokselliselle--Vasiljefille ja eraeaelle irtolaiselle--maeaeraettiin kolmekymmentae paria raippoja. Taemae rangaistus oli pantava taeytaentoeoen naisosaston tapaamishuoneessa. Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova, Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut ja jolla haen anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetae ja puhuivat samasta asiasta. --Eihaen haen yhtaeaen reuhannut,--puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja.--Haen olisi vaan puolustanut toveria. Sillae tappeleminen ei ole nykyaeaen sallittu. --Sitae poikaa kehuvat hyvaeksi,--lisaesi Fedosja istuen pitkine lettinensae halon paeaellae vastapaeaetae sitae lavitsaa, jolla teekannu oli. --Kunpa olisi sanoa haenelle,--kaeaentyi se vaimo, joka oli palvellut ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen "haenellae" Nehljudofia. --Kyllae sanon. Haen tekee minun taehteni vaikka mitae,--sanoi Maslova hymyillen ja paeaetaensae keikauttaen. --Eipae tiedae milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt menty noutamaan,--sanoi Fedosja.--Se on kauheata,--lisaesi haen huoaten. --Olen kerran naehnyt kotipitaejaessae kuinka yhtaekin miestae piestiin. Minut laehetti appi-isae kylaenvanhimman luo, tulin sinne, mutta taemaepae,--alkoi ratavahti pitkaen historian. --Haenen kertomuksensa keskeytyi kun ylaekerroksen kaeytaevaestae kuului aeaeniae ja askeleita. Naiset lyyhistyivaet kuuntelemaan. --Saivat sen nyt pirut kynsiinsae,--sanoi Horoshafka.--Kyllae ne nyt sen pieksaevaet. Kaikki vartijat vihaavat haentae, kun haen ei paeaestae heitae aisoista. --Ylhaeaellae oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkaen historiansa loppuun, kertoi kuinka haen oli saeikaehtaenyt naehdessaeaen miestae liiterissae piestaevaen, kuinka haenen sydaemmensae oli pakahtua. Horoshafka puolestaan kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman ettae taemae oli aeaentaekaeaen paeaestaenyt. Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka alkoivat jaelleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi kaetensae polviensa ympaeri huokaillen ikaevaestae. Haen oli jo heittaeytymaeisillaeaen pitkaekseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi tulemaan konttoriin kaeymaevieraan puheille. --Muista nyt sanoa meistae,--puhui haenelle eukko Menshova Maslovan jaerjestellessae huiviansa peilin edessae, josta elohopea oli puoleksi valunut pois:--emme me sytyttaeneet, vaan haen itse, se pahantekijae, ja renki oli naehnyt: haen ei tappaisi kaerpaestaekaeaen. Sano sinae ettae haen kutsuisi Mitrijn puheillensa. Mitrij selittaeae haenelle kaikki juurta jaksain; onkos taemae nyt laitaa: me istumme linnassa ihan syyttoeminae, mutta haen, pahantekijae, rehentelee vieraan vaimon kanssa ja maessaeae kapakassa. --Se on laitonta,--vahvisti Korabljova. --Sanon, sanon ihan varmaan,--vastasi Maslova.--Olisiko ottaa vielae rohkeuden ryyppy,--lisaesi haen iskien silmaeae. Korabljova kaasi haenelle puoli kupillista. Maslova joi, pyyhki suunsa ja mitae iloisimmassa mielentilassa sanoi toistamalla: "rohkeuden ryyppy", ja paeaetaensae keikuttaen ja hymyillen laeksi vartijanaisen kanssa menemaeaen pitkin kaeytaevaeae. XLVII. Nehljudof odotti jo kauvan sitten etehisessae. Saavuttuaan vankilaan haen oli soittanut portin ovella ja antanut paeivystaevaelle vartijalle yleisen syyttaejaen paeaestoelipun. --Ketae haluatte tavata? --Naisvanki Maslovaa. --Nyt on mahdotonta: tirehtoeoerillae ei ole aikaa. --Onko haen konttorissa?--kysyi Nehljudof. --Ei, haen on taeaellae naisosaston tapaamishuoneessa,--vastasi vartija haemillaeaen, kuten Nehljudofista naeytti. --Onko nyt siis vastaanottoaika? --Ei, erityinen asia,--sanoi haen. --Kuinka siis voisin haentae tavata? --Kun tirehtoeoeri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa niin kauvan. Samassa tuli syrjaeovesta tyytyvaeisennaekoeinen, kiiltaevaenaamainen vaeaepeli, tupakin savustamilla viiksillae, loistavat ansionauhat hihoissa. Haen kaeaentyi ankarasti vartijan puoleen: --Kuinka on taenne laskettu? Konttoriin... --Minulle sanottiin ettae tirehtoeoeri on taeaellae,--sanoi Nehljudof ihmetellen sitae levottomuutta, joka ilmausi vaeaepelissaekin. Samassa aukeni sisaepuolinen ovi ja sieltae tuli hiestynyt, kiihoittunut Petrof. --Kyllae nyt muistaa,--sanoi haen vaeaepelille. Vaeaepeli osoitti silmillaensae Nehljudofiin ja Petrof vaikeni, rypisti silmaensae ja meni pois takaoven kautta. "Kuka tulee muistamaan? Miksi he ovat kaikki niin haemillaeaen? Miksi vaeaepeli oli tuolle tehnyt jotain merkkejae?" ajatteli Nehljudof. --Taeaellae ei saa odottaa, tehkaeae hyvin, menkaeae konttoriin, sanoi vaeaepeli taas Nehljudofille, ja Nehljudof aikoi jo mennae, kun takaovesta tuli tirehtoeoeri vielae enemmaen haemillaeaen kuin haenen alamaisensa. Haen huokaili yhtaemittaa. Naehtyaeaen Nehljudofin haen sanoi vartijalle: --Fedorof, tuokaa Maslova konttoriin naisosaston viidennestae. --Tehkaeae hyvin,--sanoi haen Nehljudofille. He laskeutuivat jyrkkaeae rappusta myoeten alas pieneen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa ikkuna, kirjoituspoeytae ja muutamia tuoleja. Tirehtoeoeri istahti.--Raskaita, raskaita velvollisuuksia, sanoi haen kaeaentyen Nehljudofin puoleen ja ottaen taas esille paksun paperossin. --Te olette naehtaevaesti vaesynyt,--sanoi Nehljudof. --Koko taemae virka vaesyttaeae minua,--hirveaen vaikeita velvollisuuksia. Tahtoisi helpottaa vankien oloa, ja syntyy vaan pahempaa; en muuta toivoisi kuin jaettaeae kaikki; hirveaen raskaita velvollisuuksia! Nehljudof ei ymmaertaenyt mikae se oli tirehtoeoerille niin vaikeata, mutta taellae kertaa haen naeki haenessae erikoisesti saeaeliae heraettaevaen, tuskastuneen ja toivottoman mielialan. --Niin, kyllae uskon ettae ne ovat hyvin raskaita,--sanoi Nehljudof.--Mutta miksi te sitten taeytaette naeitae velvollisuuksia? --Ei ole varoja, olen perheellinen. --Mutta jos teille on raskasta... --No, tiedaettekoes, toiselta puolen--tuleehan sitae kuitenkin voimiensa mukaan hyoetyaekin tuottaneeksi, lieventaeneeksi, missae mahdollista. Joku toinen minun asemassani menettelisi ihan toisin. Se on helppo sanoa: yli kaksi tuhatta ihmistae, mutta mimmoisia ihmisiae! Siinae taeytyy tietaeae kuinka suoriutua. Ovat nekin sentaeaen ihmisiae, taeytyy niitae surkutella. Mutta eipaehaen voi paeaestaeae heitae valloilleenkaan.--Tirehtoeoeri alkoi kertoa aeskeisestae kahakasta vankien kesken, joka oli paeaettynyt miestappoon. Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa. Nehljudof naeki Maslovan ovessa silloin kuin taemae ei vielae ollut huomannut tirehtoeoeriae. Haenen kasvonsa olivat punaset. Haen tuli reippaasti vartijan peraessae ja keikuttaen paeaetaensae herkeaemaettae hymyili. Naehtyaeaen tirehtoeoerin haen katsoi saeikaehtyneenae taehaen, mutta ojentautui kohta ja reippaasti ja iloisesti kaeaentyi Nehljudofin puoleen. --Hyvaeae paeivaeae,--sanoi haen venyttaeen viimeistae sanaa ja hymyillen; ja pudisti voimakkaasti Nehljudofin kaettae, aivan toisin kuin sinae kertana. --Olen taessae tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi,--sanoi Nehljudof vaehaen ihmetellen sitae reipasta ryhtiae, jolla toinen oli haentae tervehtinyt.--Asianajaja on pannut taemaen anomuksen kokoon, ja se on nyt allekirjoitettava ja sitten me laehetaemme sen Pietariin. --Mitaes siinae muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on luvallista,--sanoi haen siristaeen toista silmaeaensae ja hymyillen. Nehljudof otti taskustaan kokoontaitetun paperiarkin ja tuli poeydaen luo. --Saako taessae kirjoittaa?--kysyi haen tirehtoeoeriltae. --Tule taenne, istu,--sanoi tirehtoeoeri:--tuoss' on sinulle kynae. Osaatko kirjoittaa? --On joskus osattu,--sanoi Maslova, ja hymyillen, korjattuaan hameensa ja hihansa, istui poeydaen aeaereen, tarttui koempeloesti pienellae, tarmokkaalla kaedellaeaen kynaeaen ja purskahtaen nauruun katsahti Nehljudofiin. Nehljudof osotti haenelle mitae ja mihin oli kirjoitettava. Hartaasti kastaen kynaeae ja pudistaen sitae mustepullossa haen kirjoitti nimensae. --Vielaekoe tarvitaan muuta?--kysyi haen katsoen vuoroin Nehljudofiin ja vuoroin tirehtoeoeriin ja asettaen kynaen milloin mustepulloon milloin paperille. --Minulla olisi jotain teille sanottavaa,--sanoi Nehljudof ottaen haenen kaedestaeaen kynaen. --Sanokaa pois sitten,--sanoi Maslova ja yhtaekkiae muuttui totiseksi ikaeaenkuin olisi ruvennut jotain ajattelemaan tai haentae olisi ruvennut nukuttamaan. Tirehtoeoeri nousi yloes ja laeksi huoneesta, ja Nehljudof jaei Maslovan kanssa kahden kesken. XLVIII. Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle tuonnemmaksi poeydaestae. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki. Haen oli kaiken aikaa moittinut itseaensae siitae, ettei ollut siinae ensi naekemaessae sanonut paeaeasiata haenelle, nimittaein menevaensae naimisiin haenen kanssaan, ja oli nyt lujasti paeaettaenyt sen tehdae. Maslova istui toisella puolella poeytaeae, Nehljudof istui vastapaeaetae haentae toisella. Huoneessa oli valoisa, ja Nehljudof naeki ensi kerran selvaesti, lyhyen vaelimatkan paeaestae, haenen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien turpeuden. Ja vielae enemmaen kuin ennen rupesi Maslova haentae saeaelittaemaeaen. Nojautuen poeytaeae vasten niin ettei haenen puheensa kuuluisi juutalaisen muotoiselle, harmaapartaiselle vartijalle, vaan ainoastaan Maslovalle, sanoi haen: --Jos taestae paperista ei ole apua, niin kirjoitamme anomuksen Keisarilliselle Majesteetille. Teemme kaikki, mikae on mahdollista. --Kun olisi ollut jo ennen hommata hyvae asianajaja...--keskeytti Maslova haenet.--Se minun puolustajani, mikae lie ollut hoeperoe. Haen puhui vaan minulle komplimangeja,--sanoi haen ja rupesi nauramaan.--Kunpa silloin olisivat tienneet ettae minae olen teidaen tuttavanne, kyllae olisi toisin kaeynyt. Mutta nyt? He ajattelevat ettae kaikki ovat samallaisia varkaita. "Kuinka kummallinen haen on taellae kertaa",--ajatteli Nehljudof ja aikoi juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan. --Niin, kuulkaapas. Siellae meillae on eraes semmoinen mummo, ettae tiedaettekoes kaikki oikein ihmettelevaet. Semmoinen merkillisen hyvae mummo, ja haen istuu syyttoemaesti, ja haen, ja poika, ja kaikki tietaevaet ettae he ovat syyttoemaet, mutta heitae on syytetty siitae ettae ovat sytyttaeneet tulipalon, ja nyt ne istuvat. Haen naehkaeaes sai kuulla ettae minae olen tuttu teidaen kanssanne,--sanoi Maslova pyoeritellen paeaetaeaen ja katsahdellen Nehljudofiin--ja pyysi minua: sano haenelle, sanoi haen, ettae haen kaeskisi pojan puheillensa, haen kertoo haenelle kaikki. Menshof on heidaen sukunimensaekin. No, teettekoes? Se on, tiedaettekoes, semmoinen merkillisen hyvae mummo, heti naekyy ettae syyttoemaesti. Olettehan niin hyvae ja koetatte,--sanoi haen milloin katsahtaen Nehljudofiin milloin laskien silmaensae ja hymyillen. --Hyvae, hyvae, kyllae koetan tiedustella,--sanoi Nehljudof yhae enemmaen ihmetellen toisen kaeytoeksen vapautta.--Mutta olisin tahtonut puhua omasta asiastani teidaen kanssanne. Muistattehan mitae puhuin teille sinae kertana?--sanoi haen. --Paljohan te puhuitte. Mitaes te sitten puhuittekaan?--sanoi Maslova yhae hymyillen ja kaeaennellen paeaetaensae milloin sinne milloin taenne. --Puhuin tulleeni pyytaemaeaen teiltae anteeksi,--sanoi Nehljudof. --No yhaekoe vaan sitae samaa, anteeksi, anteeksi, mitae siitae nyt on... Sanoisitte ennen... --Ettae minae tahdon sovittaa syyni,--jatkoi Nehljudof,--eikae sovittaa sanoilla, vaan teoilla: Minae olen paeaettaenyt mennae naimisiin teidaen kanssanne... Maslovan kasvoihin ilmausi aekkiae saeikaehdys. Haenen hiukan kierot silmaensae pysaehtyivaet ja yhtaikaa sekae katsoivat ettae olivat katsomatta Nehljudofiin. --Sitaekoe taessae vielae tarvitaan?--sanoi Maslova muuttuen vihasen naekoeiseksi. --Tunnen Jumalan edessae ettae minun on niin tekeminen. --Ja mitae jumalia olette taessae vielae loeytaeneet? Puhutte joutavia. Jumalan? Minkae Jumalan? Olisitte silloin muistaneet Jumalaa...--sanoi haen ja pysaehtyi suu auki. Nehljudof tunsi vasta nyt kovan viinanhajun Maslovan suusta, ja ymmaersi miksi taemae oli niin kuohuksissa. --Rauhoittukaa,--sanoi haen. --Minulla ei ole mitaeaen rauhoittumista; sinae luulet ettae minae olen humalassa? Niin olenkin, mutta muistan mitae sanon!--alkoi haen nopeasti puhua ja meni tulipunaseksi,--minae olen Siperiaan tuomittu, huora, mutta sinae olet herra, ruhtinas, etkae sinae yhtaeaen tarvitse tahrata itseaesi minuun. Mene sinae omien ruhtinattariesi luo, minun hintani on kymmenruplanen. --Vaikka kuinka julmasti puhuisit, et sittenkaeaen voi sanoa sitae, mitae minae tunnen,--sanoi Nehljudof hiljaa ja koko haenen ruumiinsa vapisi,--et voi kuvailla mihin maeaeraeaen tunnen syyllisyyteni sinun edessaesi. --Tunnen syyllisyyteni...--matki haentae Maslova vihasesti.--Etpaes silloin tuntenut, vaan pistit kaeteen 100 ruplaa. Siinae oli sinun maksusi... --Tiedaen, tiedaen, mutta mitae nyt on tehtaevae?--sanoi Nehljudof.--Nyt olen paeaettaenyt olla jaettaemaettae sinua; mitae olen sanonut sen teenkin. --Mutta minae sanon: et tee,--sanoi Maslova ja rupesi aeaeneensae nauramaan. --Katjusha!--alkoi Nehljudof tarttuen haenen kaeteensae. --Mene luotani. Minae olen vanki, mutta sinae ruhtinas, eikae sinulla ole mitaeaen taeaellae tekemistae,--huusi Maslova vihasta saeihkyen ja tempasi pois kaetensae. --Sinae tahdot minun kauttani pelastua,--jatkoi haen koettaen pian saada sanotuksi kaikki mitae haenen sydaemmeensae oli noussut,--sinae olet nauttinut minusta taessae elaemaessae, ja minun kauttani tahtoisit pelastua vielae tulevassakin! Sinae inhoitat minua, sinun silmaelasisi ja koko sinun inhoittava rasvanaamasi. Mene pois!--huusi haen hypaehtaeen tarmokkaalla liikkeellae pystyyn. Vartija laehestyi heitae. --Mitaes nyt raehiset. Saakos noin... --Ei, ei, minae pyydaen antakaa olla,--sanoi Nehljudof. --Se muuten unohtaa missae ollaan,--sanoi vartija. --Ei, ei, aelkaeaehaen huoliko, odottakaa,--sanoi Nehljudof. Vartija meni taas ikkunan luo. --Maslova istui jaelleen. Haen katsoi alas ja puristi lujasti pienet kaetensae ristiin. Nehljudof seisoi haenen vieressaeaen eikae tiennyt mitae tehdae. --Et sinae usko minua,--sanoi haen. --Ettaekoe te aijotte mennae naimisiin--se ei tule koskaan tapahtumaan. Ennen menen vaikka hirteen! Siinae kuulitte. --Mutta kuitenkin tahdon sinua palvella. --Se on teidaen asianne. Mutta minae en tarvitse teiltae mitaeaen. Sen minae sanon teille totuudessa,--sanoi haen. --Ja miksi minae en kuollut silloin,--lisaesi haen ja heltyi katketaan itkuun. Nehljudof ei voinut puhua, toisen kyyneleet tarttuivat haeneen. Maslova nosti silmaensae, katsahti haeneen, ikaeaenkuin kummastui ja alkoi huivilla kuivata poskia myoeten vieriviae kyyneleitae. Vartija laehestyi nyt taas ja muistutti ettae oli aika erota. Maslova nousi. --Te olette nyt kiihoittunut. Jos suinkin mahdollista tulen minae huomenna. Ajatelkaa te sillae vaelin asiata,--sanoi Nehljudof. Maslova ei vastannut mitaeaen ja katsomatta haeneen laeksi vartijan jaelessae pois. --No kyllae nyt paeaeset hyville paeiville,--sanoi Korabljova Maslovalle kun taemae palasi koppiin.--Kyllaepae naekyy olevan aikalailla sinuun pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllae haen sinut taeaeltae lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista. --Se on kuin nakutettu,--puhui ratavahti laulavalla aeaenellaensae.--Koeyhaellae ei olisi yoellaekaeaen aikaa, mutta rikas sen kun sai paeaehaensae, kohta kaikki laittaa tahtonsa mukaan. Oli siellae meillaekin mokoma pohatta, niin arvatkaas mitae teki... --No muistitkos puhua minun asiastani?--kysyi vanha eukko. Mutta Maslova ei vastannut tovereillensa mitaeaen, vaan heittaeysi lavitsalle ja tuijottaen nurkkaan makasi naein iltaan asti. Haenessae tapahtui tuskallinen tyoe. Se mitae Nehljudof oli haenelle sanonut, oli tuonut haenet siihen maailmaan, jossa haen kaersi ja josta haen oli tullut pois, kaesittaemaettae sitae ja inhoten sitae. Nyt oli haenen kaesistaeaen mennyt se unhotus, jossa haen eli, mutta elaeae selvaesti muistamalla entisyyttae oli liian tuskallista. Iltasella haen jaelleen osti viinaa ja joi itsensae toveriensa kanssa humalaan. XLIX. "Vai sitaekoe se olikin", ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt vasta haen taeydellisesti kaesitti rikoksellisuutensa. Jos haen ei olisi koettanut sovittaa, lunastaa itseaeaen vapaaksi omasta teostaan, ei haen olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielae enemmaen,--Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitae onnettomuutta, mihin haen oli saatettu. Ainoastaan nyt oli kaikki tullut paeivaen valoon, kaikessa kauheudessaan. Vasta nyt haen naeki, mitae haen oli tehnyt taemaen naisen sielun kanssa, ja vasta nyt taemae nainen saattoi naehdae ja ymmaertaeae mitae oli haenelle tehty. Ennen oli Nehljudof ainoastaan leikkinyt ja ihastellut omaa itseaensae, omaa katumustansa, nyt haentae vaan hirvitti. Hylaetae Katjushaa ei haen nyt tuntenut voivansa, mutta ei myoeskaeaen voinut kuvailla mielessaensae mitae heidaen suhteestansa syntyisi. Ulos tullessa laehestyi Nehljudofia vartija, jolla oli kunniamerkkejae rinnassa, ja joka vastenmielisellae, imartelevalla katseella antoi salaa haenelle paperilapun. --Siinae olisi teidaen ylhaeisyydellenne kirjelappu eraeaeltae naishenkiloeltae...--sanoi haen antaen kirjeen Nehljudofille. --Miltae naishenkiloeltae? --Lukekaa niin naeette. Se on eraes valtiollinen vanki. Minae olen siellae vartijana. Neiti pyysi toimittamaan. Ja vaikka se nyt onkin kielletty, niin kuitenkin ihmisyyteen naehden...--puhui vartija luonnottomasti. Nehljudof ihmetteli miten valtiollisten vankien vartija saattoi vaelittaeae kirjelappuja, vielaepae vankilan seinien sisaepuolella, melkein kaikkien naehden; haen ei silloin vielae tiennyt, ettae taemae oli samalla kertaa sekae vartija ettae spiooni,--mutta haen otti kuitenkin kirjeen ja luki sen mennessaeaen ulos vankilasta. Kirje oli kirjoitettu lyijykynaellae kauniilla kaesialalla ja siinae oli noudatettu uudenaikaisinta oikokirjoitusta: "Saatuani tietaeae ettae te kaeytte vankilassa ja olette intresseerattu eraeaestae rangaistuslainalaisesta henkiloestae, haluaisin tavata teitae. Pyytaekaeae tavata minua. Te saatte luvan, ja minae kerron teille paljon taerkeaetae, mikae koskee sekae teidaen suojeluksenne alaista ettae myoeskin meidaen ryhmaeaemme. Teille kiitollinen Vera Bogoduhofskaja". Vera Bogoduhofskaja oli opettajatar eraeaessae nowgorodilaisessa eraemaanlaeaenissae, jonne Nehljudof oli kerran maailmassa toveriensa kanssa tullut karhuja ampumaan. Taemae opettajatar oli kaeaentynyt Nehljudofin puoleen rahapyynnoellae opintojensa jatkamista varten. Nehljudof oli antanut haenelle nuo rahat ja unohtanut haenet. Nyt tuli ilmi, ettae taemae sama neiti istui valtiollisena rikoksentekijaenae linnassa, missae oli luultavasti saanut tietaeae Nehljudofin asiasta ja tahtoi tarjota palvelustansa. Kuinka silloin oli kaikki ollut helppoa ja yksinkertaista. Ja kuinka nyt oli kaikki raskasta ja monimutkaista. Elaevaesti ja ilolla muisti Nehljudof silloisen ajan ja tutustumisensa Bogoduhofskajaan. Se oli ennen laskiaista, sydaenmaalla, noin 66 virstaa rautatieltae. Metsaestys oli onnistunut erinomaisesti, he olivat tappaneet kaksi karhua ja juuri soeivaet laehtoensae edellae paeivaellistae, kun sen talon isaentae, johon he olivat asettuneet, tuli ilmoittamaan ettae kappalaisen tytaer oli saapunut ja halusi tavata ruhtinas Nehljudofia.--Onko haen naettikin?--oli joku kysynyt.--No aelaes nyt siinae,--oli Nehljudof vastannut, laittanut kasvonsa totisiksi, noussut poeydaestae ja pyhkien suutansa ja ihmetellen mitae asiaa kappalaisen tyttaerellae voisi haenelle olla, mennyt isaentaevaeen puolelle. Taeaellae oli tyttoe huopahattu paeaessae, lyhyessae turkissa, suonikas, kasvot laihat ja rumat; kauniit olivat vaan silmaet ja kohotetut kulmakarvat niiden ylaepuolella. --No, Vera Jefremovna, puhu nyt asiasi taelle herralle, sanoi emaentaeeukko:--se on ruhtinas itse. Minae menen sill'aikaa pois. --Millae voin teitae palvella,--oli Nehljudof kysynyt. --Minae ... minae... Naeettekoes, te kun olette rikas, te heitaette rahoja turhaan, metsaestykseen, kyllae minae tiedaen,--oli tyttoe alkanut kovasti haemillaeaen,--mutta minae en tahdo muuta kuin olla hyoedyllinen ihmisille, enkae mitaeaen voi, kun en mitaeaen tiedae. Haenen silmaensae olivat rehelliset, hyvaet, ja koko tuo sekae paeaettaevaeisyyden ettae pelon ilme oli niin liikuttava, ettae Nehljudof, kuten haenen usein kaevi, yhtaekkiae asettui haenen asemaansa, ymmaersi haenet ja saeaeli haentae. --Mitaes minae voisin tehdae? --Minae olen opettajatar, tahtoisin jatkaa opintojani, mutta minua ei paeaestetae, tai eihaen ne kiellae, kyllae ne paeaestaevaet, mutta puuttuu varoja. Antakaa minulle, ja minae lopetan opintoni ja maksan teille takasin. Minun mielestaeni: jos rikkaat ihmiset tappavat karhuja, juottavat talonpoikia--se on kaikki pahaa. Miksi eivaet he voisi tehdae hyvaeae. Minae tarvitsisin ainoastaan 80 ruplaa. Mutta jollette anna, olkaa antamatta,--sanoi haen vihasesti. --Paeinvastoin olen hyvin kiitollinen teille, ettae annatte minulle tilaisuuden... Tuon heti paikalla,--sanoi Nehljudof. Haen meni eteiseen ja yllaetti siinae toverin, joka oli kuunnellut heidaen keskusteluansa. Vastaamatta mitaeaen toverien pilapuheisin, haki Nehljudof matkalaukustaan rahat ja vei tytoelle. --Ei kestae, ei kestae kiittaeae. Minun on paeinvastoin kiittaeminen teitae. Nehljudofin oli erittaein mieluista nyt muistella taetae kaikkea; mieluista oli muistella, kuinka haen oli vaehaellae riitaantua upseerin kanssa, joka oli tahtonut lyoedae rumaa leikkiae tapauksen johdosta, kuinka toinen toveri rupesi haenen puolelleen ja kuinka he sen johdosta tulivat laehemmaeksi toisiansa, ja kuinka koko metsaestys oli ollut onnellinen ja iloinen, ja kuinka haenestae tuntui suloiselta, kun he yoen aikana tekivaet matkaa takasin rautatieasemalle. Rekijono liukui keveaesti eteenpaein, kuulumattomasti juoksivat parihevoset ravissa pitkin kapeata metsaetietae, metsae oli milloin korkeaa, milloin matalaa, ja kuusten oksat painuivat alas paljon lumen alla. Pimeaessae, punasena valona loistaen, sytytteli joku hyvaenhajuista paperossia. Renki Jooseppi juoksenteli reeltae toiselle, lumessa kahlaten, ja puheen lomassa kertoi juttujansa ilveksistae, jotka nyt kulkevat syvaessae lumessa nakertaen haavan kuorta, ja karhuista, jotka nyt makaavat talvipesissaeaen, turpa ilmareijaessae, puhallellen kuumaa hengitystaeaen. Nehljudofin mieleen muistui taemae kaikki, ja varsinkin tuo onnellinen terveyden, voiman ja huolettomuuden tunne, kun keuhkot turkkinuttua pinnistaeen huokuivat sisaeaensae pakkas-ilmaa, silmille tihkui oksista luokan karistamaa lunta, ruumiille oli laemmin, kasvoille vilpas ja sielussa ei huolia, ei moitteita, ei pelkoa, ei toivomuksia. Kuinka hyvae oli silloin olla. Ja nyt? Herranen aika kuinka kaikki oli tuskallista ja vaikeaa. Naehtaevaesti oli Vera Jefremovna vallankumouksellisena vangittu, ja nyt niistae syistae istui linnassa. Piti tavata haentae, erittaeinkin koska haen oli luvannut antaa neuvoja miten Maslovan asema olisi ollut parannettavissa. L. Heraettyaeaen seuraavana aamuna muisti Nehljudof illalliset tapaukset, ja haentae kauhistutti. Mutta vaelittaemaettae taestae kauhusta paeaetti haen varmemmin kuin koskaan ennen jatkaa mitae oli alkanut. Taellae velvollisuutensa tunnolla, laeksi Nehljudof kotoansa ja ajoi Maslennikofin luo pyytaemaeaen lupaa saada tavata paitsi Maslovaa vielae sitae mummo Menshovaa poikinensa, joista Maslova oli maininnut. Sitae paitsi haen tahtoi saada luvan tavata Bogoduhofskajaa, joka saattoi olla hyoedyksi Maslovalle. Nehljudof tunsi Maslennikofin jo sotapalveluksestaan saakka, Maslennikof oli ollut silloin rykmentin rahastonhoitajana. Haen oli ollut mitae hyvaeluontoisin, mitae virka-intoisin upseeri, joka ei tiennyt eikae tahtonut tietaeae mistaeaen muusta koko maailmassa kuin rykmentistae ja keisarillisesta perheestae. Nyt Nehljudof tapasi haenet hallitusmiehenae, rykmentin oli haen vaihtanut laeaeniin ja laeaeninhallitukseen. Haen oli naimisissa rikkaan, reippaan naisen kanssa, ja taemaepae se olikin pakottanut haenet siirtymaeaen sotapalveluksesta siviilivirkaan. Rouva nauroi haentae ja hyvaeili kuin omaa kesyttaemaeaensae elukkaa. Nehljudof oli viime talvena kerran kaeynyt heidaen luonansa, mutta taemae parikunta oli tuntunut haenestae niin vaehaen huvittavalta, ettei haen ollut sittemmin kertaakaan siellae kaeynyt. Maslennikofin meni suu aivan mehelle, kun haen naeki Nehljudofin. Sama oli haenellae kasvojen rasvaisuus ja punaisuus, sama suuri ruumiinkoko, ja sama erinomainen puku kuin sotapalveluksessakin. Siellae haen oli puettu aina puhtaaseen, olkapaeissae ja rinnassa viimeisen muodin mukaan istuvaan univormuun taikka kotitakkiin. Nyt haen oli puettu viimeisen muodin mukaiseen siviilipukuun, joka yhtae hyvin istui haenen kyllaeisen ruumiinsa ympaerillae ja toi esiin haenen leveaen rintansa. Haen oli sijaisen univormussa. Ikaeerotuksesta huolimatta (Maslennikof oli noin 40 ikaeinen) he sinuttelivat toisiansa. --No, kiitos tulemastasi. Mennaeaenpaes nyt vaimoni luo. Minulla sattuu juuri olemaan kymmenen minuutin vapaus ennen istunnon alkamista. Kuvernoeoeri itse on matkoilla. Minae hallitsen nyt laeaeniae,--sanoi haen mielihyvaellae, jota ei voinut salata. --Olen tullut luoksesi asialle. --Mitae nyt?--virkkoi Maslennikof aekkiae, ikaeaenkuin virittyen, saeikaehtyneellae ja vaehaen ankaralla aeaenellae. --Vankilassa on eraes henkiloe, joka suuressa maeaeraessae heraettaeae huomiotani (mainittaessa sanaa "vankila" muuttuivat Maslennikofin kasvot vielaekin ankarammiksi) ja minae tahtoisin tavata haentae ei yleisessae vastaanottohuoneessa, vaan konttorissa, eikae ainoastaan maeaeraepaeivinae, vaan useamminkin. Minulle on sanottu, ettae se riippuu sinusta. --Tietysti, mon cher, minae olen valmis tekemaeaen kaikki sinun hyvaeksesi,--sanoi Maslennikof molemmilla kaesillaeaen koskettaen haenen polviansa ja siten ikaeaenkuin lieventaeen omaa ylhaeisyyttaensae:--se kaey paeinsae, mutta huomaa, minae olen kaliifi vaan tunniksi. --Niin, voitko siis antaa minulle paperin, ettae voisin tavata taetae ihmistae? --Onko se nainen? --On. --No, mistaes haen--? --Myrkytyksestae. Mutta haen on saanut vaeaeraen tuomion. --Aehae, siinae nyt on sinun valamies-oikeutesi! _Ils n'en font point d'autres_--sanoi haen jostakin syystae ranskankielellae.--Et tietysti ole yhtae mieltae minun kanssani, mutta mitaepae sille voin, _c'est mon opinion bien arretee_,--lisaesi haen, lausuessaan ajatuksen, jota haen vuoden kuluessa oli eri muodoissa lukenut taantumispuolueen vanhollisessa sanomalehdistoessae.--Tiedaenhaen minae ettae sinae olet vapaamielinen. --Lienenkoe vapaamielinen vai mikae muu,--sanoi hymyillen Nehljudof, joka aina ihmetteli, ettae kaikki lukivat haentae johonkin puolueeseen ja vaan sentaehden pitivaet vapaamielisenae, ettae haen sanoi kaikkia ihmisiae tasa-arvoisiksi tuomioistuimen edessae, piti pahana ihmisten raeaekkaeaemistae ja lyoemistae yleensae, ja erittaeinkin niiden, joita ei vielae oltu tuomittu.--En tiedae olenko vapaamielinen vai en, tiedaen ainoastaan, ettae nykyiset valamiesoikeustot, kaikkine vikoinensa, kuitenkin ovat paremmat entisiae. --Kenen olet ottanut asianajajaksi? --Minae olen kaeaentynyt Fanarinin puoleen. --Vai niin, Fanarinin!--sanoi Maslennikof rypistaeen silmaekulmiansa ja muistellen kuinka viime vuonna taemae sama Fanarin kuulusteli haentae todistajana oikeuden edessae ja mitae suurimmalla kohteliaisuudella puolen tunnin aikana nauratti yleisoeae haenen kustannuksellaan. --En kehoittaisi sinua olemaan missaeaen tekemisissae haenen kanssaan. _Fanarin est un homme tare_. --Ja vielae olisi minulla yksi pyyntoe sinulle,--sanoi Nehljudof vastaamatta haenelle. Hyvin kauvan sitten minae tunsin eraeaen tytoen--opettajattaren--haen on hyvin surkuteltava olento ja niinikaeaen nyt linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinae antaa minulle luvan paeaestae haenenkin puheilleen? Maslennikof kallisti vaehaen paeaetaensae ja kaevi miettivaeiseksi. --Onko haen valtiollinen? --Niin on minulle sanottu. --No, naeetkoes valtiollisia vankeja voivat tavata ainoastaan heidaen sukulaisensa, mutta sinulle minae annan yleisen paeaesyn. _Je sais que vous n'abuserez pas_. --Mikae on haenen nimensae? sen sinun tuttavasi ... oliko se Bogoduhofskaja? _Elle est jolie_? --_Hideuse_. --Maslennikof pudisteli moittivasti paeaetaensae, tuli poeydaen aeaereen ja kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla kaesialalla: "Taemaen haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh Nehljudofille, sallin minae taeten vankilan konttorissa tavata linnassa saeilytettyae kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa".--Haen paeaetti kirjoituksensa riipaisten suurenmoisen nimikiemuran. --Kohta olet naekevae mimmoinen jaerjestys siellae on. Jaerjestystae siellae on hyvin vaikea noudattaa, sillae vankila on taepoetaeynnaensae, erittaeinkin siirtovankeja, mutta minae kuitenkin pidaen ankarasti silmaellae, ja rakastan taetae asiaa. Saat itse naehdae--heidaen on siellae hyvin hyvae olla, ja he ovat tyytyvaeisiae. Heidaen kanssansa taeytyy vaan osata oikein menetellae. Aeskettaein oli kuitenkin ollut ikaevyys--uppiniskaisuus viranomaisia vastaan. Joku toinen olisi selittaenyt asian kapinaksi ja tehnyt monet onnettomiksi. Mutta meillae paeaettyi asia hyvin hyvaesti. Yhdeltae puolen on tarpeen huolellisuus, toiselta puolelta luja kurinpito,--sanoi haen puristaen kokoon vaalean, turpean nyrkkinsae, jossa naekyi turkoosikivellae koristettu sormus, ja joka esiintyi valkoisesta kovaksi taerkaetystae kultanappisesta hihansuusta,--huolellisuus ja luja kurinpito. --No sitae en juuri tiedae,--sanoi Nehljudof:--kahdesti olen siellae kaeynyt, ja se on tehnyt minuun hyvin raskaan vaikutuksen. --Tiedaetkoes mitae, sinun pitaeisi vaelttaemaettoemaesti tutustua kreivinna Passeak'iin,--jatkoi vauhtiin paeaessyt Maslennikof:--haen on kokonaan antautunut taehaen asiaan. _Elle fait beaucoup de bien_. Haenenpae avullaan olen minaekin, suoraan puhuakseni, kenties onnistunut muuttamaan kaikki, ja muuttamaan niin, ettei ole enaeae tietoakaan entisistae kauhuista, vaan heidaen on siellae suorastaan hyvae olla. Saatpahan naehdae. Mitae Fanariniin tulee, en tunne haentae persoonallisesti ja yhteiskunnallisen asemanikin vuoksi kaeyvaet tiemme erillaeaen. Mutta haen on kerrassaan huono ihminen ja sitae paitsi saattaa oikeudessa puhua semmoisia asioita, semmoisia asioita... --No kiitoksia,--sanoi Nehljudof, otti paperin ja kuuntelematta loppuun jaetti hyvaesti entiselle toverilleen. --Vaimoni luona et siis pistaeydykaeaen? --En, veli hyvae, nyt ei minulla ole aikaa. --No, aelaes nyt toki, haen ei anna minulle anteeksi sitae,--puhui Maslennikof saattaen entistae toveriansa rappusten ensimaeiseen kaeaenteeseen asti, jonne haen tavallisesti saattoi ihmisiae, jotka eivaet olleet ensiluokan ylhaeisiae, vaan vasta toisen, ja joihin haen luki Nehljudofin.--Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi. Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan haeaeraetessae haenen ympaerillaensae, tarjotessa haenelle palttoota ja keppiae ja avatessa ovea, jonka edessae seisoi poliisi, haen vakuutteli ettei mitenkaeaen ollut nyt mahdollista. --No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni vastaanottopaeivae. Minae sanon haenelle!--huusi Maslennikof rappusilta. LI. Samana paeivaenae, suoraan Maslennikofilta, ajoi Nehljudof vankilaan ja sinne tultuansa meni haenelle jo tuttuun tirehtoeoerin kortteeriin. Taaskin kuului samat pianon aeaenet kuin ensi kerrallakin, mutta nyt soitettiin rapsodian asemesta Clementin harjoitelmia, myoeskin tavattoman voimakkaasti, selvaesti ja nopeasti. Oven avasi sama sisaepiika sidottuine silmineen, sanoen kapteenin olevan kotona ja johdattaen Nehljudofin pieneen vastaanotto-huoneeseen, jossa oli sohva, poeytae ja virkatun villaisen lamppumaton paeaellae seisova suuri lamppu ynnae sen yhdestae syrjaestae hiukan palanut ruusunpunainen paperinen varjostin. Paeaetirehtoeoeri tuli esille kiusaantuneine, surullisine kasvoineen. --Olkaa hyvae, mikae on asianne?--sanoi haen pistaeen kiinni virkanuttunsa keskimaeistae nappia. --Olen kaeynyt kuvernoeoerin sijaisen luona ja taessae on nyt lupakirja,--sanoi Nehljudof antaen paperin.--Tahtoisin tavata Maslovaa. --Markovaa?--kysyi tirehtoeoeri voimatta kuulla pianonsoiton taehden. --Maslovaa. --Niin, niin. Tirehtoeoeri nousi ja tuli sen oven luo, jonka takaa kuuluivat Clementin juoksutukset. --Marusja, heitaeppaes nyt vaikka hetkiseksi,--sanoi haen aeaenellae, josta saattoi paeaettaeae ettae taemae soitto oli haenen elaemaensae risti:--on mahdoton mitaeaen kuulla. Piano vaikeni, kuului tyytymaettoemiae askelia, ja joku katsahti ovesta. Tirehtoeoeri, aivan kuin tuntien kevennystae taestae soiton seisahduksesta, sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille. Nehljudof kieltaeytyi. --Niin, minae siis tahtoisin tavata Maslovaa. --Kyllaehaen se kaey laatuun,--sanoi tirehtoeoeri. --Mitaes sinae taeaellae,--kaeaentyi haen noin viisi- tai kuusivuotiaan tytoen puoleen, joka oli tullut huoneeseen ja kaeaentaeen paeaensae niin ettae koko ajan naeki Nehljudofin kulki isaeaensae kohden.--Katso eteesi ettet putoo,--sanoi tirehtoeoeri hymyillen sille ettae tyttoe eteensae katsomatta takertui mattoon ja hypaehti isaen luo. --Jos siis kaey paeinsae niin laehtisin. --Maslovaa on nyt vaehaen sopimaton naehdae,--sanoi tirehtoeoeri. --Kuinka niin? --Te olette itse syypaeae,--sanoi tirehtoeoeri hiukan hymyillen.--Hyvae ruhtinas, aelkaeae antako haenelle rahoja kaeteen. Jos haluatte, antakaa minulle. Kaikki joutuu haenelle. Eilen olitte varmaan antaneet haenelle rahaa, haen oli saanut kaesiinsae viinaa,--mahdotonta on paeaestae siitae pahasta,--ja taenaepaeivaenae haen on niin humalassa ettae oli ruvennut raivoamaan. --Onko se mahdollista? --Aivan varmaan,--pitipae minun kaeyttaeae ankaruuttakin haentae vastaan--siirsin toiseen koppiin. Muuten haen olisi kyllaekin hiljainen nainen. Mutta rahoja aelkaeae suinkaan haenelle antako. Ne on nyt sitaelajia vaekeae... --Nehljudof muisti elaevaesti eilisen tapauksen ja haentae kauhistutti. --No saisinko sitten tavata Bogoduhofskajaa, sitae valtiollista?--kysyi Nehljudof hetken vaiti oltuaan. --Kenties,--sanoi tirehtoeoeri syleillen tyttoeae, joka yhae katseli Nehljudofia, nousi ja hellaesti siirtaeen tytoen syrjaeaen meni eteiseen. Tuskin oli tirehtoeoeri kipeaesilmaeisen piian avulla saanut palttoon yllensae ja paeaessyt ovesta, kun jo taas alkoivat Clementin liritykset. --Haen on kaeynyt musiikkiopistossa, mutta siellae on jotain epaejaerjestyksiae. Haenellae on suuri taipumus,--sanoi tirehtoeoeri laskeutuen rappusia alas.--Haen aikoo esiintyae konserteissa. Tirehtoeoeri tuli Nehljudofin kanssa vankilan eteen. Tirehtoeoerin laehestyessae aukeni pikku portti silmaenraepaeyksessae. Tehden kunniaa seurasivat vartijat haentae silmillaensae. Neljae ihmistae ajelluilla paeillae tuli eteisessae heitae vastaan kantaen jotakin aempaereissae, ja kaikki lyyhistyivaet kokoon naehtyaeaen tirehtoeoerin. Yksi erittaeinkin kumartui ja synkaesti rypistyi, mustat silmaet kiiluvina. --Taemmoeistae taipumusta on tietysti kehitettaevae edelleen, sitae ei kaey hautaaminen, mutta pienessae kortteerissa se tahtoo toisinaan kaeydae rasittavaksi,--jatkoi tirehtoeoeri keskustelua kaeaentaemaettae mitaeaen huomiota naeihin vankeihin, ja laahustaen vaesynein jaloin tuli Nehljudofin seurassa kokoushuoneeseen. --Ketae haluaisitte naehdae?--kysyi tirehtoeoeri. --Bogoduhofskajaa. --Sehaen on tornin puolella? Teidaen on vaehaen odottaminen,--sanoi haen Nehljudofille. --Enkoe saisi sillae aikaa tavata vankeja Menshofeja--aeitiae poikansa kanssa, jotka ovat syytetyt murhapoltosta. --Se on 21:stae kopista. Voinhan kaeskeae ne ulos. --Enkoe voisi saada puhua Menshofin kanssa haenen kopissaan? --Taeaellae kokoushuoneessa te olette paremmin rauhassa. --Ei mutta minua huvittaisi. --Kyllaepae loeysitte huvittavaa! Samassa tuli syrjaeovesta keikarimainen apulaisupseeri. --Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21,--sanoi tirehtoeoeri apulaiselleen:--ja tulkaa sitten konttoriin. Minae kaesken haenet ulos. Mikae olikaan haenen nimensae? --Vera Bogoduhofskaja,--sanoi Nehljudof. Tirehtoeoerin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset vahattuina, haen levitti ympaerillensae kukkas-odekolonjin tuoksua. --Tehkaeae hyvin,--kaeaentyi haen Nehljudofin puoleen miellyttaevaellae hymyllae.--Olette huvitettu meidaen laitoksestamme? --Niin, ja olen erittaeinkin huvitettu naekemaeaen sitae ihmistae, jonka olen kuullut joutuneen taenne aivan syyttae. Apulainen kohautti olkapaeitaeaen. --Niin, sattuuhan semmoista,--sanoi haen rauhallisena, paeaestaeessaeaen vierasta kohteliaasti edellensae leveaeaen, haisevaan kaeytaevaeaen.--Mutta osaavat he valehdellakin. Tehkaeae hyvin. Koppien ovet olivat avoinna ja joitakuita vankeja oli kaeytaevaessae. Tuskin huomattavasti nyykaeyttaeen paeaetaensae vartijoille ja mulkoillen vangeille, jotka painautuen seiniin pujahtelivat koppeihinsa tai sormet ojona pitkin housun saumoja tekivaet, silmillaensae seuraten, sotamiesten tavoin kunniaa, kuljetti apulainen Nehljudofin ensin yhden kaeytaevaen kautta ja saattoi sitten toiseen kaeytaevaeaen vasemmalla, joka oli suljettu rautaovella. Taemae kaeytaevae oli kapeampi, pimeaempi ja vielae haisevampi edellistae. Sen molemmilla puolilla oli lukoilla suljettuja ovia. Ovissa oli pienet reijaet, niin sanotut "silmaet", noin kolme sentimetriae laepimitaten. Kaeytaevaessae ei ollut ketaeaen paitsi surullisen naekoeistae, ryppyistae vartijavanhusta. --Missae kopissa on Menshof?--kysyi apulainen vartijalta. --Kahdeksannessa vasemmalla. --Onko naeissae ketae?--kysyi Nehljudof. --Kaikki ovat yloesotetut paitsi yksi. LII. --Saako tirkistaeae? sanoi Nehljudof. --Olkaa niin hyvae,--sanoi miellyttaevaellae hymyilyllae apulainen ja alkoi jotakin kysellae vartijalta. Nehljudof katsahti yhteen reijistae,--siellae kaeyskenteli edes takaisin pitkae, nuori ihminen, vaehaen mustaa partaa leuassa, pelkissae alusvaatteissa; kuultuaan risahduksen ovelta taemae katsahti yloes, rypisti silmiaensae ja jatkoi sitten kaeymistaensae. Nehljudof katsahti toiseen reikaeaen. Haenen silmaensae sattuivat yhteen peljaestyneen suuren silmaen kanssa, joka katseli reijaestae ja vetaeytyi kiireesti takaisin. Katsahdettuaan kolmanteen aukkoon, haen naeki vuoteessa nukkuvan hyvin pienikasvuisen, kaeppyraessae makaavan ihmisen, paeae peitettynae mekon sisaeaen. Neljaennessae kopissa istui leveaekasvoinen, kalpea olento, paeae hyvin painuksissa ja kyynaespaeaet polvien nojassa. Kuultuaan askeleita mies nosti paeaensae ja katseli yloes. Koko haenen olennossaan, mutta erittaeinkin suurissa silmissae, ilmausi toivoton ikaevae. Haen ei naehtaevaesti ollenkaan vaelittaenyt saada tietaeae siitae, kuka haentae katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei haen naehtaevaesti keltaeaen odottanut mitaeaen hyvaeae. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; haen ei enaeae tahtonut tirkistaeae sisaelle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21. Pritsin aeaeressae seisoi nuori pitkaekaulainen, jaentevae mies pienellae parralla, hyvaentahtoiset pyoereaet silmaet paeaessae. Saeikaehtynein kasvoin veti haen nopeasti mekkoa yllensae. Erittaeinkin haemmaestytti Nehljudofia nuo hyvaentahtoiset, pyoereaet silmaet, jotka kysyvaeisesti ja pelonalaisesti siirtyilivaet haenestae vartijaan, apulaiseen ja paeinvastoin. --Taemae herra taessae haluaa tiedustella sinun asiatasi. --Kiitaemme noeyrimmaesti. --Niin, minulle on kerrottu teidaen asiastanne,--sanoi Nehljudof mennen kopin peraelle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo:--ja haluaisin nyt kuulla sen omasta suustanne. Menshof tuli myoeskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti, tirehtoeoeriin katsahdellen, sitten yhae rohkeammin. Mutta kun tirehtoeoeri meni pois kaeytaevaeaen antaaksensa siellae muutamia maeaeraeyksiae, rohkaistui haen kokonaan. Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin naehden tavallisen rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittaein kummalliselta kuulla taetae kertomusta taeaellae linnassa vangin suusta, jolla oli haepeaellinen puku. Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekae matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia, homehtuneita ja tahraantuneita seiniae ja onnettoman, kuvattomaksi muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko haenen olentoansa koempeloeissae vankikengissae ja mekossa, ja haenen tuli yhae surullisempi ja surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitae taemae hyvaesydaemminen mies kertoi. Hirmuista oli ajatella ettae ihmiset olivat ottaneet taemaen miehen kiinni ilman mitaeaen syytae, ainoastaan siksi ettae juuri haentae oli loukattu,--ottaneet kiinni ja pukeneet haenen paeaellensae vankipuvun ja panneet haenet istumaan taehaen kauhistuttavaan paikkaan; mutta vielae kauheampaa olisi ollut ajatella, ettae taemae todennaekoeinen kertomus noiden hyvaesydaemmisten kasvojen yhteydessae olisi ollut tahallaan keksitty petos. Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian Menshofin naimisen jaelkeen anastanut taemaen vaimon. Menshof oli hakenut lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia ja paeaessyt jutusta eheaenae. Kerran oli Menshof vaekisin tuonut vaimonsa kotiin, mutta taemae oli karannut takaisin seuraavana paeivaenae. Silloin haen oli tullut vaatimaan vaimoansa. Kapakoitsija oli vaeittaenyt ettei vaimoa ollut siellae, (mutta Menshof oli naehnyt vaimon astuessaan sisaelle), ja kaeskenyt haentae ulos. Haen ei laehtenyt. Silloin oli kapakoitsija renkinsae kanssa piessyt haenet veriin, mutta seuraavana paeivaenae oli kapakoitsijan talo syttynyt palamaan. Menshofia ja haenen aeitiaensae syytettiin nyt murhapoltosta, mutta haen ei ollut sytyttaenyt, vaan oli ollut kumminsa luona. --Todellakaan et siis sytyttaenyt? --Semmoista ei olisi, herra, voinut paeaehaenikaeaen paelkaehtaeae. Se minun pahantekijaeni oli varmaankin itse sytyttaenyt. Sanottiin haenen juuri ottaneen palovakuutuksen. Mutta meitae vastaan aeidin kanssa todistettiin, ettae olimme kaeyneet siellae ja uhanneet haentae. Niinhaen se olikin, kyllaehaen minae haentae sillae kertaa haukuin, en malttanut mieltaeni. Mutta sytyttaenyt en ole. En siellae tulipalon alkaessa edes ollutkaan. Tahallaan se vaan sytytti juuri sinae paeivaenae kuin me kaevimme aeidin kanssa. Sytytti palovakuutuksen vuoksi, mutta kantoi meidaen paeaellemme. --Onko se nyt mahdollista? --Totisesti, puhun Jumalan edessae. Olkaa te herra minun oma isaeni!--haen aikoi vannoakseen langeta maahan, josta Nehljudof tuskin sai haentae estetyksi.--Pelastakaa minut, turhanpaeiten menen hukkaan,--jatkoi haen. Ja yhtaekkiae haenen poskensa alkoivat vaeraehdellae ja haen purskahti itkuun, ja kaeaeraeisten hihansa yloes haen kuivasi silmiaensae likaiseen paidan hihaan. --Oletteko jo lopettaneet?--kysyi tirehtoeoeri. --Olemme. Aelkaeae siis surko, koetamme tehdae parastamme,--sanoi Nehljudof laehtiessaeaen. Menshof seisoi kynnyksellae niin ettae vartija tyrkkaesi haentae ovella, pannessaan taetae kiinni. Sillaikaa kuin vartija sulki lukkoa katseli Menshof ulos ovireijaestae. LIII. Palatessaan takaisin pitkin leveaetae kaeytaevaeae, (oli paeivaellisen aika, ja kopit olivat avoinna), kulkiessaan keltaisenharmaisiin mekkoihin, lyhyeisiin, leveisiin housuihin ja vankikenkiin puettujen miesten vaelitse, jotka ahnain silmin tuijottivat haeneen, tunsi Nehljudof omituista saeaeliae niihin ihmisiin, jotka taeaellae istuivat, mutta epaeilystae ja kauhua niihin, jotka pitivaet edellisiae suljettuina, ja vielae tunsi jostakin syystae haepeaeae oman itsensae vuoksi, senvuoksi, ettae haen taisi rauhallisesti taetae katsella. Eraeaessae kaeytaevaessae juoksi joku mies, vankikenkiaensae kolistellen, kopin ovelle ja samassa sieltae tuli ulos joukko miehiae, jotka asettuivat Nehljudofin tielle, kumarrellen haenelle. --Pyydaemme noeyrimmaesti, teidaen ylhaeisyytenne, en tiedae kuinka teitae pitaeisi puhutella, saattakaa meidaen asiamme johonkin paeaetoekseen. --En ole paeaellysmies, en tiedae mitaeaen. --Sama se, sanokaa kelle hyvaensae, paeaellikoeille tahi kelle muulle,--puhui tyytymaetoen aeaeni.--Olemme ihan syyttoemaet, kaersimme taeaellae jo toista kuukautta. --Kuinka niin? Mistae syystae?--kysyi Nehljudof. --Olemme vaan suljettu taenne linnaan. Jo toista kuukautta istumme taeaellae, itsekaeaen tietaemaettae mistae syystae. --Se on totta, se on sattumuksesta,--sanoi tirehtoeoerin apulainen:--naemaet miehet ovat otetut passittomina, ja he olisivat olleet laehetettaevaet kotiseudulleen, mutta siellae on laeaeninvankila palanut, ja laeaeninhallitus kirjoitti meille ettemme laehettaeisi sinne. Kaikista muista laeaeneistae olevia olemme jo laehettaeneet pois, mutta naeitae pidaemme taeaellae. --Kuinka, vaanko sen vuoksi?--kysyi Nehljudof pysaehtyen ovelle. Noin neljaenkymmen-henkinen miesjoukko, kaikki vankimekoissa, piiritti Nehljudofin ja apulaisen. Useammat rupesivat puhumaan yhteen suuhun. Apulainen pysaeytti: --Puhukoon yksi kerrallaan. Joukosta erkaantui nyt pitkae, hyvaennaekoeinen, noin 50-ikaeinen talonpoika. Haen selvitti Nehljudofille, ettae he olivat kaikki tuodut taenne vankilaan, kun ei heillae ollut passeja. Passit heillae kyllae oli, mutta ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut naein vanhentuneita passeja, eikae oltu mitaeaen puhuttu, mutta nyt pantiin kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijoeitae. --Olemme kaikki kivimiehiae, kuulumme kaikki samaan sakkiin. Laeaeninvankilan sanotaan palaneen. Mutta eihaen se meidaen vikamme ollut. Armahtakaa toki meitae, hyvae herra. Nehljudof kuunteli ja tuskin ymmaersi mitae tuo hyvaennaekoeinen vanha mies puhui; koko haenen huomionsa oli kaeaentynyt suureen tummanharmaaseen monijalkaiseen taeihen, joka kiipesi hiuksien vaelissae pitkin vanhan, hyvaennaekoeisen kivimiehen poskea. --Kuinka se on mahdollista? Vaanko siitae syystae?--kysyi Nehljudof kaeaentyen tirehtoeoerin puoleen. --Niin, ne olisivat oikeastaan laehetettaevaet ja sijoitettavat kotiseutuunsa,--puhui apulainen. Haenen sanottuaan naemaet sanat esiintyi joukosta pikkuinen mies, myoeskin vankipuvussa, ja alkoi, suu kummallisesti vaeaennyksissae, puhua siitae, ettae heitae piinataan taeaellae syyttoemaesti. --Pahemmin kuin koiria...--alkoi haen. --No-no, aelae siinae sentaeaen liikoja laskettele, pidae varasi, muuten... --Mitae muuten, sanoi pieni mies epaetoivoisasti.--Olemmeko me mitaeaen pahoja tehneet? --Suu kiinni!--kiljasi nyt paeaellysmies ja pieni mies vaikeni. "Mitaes taemae nyt onkaan?" ajatteli Nehljudof itseksensae mennessaeaen pois. Ja haen kulki ikaeaenkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien seuraamana, jotka tuijottivat haeneen ovista ja kaeytaevistae. --Onko todella mahdollista ettae syyttoemiae ihmisiae naein pidetaeaen vangittuina?--sanoi Nehljudof heidaen tullessaan kaeytaevaestae. --Mitaes kaeskisitte tehdae?--Mutta paljon ne myoeskin valehtelevat. Jos heitae rupeaa kuulemaan, kyllae he kaikki ovat viattomia,--puhui tirehtoeoerin apulainen. --Mutta eivaethaen naemae ainakaan ole mihinkaeaen syypaeaet. --Naemaet, olkoon. Mutta kyllae se on hyvin turmeltunutta vaekeae. Mahdotonta on olla ankaruutta kaeyttaemaettae. Niiden joukossa on veijareita semmoisia, ettae elaepaes mene sormea suuhun pistaemaeaen.--Eilenkin taessae piti kahta kurittaa. --Kuinka kurittaa?--kysyi Nehljudof. --Saivat raippoja maeaeraeyksen mukaan... --Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu? --Se ei koske oikeutensa-menettaeneitae. Naeitae kaey raipoilla rankaiseminen. Nehljudof muisti nyt kaikki, mitae oli eilen naehnyt odotellessaan etehisessae, ja ymmaersi ettae taetae rangaistusta pantiin taeytaentoeoen juuri siihen aikaan kuin haen oli odotellut, ja haeneen tuli tavattomalla voimalla taaskin se uteliaisuuden, surun ja neuvottomuuden sekainen tunne, yhdessae siveellisen, melkein fyysilliseksi muuttuvan kuvotuksen kanssa, joka tosin ennenkin, vaan ei koskaan semmoisella voimalla ollut haentae vallannut. Kuuntelematta tirehtoeoerin apulaista ja katsomatta ympaerilleen haen kiireesti laittautui pois kaeytaevistae ja meni konttoriin. Tirehtoeoeri oli eteisessae. Haen oli muiden toimien taehden unohtanut kutsua esille Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin. --Laehetaen heti noutamaan haentae, istukaahan niin kauvan,--sanoi haen. LIV. Konttorina oli kaksi huonetta. Ensimaeisessae oli suuri, rappeutunut uuni ja kaksi likaista ikkunaa; nurkassa seisoi musta mittapuu vankien pituuden mittaamista varten, toisessa nurkassa riippui,-- kidutuspaikoissa tavallinen esine, suuri Kristuksen kuva. Taessae ensimaeisessae huoneessa seisoskeli muutamia vartijoita. Toisessa huoneessa istui pitkin seiniae eri ryhmissae, tai parittain, noin kaksikymmentae henkeae miehiae ja naisia jutellen hiljaa keskenaensae. Ikkunan luona oli kirjoituspoeytae. Tirehtoeoeri istui kirjoituspoeydaen aeaereen ja tarjosi Nehljudofille vieressae olevan tuolin. Nehljudof istui ja alkoi tarkastella huoneessa olijoita. Ennen muita heraetti haenen huomionsa nuori, miellyttaevaen naekoeinen mies lyhyessae takissa. Haen seisoi vanhahkon, mustakulmaisen naisen edessae puhuen taelle jotakin kiihkeaesti ja kaesillaeaen osoitellen. Vieressae istui vanha mies sinisillae lasisilmillae ja liikahtamatta kuunteli ja piteli kaedestae nuorta vankipuvussa olevaa naista, joka kertoi haenelle jotakin. Reaalikoululainen poika katseli silmiaensae raepaeyttaemaettae pelokkaana vanhukseen. Heidaen laeheisyydessaensae, nurkassa, istui rakastunut pari: nainen oli lyhyttukkainen, kasvot tarmokkaat, vaaleaverinen, hyvaennaekoeinen, aivan nuori tyttoe muodikkaassa puvussa; miehellae oli hienot kasvonpiirteet ja lainehtiva tukka, haen oli kaunis nuorukainen, puettu guttaperkka-nuttuun. He istuivat nurkassa kuiskutellen keskenaeaen, naehtaevaesti aivan tainnoksissa rakkaudesta. Laehimpaenae poeytaeae istui harmaapaeinen mustapukuinen nainen, arvattavasti aeiti: haen tuijotti keuhkotautisen naekoeiseen nuorukaiseen, jolla oli samallainen nuttu; haen tahtoi jotakin sanoa, vaan ei voinut kyynelien taehden: tuskin oli alkanut niin jo piti pysaehtyae. Nuorukainen hypisteli kaesissaeaen paperipalasta ja naehtaevaesti tietaemaettae mitae tehdae vihasena taitteli ja rutisteli sitae. Heidaen vieressaensae istui taeytelaes, punaposkinen, kaunis tyttoe, mykevaesti ulkonevilla silmillae, harmaassa puvussa ja peleriinissae. Haen istui itkevaen aeidin vieressae ja silitteli taetae hellaesti olalle. Kaikki oli kaunista taessae tytoessae: suuret valkoiset kaedet, tuuhea, lyhyeksi leikattu tukka ja voimakas nenae ja huulet, mutta kauniinta oli haenen kasvoissansa nuo tumman ruskeat leppeaesti katsovat, hyvaeluontoiset ja rehelliset silmaet. Haenen kauniit silmaensae irtaantuivat aeidin kasvoista sillae hetkellae kuin Nehljudof astui sisaeaen, ja heidaen katseensa tapasivat toisensa. Mutta tyttoe kaeaentyi paikalla pois ja alkoi jotain puhua aeidille. Rakastuneen parin laeheisyydessae istui musta, poerhoetukkainen ja synkaennaekoeinen mies vihasesti puhuen jotain parrattomalle kaeymaevieraalle, joka muistutti Skoptsien lahkokuntaan kuuluvia. Nehljudof istui tirehtoeoerin viereen ja vaipui suurella uteliaisuudella katsomaan ympaerilleen. Haenet haihdutti ajatuksista pieni, sileaeksi keritty poikanen, joka tuli luokse ja hienolla lapsen aeaenellae kysaesi: --Ketaes te odotatte? Nehljudof kummastui kysymystae, mutta katsahdettuaan poikaa ja naehtyaeaen taemaen totiset, jaerkevaet kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen, totisesti vastasi haenelle odottavansa eraestae tuttua naista. --Onkos haen teidaen sisarenne?--kysyi poika. --Ei, ei ole sisar,--vastasi Nehljudof ihmetellen.--Kenenkaes kanssa sinae olet taeaellae? kysyi haen pojalta? --Minae olen aeidin kanssa. Haen on valtiollinen,--sanoi poika. --Maria Pavlovna, hakekaa Kolja pois,--sanoi tirehtoeoeri, joka arvattavasti piti Nehljudofin keskustelua pojan kanssa laittomana. Maria Pavlovna, se sama kaunis tyttoe leppeillae silmillae, joka oli heraettaenyt Nehljudofin huomion, nousi seisaalleen koko pituuteensa, ja voimakkaalla, leveaellae, melkein miehisellae kaeynnillae tuli Nehljudofin ja pojan luokse. --Mitae, kyselikoe poika teiltae kuka olette?--kysyi haen Nehljudofilta hiukan hymyillen ja luottavasti katsoen haenen silmiinsae, katsoi niinkuin ei olisi voinut syntyae vaehintaekaeaen epaeilystae siitae, ettae haen oli aina ollut, oli nyt ja piti olla kaikkien kanssa yksinkertaisissa, ystaevaellisissae sisarussuhteissa. --Kaikkea haen aina tahtoo tietaeae,--sanoi tyttoe, ja paeaesti nyt hymynsae valloilleen, naurahtaen pojalle niin ystaevaellisesti ja suloisesti, ettae sekae pojan ettae Nehljudofin piti ehdottomastikin hymyillae haenen hymylleen. --Niin, haen kyseli minulta ketae odotan. --Maria Pavlovna, ei ole lupa puhella syrjaeisten kanssa. Pitaeisihaen teidaen tietaeae,--sanoi tirehtoeoeri. --Hyvae, hyvae,--vastasi toinen ja ottaen suureen kaeteensae pojan pienen kaetoesen palasi keuhkotautisen nuorukaisen aeidin luokse. --Kenen poika se oli?--kysyi Nehljudof tirehtoeoeriltae. --Eraeaen valtiollisen; lapsi on taeaellae vankilassa syntynytkin,--sanoi tirehtoeoeri vissillae tyytyvaeisyydellae ikaeaenkuin olisi ylpeillyt laitoksensa merkillisyydestae. --Todellakin? --Niin, nyt se laehtee aeitinsae kanssa Siperiaan. --Entaes tuo tyttoe? --En voi vastata teille,--sanoi tirehtoeoeri kohauttaen olkapaeitaensae,--Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja. LV. Peraeovesta tuli hyoerivaesti kaeyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyvaentahtoisine silmineen. --No, kiitos tulemastanne,--sanoi haen puristaen Nehljudofin kaettae.--Muistitte minua? Istutaan, --En luullut tapaavani teitae naein. --Oo, minun on erinomaisen hyvae, niin erinomaisen hyvae olla,--etten parempaa toivokaan,--puhui Vera Jefremovna katsellen kuten ainakin pelokkaana tavattoman suurilla, hyvaentahtoisilla, ympyraesilmillaeaen Nehljudofiin ja pyoeritellen keltaista, hienon hienoa, suonikasta kaulaansa, joka esiintyi haenen nuttunsa saeaeliae heraettaevaestae, rutistuneesta ja likasesta kauluksesta. Nehljudof alkoi haeneltae kysellae miten haen oli taehaen tilaan joutunut. Vastatessaan haenelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elaevaesti kertomaan omasta asiastansa. Haenen puheeseensa oli taeyteen sirotettuna vieraskielisiae sanoja propagandasta, desorganisatsionista, grupeista ja sektsioneista ja haarasektsioneista, ja haen oli naehtaevaesti aivan vakuutettuna siitae, ettae naeistae asioista, joista Nehljudof ei ollut koskaan kuullut, olisi kaikkien pitaenyt tietaeae. Haen kertoi Nehljudofille juttujansa ja oli taeysin vakuutettuna siitae, ettae taelle oli kovasti huvittavaa ja mieluista saada tietaeae kansanvaltaisen liikkeen erikoissalaisuuksia. Mutta Nehljudof katseli haenen surullista kaulaansa, haenen harvoja sekaisin menneitae hiuksiansa ja ihmetteli mitae varten haen oikeastaan taetae kaikkea teki ja kertoi. Nehljudofin oli tosin saeaeli haentae, mutta aivan toisella tavalla kuin oli saeaeli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitaeaen omaa syytaensae istui haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea saeaelittaevae se silminnaehtaevae sekamelska, joka oli haenen paeaessaensae. Haen naehtaevaesti piti itseaensae sankarittarena, joka oli valmis uhraamaan elaemaensae oman asiansa menestymiseksi, ja kuitenkin haen olisi tuskin voinut selittaeae, mitae taemae asia oikeastaan tarkoitti ja mistae sen menestys riippui. Vera Jefremovnan asia, josta haen tahtoi puhua Nehljudofin kanssa, oli se, ettae haenen toverinsa Shustova, joka ei edes kuulunut heidaen haaraosastoonsa, kuten haen sanoi, pantiin viisi kuukautta sitten kiinni yhdessae haenen kanssansa, ja suljettiin Petropavlovskin linnaan ainoastaan sen syyn nojalla, ettae haeneltae oli loeydetty haenen haltuunsa jaetettyjae kirjoja ja papereja. Vera Jefremovna piti osaksi itseaensae syypaeaenae Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli suhteita ylhaeisten ihmisten kanssa, tekemaeaen kaikki mikae oli mahdollista vangitun vapauttamiseksi. Toinen seikka, jota Bogoduhofskaja pyysi, oli, ettae Petropavlovskin linnassa saeilytetylle Gurevifshille olisi pitaenyt hankkia lupa tavata vanhempiansa ja saada tieteellisiae kirjoja, jotka olivat haenelle tarpeen opintojansa varten. Nehljudof lupasi tehdae kaikki voitavansa, kun tulisi kaeymaeaen Pietarissa. Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, ettae haen lopetettuaan kaetiloekurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja tyoeskennellyt heidaen kanssaan. Aluksi oli kaikki kaeynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet proklamatsioneja, harjoitelleet propagandaa tehtaissa, mutta sitten oli yksi heidaen eturivimiehistaeaen otettu kiinni, paperit pantu takavarikkoon ja alettu vangita kaikkia muitakin. --Niin otettiin minaekin kiinni ja nyt tulen laehetettaevaeksi...--lopetti haen kertomuksensa.--Mutta se ei tee mitaeaen. Minun on erinomaisen hyvae olla,--olympolainen itsetunto,--sanoi haen ja naurahti saeaeliae heraettaevaesti. Nehljudof kysyi, kuka oli se leppeaesilmaeinen tyttoe; Vera Jefremovna kertoi, ettae se oli eraeaen kenraalin tytaer, joka oli jo kauvan sitten kuulunut vallankumoukselliseen puolueeseen ja oli joutunut kiinni siitae syystae, ettae oli ottanut omaksi syykseen laukauksen santarmia vastaan. Haen oli asunut vallankumouksellisten kortteerissa, jossa heillae oli ollut painokone. Kun yoellae tultiin kotitarkastusta pitaemaeaen, niin huoneuston asukkaat olivat paeaettaeneet puolustautua, sammuttivat valkean ja alkoivat haevittaeae todistukseksi kelpaavia esineitae. Poliisit murtautuivat sisaeaen, ja silloin yksi liittolaisista ampui ja haavoitti kuolettavasti santarmin. Kun tuli kysymys kuka oli ampunut, haen sanoi ampuneensa, vaikkei ollut ikinae revolveria kaedessaeaenkaeaen pitaenyt, eikae haemaehaekkiaekaeaen suostuisi tappamaan. Siihen asia, paeaettyi. Ja nyt haen viedaeaen pakkotoeihin. --Haen on altruistillinen, hyvae ihminen...--sanoi Vera Jefremovna hyvaeksyvaesti. Kolmas asia, josta Vera Jefremovna tahtoi puhua, koski Maslovaa. Haen tunsi, kuten vankilassa kaikki tunnettiin, Maslovan historian ja Nehljudofin suhteet taehaen, ja neuvoi hommaamaan Maslovan siirtaemistae valtiollisten osastoon tai ainakin sairaiden palvelijaksi lasarettiin, missae nyt oli erittaeinkin paljon sairaita ja tyoentekijoeistae puute. Nehljudof kiitti haentae neuvosta ja sanoi koettavansa kaeyttaeae sitae hyvaekseen. LVI. Heidaen keskustelunsa keskeytti tirehtoeoeri, joka nousi ja ilmoitti, ettae tapaamisen aika oli paeaettynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jaetti Vera Jefremovnalle hyvaesti ja meni oven luo, minne haen pysaehtyi katselemaan sitae mitae haenen edessaensae tehtiin. --Hyvae herrasvaeki, joutukaa, joutukaa,--puhui tirehtoeoeri milloin nousten milloin jaelleen istuen. Tirehtoeoerin vaatimus heraetti huoneessaolijoissa sekae rangaistujen ettae kaeymaevieraiden puolelta ainoastaan erityistae vilkastumista, mutta ei kukaan ajatellutkaan laehtoeae. Muutamat nousivat ja jatkoivat seisaltaan puhettaan. Toiset keskustelivat yhae istuviltaan. Jotkut alkoivat jaettaeae hyvaesti ja itkeae. Erittaeinkin liikuttava oli aeiti keuhkotautisen poikansa kanssa. Nuorukainen yhae pyoeritteli paperia kaesissaensae ja haenen kasvonsa saivat yhae vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne ponnistukset, joita haen teki estaeaekseen aeidin tunteiden tarttumista itseensae. Kuultuansa ettae piti jo erota, vajosi aeiti haenen olalleen ja nyyhkytteli, nenaeaensae vetaeen. Leppeaesilmaeinen tyttoe,--Nehljudof ehdottomasti tarkatteli haentae,--seisoi itkevaen aeidin edessae ja puhui haenelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissae lasisilmissae seisoi ja piteli kaedestae tytaertaeaen nyykaeytellen paeaetaeaen siihen mitae taemae puhui. Nuoret rakastuneet nousivat ja kaesi kaedessae, sanaakaan sanomatta katsoivat toisiansa silmiin. --Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi naeihin osoittaen nuori mies lyhyessae nutussa. Haen seisoi Nehljudofin vieressae ja yhdessae taemaen kanssa katseli hyvaesti-jaettaeviae. Tuntien paeaellaensae Nehljudofin ja nuoren miehen katseet, rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis tyttoe--ojensivat yhteenliitetyt kaetensae, kallistuivat kumpikin taaksepaein ja alkoivat nauraen pyoeriae myllytystae. --Taenae iltana ne vihitaeaen taeaellae vankilassa ja tyttoe seuraa haentae Siperiaan,--sanoi nuori mies. --Mitaes se mies on? --Pakkotoeihin tuomittu. Hyvae kun noilla edes on hauska, muuten olisi liian vaikeata kuunnella,--lisaesi nuori mies kuullessaan aeidin nyyhkytyksiae. --Hyvae herrasvaeki! Kiirehtikaeae, kiirehtikaeae! Aelkaeae pakottako minua ankaruutta kaeyttaemaeaen,--puhui tirehtoeoeri moneen kertaan toistaen samoja sanoja.--Olkaa niin hyvaet, minae pyydaen teitae,--puhui haen heikosti ja epaeroeivaesti.--Mitaes taemae taemmoeinen on? Jo kauvan sitten olisi pitaenyt erota. Eihaen naein ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti haen haluttomasti, milloin sytyttaeen milloin sammuttaen paksua paperossia. Naekyi selvaesti, ettae vaikka jaerjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdae pahaa toisille tuntematta siitae edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtoeoeri kuitenkaan voinut olla tuntematta itseaensae yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka taessae huoneessa ilmeni; ja haenen oli naehtaevaesti kauhean vaikea olla. Vihdoin viimeinkin alkoivat kaeymaevieraat ja vangit erota toisistaan: jaelkimaeiset sisae-oveen paein, edelliset ulko-oveen. Poistuivat miehet guttaperkkanutuissa, keuhkotautinen ja musta poerhoetukka: poistui myoeskin Maria Pavlovna pojan kanssa, joka oli syntynyt vankilassa. Alkoivat laehteae jo kaeymaevieraatkin. Laeksi raskain askelin vanhus sinisissae lasisilmissae, ja haenen jaelkeensae Nehljudof. --Kyllaepae on todella merkillisiae saeaentoejae,--sanoi puhelias nuori mies ikaeaenkuin jatkaen keskeytettyae puhettansa. He laskeutuivat yhdessae Nehljudofin kanssa rappusia myoeten.--Onneksi edes kapteeni on hyvae ihminen, eikae vaelitae saeaennoeistae; antaa jutella yhtae ja toista. Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa,--naein esitteli itsensae puhelias nuori mies,--paeaesi alas eteiseen, tuli heidaen luoksensa vaesyneen naekoeinen tirehtoeoeri. --Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvae, tulkaa huomenna;--sanoi haen, naehtaevaesti haluten olla ystaevaellinen Nehljudofille. --Hyvae on,--sanoi Nehljudof ja laeksi kiireesti. Hirmuiset olivat kaikesta paeaettaeen Menshofin syyttoemaet kaersimykset,--eikae niin paljon ruumiilliset kaersimykset kuin se neuvottomuus, se epaeluottamus hyvaeaen ja Jumalaan, joita haenen taeytyy kokea naehdessaeaen syyttoemaesti haentae kiduttavien ihmisten julmuutta; hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten haepaeiseminen ja kidutus ainoastaan sillae perustuksella, ettae oli paperille niin kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden tehtaevaenae oli heidaen omien veljiensae kiduttaminen ja jotka olivat vakuutetut olevansa hyvaessae ja taerkeaessae toimessa. Mutta hirmuisinta kaikesta oli haenen mielestaeaen tuo vanheneva ja terveydeltaeaen heikko, hyvaenluontoinen tirehtoeoeri, jonka oli erottaminen aeitiae pojasta, isaeae tyttaerestae, aivan samallaisia ihmisiae, kuin haen itse ja haenen lapsensa. "Mitae varten taemae kaikki?" kyseli itseltaeaen Nehljudof ja haenessae oli nyt noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen tunne, jota haen oli aina vankilassa kokenut, eikae haen loeytaenyt vastausta. LVII. Seuraavana paeivaenae Nehljudof laeksi asianajajan luo ja ilmoitti taelle Menshofin asian, pyytaeen haentae puolustajaksi. Asianajaja kuunteli ja sanoi ottavansa jutun tarkastaaksensa, ja siinae tapauksessa ettae kaikki oli niinkuin Nehljudof oli puhunut, mikae oli hyvin luultavaa, lupasi ottaa jutun ajaaksensa ilman mitaeaen palkkiota. Nehljudof kertoi asianajajalle muun muassa noista 130:stae ihmisestae, jotka pidettiin vangittuina erehdyksen vuoksi, ja kysyi kestae taemae riippui, kuka oli syypaeae? Asianajaja oli hetkisen vaiti, naehtaevaesti haluten vastata taesmaellisesti. --Kukako on syyllinen? Ei kukaan,--sanoi haen paeaettaevaesti.--Jos valitatte yleiselle syyttaejaelle, syyttaeae taemae kuvernoeoeriae, jos valitatte kuvernoeoerille syyttaeae haen yleistae syyttaejaeae. Ei ole kukaan syyllinen. --Minae aijon heti laehteae Maslennikofin luo ja sanon haenelle. --No se nyt on kerrassaan hyoedytoentae,--sanoi asianajaja hymyillen.--Haen on taeydellinen,--ei suinkaan haen ole sukulainen eikae ystaevae?--luvalla sanoen, haen on taeydellinen poelkky, ja samassa viekas kettu, sika. Nehljudof muisti mitae Maslennikof oli puhunut asianajajasta, eikae vastannut mitaeaen, vaan ajoi Maslennikofin luo. Nehljudofilla oli Maslennikofille kaksi asiaa: pyytaeae Maslovan siirtaemistae sairashuoneeseen ja puhua noista 130:stae passittomasta, jotka syyttoemaesti pidettiin vankilassa. Niin vaikeata kuin haenen olikin anoa jotain ihmiseltae, jota haen ei kunnioittanut,--oli se kuitenkin ainoa keino, jolla saattoi paeaestae tarkoituksen perille, ja sen laepi oli siis meneminen. Laehestyessaeaen Maslennikofin taloa, naeki Nehljudof portaitten edessae useampia vaunuja: roskia, trilloja ja suljettuja vaunuja, ja haen muisti ettae juuri nyt oli Maslennikofin vaimon vastaanottopaeivae, joksi haentaekin oli sinne pyydetty. Nehljudofin ajaessa talon eteen seisoi yksi vaunuista paraadioven edessae ja lakeija, kokaardilla varustetussa hatussa ja peleriinissae, seisten--portaiden kynnyksellae auttoi vaunuihin naista, joka oli nostanut yloes laahustimensa ja paljastanut mustat, hienot nilkkansa tohveleineen. Odottavien ajopelien joukossa haen tunsi Kortshaginien suljetun landoon. Harmaapaeinen, punakasvoinen kuski nosti kunnioittavasti ja kohteliaasti hattuansa niinkuin erityisesti tutulle herralle. Ei ollut Nehljudof vielae ennaettaenyt kysyae ovenvartijalta missae Mihail Ivanovitsh (Maslennikof) oli, kun taemae jo itse naeyttaeytyi matonpeittaemillae rappusilla saattamassa hyvin ylhaeistae vierasta, semmoista, jota haen ei saattanut ainoastaan rappusten kaeaenteeseen, vaan ihan alas asti. Alastullessaan taemae ylhaeinen sotilaallinen vieras puhui ranskankielellae allegri-arpajaisista, jotka pantiin kaupungissa toimeen turvakotien hyvaeksi, lausuen arvelunsa, ettae taellaiset arpajaiset hankkivat hyoedyllistae toimintaa naisille: "heillae on hauska, ja rahoja karttuu!" --_Qu'lles s'amusent et que le bon Dieu les benisse_. --Ahaa, Nehljudof, hyvaeae paeivaeae. Eipae ole pitkaeaen aikaan teitae naekynyt,--tervehti haen Nehljudofia.--_Allez presenter vos devoirs a Madame_. Kortshaginit ovat myoeskin taeaellae. _Et Nadine Bukshevden. Toutes les jolies femmes de la ville_, sanoi haen hiukan kohottaen ja asettaen sotilaalliset olkapaeaensae sinellin alle, jota haenelle tarjosi haenen oma kultakalunoilla varustettu, mainio lakeijansa.--_Au revoir, mon cher_.--Haen kaetteli vielae kerran Maslennikofia. --No, kaeykaeaemmepae yloes, olen hyvin iloinen,--puhui Maslennikof haltioissaan, ottaen Nehljudofia kaesikynkaestae ja lihavuudestansa huolimatta nopeasti vieden haentae yloes. Maslennikof oli erittaein iloisessa mielentilassa, jonka oli synnyttaenyt ylhaeisen henkiloen haenelle osoittama huomio. Kaikki taemmoeinen huomaaminen saattoi Maslennikofin semmoiseen riemuun, johon joutuu saevyisae koiranen, kun isaentae sitae silittaeae ja ruoputtaa ja raapii korvien takaa. Se heiluttaa haentaeaensae, lyyhistyy kokoon, kiemurtelee, painaa alas korvansa ja piirtelee hurjia ympyroeitae. Samaan oli valmis Maslennikofkin. Haen ei huomannut Nehljudofin kasvojen totisuutta, ei kuunnellut haentae, vaan kiskoi vastustamattomasti vierashuoneeseen, niin ettae oli mahdoton kieltaeytyae, piti vaan tulla mukana. --Asiasta voimme puhua sitten, teen kaikki mitae tahdot,--sanoi Maslennikof kulkiessaan Nehljudofin kanssa salin laepi.--Ilmoittakaa kenraalinnalle, ettae ruhtinas Nehljudof,--sanoi haen ohimennen lakeijalle. Lakeija harppasi heidaen ohitsensa eteenpaein.--_Vous n'avez qu'a ordonner_. Mutta vaimoani on sinun vaelttaemaettae tapaaminen. Ilmankin jouduin vaelikaeteen kun en viime kerralla tuonut sinua. Lakeija oli jo ehtinyt ilmoittaa Nehljudofin tulon heidaen astuessaan vierashuoneeseen, ja Anna Ignatjevna, varakuvernoeoerska, kenraalinna, kuten haen itseaensae nimitti, kumartui hymystae loistaen Nehljudofia kohden hattujen ja paeiden takaa, jotka ympaeroeivaet haentae sohvan luona. Vierashuoneen toisessa paeaessae, teepoeydaen aeaeressae, istui rouvia ja seisoi sekae sotilas- ettae siviiliherroja, ja kuului herkeaemaetoen mies- ja naisaeaenten porina. --_Enfin_! Miksi ette tahdo meistae mitaeaen tietaeae? Millae olemme teitae loukanneet? Naeillae sanoilla, joiden oli ilmaiseminen haenen ja Nehljudofin vaelistae aivan olematonta tuttavallisuutta, vastaanotti Anna Ignatjevna sisaeaentullutta. --Tunnetteko toisianne? Oletteko tuttuja?--Rouva Belafskaja, Mihail Ivanovitsh Tshernof.--Istukaahan laehemmaeksi. --Missi, _venez donc a notre tuble, on vous apportera votre the_ ... ja ... kaeaentyi haen Missin kanssa puhuneen upseerin puoleen, naehtaevaesti unohtaen haenen nimensae,--olkaa hyvae, tulkaa taenne. Suvaitsetteko teetae ruhtinas? --En ikinae voi myoentaeae, tyttoe ei voinut olla haeneen rakastunut. --Rakasti enemmaen torttuja. --Aina vaan tyhmiae sukkeluuksia,--puuttui nauraen puheeseen toinen nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistae, kullasta ja jalokivistae. --_C'est exellent_--nuo voffelit, ja kuinka keveaet! Antakaahan vielae taenne. --Joko pian matkustatte? --Jo, viimeinen paeivae on kaesissae. Siksi tulimmekin kaeymaeaen. --Mikae ihana kevaet, kuinka suloista on nyt maalla. Missi oli hyvin kaunis hatussaan ja jonkinlaisessa tummanviiruisessa puvussaan joka ilman ainoatakaan poimua kiertyi haenen hoikan vartalonsa ympaeri aivan kuin haen olisi ollut taessae puvussa syntynytkin. Naehtyaeaen Nehljudofin haen punastui. --Minae kun luulin ettae olitte matkustanut,--sanoi haen Nehljudofille. --Melkeinpae olinkin,--sanoi Nehljudof--On asioita. Asialle olen taennekin tullut. --Kaeykaeaehaen toki mamman luona. Haen kovasti haluaa naehdae teitae,--sanoi Missi mutta tuntien valehtelevansa ja ettae Nehljudof sen naeki punastui vielae enemmaen. --Tuskinpa ennaetaen,--vastasi Nehljudof kuivasti, koettaen osoittaa ettei ollut huomannut toisen punastumista. Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapaeitaeaen ja kaeaentyi komean upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti haenen kaesistaeaen tyhjaen kupin ja kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkaeaesti vei sen toiselle poeydaelle. --Teidaenkin on vaelttaemaettae uhraaminen jotakin turvakodin hyvaeksi. --Minaepae en kieltaeydykaeaen mutta aijon lykaetae koko anteliaisuuteni arpajais-iltaan. Siellae sitten esiydyn koko loistossani. --No, saadaanpa naehdae,--kuului ilmeisesti teeskennelty naurun aeaeni. Vastaanottopaeivae onnistui loistavasti ja Anna Ignatjevna oli haltioissaan. --Minulle on Mika kertonut ettae tyoeskentelette vankiloissa. Minae voin hyvin ymmaertaeae sitae.--puhui haen Nehljudofille.--Mikalla (se oli haenen lihava miehensae, Maslennikof) voi olla mitae muita puutteellisuuksia tahansa, mutta tiedaette miten hyvaeluontoinen haen on. Kaikki nuo onnettomat vangit ovat haenen lapsiansa. Haen ei voi pitaeae heitae muuna. _Il est' d'une bonte_... Haen keskeytti lauseensa kun ei voinut loeytaeae sanoja, jotka olisivat ilmaisseet sen miehen _bonte_, jonka kaeskystae ihmisiae piestiin, ja kaeaentyi samassa hymyillen sisaeaentulevan vanhan, ryppyisen rouvan puoleen gredliinisissae nauhasissa. Puheltuansa niin paljon kuin oli tarpeellista ja niin joutavia asioita kuin sopivaisuuden saeaentoejen mukaan myoeskin oli tarpeellista, nousi Nehljudof ja tuli Maslennikofin luo. --No, teeppae hyvin, voisitko nyt kuulla minun asiani. --Vai niin! Mitae se olikaan? Mennaeaen taenne? He menivaet pieneen japanilaiseen kabinettiin ja istuivat ikkunan aeaereen. LVIII. --Ja nyt, _je suis a vous_. Haluatko polttaa? Mutta maltahan, kun emme taessae vaan taervelisi,--sanoi haen ja toi tuhka-astian.--No, annappas kuulua. --Minulla on sinulle kaksikin asiaa. --Vai niinkoe. Maslennikofin kasvot menivaet kuiviksi ja haluttomiksi. Kaikki jaeljet sen koirasen riemusta, jota isaentae oli korvain taa ruoputellut, katosivat kokonaan. Vierashuoneesta kuului aeaeniae taenne. Yksi naisaeaeni puhui: _jamais, jamais je ne croirai_, ja toisesta paeaestae kuului miesaeaeni, joka jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: _la comtesse Voronzoff_ ja _Victor Apraksine_. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenae porinana. Maslennikof kuulosteli mitae vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa kuunnellen myoeskin Nehljudofia. --Minun olisi taas puhuttava siitae naisesta. --Niin, siitae syyttoemaesti tuomitusta. Kyllae, kyllae. --Pyytaeisin, ettae haen siirrettaeisiin palvelijaksi sairashuoneeseen. Minulle sanottiin ettae se kaevisi paeinsae. Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kaevi miettivaeiseksi. --Tuskinpa,--sanoi haen.--Mutta voinhan minae neuvotella asiasta ja huomenna saehkoeittaeae sinulle. --Minulle sanottiin siellae olevan paljon sairaita ja ettae apulaisista on puute. --Niinpae kyllae, niinpae kyllae. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan sinulle. --Tee nyt niin hyvin,--sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru. --Se on se Viktor aina,--sanoi Maslennikof hymyillen,--haen on tavattoman sukkela kun sille paeaelle sattuu. --Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof:--vankilassa istuu paraikaa 130 ihmistae vaan siitae syystae, ettae heidaen passinsa ovat vanhentuneet. Heitae on pidetty taeaellae jo kuukauden ajan. Ja haen kertoi syyt, joiden nojalla he olivat vankilassa. --Kuinka olet saanut sen tietaeae?--kysyi Maslennikof muuttuen aekkiae levottoman ja tyytymaettoemaen naekoeiseksi. --Kaevin eraeaen syytetyn luona ja kaeytaevaessae minut piirittivaet nuo ihmiset ja rupesivat pyytaemaeaen... --Minkae syytetyn luona sinae kaevit? --Talonpojan, joka on viattomasti syytetty ja jolle hankin puolustajan. Mutta ei ole kysymys siitae. Onko mahdollista ettae noita syyttoemiae ihmisiae pidetaeaen vankilassa vaan sen nojalla, ettae heidaen passinsa ovat vanhentuneet ja... --Se asia kuuluu yleiselle syyttaejaelle,--keskeytti Maslennikof harmistuneena Nehljudofin.--Sinae aina sanot: "nopea ja oikeudenmukainen tuomioistuimemme". Syyttaejaen apulaisen tehtaevae on kaeydae vankilassa tarkastamassa kaersivaetkoe vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen sijaan he vaan pelaavat skruuviansa. --Etkoe siis voi mitaeaen tehdae asiaan?--sanoi Nehljudof synkaesti, muistaen advokaatin ennustaneen ettae kuvernoeoeri tulisi syyttaemaeaen yleistae syyttaejaeae. --Ei, kyllaehaen minae teen. Minae otan heti selvaen asiasta. --Sitae pahempi haenelle. _C'est un souffre douleur_,--kuului vierashuoneesta naisaeaeni, joka oli naehtaevaesti aivan vaeliaepitaemaetoen siitae mitae puhui. --Sitae parempi, minae otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisae miesaeaeni, johon yhtae leikkisaesti nauraen vastasi nainen, tahtomatta antaa jotakin toiselle. --Ei, ei mistaeaen hinnasta,--puhui naisaeaeni. --Niinpae siis minae teen kaikki,--toisti Maslennikof sammuttaen paperossinsa valkoisella kaedellaeaen, jossa kimalteli turkoosikivi,--nyt laehtekaeaemme naisten luo. --Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja pysaehtyen ovelle.--Minulle kerrottiin, ettae eilen rangaistiin vankilassa ihmisiae ruumiillisesti. Onko siinae peraeae? Maslennikof punastui. --Jassoo, siitaekoe sinae? Ei, _mon cher_, parasta olisi kieltaeae sinulta paeaesy, kaikkeen sinulla onkin asiata. Tule, tule, Annette kutsuu meitae,--sanoi haen ottaen Nehljudofia kaesikynkaestae ja ilmaisten taas samallaista elaevyyttae kuin ylhaeisen vieraan huomion johdosta; nyt siinae ei kuitenkaan ollut iloa, vaan levottomuutta. Nehljudof tempasi kaetensae irti ja kellekaeaen kumartamatta ja mitaeaen sanomatta kulki synkaen naekoeisenae laepi vierashuoneen, salin, ja ohi esille hypaehtaevien lakeijain tampuriin ja siitae kadulle. --Mikae haeneen tuli? Mitae sinae haenelle teit?--kysyi Annette mieheltaensae. --Taemaehaen on _a la francaise_, sanoi joku. --Mitae vielae, ei _a la francaise_, vaan _a la zoulou_, --No, aina haen on ollut sellainen. Joku nousi seisaalleen, joku saapui taloon ja niin alkoi kielitteleminen tavalliseen menoonsa: seura kaeytti hyvaeksensae Nehljudofin juttua sopivana keskusteluaineena taeksi paeivaeksi. Seuraavana paeivaenae Maslennikofin luona kaeynnin jaelkeen sai Nehljudof haeneltae paksulle, kiiltaevaelle, vaakunalla ja leimoilla varustetulle paperille, vankalla kaesialalla kirjoitetun kirjeen, jossa haen ilmoitti jo kirjoittaneensa vankilan laeaekaerille Maslovan siirtaemisestae sairashuoneeseen ja ettae haenen tahtonsa arvatenkin tulee taeytetyksi. Alle oli kirjoitettu: ystaevaesi ja "vanhempi toverisi", ja nimen alla oli kummallisen taidokkaasti tehty suuri ja voimakas kiehkura. --Poelloe!--ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittaeinkin siksi ettae tuossa sanassa: "toveri", tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut alentuvansa kirjoittaessaan haenelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti kaikkein likaisinta ja haepeaellisintae virkaa, piti itseaensae mahtavana ihmisenae ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella haentae, niin tuolla toverinimityksellae ainakin osoittaa, ettei haen kuitenkaan liiaksi ylpeillyt omasta suuruudestansa. LIX. Kaikkein tavallisin ja enin levinnyt harhaluulo on se, ettae jokaisella ihmisellae on vaan omat maeaeraetyt ominaisuutensa, ettae ihminen on joko hyvae tai paha, viisas tai tyhmae, tarmokas tai veltto j.n.e. Ihmiset eivaet ole sellaiset. Ihmisestae voi sanoa, ettae haen on useammin hyvae kuin paha, useammin viisas kuin tyhmae, useammin tarmokas kuin veltto, ja paeinvastoin; mutta vaeaerin sanomme, jos sanomme yhtae ihmistae hyvaeksi taikka viisaaksi ja toista pahaksi taikka tyhmaeksi. Ja kuitenkin me aina naein eroitamme ihmiset. Taemae on vaeaerin. Ihmiset ovat niinkuin virrat: vesi on kaikissa yhtaelaeinen ja kaikkialla sama, mutta jokainen joki on milloin kapea, milloin nopea, milloin leveae, milloin hidas, milloin puhdas, milloin kylmae, milloin mutainen, milloin laemmin. Niin ihmisetkin. Jokaisessa ihmisessae on kaikkien inhimillisten ominaisuuksien idut, haen vaan ilmaisee joskus naeitae joskus noita, usein haen ei ole ollenkaan itsensae naekoeinen, ja kuitenkin haen pysyy yhtenae ja samana itsenae. Muutamilla ihmisillae naemaet ylimenot tapahtuvat hyvin jyrkaesti. Ja semmoisiin kuului Nehljudof. Naemaet ylimenot tapahtuivat haenessae sekae ruumiillisista ettae henkisistae syistae. Ja semmoinen ylimeno tapahtui haenessae nytkin. Se uudistumisen ylevae riemu, jota haen tunsi oikeudenkaeynnin jaelkeen ja naehtyaensae ensi kerran Katjushaa, haevisi kokonaan ja vaihtui viimeisen tapaamisen jaelkeen kauhuun jopa inhoon taetae vastaan. Haen oli tosin paeaettaenyt olla jaettaemaettae Katjushaa, olla luopumatta avioliiton aikeista, jos Katjusha vaan itse tahtoi, mutta se oli haenelle vaikeata ja tuskallista. Seuraavana paeivaenae haenen kaeyntinsae jaelkeen Maslennikofin luona haen laeksi jaelleen vankilaan tavatakseen Katjushaa. Tirehtoeoeri antoi luvan tavata, vaan ei konttorissa eikae neuvotteluhuoneessa, vaan naisten vierashuoneessa. Huolimatta hyvaesydaemmisyydestaeaen oli tirehtoeoeri taellae kertaa entistae jaeykempi Nehljudofia kohtaan; se oli naehtaevaesti seuraus keskustelusta Maslennikofin kanssa, oli kai tullut kaesky noudattaa suurempaa varovaisuutta taemaen kaeymaevieraan kanssa. --Tavata kaey paeinsae,--sanoi haen,--mutta mitae rahoihin tulee, niin--kuten olen pyytaenyt ... mitae taas haenen siirtaemiseensae sairaalaan tulee, josta haenen ylhaeisyytensae kirjoitti, niin se kaey paeinsae, ja laeaekaerikin on suostuvainen. Maslova ei ole vaan itse suostuvainen, haen sanoo: vielae minae noiden rupinaamojen pottuja rupeisin kantamaan... Tiedaettekoes ruhtinas, ne on sitae lajia ihmisiae,--lisaesi haen. Nehljudof ei vastannut mitaeaen, vaan pyysi paeaestae tapaamaan. Tirehtoeoeri laehetti vartijan ja Nehljudof tuli taemaen kanssa naisosaston tyhjaeaen vierashuoneeseen. Maslova oli jo siellae ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Haen tuli ihan laehelle Nehljudofia ja katsoen haenen ohitsensa sanoi hiljaa: --Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minae puhuin paljon pahaa toispaeivaenae. --Eihaen minun ole anteeksi antaminen teille...--alkoi jo Nehljudof. --Vaan kuitenkin, jaettaekaeae te minut, lisaesi haen ja haenen kauheasti kieroon menneistae silmistae, joilla haen katsahti Nehljudofiin, luki Nehljudof jaelleen kiihkeaen ja vihaisen ilmeen. --Miksi minun olisi jaettaeminen teidaet? --Muuten vaan. --Miksi niin? Nehljudofista naeytti ettae haen katsahti haeneen taas samalla vihasella katseella. --No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha.--Teidaen taeytyy jaettaeae minut, sen minae sanon todenperaestae. Minae en voi. Jaettaekaeae se kokonaan,--sanoi haen vapisevin huulin ja vaikeni.--Niin se on. Ennen menen vaikka hirteen. Nehljudof tunsi, ettae taessae Katjushan kiellossa oli inhoa haentae vastaan, sovittamatonta loukkaantumusta, mutta oli myoeskin jotain muuta,--hyvaeae ja taerkeaetae. Naemaet sanat, joilla Katjusha, aivan rauhallisessa mielentilassa uudisti entisen kieltonsa, karkoitti Nehljudofin sydaemmestae yhdellae kertaa kaikki epaeilykset ja palautti entiseen totiseen, juhlalliseen ja hellaan suhteeseen Katjushaan. --Katjusha, niinkuin olen ennen sanonut, niin sanon nytkin,--lausui Nehljudof erityisen totisesti.--Minae pyydaen sinua vaimokseni. Jos sinae et tahdo, ja niin kauvan kun et tahdo, minae tulen kuitenkin olemaan siellae missae sinae olet, ja matkustan sinne minne sinae viedaeaen. --Se on teidaen asianne, minae en rupea enempaeae puhumaan,--sanoi haen,--ja haenen huulensa rupesivat taas vapisemaan. Nehljudof oli myoeskin vaiti, tuntien itsensae voimattomaksi puhumaan. --Laehden nyt maalle, ja matkustan sitten Pietariin,--sanoi haen, vihdoin selviytyen.--Rupean puuhaamaan teidaen, meidaen asiaamme, ja jos Jumala suo, tulee tuomio kumotuksi. --Vaikkei tulisikaan, se on sama. Jos en taemaen, niin muun vuoksi olen sen ansainnut...--sanoi Katjusha ja Nehljudof naeki kuinka kovasti haenen piti ponnistaa voimiansa pidaettaeaekseen kyyneleitae. --Mitenkaes, naeittekoe Menshofia? kysyi Katjusha aekkiae peittaeaekseen liikutustaan.--Eikoes se ole totta ettae he ovat syyttoemaet? --Kyllae, luullakseni. --Semmoinen mainio mummo,--sanoi Katjusha. Nehljudof kertoi haenelle kaikki mitae oli Menshofilta kuullut, ja kysyi eikoe Katjusha jotain tarvitsisi; haen ei sanonut tarvitsevansa mitaeaen. Taas he olivat vaehaen aikaa vaiti. --No, ja siitae lasaretista sitten,--sanoi Katjusha aekkiae, vilkaisten haeneen kierolla katseellaan--jos te tahdotte, niin minae suostun, enkae myoeskaeaen enaeae juo... Nehljudof katsahti haentae vaieten silmiin. Katjushan silmaet hymyilivaet. --Se on erittaein hyvae,--sai Nehljudof vaan sanotuksi ja jaetti haenelle hyvaesti. "Niin, niin, haen on aivan toinen ihminen!" ajatteli Nehljudof, kokien entisten epaeilyksien jaelkeen aivan uutta, ennen koskaan tuntematonta vakaumusta rakkauden voittamattomuuteen. Palattuaan taemaen tapahtuman jaelkeen omaan haisevaan koppiinsa, riisui Maslova mekkonsa ja istui paikallensa lavitsalle laskien kaedet polvien paeaelle. Kopissa ei ollut muita kuin: keuhkotautinen Vladimirskaja rintalapsen kanssa, mummo Menshova ja ratavahti kahden lapsen kanssa. Lukkarin tytaer oli eilen mielisairaaksi katsottuna laehetetty lasarettiin. Kaikki muut naiset olivat pyykinpesussa. Mummo makasi nukkuen lavitsalla; lapset olivat kaeytaevaessae, jonne ovi oli auki. Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita haen nopein sormin herkeaemaettae kutoi, tulivat Maslovan luo. --No, tapasitteko toisianne?--kysyivaet he. Vastaamatta mitaeaen istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen jalkojansa, jotka eivaet ylettyneet permantoon. --Mitaes turhia poraat?--sanoi ratavahti.--Katso vaan ettet rupee suremaan. Voi sinua, Katjusha. No!--sanoi haen nopeasti liikutellen sormiansa. Maslova ei vastannut mitaeaen. --Meikaelaeiset ovat pyykillae. Sanotaan ettae olivat saaneet paljon antimia,--sanoi Vladimirskaja. --Finashka!--huusi ratavahti oveen,--minne se poika raeppaenae taas on juossut. Ja haen pisti puikon keraen ja sukan laepi, ja meni kaeytaevaeaen. Samassa kuului kaeytaevaestae askeleita ja naisaeaeniae ja kopin asukkaat tulivat sisaelle vankikengaet paljaissa jaloissa, jokaisella vehnaenen kaedessae, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo. --Mitaes nyt, onko kaeynyt hullusti?--kysyi Fedosja katsellen ystaevaellisesti Maslovaa kirkkailla sinisillae silmillaeaen. Taessae on meille teeksi,--ja haen alkoi asetella vehnaesiae hyllylle. --Jokohan olisi jaettaenyt naimistuumat?--sanoi Korabljova. --Ei, ei ole jaettaenyt, vaan minae en tahdo,--sanoi Maslova. --Siinae sitae on tyhmaeae!--sanoi Korabljova bassoaeaenellaeaen. --No jos ei eletae yhdessae, hittoako siitae naimisesta,--sanoi Fedosja. --Seuraapa sinunkin miehesi sinua,--sanoi ratavahti. --Mepae olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja.--Mutta miksi haen menisi vihille kun ei mennae yhteen. --Poelloe! Miksi? Jos haen menee vihille niin kullalla haen tuon puettaa. --Haen sanoi: vaikka sinut minne veisivaet, minae tulen sinun mukanasi,-- sanoi Maslova.--Jos laehtee, niin laehtee, jollei, niin en minae rupea pyytaemaeaen. --Nyt haen laehtee Pietariin puuhaamaan. Siellae ovat kaikki ministerit haenen sukujansa,--jatkoi Maslova,--mutta en minae sittenkaeaen tarvitse haentae. --Tietty se!--suostui Korabljova aekkiae, selaillessaan saekkiaensae, naehtaevaesti muuta ajatellen.--Ottaisimmeko lasin viiniae? --En minae vaelitae.--Juokaa te. End of the Project Gutenberg EBook of Ylosnousemus I, by Leo Tolstoi *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLOSNOUSEMUS I *** ***** This file should be named 12379.txt or 12379.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.net/1/2/3/7/12379/ Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.net/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, compressed (zipped), HTML and others. Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving new filenames and etext numbers. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.net This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, are filed in directories based on their release date. If you want to download any of these eBooks directly, rather than using the regular search system you may utilize the following addresses and just download by the etext year. http://www.gutenberg.net/etext06 (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are filed in a different way. The year of a release date is no longer part of the directory path. The path is based on the etext number (which is identical to the filename). The path to the file is made up of single digits corresponding to all but the last digit in the filename. For example an eBook of filename 10234 would be found at: http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234 or filename 24689 would be found at: http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689 An alternative method of locating eBooks: http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL